lauantai 16. tammikuuta 2016

Oksat pois!









Aamu valkeni kirkkaana ja ensimmäinen ajatukseni oli: Oksat pois! Joulukuusi nökötti edelleen salissa kieltämättä jo vähän surumielisen näköisenä. Neulaset rapisivat vasta aavistuksen, mutta nyt oli korkea aika hankkiutua siitä eroon. 

Vanhan vetoisen asumuksen hyviin puoliin lukeutunee tämäkin, että joulukuusi on helppo saada viihtymään ja yleensä jopa kerkkiä kasvattamaan. Hyasintit ja tulppaanitkin pitävät alhaisesta huonelämpötilasta. Minä en aivan ihan aina, varsinkaan suihkun jälkeen yläkertaan viuhahtaessani. Totta puhuen kipitän kylpytakkiin kietoutuneena, villasukat ja Uggit jalassa. 

Maailman  parhaiksi siivousjalkineiksi näin talvisaikaan ovat osoittautuneet tyttären ikivanhat kirpputorilta ostamat huopatossut. Niillä on näppärää pyrähtää sisältä pihalle ja parvekkeelle ravistelemaan ja tuulettamaan sekä tekstiilejä että omaa päätä. Sileiksi kuluneiden pohjien kanssa on kylläkin pidettävä varansa, minkä otin viikko siten opikseni stepatessani postilaatikolle menevällä lankkusillalla. Venähtänyt kylki on pieni paha siihen nähden, miten olisi käynyt, jos en olisi saanut pidettyä itseäni pystyssä kivien keskellä. 



Hellehaaveilua

Hiilihanko, hyvä ystäväni



Jostakin lukemattomista blogeista luin ajatuksia totuttuihin kuvakulmiin juuttumisesta. Lämpimän peiton alla viivytellessäni sain ajatuksen ja nappasin lattialle illalla laittamani tabletin käteeni ja tarkastelin ympäristöäni uusin silmin. 

Kuviini tallentui jo aavistus kevään valosta. Vai mitä? 

Puuhellassa ritisi kutsuva tuli ja tuota pikaa lauantaiaamun cappucino odotti höyryävänä kupissa. Hedelmien ja rahkan sekä tuon virkistävän kofeiinipommin voimalla annoin oksasaksilla kyytiä kuuselle. Neulasia rapisi kiitettävästi rikkalapioon ja Elektroluxin kitaan, mutta uskonpa niitä löytyvän vielä juhannuksen aikaan lattian raoista.

Koko kodin olemus raikastui taas kerta heitolla ja uudet ideat virisivät pakkaseen vähitellen tottuneessa luovuuskoneistossani. Käyköhän muillekin niin vai olenko ihan kummajainen. Tiedän kyllä monia samanlaisia täällä blogimaailmassa, mutta harvoin heihin törmään oikeassa elämässä tai aniharva rohkenee paljastaa sisustusintoilujaan. 

Ilahduin kovasti Bloggeriin kirjautuessani, kun huomasin taas uuden kirjautuneen lukijan putkahtaneen listaan. Kiitos ja tervetuloa Pikkutalon Sanna sekä te kaikki viime aikoina matkaseuraksi liittyneet! Joulukuusitaksillaan pitkin Turun katuja suhanneen leidin seikkailuihin  pääset sinervää linkkiä klikkaamalla tuossa edellisessä lauseessa.

Syksyllä jäin koukkuun Netflixin Downton Abbey -sarjaan ja voi surku, kun sain maratonini päätökseen. Onneksi löysin Yle Areenasta lohduksi sarjan Kotiin takaisin. Ihmettelen muutostani. Vielä viime kesänä olin valmis luopumaan koko tv-aparaatista, muuta yhtäkkiä sieltä on löytynytkin katsottavaa. Uudistuminen on hyväksi. Uskoisin. Ainakin, jos sarjan estetiikka on inspiroivaa melodisen musiikin ohessa.

Kauniita unia teille kaikille! Tuija



Koulukäsityö a'la Iiris, varpaat minun.

6 kommenttia:

  1. Voi Tuija! Mä kun en ole kokenut tuota vanhan hirsitalon asumisen iloa ja tuskaa (?), niin katselen näitä kuvia vaan huokaillen ja uskon, että voisin sietää hieman talvista viileyttäkin, jos ympärillä olisi jotain noin kaunista.<3 Ehkä jopa hiiriä, joita kuuleman mukaan vanhoissa taloissa on aina.;D
    Täällä muuten aloitettiin Downton Abbeyn katselu viime viikolla, ja toinen kausi on nyt lopussa. Olen ihan koukussa.:) Kiitos siis vinkistä, mitä sarjan jälkeiseen tyhjiöön.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Downton Abbey antoi isnpiraatiota joulun kyntteikkökattaukseen. Sarjaa katsellessani aina välillä realismi meinasi iskeä...miten ihmeessä ne naiset tarkenevat hihattomissa leningeissään. Kotiin takaisin on samantapainen innoittaja monin tavoin.
      Hirsitalon tunnelma on kyllä sellainen, joka korvaa monia nykyajan mukavuuksia. Suurimman osan elämästäni olen asunut vanhassa hirsitalossa. Osa unelmistani on jo lapsuudessa syntyneiden haaveiden toteutumista. Ullakkohuoneesta unelmoin ja nyt olemme sellaisen täällä saaneet omaksemme. Kärsivällisyys ja pitkämielisyys siis palkitaan. Hötkyily ei sovi tällaiseen elämäntapaan, mikä on ollut myös kasvattava kokemus. Onneksi tuli nuoruudessa otettua irtiotto ja kokeiltua kaupunkilaiselämää, joka tuolloin oli mieluisaa. Elämänkokemuksia rikkaampana on hyvä jatkaa taivaltaan. Kiitos sinulle mukavista kommenteista! Tuntuu, että tuntisimme, vaikka emme olekaan tavanneet. :) Tuija

      Poista
  2. Ihanat hirsiseinät teillä! Täälläkin joulupuu, eli mänty, sai lähteä vasta torstaina, mutta olisi voinut nököttää siinä vaikka kesäkuuhun...ei varistanut neulastakaan.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirsiseinät ovat jotakin sellaista, mitä kaikilla ei seinää purkamalla löydy. Niissä näkyy ihanasti käsityön jälki ja piharakennuksissa on löytynyt myös puuseppien puumerkit seinähirressä. täytyykin muistaa kesällä, lämpimämmällä kelillä, kuvata ne ja tehdä niistä postaus kunnianosoituksena mennen ajan taitajille.
      Valo lisääntyi kummasti kuusen annettua tilaa kevään tehdä tuloaan.
      Iloa sunnuntaihisi! Tuija

      Poista
  3. Voi että, vanhan hirsitalon kauneus ja tunnelma uppoavat minuunkin aivan täysillä ♥ Kaunista! Meilläkin koti muuttui kovien pakkaspäivien aikana aivan pakastimeksi (tai siltä se ainakin tuntui...). Keski-iän saavuttaneen kivitalon lämpeäminen kun ottaa oman aikansa ja remontissa vaihtamatta jääneet suuret ikkunat hidastivat lämpeämistä vielä omalla falskaamisellaan, mutta nyt on ollut ihanaa kun on voinut vähentää muutaman vaatekerroksen päältään. Ja juu, ilmoittaudun kuusi ulos, sisustusinto sisään -vertaistukiryhmään! Projekteja on joulukoristeiden riisumisen jälkeen pulpunnut päähän vaikka kuinka. Nyt vain pitäisi saada oma tauti pois ja tuo toinen puolisko innostumaan niihin myös, jotta päästään toteuttamaan edes jokunen idea :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet tuulet puhaltavat pakkaskeleissä. Huonekaluja siirrellessä tulee lämmin. Onhan se hauskaa, että ostamatta mitään uutta voi uudistaa kotia. Tuo Kuusi ulos, sisustusinto sisään -vertaistukiryhmä on mainio. Tosin sisustusintoni on parantumaton, yötä päivää, aamusta iltaan. Innostus tarttukoon! Tuija

      Poista