tiistai 28. helmikuuta 2017

Sisun päivää












Sisun päivää vietetään tänään yhtä aikaa Onnin kanssa. Yli neljännesvuosisata sitten äitiysneuvolakorttiini oli merkitty alustavaksi lasketuksi ajaksi kyseinen päivä, mikä aientui tarkempien ultraäänitutkimusten jälkeen. Vanhemmiksi tuloamme liputettiin Runebergin päivänä. Siinä urakassa ainakin minä tarvitsin sisua varmaankin eniten siihenastisessa elämässäni. 

Sisutesti löytyy linkin takaa. Oma tulokseni sopii aika hyvin ajatukseeni itsestäni toisten kannustajana, innostajana ja tukijana. Elämänfilosofiaani kuuluu motto: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Itsestäni itsekkäästi huolehtiminen on opettelun alla. Kehityn siinä vähitellen. 

Kaksikymmentä vuotta sitten valittuamme elämänpolun vanhan kiinteistön vaalijoina olimme varsinaisia keltanokkia monen eteen putkahtaneen tilanteen suhteen. Onneksi meillä oli tuossa vaativassa pikkulapsivaiheessa loistava tukiverkko, johon tukeutua tiukan paikan tullen ja niitähän tuli toivoimme tai emme. 

Sisulla selvittiin monesta pienemmästä ja isommastakin montusta. Aiemminkin olen kirjoittanut tämän maalaiselämän kasvattaneen meitä ihmisinä enemmän kuin osasimme ikinä kuvitellakaan. Onni on, että emme mielikuvituksekkaina, tulevaisuudenuskoisina, sinisilmäisinä(kin) nuorina vanhempina osanneet nähdä kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita ruusunpunaisten linssiemme läpi. 

Carpe diem eli tartu hetkeen on muotoutunut kantavaksi teemaksi elämässä selviytymiseen sekä kotitanhuvilla että maailman tuulissa. Koti meidän on meidän kahden yhteinen yritys, jossa toteutamme omia mielenkiinnon kohteitamme sekä pihapiirissämme että retkillämme lähellä ja Samoksen saarella Aigean merellä.

Hiljaisuuden merkityksestä oli ollut kirjoitus lauantain Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä, mikä on tuttu lapsuuteni sanomalehti. Artikkeli oli otsikoitu Suomella hyvät mahdollisuudet lyödä hiljaisuudella rahoiksi. Varsinkin saksalaiset turistit arvostavat Suomesta löytyviä rauhallisia kohteita. Uskon meissä suomalaisissakin  löytyvän kaipuuta levolliseen lomailuun. Tämä juttu sattui juuri sopivasti eteeni, kun olin kertonut toiminimemme sisukkaimmalle osapuolelle ideastani villasukkaretriitin järjestämiseen rauhaa rakastaville hengenheimolaisilleni. Ajatukseni ei saanut välittömästi innostunutta vastaanottoa, mutta jätän sen muhimaan alitajuntaani.

Saatuani luotua oman Instagram -tilin matkamuistoillemme olen ollut päivittäin ajatuksissani aurinkoisissa tunnelmissa. Kuvien voima on valtava. Tässä on varmaankin syy, miksi myös Hyvän mielen kortit ovat muodostuneet osaksi arkeani. Epävarmuuden sietäminen, huomion keskittäminen ja kiitollisuus ovat taitoja, joita harjoittelemalla hyväksyy sen, ettei tiedä. Elämässäni on asioita, jotka ovat hyvin ja se, mihin kiinnitän huomioni kasvaa. Varsinkin jälkimmäinen on hyvä pitää mielessä sekä konkreettisissa asioissa että henkisesti. Unelmoimalla luon asioita todeksi, vaikka joskus aikaa kuluu, vuosia. Kärsivällisyydellä ja toiveikkuudella pääsee jo pitkälle.

Kuvan penkki odottaa siellä kaukana. Niin uskon, toivon ja luotan.


Onnellista tätä päivää! Tuija



sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kipinä kevääseen





                      Syvällä jokaisen sisällä on suuruuden kipinä,
                      joka voidaan lietsoa 
                      innostuksen ja saavutusten liekeiksi.                                                  
                      Kipinä ei tule ulkopuolelta, 
                      vaan on itsessäsi.

                                        - James A. Ray - 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Koti-ihminen tässä, iltaa!

Koti meidän -elämänpiiri



                Pieni laulu ihmisestä



               Ihminen tarvitsee ihmistä
               ollakseen ihminen ihmiselle,
               ollakseen itse ihminen.
               Lämpimin peitto on toisen iho,
               toisen ilo on parasta ruokaa.
               Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
               olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
               Ihminen tarvitsee ihmistä.
               Ihminen ilman ihmistä
               on vähemmän ihminen ihmisille,
               vähemmän kuin ihminen voi olla.
               Ihminen tarvitsee ihmistä.

               - Tommy Tabermann, Maa, 1987 -



Krista Keltanen Photography

Tuijan päivän iltaa!

Ihmeiden aika ei ole ohitse. Sain tänään viimeinkin aikaan Samos in my mind -blogilleni ikioman Instagram -tilin Iiriksen avustuksella. 

Koti meidän -blogia perustaessani elokuussa 2013 en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea mukavaa antoisasta harrastuksestani voikaan kehkeytyä. Yhteistyötä on virinnyt suuntaan jos toiseenkin. Suurin ilo on ollut tutustua samanhenkisiin ihmisiin täällä blogimaailmassa ja aivan oikeassakin elämässä. 

Pikkutyttönä ihailin, kun eno-Antti otti taidokkaita kuvia hienolla Canonillaan. Siksi kaiketi samanmerkkinen on minunkin kamerani, joka oli tärkein ystäväni voittomatkallani. Se pääsi jakamaan ainutlaatuisia hetkiä seurassani Kreikan vehreällä Samoksen saarella, joka on tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen. 

Kesällä kolutaan taas tuttuja ja tuntemattomampiakin reittejä kotoisissa maisemissa. Tervetuloa seuraamaan kuvia matkan varrelta! 

Lämpimin ajatuksin, Tuija







Krista Keltanen Photography





tiistai 21. helmikuuta 2017

Ajanlento




Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen.

- Tommy Tabermann - 




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pikkumainos






Voimavarojaan voi vaalia monin tavoin. Itse kullekin olisi hyväksi löytää se oma juttu. Arvannet varmaan, millä minä vaalin voimavarojani. Yhdistämme sujuvasti molempien intohimon kohteet Koti meidän -toiminimen alla.









Perjantaina kauppojen hyllyille ilmestyneessä Kotiblogit -lehdessä oli pikkuilmoitus, jonka kuva on minun käsialaani. Lehden toimituspäällikkö Kati Laituri muokkasi mainoksen lopulliseen muotoonsa. Pyöröpuikonpidikkeet pääsivät verstaalla uudelleen tuotantoon, kun Lankaputiikki Silmukan Elli niitä varta vasten toivoi myymälänsä valikoimiin. 






Kiitollisena yhteistyöstä! 

Tuija ja Lauri








torstai 16. helmikuuta 2017

Ohi on!







Hiiuli hei! Tänään heitti nuorimmainenkin tyttötriostamme hyvästit koulunpenkille. Kuvista päätellen ratkiriemukkaissa tunnelmissa. Kiitos tunnelman tallentajille kuvista! 

Jääkarhupuvun ensimmäisen version inspiraattorina toimi Jeminan asu vuosien takaa ja nyt sille syntyi kaksi sisarusta. Olipahan hauska ompeluepisodi! Kiitos karhuneidot I, J ja P! 
Onnea uusiin seikkailuihin kaikille kevään abiturienteille! 

                  Haikean iloisin iltaterveisin, Tuija puvustamosta







tiistai 14. helmikuuta 2017




Iloa ja voimaa



Hyvän mielen kortit



aurinko
kuvat
muistot
tunnelmat






Iltahetken tuokio omissa maailmoissani. Onni ja autuus.
Palanen maailmastani sinulle ystäväni! Ole hyvä! <3 Tuija

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Villa Iiriksen sunnuntaita

Aamuhetki

Perunanarsissi



Salin perunanarsissien huumaava tuoksu joutui iltasella kilpailemaan uunituoreiden sämpylöiden kanssa. Tasapeli! 

Iltapalasämpylät

Ikivanhan sinkkivadin uusi elämä jaksaa aina vain ilahduttaa minua. Inspiraation leimahdus, nupin metsästys ja DIY tai oikeammin LMI (= Lauri made it), kun itselläni meni sukset ristiin porakoneen kanssa.


Omenariisipuuro


Kauniiden kukkien vierellä on mukava herkutella iltapalaksi sämpylä omenasoseella ja juustosiivulla. Lisäksi kulhollinen lieden kulmalla pehmeäksi hautunuttaomenariisipuuroa takaa makeat yöunet. 

                           Levollista sunnuntai-iltaa! Tuija



















                        








perjantai 10. helmikuuta 2017

Taikatalvi





Kuluneella viikolla talvinen maisema piirtyi huikeana silmieni eteen keskellä päivää. Harmi, etteivät ilmassa hiljalleen leijuneet lumihiutaleet tallentuneet kuvaan. Kipakka pakkanen ja aurinko ilahduttivat pitkän harmaan kauden jälkeen. 

Taikatalvi on meille itse kullekin erilaisia asioita, tilanteita ja tunteita. Helmihetkiä oli tällä viikolla moniakin. 

Oletko kokeillut äänikirjojen kuuntelua? Tove Janssonin Taikatalvi löytyy linkin takaa
äänikirjana, jossa lukijana on Tytti Paavolainen. 

Kudin käteen ja irtiotto arjesta. Kuulostaa minulle sopivalta rentoutumiskeinolta. 

Loistavan helmeilevää oloa!
Tuija





lauantai 4. helmikuuta 2017

Lauantai-illan tervehdys







                                                      L = Lauri
                         L = lauantai
                                               L = lepo
            L = lysti
                                                                 L = lupaus
                      L = lapsi
                                                     L = love
                                             

Lupaukset on tehty pidettäviksi ja nyt olen pientä hienosäätöä vaille lunastanut sellaisen. Toissa vuonna hurruuttelin silloiselle abillemme penkkariasuksi jääkarhupuvun, joka tänä vuonna on nuorimmaisellakin päällään rekan lavalla Hämeenkatua eestaas körötellessä. Tämä jääkarhulaji ei ole uhanalainen, kun sille syntyi kaksi sisarusta ihan tuossa meidän salin pöydällä. 

Eikös ole söpö? Kuvittele tuo kolmena. 


                                  Leppoisaa iltaa! Tuija



torstai 2. helmikuuta 2017

Tervetullut helmikuu!

Tervetuloa lukijat saunalle!

Tammikuu oli merkillinen. Toisaalta kovin nopeasti vuoden ensimmäinen kuukausi kului, mutta toisaalta se oli ihan loputtoman pitkä riippuen näkökulmasta. Villasukkia sain valmiiksi muutamat. Neulominen käy meditaatiosta. 

Nautin lempeästä säästä, mutta auringon valoa kaipaan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Olenkin miettinyt, että pitäisiköhän teettää uusiin silmälaseihin sellaiset vanhanaikaisen tyyliset päälle napsaistavat aurinkolinssit. Onko kenelläkään kokemuksia sellaisista? Onko kätevät ja ennen kaikkea esteettiset?

Ensi viikolla pakastaa... hassu sanonta, mikä meillä on käytössä. 

Joko sinulla on kevät mielessä? Kesästä puhumattakaan... 

Torstaiterveisin Tuija