lauantai 28. toukokuuta 2016

Hyvän mielen taidot



Yhteistyöpostaus


Alkuvuodesta ilmestyi kaunis keltainen kirja nimeltä Hyvän mielen taidot. Median valokeilassa paistatellut kirjan tekijä Maaretta Tukiainen on monipuolinen taitaja, joka on rohkeasti toteuttanut visioitaan ja kulkenut omia polkujaan. Yllätyin iloisesti, kun hän itse vastasi sähköpostiini, jonka lähetin tiedustellen yhteistyökuvioista.  Korttien kuvat ovat tutuksi tulleen valokuvaaja Krista Keltasen käsialaa. 

Otin Maaretan kannustamana rohkeasti yhteyttä kustannustoimittajiin ja siitä tämäkin asia sai tuulta alleen. Oheisten linkkien takaa löydät monia mukavia juttuja, jotka avaavat sinulle Hyvän mielen taitojen maailmaa.

Inspiraatiosta kiintoisasti linkin takana ja sieltä putkahtaa monta muutakin kiintoisaa reittiä. Tervemenoa seikkailemaan!


Hyvän mielen taidot-video kertoo enemmän kuin tuhat naputtelemaani sanaa.


"Hyvän mielen taidot ovat taitoja, joiden avulla elämä sujuu niin että siinä on iloa ja energiaa. Kuka tahansa voi kehittää omaa mieltään joustavammaksi hyvän mielen taitojen avulla. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haasteissa ja muutoksissa. Hyvän mielen taidot auttavat tunnistamaan oman potentiaalin ja tekemään unelmista totta."




Hyvän mielen kortit




Sinulla on nyt oivallinen tilaisuus saada omaksesi Hyvän mielen taidot -kirja + Hyvän mielen kortit -paketti. 
Arvontaan osallistuaksesi kirjaudu ensin itsesi Tervetuloa tähtilukijaksi -linkin kautta lukijakseni. Kirjoita kommentti, miksi juuri sinä olisit voittaja-ainesta ja pidä sen jälkeen peukkusi pystyssä. Toivon päivänä 4. kesäkuuta eli viikon kuluttua lauantaina suoritan arvonnan ja julkistan onnekkaat voittajat. 

Yhteistyökumppanini  PS -kustannus antoi minulle kaksi pakettia palkinnoiksi ja oma kirjani on yöpöydällä iltalukemistona. Aamuisin olen nostanut korttipakastani yhden ja viettänyt sen ja teekupposen kanssa pienen hetken salin sohvalla mietiskellen kortin sanomaa, mikä on ällistyttävän usein sopinut täydellisesti kulloisenkin päivän teemaan. 


Hyvän mielen minuutti löytyy Facebookista. Joka viikko ilmestyy uusi harjoiteltava taito. Pohdittavaa siis löytyy itse kullekin.


https://www.facebook.com/hyvanmielentaidot/


Tämän postauksen viimeiseksi kuvaksi valitsin otokseni kirsikkapuuni kukista. Se soi tämän ilon nyt ensimmäistä kertaa. Puu kukoistaa samaan tapaan kuin antajansa, josta tiedän varttuneen upean nuoren neidon. 



Hyvän mielen -bloggari, Tuija





maanantai 23. toukokuuta 2016

Onnen avaimet




Ulkona on uskomattoman ihana kesäillan lämpö ja tunnelma. Aurinkoisella yläpihalla kirsikkapuun kukat tuoksuvat makeilta houkutellen pörriäisiä luokseen, mutta omenapuut antavat vielä odottaa loistoansa. Nuput ovat aivan juuri aukeamaisillaan. 

Kameran otoksia koneelle  tallentaessani eteeni tupsahti tämä jo jokin aika sitten ottamani kuva lempiavaimestani. Iloitsen joka kerta, kun otan tämän käteeni ja suuntaan sen kanssa ikiomalle T -huoneelleni. Helmien hypistely on mukavaa.

Olen kokonaisvaltaisesti reagoiva ihminen, jolle pienilläkin nyansseilla on suuren suuri merkitys. Onneni koostuu palasista, joista muodostuu loppujen lopuksi harmoninen kokonaiskuva omiin mielikuviini.

Tällaisessa vanhassa antiikkisessa miljöössä eläessä on joihinkin asioihin pakko suhtautua sopivalla suurpiirteisyydellä. "Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa" lukee kortissa, jonka olen kiinnittänyt muistitauluuni. Näin se on. Oikeasti. Näkökulmansa voi valita ja toiveikkuus kiitollisuudella höystettynä on antoisaa. 

Takapihan kielot olivat eilisillan iloni  sekä rauhoittumishetkeni ennen iltapuuhia. Kimppu tuoksuu miltei pökerryttävältä, mutta kuitenkin juuri niin kesäiseltä kuin toivoinkin. 

Mitkä ovat sinun onnesi avaimet? Minulle iloa tuottavat muun muassa pihapiirin villit kukat ja miljoonat mahdollisuudet. Viereiselle pellolle levitetyn lannan hajukin vahvistaa uskoa uuteen kasvukauteen rastaiden konsertilla säestettynä.


Kesäisen illan terveisin Tuija

ps. Tämä on 300. tekstini ja kirjautuneita lukijoita on yhtä vaille 100.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Lantliv med skön patina

http://www.dromhemochtradgard.se/var-nya-specialtidning-underbara-sommarhus-i-butik-nu/

Kuva: Krista Keltanen
Punalan porstua
                    

                       Jättefint! Tack så mycket Ebba Svanholm!


Kuva: Krista Keltanen
Kesäkamarin yöpöytä




Tänään postilaatikosta löytyi se kauan odottamani kirjekuori, jonka sisältä paljastui uutuuslehti Underbara Sommarhus. 


Kuva: Krista Keltanen
Punalan pelargoniat



Aikapäiviä sitten sain viestin Jonna Kivilahdelta, että viime kesän juhannus-Annassa ilmestynyt kesäkotijuttu meiltä ilmestyy myös Pohjanlahden takana. Otin yhteyttä Drömhem&Trägård -lehden toimitukseen ja sain järjestymään lähetyksen meille. Krista Keltasen taidokkaat kuvat tekevät artikkelista houkuttelevan. 


Kuva: Krista Keltanen
Ulkohuoneen pesupiste
pst. sininen väri karkottaa kärpäsiä



Livinginside -sivustolta löydät monia muitakin heidän yhteistyönsä tuloksia. Oheiset kuvat latasin galleriasta ja käytän näitä Kristan antamalla luvalla. Kiitos!



Kuva: Krista Keltanen
Lauri, kitara ja Elli
Kesäisiä kuvia katsellessa läikähtää ilon laineet sisimpään ja hyvän mielen kuviin on tallentunut ikimuistoisia hetkiä kesäkuulta 2014. Satuitko sinä lukemaan tuon jutun Annasta viime juhannuksen tienoilla? Sen inspiroimana  meidän koti päätyi Aamulehden Koti ja piha -teemalehteen. Kirjoitin siitä tässä ja tässä. Toivottavasti meidän vuosien varrella toteuttamat ideat ja ratkaisut tuovat iloa muillekin samantapaisista asioita innostuneille. 

                   Maalaiselämää kauniilla patinalla, Tuija


Kuva: Krista Keltanen
Tuija ja pitsityynyliinat



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Helmihetkiä




                             Sunnuntai-illan kuva-arvoitus...






























                     Tunnelmapaloja menneeltä viikolta, Tuija

torstai 5. toukokuuta 2016

Rakas puolivilli puutarha



Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha -kirja alaotsikolla
Kesähetkiä ja kukkakuumetta on lupaamani herkku, jonka uskoisin olevan jokaisen puutarhaintoisen äidin lempilahja. Nyt taitaa tulla kiire hankkia se, mutta äitiä voi lahjoa muulloinkin kuin toukokuun toisena sunnuntaina. 

Sain omani Mansikkapaikka -kirjan yllätyskylkiäisenä. Kiitos Riikka! Kohta kuukausi on vierähtänyt siitä, kun lupasin paljastaa tämän toisen namupalan. Hyvää kannattaa odottaa tai niinkuin minä tein, pihistellä.

Aamuvarhain latasin Instagram -tililleni kirjasta väsäämäni pikkuvideon, jossa saat kurkistuksen kesähetkiin. Kukkakuume ja kesäintoilu iskee vääjäämättä Lindan kirjan myötä. 











Kirja on tarkkaan mietitty kokonaisuus, jonka sisällysluettelo kauniine teksteineen ja hurmaavat kuvat toivat kesän räntäsateen keskelle. Poimin kuviini muutamia itseäni erityisesti koskettaneita kohtia. Tietoa ja kauniita kuvia erilaisista kukista on runsaasti. Kirjaa lukiessa nautin erityisen paljon visuaalisesti loppuun hiotusta matkasta puutarhan eri kolkkiin.  







Konstailematon kotipiha sopii sanaparina meillekin, joiden puutarhahulluus on vasta orastavana idullaan. Tämän parikymmenvuotisen maalaiselämämme on täyttänyt perhe-elämä remontintäyteisine vuosineen. 





Kasvihuoneita on kaksi tai oikeastaan enää yksi varsinaisesti käytössä, vaikka oikeastaan tuossa Laurin vanhoista ikkunoista liiterin peräseinustalle rakentamasta saimme parhaat sadot aikanaan. Uudempi Snap and Grow on yläpihalla kasvilavojen seurana. 

Tänä keväänä olen yrittänyt uskotella itselleni, että sirpaleet tietävät onnea. Tekevälle sattuu tai oikeastaan tyhmyydestään kärsii... Unohdin nostaa lavojen lasit talveksi ylös, kun sitä talvea ei oikein ollut tullakseen ja kevään viimeisin lumipyry oli huomaamattani kasannut valtavat kinokset lavojen päälle ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Pirstaleiksi meni!

Se siitä varhaisesta kylvökaudesta sitten. Tällä kertaa! 

T -huoneella taimista osa on hyvissä voimissa ja uskoisin uskaltavani siirtää ne jo huomenna kasvihuoneen suojiin. Kirsikkatomaattia, suippopaprikaa, basilikaa, persiljaa, salaattia... 





Kompostin tyhjennys on yleensä minun hommiani, mutta selkäni ei oikein edelleenkään tykkää yhtään mistään. Se närkästyy pienimmästäkin, mikä tuo harmaan pilven aurinkoiselle kevättaivaalleni. Parhaani mukaan asennoidun toiveikkaasti ja positiivisesti, vaikka se puuhasteluun taipuvaiselle onkin työlästä, kun joutuu priorisoimaan mieluisia asioita pois työlistalta. 

Viimeisessä kuvassa tuossa alhaalla on samanlainen puutarhapaviljonki kuin meillä sillä erotuksella, että noin ihanalta se tai oikeastaan ne, joita on kaksi, eivät ole vielä koskaan näyttäneet. Toinen on etupihalla pääasiassa ihan vain näön vuoksi ja yläpihan pergola on houkutteleva levähdyskeidas kotipuuhien lomassa. Ikean jättikokoinen hyttysharso voisi toimia loistavasti tuossa tarkoituksessa. Inspiroiva kuva!

Myönnän, että minua on puraissut puutarhakärpänen. Kanelia ja kardemummaa -blogin Marialla on kiva siemenarvonta. Jos hänen bloginsa ei ole sinulle vielä lukulistallasi, niin tutustu ihmeessä. Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle on kevään uutuuskirja, joka on toivelistani kärkipäässä. Vink, vink!

Tänään oli erityisen kesäistä. Elohopea kohosi jo ainakin 22 asteeseen ja aloitimme kesäkeittiökauden perheen kanssa yhdessä kokkaillen. Ruoka maistuu ulkona niin hyvältä. Tuota pikaa salaatit ja yrtit voi kerätä omasta puutarhasta, mikä sen mukavampaa. 

Rakas villiintynyt puutarhamme on mahdollisuuksia täynnä! Adolfin peruja olevia kasveja on siellä täällä, mistä voisi varmaankin päätellä perinnekasvien vahvuuden ja kestävyyden. Sinivuokkotaivas omalla pihalla on kevään suurimpia iloja.


               Aurinkoista äitienpäivää odotellen! Tuija




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Toukokuu, tervetuloa!



Vuosi sitten tähän aikaan alkoi lähtölaskenta lakkiaisiin. Tunnelmat olivat aika toisenlaiset kuin tänään, kun kesäinen säätila helähti tänne meidänkin perukoille innostaen yhteen sun toiseen touhuun.

Verannalla tarkeni nautiskella vappuaamiaista yöpuvussa. Ikkunan takaa ihailin perhosten kisailua helmilijojen katveessa. Todellinen kesän merkki oli kuitenkin se, että ikäneito Elli -kisuliinimme pyysi ulos ja asettui auringon lämmittämille portaille loikoilemaan ja palasi sisälle vasta auringon kadottua nurkan taa.

Tuhat työtä odottaa tekijäänsä, mutta niin kiire ei saa olla etteikö ehtisi pysähtymään hetkeksi. Voi, mikä nautinto olikaan istahtaa pihaterassin lepotuoliin kylmän frappen kera. 

Tällaisina kevätpäivinä on vaarana, että ahnehtii liikaa kaikkea ja sitten väsyneenä iskee epätoivo. Meillä on jo niin paljon kokemusta karttunut tällä tontilla, että vähitellen olemme oppineet asioiden järjestyvän askel kerrallaan.  Veneen patjojen, tyynyjen ja verhojen siirryttyä Unelmaan kesäkamari vapautui yökyläilijöille nukkumatilaksi. 

Meidän ikioma kesäsoppi Punalassa onkin jo jonkin aikaa ollut valmiina muuttoon. Sinne kohta kipitän minäkin.

           "Mökkielämä" alkakoon! Tuija