torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiirastorstai-iltaa







Pienen pienenä tyttösenä elin kauan siinä luulossa, että kiirastorstain nimitys juontui äidin kiireisestä hääräilystä. Nyt tuota aikaa muistellessa tuntuu uskomattomalta äidin ahkeruus. Hän teki itse omin käsin alusta loppuun mämmin vaarin tekemiin tuohituokkosiin. Makuelämys oli vertaansa vailla, kun kyytipoikana oli kermaa. 

Pääsiäisen juhlaan kuului kananmunien maalaus ja rosolli. Munien puhaltaminen tyhjäksi oli hellävaraista puuhaa. Nykyaikana teolliset tuotteet ovat ajaneet vanhan tavan ohi. Taiteilimme tulitikun lankoineen kuoren sisään ripustusta varten. Värikkäät pääsiäismunat toivat iloa kotiin pajunoksilla. 

Huomenna elvytän puhallusperinteen ja järjestän maalaussession tytärten kanssa. Samalla voin taltuttaa banaanilettuhimoni raikkailla marjoilla kuorrutettuna. 

Pitkäperjantaina ei tuollaisia iloja olisi saanut puuhailla isovanhempieni paheksumatta. Noinkohan se oli, mutta sellainen muistikuva minulle on jäänyt, ettei sopinut leikkiä, nauraa tai kyläillä 70 -luvun maalaiskylässä. Äitinikin huokaisi kerran kaupunkikodissamme kyläillessään, ettei ollut koskaan ennen kukkiin multia vaihtanut tuona perinteikkäänä päivänä. Mutta mukavaa meillä oli kädet ja kynnenaluset multaisina. 

Helmililjat pääsivät tänä vuonna kakkuvuokaan ja kulahtaneeseen teekuppiin tuomaan kaloritonta iloa. Perunanarsissien tuoksu on huumaava vanhassa Arabian kulhossa. Sellaisista aineksista rakentuu meidän pääsiäisemme. Yksinkertaisen rentouttavaa yhdessäoloa. Ulkoilua, saunomista, lautapelejä ja raukeita hetkiä kirjan kera. Auringon soisin pilkottavan edes jossakin vaiheessa. Eilispäiväinen lumipyry palautti valkean maiseman tähän pihapiiriin, jota Turusta tullut ällisteli. 

Kevät kurkistelee edelleen tuolla nurkan takana ja antaa odotuttaa itseään. No, paljastanpa, että teillä lukijoillakin on monenlaista mukavaa odotettavaa täältä suunnalta. Siitä sitten pala kerrallaan tuonnempana. 

                              Valoa ja iloa pääsiäisen aikaan! Tuija




4 kommenttia:

  1. Voi, miten kiva kuvaus pääsiäisestä silloin ennen. Ahkera on ollut äitisi. Minun kotonani syötiin kaupasta ostettua mämmiä, on ollut varmasti ihanaa tuo itsetehty! Mutta mekin olemme puhaltaneet kananmunat tyhjiksi ennen niitten maalausta. Osaisinkohan vielä?
    Ja Pitkänäperjantaina pysyteltiin kotosalla. Nyt taitavat olla kaupatkin auki.
    Ja siellä teillä kevät jo niin kauniisti kurkistelee purkeista: Ihanat helmililjat!
    Iloa ja valoa myös sinne pääsiäiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on maailma muuttunut noista ajoista, Tuula. Kotielämä oli toisenlaista. Nyt on nyt ja nautin omasta tavastamme viettää pääsiäistä. Sää on juurikin niin harmaa ja utuinen kuin odotin. Pitkän yöunen jälkeen virittäydyn vähitellen päivään. Hyviä pyhiä sinulle! Tuija

      Poista
  2. Sinä ahkeroit ja jaksat tehdä kaunista ympärillesi. Niin ovat suvun naisten kyvyt jatkuneet. Mämmiä olen minäkin sekoittanut nuorena talouskoulussa. Vesikelloja siitä syntyi kämmenpohjiin ja lopulta kuivahko mämmi. Herttainen idea helmililjaistutukselle ja sopii täydellisesti Villa Iiriksen pääsiäispyhiin. Kevätmielellä täälläkin, lämpimin ajatuksin ja pääsiäistoivotuksin, Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hanna, ahkeruus taitaa olla illuusiota, kun kunto voisi olla parempikin. Visualismi ja estetiikka onneksi piristävät ja valon lisääntyminen sekä veneilykauden lähestyminen. Kevätiloja! Tuija

      Poista