Lehtien lumo

Toissalauantain kauppamatkalla sisääntulon viereisestä hyllystä bongasin lehtiuutuuden nimeltään Kotiblogit, jonka oitis nappasin kärryn pohjalle illan piristykseksi. Siitä on riittänyt luettavaa ja tutkittavaa jo moneen lukuhetkeen. 

Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka kestosuosikiksi, joiden kärkeä pitkään piti ruotsalainen Hus&Hem. Se tuli tutuksi tänne muutettuamme. Niitä on kertynyt vinot pinot, joista osa odottaa koteloitumista pyykkituvan oven suussa.  Hyvä, että ovat helposti saatavilla, jos kaipaan jotakin kuvaa, jotka omaksikin hämmästyksekseni muistin perusteella yleensä löydän kansikuvaa vilkaistuani.

Punalan Verstaalla asiat ovat mallillaan. Järjestys se olla pitää! Fine Wood Working, Good Woodworking, Popular  Wood Working ja Furniture and Cabinet Making -vuosikerrat ovat arvoisellaan paikalla ikkunaseinustan hyllyillä. Ihailtavaa, ei voi muuta sanoa. 

Tuoreimmat aviisit löytyvät käden ulottuvilta ja selailemme ja luemme niitä moneen otteeseen. Lukiessa ovat välähtäneet monet ideoistamme, joiden lopullinen muoto on mukautunut meidän tilanteeseemme ja tarpeisiimme sopivaksi.

Joidenkin ilo on siipalta saadut kukat, minulla uunituore Lantliv tai muu sydämellä valittu paperille painettu ilahdutus. Jeanne d'Arc Living on kaunis kuin koru, mutta osittain yltiöromanttisuudessaan turhan sokerihuurrettu minun makuuni. Modernin lisänsä tuovat iPadille talletetut julkaisut, joiden lukeminen on aivan eri kokemus kuin pitää käsissään lehteä. Paperin tuntu ja kosketus luovat tuoksuineen kokonaisvaltaisen elämyksen, josta nautin joka kerta yhtä paljon. 

Torstaitervehdys sinne ruudun taa! 
Koti meidän / tuikku 
ps. Sivun alalaitaan lisäsin linkin, jota napsauttamalla voit liittyä lukijaksi

Kevätkö se nurkan takaa kurkistaa?

Pihamaalla on harmaata ja loskaista, mutta pullistuneet syreenin silmut kertovat kevään olevan nurkan takana. Niiden herkkä vihreys innosti minut etsimään muitakin merkkejä tulossa olevasta vehreydestä. Kuukausimansikat ovat terhakoina valmiina tulevaan.  Timjamin tuoksu tuo lupauksen kesän leppeistä päivistä.

Kukkapenkin viereen jättämäni ruukut ovat rivissä kiven päällä. Tänä talvena ei lumi peittänyt niitä uumeniinsa. Uskomatonta, että vain kerran on tehty lumityöt. Vuosi sitten tilanne oli toisenlainen, kun vielä huhtikuussa upposin polvea myöten hankeen yrittäessäni tarpoa yläpihalla sijaitsevalle kasvihuoneelle. 

Pääsiäisen sijainti kalenterissa vaihtelee ja toivon tänä vuonna kasvihuoneella taimien voivan pontevasti huhtikuun lopulla viikkoa ennen vappua, vaikka runsas sato ei olekaan päätavoite vaan hyvä tunnelma ja tekemisen tuoma mielenrauha.

Huikean kaunis keltainen väri pilkisti herukkapensaan oksassa.

Aurinkokin pilkahti kerran eteläseinustalla. Siitä riemastuneena kurkistin kasvihuoneeseen. Somisteeksi ripustamani sydämet ovat juuri niin ruosteisia kuin toivoinkin niiden olevan vietettyään talven sään armoilla. 

Intouduin kuvaamaan ja en osannut päättää, mitä jättäisin pois niin kokeilin kollaasien toimivuutta täällä. Mitä pidät? Olisi mukavaa lukea kommenttilaatikosta ajatuksiasi. Onnistuinko tavoittamaan utuisen tunnelman, joka jo suuntaa katseen kohti maaliskuuta? En muista aiemmin viettäneeni Tuijan päivää näin lämpimissä oloissa. Vaikeaa pitää mielessä, että nyt on hiihtoloma ja helmikuu, jolloin useimmiten on hurviteltu hankikantosilla läheisillä peltoaukeilla. 

Kesäinen kastelujärjestelmäni on osittain vanhojen vaarinkaljapullojen varassa. Nyt niitä on yksi vähemmän, koska olin vahingossa jättänyt sen vettä täyteen ja arvaahan se, miten siinä oli käynyt pakkasen paukkuessa. Onneksi sirpaleet tietävät onnea! Lisäksi ne ovat vallan hurmaavan kauniita. Onpahan materiaalia kesäiseen mobileviritelmään. Sitä odotellessa!

Teetä ja sympatiaa

Elämän pienet ilot. 

Uusi teekaappi.

Inkivääritee.

Hunaja. 

Onni.

Hetki kameran kera, tuo autuas olotila. 
Omiin ajatuksiin uppoutuminen. 
Inspiraatio. 
Vanha pulpetti, oivallinen bloginlukupaikka.
Karttapallo, löytöni Rompetorilta, siivittää unelmia, matkahaaveita.
Kimppu tulppaaneja, Koti meidän kohti kevättä. 

Ystävänpäiväviikonloppu kuvina

Lauantain keittolounas tuntui keväiseltä silmuun puhjenneiden koivunoksien ja raikkaiden tulppaanien somistaessa kattausta. Pöytäliinan unohdin tuolin selkänojalle, mutta hyvä niin. Pysyipähän puhtaana. Kalakeiton tomaattinen liemi olisi saattanut hyvinkin tahria vastapestyn liinan. 

Ensimmäistä kertaa taittelin lusikoiden alle vanhat, nimikoidut ruokaliinat, joita tuskin kukaan rohkeni käyttää. Ne tosin kestävät kuumankin pesun ja sappisaippua antaa kyytiä sitkeimmällekin läikälle. 

Sunnuntain aloitimme pitkällä, kiireettömällä brunssilla amerikkalaisine pannukakkuineen. Reseptin koukkuun jäin nuorena tyttönä, kun isoveljeni teki niitä saatuaan innostuksen koulun kotitaloustunneilta. 

Iltapäivää juhlistimme unelmatortulla, joka oli lapsuuden iltakyläilyillä usein Tuulikki -tätini kahvipöydässä. Hänen ohjeellaan sitä taiotaan meidänkin kotimme keittiössä, kun herkunhimo iskee.  Jos kiinnostuit resepteistä, niin laitathan  kommenttilaatikkoon viestiä.

Tartuin hetkeen ja Kerällä -kirjan Pieni ja pippurinen pesusieni sai alkunsa. Kohta on valmista. Tiskatessani huomasin kaipaavani sellaista somaa apuria tiskipuuhiini. Joutilaana hetkenä on joskus mukavaa vaihtelua pestä astioista kauneimmat käsin. 

Tulppaanien iloa asettelin myös suihkuhuoneen komuutin päälle tuomaan hyvää mieltä. Tännekin virkkaan pesusienen, kun vauhtiin pääsin. Nokkoslangan karheus on omiaan tähän tarkoitukseen. 

Kiitos Lankakauppa Kerän Jonnalle inspiraatiosta!

Käy ihmeessä Kerän nettisivuilla! Neulojien yönä Koti meidän -tuotteet putkahtivat verkkokauppaan. Meidät löytää myös facebookista nimellä Koti meidän. Kohtaamisiin!

Ystävänpäivätervehdys

Hetken helmistä vaihtelevista


elämä kudottu on,


kirkkaita helmiä,


kauniita hetkiä


elosi olkohon.

Sydämellistä Ystävänpäivää!

Toivottelee Koti meidän

Ystävänpäiväviikon ajatuksin

                                Tekee arjesta juhlan tää,


                    kun muistaa hyvää ystävää.


                   Eihän erota välimatka meitä,


                   vaikka kuljemme arjen teitä.


                    Hetki taas, kun kohdataan,


                   saa välimatkat haihtumaan.

Sormusrasia-asiaa

Koti meidän on toiminimi, jonka perustimme viime kesän lopulla ja päätoimialamme on pienimuotoiset puutyöt, jotka ovat omaa suunnitteluamme. Tämä blogi on osa Koti meidän -kokonaisuutta, jossa pääset kurkistamaan elämäämme maalaismaisemassa ja meidän kumpaisenkin tekemisiä. 

Laurin materiaalina on erilaiset suomalaiset puulajit ja Tuijan tekstiilit, langat ja paperi. Kummankin kädessä pysyy kamera ja "Estetiikka ennen kaikkea!" on ollut mottomme koko yhteisen elämäntaipaleemme ajan. Koti meidän on yhteistyömme tulos.

Punalassa Laurin valmistamista rasiakaunottarista muutama pääsi Tampereelle Hämeenkadun varrelle korusDESIGN -liikkeeseen myyntiin. 

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kaksi kaiketi 2000. Juhlapäivän kunniaksi nämä otokset puhukoot puolestaan. Koti meidän -blogin ensimmäinen postaus julkaistiin puoli vuotta sitten. Kuukaudet ovat vierähtäneet vauhdilla.  Hienoa, kun olet tullut mukaan seuraamme. Tervetuloa toistekin!

Runebergin päivän posti

Siniristiliput ovat liehuneet tänään Johan Ludvig Runebergin kunniaksi. Meille tämä kansallisrunoilijan päivä on tärkeä muusta syystä. 

Sunnuntaina väkersin kuvassa näkyvän viirinauhan Marimekon mainoslehtisen sivuista ja maanantaina annoin sen postin kuljetettavaksi. Kirjekuoren taittelin samaisen lehden Oiva -sarjan tarinan kertoneesta sivusta. Saaja ilahtui yllätyksestä. 

Kuva on epätarkka, mutta idea käy ilmi. Eikös vaan?

Ensi viikolla on ystävänpäivä ja jotakin on jo suunnitteilla sen varalle. Toivottavasti ideat ehtivät jalostua valmiiksi asti. Kuulumisiin! tuikku

Pysähtynyt hetki

Tiistai-illan rauhoittava hetki pyykkituvalla pysäytti ajan kulun. Kellon tasainen raksutus seuranani silmäilin kameran linssin takaa omaa tilaani, jossa "mankelointi" on yleisnimitys monenlaiselle muullekin puuhalle kuin sananmukaisesti liinavaatteiden pyörittämiselle ikivanhalla Upo -mankelilla. 

Olen ympäröinyt itseni silmääni miellyttävillä asioilla ja esineillä, joilla on kaikilla jokin tarina kerrottavanaan. Rikkaharjan ja kihvelin meille antoi Kirsti -mummi, jonka kertomus näiden tiestä hänelle on valitettavasti vaipunut unholaan. Ensimmäiset keittiötölkkini otin talteen jo nuorena tyttönä isoäitini jäämistöistä. Nyt kotoilun noustua muoti-ilmiöksi huomaan olleeni koti-ihmisenä uranuurtajien joukossa. 

Käytettyjen tulitikkujen kodiksi olen ripustanut miniatyyriroskapöntön cappucino -kupin vierelle keikkumaan. Pauligin -keittimen olen puolestaan kätkenyt vanhan ompelukoneen kuvun alle tiskialtaan kupeeseen. Silloin tällöin sunnuntaisin on ohjelmassa herkullinen kahvihetki, vaikka sisimmässäni olenkin enemmän teen ystävä, jollaiseksi hurahdin tutustuttuani taitavaan teeihmiseen. 

Olen mietiskellyt, mistä innostukseni käsillä tekemiseen lähti ja olen päätynyt siihen, että tämän oranssinpunaisen kahvan ote jätti vahvan jäljen sisimpääni. Muistan elävästi kuinka lämmitin pientä rautaa puuhellan kulmalla ja silitin pyyheliinan päällä pirttipenkillä nenäliinoja. Rakkaimpia leikkejäni oli saada järjestellä Fanni -mamman nappilaatikkoa ja samalta näytti äidin mittanauha, joka oli ahkerassa käytössä venähtänyt. 

Tällä rullalla on saavutukseni Wetterhoffin ajoilta, jolloin opintoihini kudontalinjalla kuului kehruu -kurssi. Tämän verran sain valmista villalankaa mamman vanhalla rukilla. Saavutus sekin!

Ikkunan ylle olemme ripustaneet Ikean telineen, jossa säilytän tarveaineita inspiraation varalle. Ruosteiset piikkilangat kaivoin osittain pensaan juurelta ja osittain Punalan alta. Palapelin paloista saa aikaan mainioita korvakoruja, jos sille päälle sattuu.

Nyt on aika lähteä tästä ovesta kotiin iltapuuhiin. Leivinlapio oven yläpuolella muistuttaa ajasta, jolloin tämä tila saunan seinän takana palveli pakarina. Naapurilta kuulin, kuinka heidän äitinsä on täällä leiponut suuren perheensä leivät vielä 60 -luvun alussa. Punalamme oli tuolloin heidän kotinaan. 

Pöydälle voin jättää keskeneräiset työni ilman, että se ketään häiritsee. Yhdestä kuvasta retusoin pois hiirenloukun, joka on viritetty kutsumattomia vieraita varten. Iik, sanon minä.

Tärkeintä ei ole tekeminen vaan mitä tekeminen tekee sinulle, luki taannoin Tiimarin kassissa ja kyllä jokaiselle meistä on hyväksi löytää oman elämänsä voimaannuttavat asiat. Tämä blogi on jo nyt muodostumassa minulle sellaiseksi. 

Toivottavasti hyvä mieleni välittyy myös sinulle lukijani! 

Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä on kääntynyt iltaan. Aamusella sytytin kaapiston päälle kynttilät luomaan loistetta sunnuntain hämärään. Lyhdyt ostimme aikanaan muistuttamaan vanhasta kaakeliuunista, joka tällä paikalla on lämmittänyt huvilaamme. 70 -luvun muodin mukaisesti se oli purettu pois samoin kuin yläkerran uunikin sekä koko piippu ylös asti. 

Äidiltä saamani posliinikukka viihtyy kaapiston koristelistan vierustalla.

Takapihan maasta olen löytänyt sinne tänne kätkettyjä kaakelin ja tiilen palasia. Yhden kauneimmista talletin, jos joskus haaveeni toteutuisi ja tilalle voisimme rakennuttaa vastaavanlaisen tulisijan kotimme sydämeen. Onneksi kaksi muuta uunia on säästynyt meidän päiviimme asti. Puu-uunin lämpöä ja tunnelmaa ei voita mikään. 

Toissayönä lumi peitti maan. Talven ensimmäisten lumitöiden aika tuli vasta nyt, kun keveä pakkaslumi loi hunnun maiseman ylle. 

Iphonella tallensin tämän hetken.

Leppoisa sunnuntai pyykkituvan rauhassa on miltei parasta, mitä tiedän. Kiireetön hetki itsekseni omissa ajatuksissa ja vastasilitetyt pyykit pinossa luovat kaipaamaani harmoniaa. Suihkepullon lavendelivesi antaa pyykkiin lempeän kesäisen tuoksun. Spotify  ja ipad puolestaan tarjoavat tunnelmaan sopivan musiikin ja kynttilä keittiötölkissä Yyterin santaan upotettuna muistoja helteisistä hetkistä rannalla.

Miten sinä vietit kynttilänpäivää? Ilta-ajatuksin tuikku