maanantai 29. helmikuuta 2016

Kotivierailu



Perintökello mittaa uutta aikaa.


Eilinen sunnuntaipäivän seikkailu oli seurata navigaattorin ohjeita ja löytää perille uuteen, tuntemattomaan osoitteeseen ruusunpunaisen tulppaanipuketin ja tuikitarpeellisen tietokonepöydän kera. 

Vuosi sitten seurasimme jännityksellä Seikkailu kutsukoon -blogia ja vaihdoimme kuulumisia Skypen välityksellä, mikäli internetyhteys sattui toimimaan valtameren tuolla puolen. Nyt tietokoneella syntyy toisenlaista tekstiä ja olemme hengessä mukana tälläkin kertaa, mutta ainakin minun täytyy myöntää, etten oikein saa selvää täysin vieraan aihepiirin tieteellisestä tekstistä englanniksi. Laurille pisteet, että on kahlannut koko gradun kannesta kanteen. 















Voi sitä riemastuksen määrää, kun löysin neulekopasta Muita ihania -sukan ja kaapista napattiin räsymatolle kuvattavaksi myös viime talven tuotoksia. Jotakin minulle tutumpaa aineistoa siis. 




Onkohan kukaan tutkinut, onko rakkaus emaliastioihin perinnöllistä? Tai hedelmähulluus, teeintoilu, marimekkoilu entä näpertelytaipumus? Hmm... löytyisikö jokin yhdistävä tekijä? Väittäisin, että kasvuympäristöllä on vaikutusta. 



Ikkunan takana avautuu mäntymetsikkö kuin taulu. Minulle tuli tuolla korkeuksissa puiden latvojen yllä kotoisa olo. Tuskin maltoin lähteä kotiin. 



















Korean tuliainen muuntui lampun varjostimeksi.


Tämä nuoren parin suloinen koti on rakennettu kahden ihmisen mieltymyksiä noudattaen. Matkat maailmalla näkyvät pienissä yksityiskohdissa ja kodin tunnelmassa. Oman lapsensa osalta on hauska seurata, miten jotkin asiat ovat seuranneet jo pitkään mukana ja miten siihen on sopuisasti sulautunut uusia elementtejä matkan varrelta.


Perulaiset värikylläiset pussukat ovat aarteita.


Viidakkotunnelmaa

   

Unisieppari a'la Tuija



Loppuun vielä Helmi -laulu, johon päättyköön tämä helmikuu.


Helmi

hymykuoppa ja tähtisilmät
multa huoleni veivät
ei kai niitä voinut ollakaan
onpahan vaan riemu ja rieha
ja tyttöni pieni ja sievä

ei aikuisilla aavistusta
ole aikeistasi noista
ne punovat vaan omia juoniaan
älä huoli moisista laiskoista isoista
jotka antavat ajan mennä menojaan

                      on naurussasi taikaa
                      anna vain sen raikaa
                      hyvän mielen aina aikaan saat
                      ja kun suureksi kasvat
                      tiedän että jaksat
                      aina elämää rakastaa











on elosi totta
jokaiselta minuutilta
ja oletkin aivan oikeassa
kun katsot sitä kulmiesi alta
se näyttää yhä hauskemmalta

hymykuoppa ja tähtisilmät
multa huoleni veivät
ei kai niitä voinut ollakaan
onpahan vaan riemu ja rieha
ja tyttöni pieni ja sievä

                      on naurussasi taikaa
                      anna vain sen raikaa
                      hyvän mielen aina aikaan saat
                      ja kun suureksi kasvat
                      tiedän että jaksat
                      aina elämää rakastaa

                                                -  Laurin laulu Helmille 1991 -
                                               
                                 
Helmin 25 -vuotispotretti. 
                      
              Sydämelliset kiitokset ja iloa kevääseen! Tuija ja Lauri

6 kommenttia:

  1. Ihana koti täynnä persoonallisuutta, rakkaita esineitä ja kauneutta. Väitän geeniperimää osasyylliseksi 😉 Ihan niskavillat nousevat pystyy kauniista laulusta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä, kun kuulisit sen esitettynä. Liikuttumatta en pysty kuuntelemaan. Onni on saada seurata oman jälkikasvunsa oman taipaleen muotoutumista. Ihailtavaa rohkeutta ja taitoja monipuolisesti. Kiitollisin mielin, Tuija

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! On niin mukavaa olla mukana heidän elämänsä käänteissä. Iloista maaliskuuta! Tuija

      Poista
  3. Ihana postaus - ihana laulu <3 Selkeästi ihana perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia! Kommenttisi ilahduttaa! Sydämellisin terveisin Tuija

      Poista