perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tervetullut huhtikuu!


Huhtikuu saapui tänä keväänä hämmästyttävällä vauhdilla ja siinä samassa hötäkässä olemme saaneet nauttia jo uskomattoman lämpimistä hetkistä sekä verannalla että pihamaalla. Vielä pari viikkoa sitten rikoin lapiolla jäätä epätoivoisesti Punalan edestä, mutta nyt etupiha on jo ennätyskuiva.

Kevätsää on petollinen ja sen olen tuntenut olotilassani, kun vilustutin itseni vähennettyäni vaatetusta reippaasti maiharista kevättakkiin. Poppakonsteistani oli aluksi apua, mutta lopulta löysin itseni peiton alta toipumasta. Kurkun tuntuessa karhealta kiirehdin oikopäätä merisuolapurnukalle. Teen haaleaan veteen liuoksen, jolla kurlaan monta kertaa päivässä. Teelusikallinen hunajaa sen päälle voitelee ja desinfioi nielun. Lisäksi farmaseutti kertoi, että imeskeltäviä sinkkitabletteja voi ottaa kuusikin päivässä, joten niitä olen myös imeskellyt toivoen pikaista tervehtymistä. Niin ja villahuivin voittanutta ei ole! Pidän sellaista kaulani ympärillä sekä sisällä että ulkona. Kop, kop, tänään tuntui jo paremmalta ja onhan tässä ollut pitkä päivä kuulostella omaa kohentuvaa vointia.




Olen iloinen, että laittelin pääsiäissomisteita jo aikoja sitten eri puolille kotiamme. Osaa olin viemässä varastointiin, mutta siinä matkan varrella ripustinkin ex tempore värikylläisen kranssin T -huoneen oveen ja traditionaalisen noita-akan naulakoon lentelemään. Kumpaisenkin olen ostanut vuosia sitten tyttösten pääsiäisiloksi. Nykyisin suosin selkeästi yksinkertaisempia, selkeämpiä kokonaisuuksia.






Aurinkoinen aamu herätti pirteydellään. Pakkaslukemat saivat minut loikoilemaan peiton alle, kunnes vaistosin alakerrassa puuhellan pöhisevän lämpöään. Odotellessani kurkistin Instagram -tileilleni ja hauska yhteensattuma osui silmiini. Huomaatko sinä jotain yhtenevää?

Joko sinä olet tutustunut tuohon Samos -tiliini, jonka olen omistanut #tuijalauri2017 -matkahaaveille?






Piinaviikoksi tätä pääsiäisviikkoa kutsutaan ja siltä se tuntuikin kipuisena. Kaiken kukkuraksi tietokoneen näyttö pimeni  ja tuomio oli karmaiseva. Onneksi valoa on näkyvissä silläkin suunnalla.


Hyvää lankalauantaita sinulle sinne ruudun taa! Tuija



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevätsiivous




Siivoaminen on virkistävää, vaikka tällä kertaa minä olen lähinnä sivusta seurannut nuorimman tehopakkauksen puuhia. Lukiourakan päättymisen kunniaksi yläkerran neidonkammari koki kevätpuunauksen. Onnenpäivää tytär juhlisti isänsä kanssa hakemalla herkulliset kevätlakanat Ikeasta. Vinttikomerosta puolestaan lähti vaatteita kierrätykseen ja tarpeettomat kirjat samaten niitä tarvitseville.

Siirsimme alakerrasta vuodesohvan lattian maalauksen tieltä kerrosta ylemmäksi ja pesin sen päälliset valmiiksi kevään juhlia ajatellen. Nyt putipuhdas sohva saa lymyillä ison lakanan suojissa pysyäkseen siistinä. Irtopäälliset ovat käteviä ja valkoiset kirkastuivat loistaviksi.




Ylioppilaskokeiden tuloksia odotellessa on aika valmistautua pääsykokeisiin eli onpa mainiota, että ainakin yksi huone on jo valmiina vastaanottamaan lakkiaisvieraita. Alakerran urakan alusta voit lukea täältä. Hiljaa hyvä tulee... 

Saimme viimeiset tapettivuodat seinään, vihdoinkin. Seuraavana on vuorossa lattian maalaus, joka piti aloittamani toissa sunnuntaina, mutta valitsin jäänhakkaamisen sen sijaan. Nyt homma on aloitettu. Kädessä mojova rakko ja kesken loppunut maali. Luova tauko...

Minulle ominaiseen tapaan olen jo tovin pyöritellyt suunnitelmia, mikä huonekalu vaihtaa paikkaa ja minne. Puolapuut ovat väliaikaisesti verannalla, koska lattian maalaus vaatii niin. 

Kevättä ilmassa! Tuija




Kevään tullen

Tervetuloa kesäaika!


Ulkona puhaltaa hurja puhuri, joka kuitenkin tuntui iltasella mukavan lämpimältä siis ei lainkaan viiltävältä. Kevät on täällä! Kuusimetsän latvukset taipuivat tuulessa hurjalle notkolle, joten metsäsamoilut jätimme toiseen kertaan. Pellolla tuntui turvallisemmalta käyskennellä ja ihmetellä, että asummeko napajäätiköllä. Tuo pohjoisen puolella sijaitseva pelto on luminen aina viimeiseen asti ja pihan jäätikköä hakkasin rikki lapiolla. Tuli aivan lapsuuden sulatusyritelmät mieleen tennarikeleistä haaveillen.





Tämä laulu on pyörinyt mielessäni yläkuvan hetkestä saakka. Kaksin puussa on meidän versiomme linkin takaiseen tunnelmointiin. Kohta on kuukausi kevään etsintäretkestämme Pelisalmen sillan kupeen kallioille. Sovimme, että ajelemme tuonne uudestaan  huhtikuun alussa katsomaan, joko vesilintuja on sulassa uiskentelemassa. Silloin pakkaamme evästä koppaan ja viltinkin. Toivottavasti sää on suosiollinen.


Aurinko paistoi maaliskuun alkupäivinä kirkkaasti. Häikäistyneenä kuvittelin vanhojen aurinkolasieni vieläkin olevan kelvolliset, mutta ei. Vaihtaessani syksyllä moniteholinssien aikaan vahvuudet muuttuivat sen verran, että entiset lasit ovat todellakin menneen talven lumia. 

Jossakin näin kuvan retrotyylisistä aurinkoklipseistä, joista tuli minulle päähänpinttymä. Tampereen Asemaoptiikka toteutti toiveeni miltei silmänräpäyksessä. Tiistaina kävin tutustumassa tarjontaan pikaisesti ja torstaina mennessäni uudestaan paremmalla ajalla haaveilemani oli valmiina sovitukseen. Nyt minulla on täydellinen paketti sekä pilviseen että aurinkoiseen päivään. Näillä selviän monenlaisissa olosuhteissa. Mitä tuumaatte? 

                                  Aurinkoista kesäaikaa! Tuija



tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tutki. Unelmoi. Löydä.





Kahdenkymmen vuoden päästä tulet olemaan
surullisempi niiden asioiden vuoksi, joita et tehnyt
kuin niiden, jotka teit.
Irrota siis paalusolmut.
Purjehdi ulos turvasatamasta.
Hae pasaatituulet purjeisiisi.
Tutki. Unelmoi. Löydä.

- Mark Twain -







Pakko myöntää, että nyt alkoi epäilyttämään... Olenkohan sittenkin julkaissut tämän postauksen aiemmin vähän toisessa muodossa. Mutta menköön! Omistan tämän ihanalle jälkikasvullemme, joilla seikkailijan rohkeutta enemmän kuin meissä vanhemmissa yhteensä.

Kevättä kohti! Tuija

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kevään korvalla





Vuosi sitten maaliskuussa saksalaisessa Landidee -lehdessä ilmestyi tämä jo aiemminkin viime heinäkuussa esittelemäni artikkeli, joka oli otsikoitu DAS HAUS DER BLUMEN eli Kukkien talo.

Kevään kurkistellessa nurkan takana on ihanaa palata näihin kauniisiin kuviin, joita taitava Krista Keltanen loihti vanhan huvilamme parhaimmista kuvakulmista.

Kauneus on katsojan silmissä...








Odotan malttamattomana kevään ensimmäistä aurinkoista päivää, jolloin on riittävän lämmin istahtaa teekupin kera verannalle. Värimaailma tuossa kotimme yhdessä rakkaimmista tiloista muotoutui pian muuttomme jälkeen. Ensimmäisen kesän kärvistelimme sietäen tummanruskeiksi maalattuja ikkunan pokia ja kulahtanutta lautalattiaa. Ikkunoille sain heleänpunaiset pelargoniat, joiden suhteen värimakuni on muuttunut matkan varrella huikeasti hillitymmäksi. 

Osaatko sinä kuvitella itseni tuohon tammipöydän ääreen, kun raikas kevättuuli leyhyttelee pitsiverhoja ja linnut livertelevät pihakoivussa? Välittyykö kuvistä autereinen, miellyttävällä tavalla pysähtynyt tunnelma? 

Vanhassa kiinteistössä tekemistä riittää. Positiivisesti ajatellen olemme oppineet kärsivällisyyttä ja luottamusta tulevaan. Elämässäkään ei mikään ole täydellistä, mutta se voi siitä huolimatta olla antoisaa ja rikastuttavaa. Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. Kesäaikaan rennosti luovassa tilassa ja talvella ajoittain puuskuttaen sekä yskiä köhien. Kokonaisuus ratkaisee. 

Värit, materiaalit, tekstiilit, tunnelma, valaistus ja mitä näitä nyt onkaan vaikuttavat kaikki kodin henkeen. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten välinen yhteys ja yhteinen suunta. 

Kulunut talvi on vaikuttanut pitkältä erikoisaurinkoannoksestani huolimatta. Ensi viikolle on sääennuste luvannut jopa +7 asteen lämpötilaa. Saattanee siis toiveeni teehetkestä verannalla toteutua.

Perjantai-illan toivotuksin, Tuija





tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kevätiloa







Viime viikolla sain yllättäin tuliaiskimpun näitä herttaisia kellanvalkeita tulppaaneja, jotka vaativat tänään päästä kuviin. Vanha vihreä Karhulan lasipurkki pääsikin tällä kertaa maljakoksi, kun siirsin Finax -myslit isompaan riihimäkeläiseen, jonka kanneksi tämän oma sopikin mainiosti. 

Lasin läikehtivä pinta on kuin jäätä, josta en muutoin erityisemmin pidä, varsinkaan pihamaalla tai teillä. Sunnuntaina innostuin ajelemaan mutkan kautta kotiin "kevään kurkistus" -retkeltämme ja kieltämättä rystyset valkoisena pidin tiukasti kiinni ratista pitääkseni meidät ajouralla. Onnistuin ja huokaisin helpotuksesta, kun kukaan ei tullut vastaan tuolla kapealla sivutiellä. 





Maaliskuun alkupäivien aurinkoiset hankikantoskelit ovat olleet eliksiiriä kevään kaipuuseeni. Tänään tuuli kääntyy viiltävästi pohjoisvirtaukseksi, jonka tuntee luissaan. Vanhan talon hengittävyys on näillä boforeilla totisesti tuulettava ja virkistävä elämys, johon on aikojen saatossa tottunut. 

Viheristutuksemme ovat alkutekijöissään. Kruunuruukussa herneenversot kurottelevat kohti valoa ja kohta saamme niistä maukasta lisuketta leivän päälle ja salaatin joukkoon. Joko sinulla on kevätsuunnitelmat toteutusasteella? 

                             Tiistaiterveisin Tuija









tiistai 28. helmikuuta 2017

Sisun päivää












Sisun päivää vietetään tänään yhtä aikaa Onnin kanssa. Yli neljännesvuosisata sitten äitiysneuvolakorttiini oli merkitty alustavaksi lasketuksi ajaksi kyseinen päivä, mikä aientui tarkempien ultraäänitutkimusten jälkeen. Vanhemmiksi tuloamme liputettiin Runebergin päivänä. Siinä urakassa ainakin minä tarvitsin sisua varmaankin eniten siihenastisessa elämässäni. 

Sisutesti löytyy linkin takaa. Oma tulokseni sopii aika hyvin ajatukseeni itsestäni toisten kannustajana, innostajana ja tukijana. Elämänfilosofiaani kuuluu motto: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Itsestäni itsekkäästi huolehtiminen on opettelun alla. Kehityn siinä vähitellen. 

Kaksikymmentä vuotta sitten valittuamme elämänpolun vanhan kiinteistön vaalijoina olimme varsinaisia keltanokkia monen eteen putkahtaneen tilanteen suhteen. Onneksi meillä oli tuossa vaativassa pikkulapsivaiheessa loistava tukiverkko, johon tukeutua tiukan paikan tullen ja niitähän tuli toivoimme tai emme. 

Sisulla selvittiin monesta pienemmästä ja isommastakin montusta. Aiemminkin olen kirjoittanut tämän maalaiselämän kasvattaneen meitä ihmisinä enemmän kuin osasimme ikinä kuvitellakaan. Onni on, että emme mielikuvituksekkaina, tulevaisuudenuskoisina, sinisilmäisinä(kin) nuorina vanhempina osanneet nähdä kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita ruusunpunaisten linssiemme läpi. 

Carpe diem eli tartu hetkeen on muotoutunut kantavaksi teemaksi elämässä selviytymiseen sekä kotitanhuvilla että maailman tuulissa. Koti meidän on meidän kahden yhteinen yritys, jossa toteutamme omia mielenkiinnon kohteitamme sekä pihapiirissämme että retkillämme lähellä ja Samoksen saarella Aigean merellä.

Hiljaisuuden merkityksestä oli ollut kirjoitus lauantain Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä, mikä on tuttu lapsuuteni sanomalehti. Artikkeli oli otsikoitu Suomella hyvät mahdollisuudet lyödä hiljaisuudella rahoiksi. Varsinkin saksalaiset turistit arvostavat Suomesta löytyviä rauhallisia kohteita. Uskon meissä suomalaisissakin  löytyvän kaipuuta levolliseen lomailuun. Tämä juttu sattui juuri sopivasti eteeni, kun olin kertonut toiminimemme sisukkaimmalle osapuolelle ideastani villasukkaretriitin järjestämiseen rauhaa rakastaville hengenheimolaisilleni. Ajatukseni ei saanut välittömästi innostunutta vastaanottoa, mutta jätän sen muhimaan alitajuntaani.

Saatuani luotua oman Instagram -tilin matkamuistoillemme olen ollut päivittäin ajatuksissani aurinkoisissa tunnelmissa. Kuvien voima on valtava. Tässä on varmaankin syy, miksi myös Hyvän mielen kortit ovat muodostuneet osaksi arkeani. Epävarmuuden sietäminen, huomion keskittäminen ja kiitollisuus ovat taitoja, joita harjoittelemalla hyväksyy sen, ettei tiedä. Elämässäni on asioita, jotka ovat hyvin ja se, mihin kiinnitän huomioni kasvaa. Varsinkin jälkimmäinen on hyvä pitää mielessä sekä konkreettisissa asioissa että henkisesti. Unelmoimalla luon asioita todeksi, vaikka joskus aikaa kuluu, vuosia. Kärsivällisyydellä ja toiveikkuudella pääsee jo pitkälle.

Kuvan penkki odottaa siellä kaukana. Niin uskon, toivon ja luotan.


Onnellista tätä päivää! Tuija



sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kipinä kevääseen





                      Syvällä jokaisen sisällä on suuruuden kipinä,
                      joka voidaan lietsoa 
                      innostuksen ja saavutusten liekeiksi.                                                  
                      Kipinä ei tule ulkopuolelta, 
                      vaan on itsessäsi.

                                        - James A. Ray - 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Koti-ihminen tässä, iltaa!

Koti meidän -elämänpiiri



                Pieni laulu ihmisestä



               Ihminen tarvitsee ihmistä
               ollakseen ihminen ihmiselle,
               ollakseen itse ihminen.
               Lämpimin peitto on toisen iho,
               toisen ilo on parasta ruokaa.
               Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
               olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
               Ihminen tarvitsee ihmistä.
               Ihminen ilman ihmistä
               on vähemmän ihminen ihmisille,
               vähemmän kuin ihminen voi olla.
               Ihminen tarvitsee ihmistä.

               - Tommy Tabermann, Maa, 1987 -



Krista Keltanen Photography

Tuijan päivän iltaa!

Ihmeiden aika ei ole ohitse. Sain tänään viimeinkin aikaan Samos in my mind -blogilleni ikioman Instagram -tilin Iiriksen avustuksella. 

Koti meidän -blogia perustaessani elokuussa 2013 en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea mukavaa antoisasta harrastuksestani voikaan kehkeytyä. Yhteistyötä on virinnyt suuntaan jos toiseenkin. Suurin ilo on ollut tutustua samanhenkisiin ihmisiin täällä blogimaailmassa ja aivan oikeassakin elämässä. 

Pikkutyttönä ihailin, kun eno-Antti otti taidokkaita kuvia hienolla Canonillaan. Siksi kaiketi samanmerkkinen on minunkin kamerani, joka oli tärkein ystäväni voittomatkallani. Se pääsi jakamaan ainutlaatuisia hetkiä seurassani Kreikan vehreällä Samoksen saarella, joka on tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen. 

Kesällä kolutaan taas tuttuja ja tuntemattomampiakin reittejä kotoisissa maisemissa. Tervetuloa seuraamaan kuvia matkan varrelta! 

Lämpimin ajatuksin, Tuija







Krista Keltanen Photography





tiistai 21. helmikuuta 2017

Ajanlento




Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen.

- Tommy Tabermann - 




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pikkumainos






Voimavarojaan voi vaalia monin tavoin. Itse kullekin olisi hyväksi löytää se oma juttu. Arvannet varmaan, millä minä vaalin voimavarojani. Yhdistämme sujuvasti molempien intohimon kohteet Koti meidän -toiminimen alla.









Perjantaina kauppojen hyllyille ilmestyneessä Kotiblogit -lehdessä oli pikkuilmoitus, jonka kuva on minun käsialaani. Lehden toimituspäällikkö Kati Laituri muokkasi mainoksen lopulliseen muotoonsa. Pyöröpuikonpidikkeet pääsivät verstaalla uudelleen tuotantoon, kun Lankaputiikki Silmukan Elli niitä varta vasten toivoi myymälänsä valikoimiin. 






Kiitollisena yhteistyöstä! 

Tuija ja Lauri








torstai 16. helmikuuta 2017

Ohi on!







Hiiuli hei! Tänään heitti nuorimmainenkin tyttötriostamme hyvästit koulunpenkille. Kuvista päätellen ratkiriemukkaissa tunnelmissa. Kiitos tunnelman tallentajille kuvista! 

Jääkarhupuvun ensimmäisen version inspiraattorina toimi Jeminan asu vuosien takaa ja nyt sille syntyi kaksi sisarusta. Olipahan hauska ompeluepisodi! Kiitos karhuneidot I, J ja P! 
Onnea uusiin seikkailuihin kaikille kevään abiturienteille! 

                  Haikean iloisin iltaterveisin, Tuija puvustamosta







tiistai 14. helmikuuta 2017




Iloa ja voimaa



Hyvän mielen kortit



aurinko
kuvat
muistot
tunnelmat






Iltahetken tuokio omissa maailmoissani. Onni ja autuus.
Palanen maailmastani sinulle ystäväni! Ole hyvä! <3 Tuija

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Villa Iiriksen sunnuntaita

Aamuhetki

Perunanarsissi



Salin perunanarsissien huumaava tuoksu joutui iltasella kilpailemaan uunituoreiden sämpylöiden kanssa. Tasapeli! 

Iltapalasämpylät

Ikivanhan sinkkivadin uusi elämä jaksaa aina vain ilahduttaa minua. Inspiraation leimahdus, nupin metsästys ja DIY tai oikeammin LMI (= Lauri made it), kun itselläni meni sukset ristiin porakoneen kanssa.


Omenariisipuuro


Kauniiden kukkien vierellä on mukava herkutella iltapalaksi sämpylä omenasoseella ja juustosiivulla. Lisäksi kulhollinen lieden kulmalla pehmeäksi hautunuttaomenariisipuuroa takaa makeat yöunet. 

                           Levollista sunnuntai-iltaa! Tuija