torstai 18. helmikuuta 2016

Romuromantiikkaa



























Simon & Garfunkel soi taustalla tämän tekstin syntyessä. Linkistä klikkaamalla pääset nostalgisiin tunnelmiini. 

Aurinkohuone, joksi ensimmäistä Laurin rakentamaa kasvihuonettamme nimitän, on nykyisin inspiraatiotilani näperryksille ja väkerryksille. Joku saattaisi sanoa sitä romuvarastoksi. Minä puolestani näen sen mahdollisuuksien aarreaittana, jossa luovuus saa puhjeta loistoonsa. 

Kevään tullen aurinko lämmittää tilan ihanan kesäiseksi, vaikka ulkona olisi vielä lunta maassa. Riippumatolle on omat koukkunsa ja voi, miten siihen oikaistessa päiväunoset tai unelmointi maistuvat makeilta. 

Joutilaisuus virittää mielen uusien ajatuskulkujen temmellyskentäksi. Säiden riipimä harmaa puu ja ruosteen pilkuttama metalli ovat hurmaavia valkeaksi maalattua lautaseinää vasten, minun silmissäni. Eiliset auringonsäteet saivat minut metsästämään niitä, mutta aavistuksen myöhästyin. Löysin muuta piristävää.

Siniharmaa airo rapistuneine maaleineen on mitä mainioin verhotanko tai ihan mitä vain siihen nyt innostunkaan ripustamaan. Piikkilankakieppi puolestaan on löytö takapihan sammaleisen kannon kupeesta. Lapsuudessa tuollaiseen tuli revittyä erinäisiä äidin vaivalla ompelemia vaatteita ja polven arvista osa taitaa olla perua noilta ajoilta, jolloin en onneksi osannut nolostua hameen helman alta paljastuneista klohmuista.

Kiihtyvä maailma, josta Koiviston Riikka syksyisellä luennollaan otsikolla Sinä riität puhui, mennä viuhtoo eteenpäin siihen malliin, että suosittelen välillä pysähtymään tuijottelemaan tähtitaivasta talvi-iltana tai viimeistään kevään tullen kuuntelemaan muuttolintujen liverrystä. 

Mieluiten heti tässä ja nyt klikkaa The Sound Of Silence -biisi soimaan. Sulje silmäsi ja nauti!


Kokka kohti kevättä! Tuija







11 kommenttia:

  1. Kovin on tuttuja esineitä. Niitä on meidän mökillä ladossa ja mies on aina niitä roudaamassa roskiin ja mä pidän niistä kynsin hampain kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee niistä kauniita kollaaseja. Ne eivät pistä pahakseen, vaikka olisivat ulkoseinällä. Aika vain parantaa niiden ulkomuotoa. Ideoimisiin! Tuija

      Poista
    2. Piti vielä mainitsemani, että monet näistä aarteista on mieheni minulle tuonut. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Rosoista kauneutta, jossa on sitä jotakin, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Hyvä niin. Erilaisuus on rikkaus. Tuija

      Poista
  3. Todellakin! Asiaa koko postauksen verran!:) Myönnän, olen huono vain olemaan. Sitä yritän opetella.:) Kun kommentoin kännykällä, tulee aina tuplana. Poista siis klooni huolett!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplana ei tullut tänne. Olemisessa on opettelemista. 😬 Tuija

      Poista
  4. Olipa viehättävä tarina. Niin se on, että välillä pitää pysähtyä ja katsella ja kuunnella. Elämä on tässä ja nyt.
    Viehättävää romuromantiikkaa!
    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Tuula! Auringon pilkahduksia! Tuija

      Poista
  5. Kyllä ne romutavarat ovat hienoja ja kauniita. Tuntuu siltä, että ne sopivat hyvin sinun puutarhaasi. - Niin, hyvä olisi opetella välillä pysähtymään ; kyllä tässä maailmassa vähemmälläkin kiireellä kerkiää. Joutilasta viikonloppua!

    VastaaPoista