perjantai 19. joulukuuta 2014

1,2,3,4





Tästä ovesta on ennen minua kulkenut monta ihmistä monen monta kertaa ainakin oven haan pyörähdysten kuluttamasta urasta päätellen. 

Vielä 60 -luvulla tässä saunan seinän takana sijaitsevassa huoneessa oli pakari eli leivintupa. Nyt siellä on minun onnelani, jossa voin puuhailla omiani omaan tahtiini musiikilla tai ilman. Mankelin lempeä hurina on lempiäänimaisemani.






Aiemminkin olen kirjoittanut silittämisestä. Se vain on niin mukavaa. Varsinkin, kun rauta istuu hyvin käteen ja lauta on tukeva. Lasipullosta suihkauttelen tarvittaessa lavendelivettä ryppyjä oikaisemaan. 

Pellavaiset lautasliinat ovat jo valmiina jouluaaton aterialle.






Aina on aikaa puuhien lomassa pienelle hengähdyshetkelle. 



Taas pienet kynttiläiset



Pianon päällä nököttävään pikkukuuseen oli ilmestynyt valot kuin tyhjästä. Tonttu oli tainnut olla asialla. 



Hurlumhei!


Viime päivien vilinä ja vilske rauhoittukoon huomenna.

Levollista lauantain odotusta! tuikku



2 kommenttia:

  1. Kaunista. Laventelin tuoksu kuulostaa ihanalta! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Joulun iloja sinullekin! Tuija

      Poista