Sadepäivän ilo

Lauantai-illan rusottava taivaanranta ei tällä kertaa ollut uskomusten mukainen. Aamulla aurinko pilkahti, mutta loppupäivän sadesää tuntui hyvin tutulta, liiankin, viime ajoilta. 

Ex tempore -retkemme Hämeenlinnan suuntaan Tiirinkosken tehtaalle harjanhakuun oli onnistunut kaatosateesta huolimatta tai oikeastaan juuri sen ansiosta, koska vanhaan navettaan perustetun puodin lämmin tunnelma ja Katin erinomainen palvelu kutsuu ehdottomasti piipahtamaan uudestaankin. Haantielle oli helppo löytää, kiitos älykkään telefoonini.

Instagramissa näkemäni kuvan perusteella jäljitin Iris Hantverk -lattiaharjan itselleni työpalkaksi maalausurakasta. Ystävällinen Nina Tehtaalta laittoi minulle sivuun lattiaharjan mustalla kihvelillä ja näin Villa Iiris sai oman nimikkoharjan, joka pääsi heti tositoimiin purkitettuani rennolla otteella spelttitalkkunajauhoja ikivanhaan Karhulan lasipurkkiin. Hyvin toimi! Kumpikin... 

Kahvilaanne odotellen! Tuija, joka ilahtuisi kovasti haudutetusta teestä

Unelmointia

Tänään oli juuri oikea aika pakata evästä koriin ja suunnata Unelman kokka ulapalle. Vanha matkaveneemme Bella 8000 on palvellut jo vuosikausia perheemme liikkuvana kesäkotina. Kotisatamasta voi putputella lähisaaren katveeseen tai halutessaan suunnata kauemmaksikin retkeilemään. 

Kokenut kippari ja hyvä ruoka kuuluvat ehdottomasti Unelma -elämään sekä erityisen lisän tämän päivän retkelle toi se, että koko miehistö oli koolla. Sen kunniaksi herkuttelimme jälkiruoaksi kotona valmistamaani mansikkarahkaa. Kesäeloa parhaimmillaan!

Kuppi haudutettua teetä aurinkoisella penkillä maistui erityisen hyvältä puhumattakaan pihasaunan leppeistä löylyistä iltaruskon värittäessä taivaanrannan hehkuvan purppuraiseksi. Toivottavasti iltarusko on hyvä rusko niin, että huominenkin päivä paistaisi lämmittäen koko kehon sieluun asti.

Unelmoiden, Tuija

Terveiset etelän matkalta!

Piipahdimme Suomen eteläkärjessä puunahakumatkalla, josta tuota pikaa oma postaus. Autossa tuoksui puulaji jos toinenkin.

Katse kohti ulappaa ja kauniita unia! Kuulumisiin! Tuija

Juhannuskoivut ja pelakuut

Juhannuskoivut rapun pielessä kuuluvat juhlatraditioommme. Niiden tuoksu luo tunnelmaa keskikesän juhlaan, joka tänä vuonna on säätilaltaan poikkeuksellisen viileä. Perinteinen veneajelu Unelmalla kokkoja katsomaan jäi tällä kertaa tekemättä. Tiistaiaamuna todistimme lumimyrskyä, joka sai puut taipumaan ja pihan kukkaset sulkemaan terälehtensä. Onneksi Suomen suvi on antanut jo maistiaisia lämmöstä ja aikainen kevät tuonut hyvän alun vehreään vuodenaikaan. 

Aamupäivällä aurinko paistoi ja tanner tömisi, kun hilpaisimme peräkanaa valitsemaan kaksi koivua rapun pieliin. Sopivia olisi minusta ollut monia, mutta vain nämä kaksi saivat kaatoluvan ikimetsän ystävältä. Rautakangella isketyt vanhat kolot olivat onneksi vielä löydettävissä niin meille ei tullut hikistä urakkaa pystytyspuuhassa, jossa oivana apuna olivat vanhat kiuaskivet vallan mainioina kiiloina.

Tämän ikkunan takana syntyy Koti meidän -verstaalla puikonpidikkeitä suomalaisista puulajeista. Ensi viikolla suuntaammekin taas puunhakumatkalle Fiskarin ruukkimiljööseen Raaseporiin hakemaan täydennystä varastoon. 

Punalan porstuan seinustalla kasvava komea koivu ja ikkunalaudan suloinen Mårbacka -pelargonia tuovat mieleen mukavia muistoja lapsuutemme juhannusperinteistä. 

Kesäaikaan kylätiellä on aika ajoin vilkasta. Tällainen näkymä heille paljastuu, kun putkahtavat Punalan nurkan takaa porttimme kohdalle autolla, mopolla, polkupyörällä, kävellen tai juoksujalkaa.  Ilmastakin olemme tulleet tarkastelluiksi. Nyt huvilan katon raikastuttua olisikin mukavaa, jos kuvaajat taas tulisivat tarjoamaan otoksiaan pihapiiristämme, kunhan terassitkin valmistuvat kuvauskuntoon.

Sauna odottaa kylpyvalmiina ja kesäkammariin petasin kesätuulen tuivertamat raikkaat lakanat. 
Juhannus alkakoon!

                   Tunnelmallista mittumaaria 

               kaikille lukijoillemme 
               ja vierailulla piipahtaneille!

                       Terveisin Villa Iiriksen väki

Aurinkohuone

Pihan perältä työmaan takaa löytyi vielä alkuviikosta kaaos, mutta nyt tilanne on vähän toisenlainen. Kastelukannun somistaman oven takaa löytyy Aurinkohuone, joka kymmenisen vuotta oli kasvihuoneenamme kunnes tila vapautui muuhun tarkoitukseen yläpihalle rakennetun kasvihuoneen valmistuttua eräänä hyytävän kylmänä toukokuisena sunnuntaina räntäsateen keskellä. 

Pieni oivallukseni tänään sai tilanteen liikahtamaan aimo askeleen eteenpäin. Olen pitkin kevättä pähkäillyt, miten ripustaisin harsoverhot ikkunoiden eteen suojaksi paahteelta, jota ei viime aikoina kylläkään ole ollut vaivoiksi asti. 

Itse asiassa tänäänkin menin aurinkoon lämmittelemään pikkuorvokin kupeeseen ja siinä hetken tuumailtuani huomasin juuri sopivan pätkän sisalköyttä ja rautalangasta taivutin näppärän pujottimen, joka toimi loistavasti. Ikean kevyet harsoverhot pääsivät vihdoinkin paikoilleen ja kierrätyskatoksesta löytämämme puusohvan ylle koukkuun roikkumaan kurotin ison hyttysharson, jonka alla toivon kesällä joutilaita teehetkiä hyvän kirjan kanssa. 

Aikanaan keskeinen sisustuselementti on ollut riippumatto, jonka jykevät koukut jätin paikoilleen, jos vaikka haluamme sen vaihteluksi lekotteluun. Kesälistalta löytyy tämäkin. 

Inspiroiduin kovasti Krista Keltasen valokuvien värimaailmasta ja herkkyydestä jo vuosia sitten käydessäni Helsingissä hänen valokuvanäyttelyssään. Hän on lehti- ja mainoskuvauksen ammattilainen, jonka työn jälkeä ihailen.  Kokeilin nyt itsekin muokata raakavedoksiani eteerisiksi kokonaisuuksiksi. Näin onnistuin...

Jonnan ja Kristan  aurinkoinen kuvauspäivä pihapiirissämme antoi hurjasti puhtia jatkaa valitsemallamme tiellä.  Oli kiintoisaa avata kotimme ovet taitavalle kaksikolle, joilta on ilmestynyt mm. kirja 12 kotia sekä lukuisia juttuja aikakauslehdissä.

Harmillista oli, että kesätiskipaikka oli vielä vaiheessa, mutta nyt sekin asia on korjaantumassa. Kohtahan kesähelteet alkavat ja me siirrymme ulkoilmaelämään, jolloin on ilo tiskata liiterin seinustalla sinivalkoisia lautasia herkullisen aterian jälkeen puhumattakaan ruoan valmisteluista pihamme mukavimmassa paikassa kesäkeittiön vierustalla. 

Leppoisaa lauantai-iltaa! Tuija

Kesäinen kuvauspäivä

Aamuvarhainen keskiviikko kasteisella nurmella tuntui toiveikkaalta varpaisiini asti. Odottava tunnelma kodissamme valtasi mielemme. 
Kymmenen maissa pihaamme saapuivat odotetut vieraamme. 

Krista asettelee, suunnittelee, sommittelee.

Krista kuvaa

ja tarkastelee työnsä tulosta.

Minä sain toimia assistenttina. Kaapin kätköistä löysin tarvittavia astioita.

Jonna stailaa ja järjestelee.

Oli huikeaa seurata ammattilaisten työskentelyä ja nähdä itsekin uusin silmin tuttu ympäristönsä. Koti meidän -tarinaa kirjatessaan Jonna Kivilahti haastatteli meitä molempia yhdessä ja erikseen. Hän ja valokuvaaja Krista Keltanen tekivät työtä taidolla hienosti toisiaan täydentäen.  Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, millaisen jutun tämä kaksikko luo päivän annista sekä missä ja milloin se putkahtaa luettavaksi.

Minäkin leikin valokuvaajaa ja tallensin makuukammarimme pöydältä asetelman, jossa Laurin suunnittelemat ja käsityönä tekemät korurasiat pääsivät valokeilaan. 

Lounastauko pidettiin kuvausten lomassa ja tottahan toki tarjoilut ennen syömistä kuvattiin erilaisista kuvakulmista. Lounaaksi teimme kanasalaattia ja iltapäiväkahvilla katoin verannan pöytään juustokakkua, jonka nyt ensimmäistä kertaa tein sydänvuokaan.

Juustokakku ennen stailausta

ja stailauksen jälkeen


Tämä kesäinen päivä painuu mieliimme ja päätyy osaksi elämämme helminauhaa. Illan kruunasi Unelman, vanhan retkiveneemme, vesillelasku. Se keikkuu nyt tyytyväisenä kotilaiturissa ja minäkin kömmin kohta unten maille kesäkamarin rauhaan.

Sydämelliset kiitokset teille molemmille, Jonna ja Krista! 
Oli ihana tavata ja tutustua teihin. Tapaamisiin toistekin! 
Tuija ja Lauri

Syreenien aikaan

Villa Iiriksen mansardikaton väri ylitti kaikki odotuksemme ja saimme onnistumisen ilosta lisävirtaa puuhiimme kotosalla. Loppujen lopuksi ulkoseinien värisävyksi valikoitui Uula -tuotteen kermainen Olki, jonka kylläisyysaste istuu hyvin raudanpunaiseen kattoon. Ulko-ovenkin vihreä sävy syveni Laurin maalattua sen uudelleen eilen ja vastavärinä katolle se on kuin piste iin päälle. Kokonaisuus on hahmottumassa mieleiseksemme. 

Sisällä jo ennestään valkeat lattiat maalasin osittain kolmeen kertaan, osalle riitti kaksi kerrosta. Istahdin lattialle keittiön ja eteisaulan risteyskohtaan ja ihmettelin tovin teekupposen  kera työni tulosta. Maalilla saa ihmeitä aikaan!

Kesäkeittiön ja saunan välinen terassi, jota 'laituriksi' nimitämme, on jo näin hyvässä mallissa. Vanha aitamainen seinäke siirtyi lähemmäksi saunakamarin ikkunaa, joten kokonaispinta-ala pieneni entisestä, mutta siitä tulee vallan passeli oleskelupaikka, jossa voi syödä, ottaa aurinkoa, lukea kirjaa tai vain ihmetellä maailman menoa yksikseen tai hyvässä seurassa. 

Kesäkotielämästä nautiskellen, Tuija