Ensimmäinen kynttilä

Vuosi on hujahtanut siitä, kun kirjoitin blogiin otsikolla Taas on aika adventin. Onneksi palasin ajassa taakse päin tunnelmoimaan ja huomasin joululimppureseptiini pujahtaneen virheen. Siirappi oli jäänyt pois. Tässä korjattu versio. Ole hyvä!

Joululimppu Villa Iiriksen tapaan                                           

                      1l piimää

                      2 pss kuivahiivaa

                      2 tl pomeranssia

                      2 tl fenkolia

                      2 tl anista

   2 tl kuminaa

                      3 tl suolaa

                      1,5 dl siirappia

                      5 dl ruisjauhoa

                      n. 14 dl hiivaleipäjauhoja

Tee löysähkö taikina isoon astiaan, vaivaa hyvin.

                      Kohota kaksinkertaiseksi.

                      Muista laittaa uuni lämpiämään!

                      Leivo kolme isoa tai neljä pienempää limppua.

Kohota ne liinan alla vedottomassa paikassa.

                      Pistele limput ja valele siirappivedellä.

Paista keskitasolla 200° noin 30 minuuttia.

Anna limppujen levähtää hetki liinan alla ennen kuin herkuttelet ne voin ja juuston kera.

Jauhokauha on tuliainen Granitista.

Joulun alla keittiö on tapahtumien keskipiste ja kukapas se muukaan kuin Alli haluaa olla mukana. Enkelikello ja kissa ei välttämättä ole paras yhdistelmä, mutta Allia ei paljon tuntunut haittaavan vaikka häntäkarvat vähän kärysivät lähikosketuksessa kynttilöiden kanssa. Säikähdyksellä selvittiin.

Ensimmäistä kertaa kokeilin limpun vaivaamista Kitchen Aidin avulla ja hyvin sujui. Näppärää, jollen sanoisi, että loistavaa! Mittasin kuivat aineet 4,8 litran teräskulhoon, johon lisäsin kädenlämpöisen piimän sekä siirapin. Lorautin joukkoon tilkan öljyä. Vajaan viiden minuutin kuluttua taikina oli valmis kohotettavaksi. Kotvan kuluttua pyöräytin limpun, jonka kohottua paistoin puuhellan uunissa meheväksi. 

Pikkujouluaterialla riisipuuron kera uunituore limppu maistui herkulliselta. Joulu tuli kotiimme!

Ensimmäinen adventti merkitsee meille monia mukavia traditioita, joita vaalimme vuosi vuoden jälkeen. Aamulla heti herättyäni sytytin tonttukynttelikön ensimmäisen kynttilän merkiksi joulun odotuksen virallisesta aloituksesta. 

Pikkumetsästämme on näin leudoilla keleillä maan ollessa sulana helppo hakea pikkukuusosia ja pari vähän isompaakin, joista kuvia ja tarinaa tuonnempana. Voin kyllä paljastaa, että juhannuskoivujen hyvin kairatut reiät rapun pielissä pääsivät joulukäyttöön. Pehmeän valkeat valot on viritetty ja tunnelma on huipussaan. Metsäpuuhien jälkeen riisipuuro maistui!

Keittiössä valmistuu paraikaa piparkakkutalo somine nonparellikoristeineen ja Michael Bublén joulumusiikki soi taustalla. 

Turkkilaiset teelasit uusiokäytössä.

Nämä kuvan teelasit olemme tuoneet tuliaisina Ankarasta 25 vuotta sitten ikimuistoiselta monen viikon seikkailulta Turkissa. Ystävämme opiskelivat tuolloin siellä ja kutsuivat meidät vierailulle luokseen. Saimme heidän kanssaan tutustua paikalliseen kulttuuriin ja kaupantekoon, jonka lomassa omenateetä tarjottiin tuollaisista laseista. Elävästi mieleeni on painunut tuo torikäynti, jolla ostin nuo kaunokaiset ja omenateetä. Meillä nämä ovat jääneet vähälle käytölle kunnes tänään keksin laittaa niihin merisuolaa ja tehdä niistä adventtikynttelikön, johon liittyy rakkaita muistoja.

Teetä ja sympatiaa, elävää musiikkia.

            Tunnelmallista joulun odotusta!

                                                     Sydämellisin ajatuksin, tuikku

Kalenterikuvitus

Kuvakoosteesta näet, millaisilla toteutuneilla haaveilla kuvitin Laurille väkertämäni vuosikalenterin. Tiger  on sekatavarakauppa Tampereella Stockmannin kulmilla. Sieltä löysin kivan mustapohjaisen kalenterin, johon Teippitarhan washi -teipillä kiinnitin kuvat ja niihin sopivia tekstejä. Kalenteri on jo valmiina uuteen vuoteen Punalassa verstaan kätköissä. 

Liimatessani elokuun sivulle hääpäiväkuvaa meistä muutaman vuoden takaa minut valtasi outo olo, kun samalla hetkellä kunntelemastani levystä lähti soimaan Cat Stevensin Morning has broken ja sormiini osui teksti Love. Sydämessäni läikähti ilo ja hyvä olo. Hyvän häävalssivalinnan teimme aikanaan, kun se vieläkin sykähdyttää ja saa hymyn huulille. 

Lauteet a'la Lauri & ikivanha kiuas.

Huomenna on taas lauantaisaunan aika. Pihan poikki pääsee kätevästi kipittämään toiseen maailmaan. Lauteilla on hauskaa heitellä ilmoille villejä visioita ja unelmoida matkoista Kreikan aurinkoon sekä seikkailuista patikointipoluilla oliivilehdoissa.  

Pikkujoulun kunniaksi otan huomenna esille jouluisen punaraitaiset laudeliinat ja saunakamarin valaisee tuikkukuusi, joka tuo tunnelman lisäksi lempeää lämpöä vilvoitteluun. Ikkunalle asettelen pikkuruisen kuusen valoineen. Saunan puolella kiukaan lasiluukun takaa kajastaa tuli kauniisti lauteille asti. Kylpeminen kynttilän valossa on elämys vailla vertaa. 

Joulun ajan ensimmäisen riisipuuron aika ja piparin tuoksu joululimppua unohtamatta tuovat hohtoa tähän hämärään aikaan. Oikeastaan on mukavaa, että päivä painuu mailleen jo aikaisin. Hämärän hyssy on rentouttavaa arjen tohinoiden keskellä. 

Miten sinä valmistaudut joulun aikaan? Onko teillä traditioita? Silkkipaperiset lumihiutaleet ovat meillä yksi tällainen. Viime vuonna kirjoitin niistä täällä. 



             Toivotan teille kaikille ruudun sillä puolen 
                 nautinnollista joulun odotusta! Tuija

Loistavaa lauantaita

Innosol Rondo 

Villa Iiriksen marraskuisiin aamuihin syttyi tällä viikolla aurinko. Pitkään hankintaa on harkittu ja pohdittu. Uskomaton tuo valon määrä ja teho! Kirkasvalolamppu herätti minut talviunesta.

Kuvittelua vai totta, mutta olen "aurinkoisista" päivän aloituksista ollut selkeästi virkistynyt. Onko sinulla kokemusta kirkasvalolampusta? Miten se on vaikuttanut sinun olotilaasi? 

Kokkailu ja puuhailu keittiön kirkkaudessa on nyt ihan kuin eri planeetalta. Ilmankos siellä tänään puuhellalla paistui herkullisia banaanilettuja aamiaiselle. Kullankeltaiset rapeudet sulavat suussa. Reseptejä niihin on internet pullollaan. Suosittelen kehittelemään oman sovelluksesi ja sitten vain herkuttelemisiin!

Banaaniletut a'la Iiris

Alli viittä vaille 18 v.

Ikäneitomme Alli viihtyy valon vieressä loikoilemassa. Ilme on vähän mutru, kun kysyin, onko sinulla lupa olla keskellä keittiön pöytää. 

Taitaakin olla niin, että kotimme värimaailma on löytynyt pöydälle kellahtaneen kissamme turkista. Eikös siltä vaikuta?

Lauantai-ilta on kääntymässä jo oikeasti illaksi, vaikka jo viidestä asti on tuntunut siltä, että kohta voisi mennä saunaan ja sen jälkeen nukkumaan. 

Vielä saan odottaa tovin saunan lauteille pääsyä. Sitä ennen ehdin laittaa alulle villasukat Taika -langasta, jonka sävyt hurmasivat minut torstai-illan kauppamatkalla. 

Leppoisan lauantai-illan toivotus! Tuija

By Pia's design

By Pia's design

"Kokka kohti uusia tuulia" -lausahdus putkahti ajatuksiini, kun etsin iltapäivän hämärtyvällä pihamaalla kuvauspaikkaa eilen postiin tulleelle Cashmere -shaalilleni. Kalsea harmaa maisema ei tehnyt kuvaustilanteesta innostavinta, mutta uusi aihe ja lähestymistapa oli niin jännittävä ja kutkuttava, että laitoin toimeksi.

Cashmere -shaali By Pia's design

Oletko sinä tutustunut By Pia's Design -yritykseen? Pian suunnittelemat tuotteet ovat luonnonläheisiä väreiltään ja muotoilultaan monelle vartalolle sopivia asukokonaisuuksia. Lisäksi mallistossa on hurmaavia kodin tekstiilejä. Kannattaa käydä yrityksen sivustolla, jossa on laadukkaita kuvia laajasta tuotevalikoimasta. Huopatöppöset voisivat olla oivallinen lahja pukinkonttiin.

Cashmere -villan hurmaa

Pellava ja villa luonnonmateriaaleina kiehtovat minua kovasti. Seuraan lukuisia blogeja, joissa olen ihaillut Pian asuja. Yrityksellä on Suomessa kolme myymälää: Espoossa, Porvoossa ja Turussa ja lisäksi verkkokauppa sekä jälleenmyyjät ympäri Suomen. Blogiyhteistyö on hauska elämys osana uusien asioiden tutkiskelua.

Marimekon Kippari ja pehmeä kaulahuivi, verraton pari

Viileässä marraskuisessa aamussa oli ihanaa kietoa kaulaan tuo luonnonvalkea, suloisen pehmeä villahuivi lievittämään pikkupakkasen purevuutta. 

Shaali on iso huivi, jonka käyttömahdollisuudet monenlaisten asujen osana ja täydentäjänä tekee siitä täydellisen hyvän mielen asusteen. Kashmirvillan pehmeys on vailla vertaansa ja ainakin minulle on tekstiilien tunnulla valtaisa merkitys. 

Luonnonvalkea väri on erityisen lähellä sydäntäni, mikä näkyy sekä kodissamme että pukeutumisessani, vaikka hämmästyksekseni olen taas pitkän tauon jälkeen löytänyt mustan värin. Se oli pitkään poissa värikartaltani, joka on elänyt monia erilaisia vaiheita vuosien varrella. Tilanteet ja tapahtumat ovat usein tallentuneet mieleeni sen mukaan, mikä tuona ajankohtana on ollut lempivaatteeni tai 
-asuni. 

Tämä Indiskasta jo kauan sitten löytämäni kirjottu villatakki on talvikauden ehdoton luottovaatteeni, joka on lämmin ja kaunis. Nyt tämä uusi kaveri sille saa hymyn huulilleni.

Joulumieli alkaa hiipiä vähitellen mietteisiini. 

Joko sinut on vallannut joulun odotus?

Valoisin ajatuksin, Tuija

Kädentaidot 2014

Messutuliaisia.

Eilen Iiriksen päivänä avattiin Tampereella Messu- ja Urheilukeskuksessa Euroopan suurimmat käsi- ja taideteollisuusmessut. Avajaiset juontaneen Saima Hoyerin ajatuksia käsityöosaamisesta vientituotteena voit kuunnella linkin takaa löytyvältä videolta. 

Teemapuheen piti taiteilija Markku Piri, jonka aiheena oli Koti - sisusta intohimolla. Hänen kannustuksensa kodin sisustamiseen sydämellä kosketti minua miltei liikutukseen asti. 

Marttojen juhlavuoden tervehdyksen toi Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä. Hänen eläväistä ja innostavaa puhettaan oli ilo kuunnella. Marttailu kuulosti houkuttelevalta, varsinkin, kun heidän sloganinsa:

on samassa linjassa Koti meidän -elämäntyylin kanssa. Jos Sinua kiinnostaa nämä minua koskettaneet hetket E -hallin lavan äärellä niin Kädentaidot -tapahtuman etusivulta pääset videoihin.

Tieni kohti avajaislavaa kulki Pirkanmaan kotityön osaston ohi A -hallissa. Kirjoneulelapasiin liittyy monia mukavia muistoja käsityöinnostuksen alkumetreiltä. Ensimmäisten lapasteni kanssa kävi niin hassusti, että toisen peukalo meni vahingossa keskellä kämmentä. Lahjapaketissa tuona jouluna oli vain yksi, mutta parinsa tuli pikaisesti perässä korjattuna. Hyvästä langasta ne tuli tehtyä, koska ne ovat vieläkin käytössä perheessämme samaten kuin pipo samalla kuviolla.

https://sites.google.com/site/tmipaulanka/

Näiden herkullisten väristen pellavahurstien katveesta löysin opiskelukaverini Wetterhoffin ajoilta. Paulanka on yhden naisen käsityöyritys Lestijärveltä, jossa apuna häärivät myös mies ja tyttäret. Osasto löytyy E -hallista 618. Messutuliaispussiini sujahtivat metsänvihreät kämmekkäät, jotka ovat kuin suunniteltu Indiskan neuletakkiini. Kiitos Paula! 

Ihania -tiskin takaa kuului iloinen huikkaus, että onpa sinulla kiva neule. Sama takki eri sävyisenä siivitti juttutuokiotamme käsityöyrittäjyydestä ja luovuudesta. Söpöiset possut hurmasivat. Tarina yrityksen nimen takaa oli myös kuulemisen arvoinen. Kiva tutustua Tiina! 

http://www.rintalantila.fi/tuotteet/villatuotteet/

http://www.taitopirkanmaa.fi/

http://www.sirkkakannusmaki.fi/

Villa taipuu moneen tarkoitukseen. Sirkka muotoilee taitavissa käsissään villan kukiksi. Hänen Huovutettu kukkakauppansa on ehdottomasti vierailun arvoinen. Osasto löytyy A 716. Jos et omaa viherpeukaloa niin nämä kasvit pelastavat sinut pulasta. 

http://www.arctips.fi/fi/

Nämä huopalapikkaat Arctips -osastolla toivat taas yhden uuden haaveen. Tuollaisilla olisi ilo paukkupakkasilla tallustella pitkin poikin. Oppikoulussa lapikkaat olivat kiusoittelun aihe, mutta näissä voisi ylpeästi astella vaikka missä.

http://www.valona.fi/

http://www.valona.fi/

http://www.valona.fi/

Kierrostani messuilla aloitellessani mietin näkökulmaani, joka tällä kertaa poikkesi aiemmista monellakin tavalla. Yhtenä tärkeänä lähtökohtana pidin myyntipisteiden estetiikkaa. Valona kojulle olen jo useana vuonna juuttunut. Herkät metallilankatyöt ovat vain niin kauniita. Niiden suunnittelussa ja toteutuksessa on tavoitettu jotakin sellaista, joka kaiken touhun ja tohinan keskellä saa hengityksen tasaantumaan ja olon seesteiseksi. 

http://www.gepetto.fi/

Kangasalalaisen Gepetton nukkekodin tunnelma ja kalusteet houkuttelevat leikkimään. Aikuisenkin mielikuvitus lähtee laukkaamaan minimittakaavan miljöössä, jossa itsekin viihtyisi.

Asiakkaiden aito kohtaaminen messuvilinässä on haastavaa, mutta tässä esittelen onnistujan. Kenkäveron pappila Mikkelissä kuuluu meidän miltei vuosittaisiin kesäkohteisiimme. Emalikorutaiteilija Pauliina Rundgren  sai innostumaan talviretkestä jouluiseen Kenkäveron pappilaan, mikä varmasti olisi vailla vertaansa. Kannattaa pysyä kuulolla, millaista blogiyhteistyötä virittelimme eilen. 

http://mindeco.fi/

http://mindeco.fi/

Min Decon sisustus- ja lahjatavaraliikkeen osasto A927 kuuluu ehdottomasti yhteen messuilla minua eniten viehättäneisiin. Käsin tehdyt saippuat tuoksuvat hyviltä ja ovat yksinkertaisen kauniita.

C -hallin puolelta löytyy helsinkiläisille tuttu lankakauppa Snurre, jonka langasta kieputettu kyltti on mukava poikkeus kaikenkirjavassa tarjonnassa. 

Plektra Trading A185 edustaa niitä harvoja stereotyyppisesti ajatellen miehiä kiinnostavia osastoja. Onneksi myyjäpariskunta osallistuu messuille vuosi vuoden jälkeen. Lauri ainakin iloitsee tuosta Puuntyöstäjän ihmemaasta. 

http://plektratrading.fi/

Lempiosastoni on kiistatta kaupungin ihanin Lankakauppa Kerä. Jonnan ja kumppanien kanssa on ilo tehdä yhteistyötä. Kerän blogia kannattaa seurata, jos olet innostunut neulomisen uusista tuulista, ohjeista ja ihanaakin ihanammista langoista. Heidät löydät viehättävältä osastolta C426, josta löydät myös Koti meidän -puikonpidikkeemme.

Pyöröpuikonpääpurkki.

http://kera.fi/

http://kera.fi/

Koti meidän -sukkapuikonpidikkeet

Valkoista pellavaa löytyy C -hallin takaseinustalta. Tarjolla on matkalaukkakaupalla uniikkeja tauluja, kortteja ja pientä kivaa. Työt on tehty kierrätysperiaatteella. Mielikuvituksellisuuden huipentuma! Töistä huokuu intohimo käsillä näpertämiseen ja yhdessä tekemisen ilo. Valkoista pellavaa on syntynyt neljän sisaruksen rakkaudesta käsitöihin.

http://valkoistapellavaakauppa.blogspot.fi/

Modo Mio löysi paikkansa sydämestäni vuosi sitten, kun Lauri osti minulle Minnan taidolla tekemän suurennuslasikaulakorun. Koru on kaunis ja lisäksi oivallinen pikkupränttejä lukiessa.

"Modo Mio sai alkunsa viehtymyksestä entisaikojen atmosfääriin ja käsillä tekemiseen. Nostalgiset Modo Mio -kuvakorut on valmistettu korkealaatuisista materiaaleista, kuten puhtaasta tinasta, lasihelmistä, ja metalliriipuksista. Jokainen koru on ainutlaatuinen ja tuo lempeän tuulahduksen vuosien takaa: helmien hohdetta, perhosen siipien sipaisuja, kaihoisia katseita, hurmaavia hymyjä ja ruusuntuoksua."

Jos kaipaat romanttisen tuulahduksen elämääsi tai silmäniloa niin ota suunnaksi C 809.

http://www.modomio.fi/

Aikaisemmista kerroista oppineena säntäsin heti Messukeskukseen saavuttuani Teippitarhan  vielä rauhalliselle osastolle täydentämään Washi -teippi varastojani. Heidät ja teippejä notkuvat pöydät löydät hallin keskiosasta C511. Blogiyhteistyön tuloksen näet postauksen koristelemassani paperikassissa. Ihana  -joululehden mukana sain näin mainion tuunauskohteen, joka aamusella muuntui Teippitarhan kruunuteipillä kädenkäänteessä Messumuistojen kuvausrekvisiitaksi. Koristeeksi ripustin Villa Saalixin   Hulvattoman enkelin. 

Risako,  anteeksi, että teidän osastollanne unohdin piipahtaa. Kiitos Facebook -arvonnassanne voittamastani pääsylipusta, jonka lahjoitin Laurille. 

Itse osallistuin ensi kertaa messuille blogistina, mikä oli avartava kokemus. Noin kymmenen vuotta sitten osallistuin Taito Pirkanmaan järjestämään  Taito Alma -koulutukseen, joka valmensi käsityöalan yrittäjyyteen. Vähitellen lähestymme unelmaamme. Tästä uudenlaisesta Kädentaidot -messukokemuksesta ammennamme taas monia ideoita oman Koti meidän -polkumme raivaamiseen läpi tuulen ja tuiskun. 

Iloa ja onnea huomiseen sunnuntain messupäivään kaikille kävijöille, myyjille ja järjestäjille! Tuija

Tilkkutäkki

villaiirisphotography 2014

         

               Sataa, sataa ropisee, pilipili pom!

*****************************************************

Uskomatonta, mutta totta, naputtelen sadatta blogipäivitystäni tänään tiistaina 11.11. ja toivon saavani tämän matkaan teille lukijoille ennen iltayhtätoista. Onnea ja iloa, sata kiloa!

Vajaassa puolessatoista vuodessa elämäni on ollut muutoksen pyörteissä. Uudistus on ollut lähinnä henkinen, mutta uskon toivotun uuden askeleen tuoneen myös ulkoiseen olemukseeni seesteisyyttä ja hymyn häivän usein kasvoilleni. 

Kommenttilaatikon kilahdukset ovat yhtä iloisia asioita kuin lapsuudessa posteljoonin tuomat kirjeet serkkutytöltä. Uuden oppiminen on hauskaa ja uusien ystävien löytäminen mahtavaa. Koti meidän -blogin avulla olen kohdannut huiman määrän hengenheimolaisia ja puhumattakaan siitä vuolaasta inspiraation virrasta, josta ammemman iloa ja jaksamista arkeeni. Olen kuullut myös, että blogini on tuottanut iloa  ja hyvää mieltä alati kasvavalle lukijajoukolleni. Erityisen ilahduttavaa on ollut saada rohkaisevaa palautetta kuvistani. Kiitos Aino, Elina, Hanna, Heikki, Kirsi, Maikku, Minnukka, Päivi, Risto, Suvi, Outi, Virpi ... muutamia mainitakseni! 

Minulla on onni kuulua sukuun, jossa on monia eri alan taitajia muusikoista kuvataiteilijoihin sekä käsityön taitajiin.  Muistan elävästi, kun eräs tädeistäni joskus muinoin totesi, että hänkin maalaa, mutta verantaa. Vaarini kutoi sukkaa ja nikkaroi toiveestani maailman ihanimman puunuken koivuhalosta verstaallaan ja taisi siinä ohessa paistaa vielä herkullisia vohveleita. Mummulassa verstaan vintillä meillä serkuksilla oli mieleen painuvat kotileikit nukkeinemme. 

Luovuuttaan voi toteuttaa monelle tavalla riippuen elämäntilanteesta ja tarpeista. Jossakin vaiheessa muistan kärvistelleeni olotilassa, jossa koin luovuuteni olleen tukossa ja lukossa. Heittäytymällä tuntemattomaan avautui uusia näkökulmia ja maisemia. 

Koti meidän -toiminimeä hauduttelimme pitkään ja hartaasti kuin ohrauunipuuroa. Tämä kaikki on opettanut, että kaikella on aikansa ja paikkansa aivan kuin useimmilla tapahtumilla on tarkoituksensa. Iän myötä sitä tulee itselleen armollisemmaksi ja kärsivällisyys hioo pahimmat särmät niin, että arjen pienet ilot tuntuvat suurenmoisilta tähtihetkiltä. Elämä ei ole yhtään pöllömpää, kun sen oikein oivaltaa. 

villaiirisphotography 2014

Suomen Kädentaidot -messutapahtuma lähenee vauhdilla. Näyttelyaluetta rakennetaan jo kiireen vilkkaa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Vieläkään me emme ole messuilla omalla osastolla, mutta vielä jonakin päivänä sen haaveen toteutamme. Tälläkin kertaa Kerän osastolta C426 löytyy puikonpidikkeitämme ja paljon ihanaakin ihanampia lankoja. Kirjoittelen teille messuterveisiäni viikonvaihteessa. 

Kiitos te kaikki ruudun siellä puolella! Tätäkin postausta tekiessäni opin uusia kikkoja. Padillani tein kuvakollaaseistani tilkkutyön ja liitin ne tekstin lomaan. Pieniä, mutta ah niin innostavia oivalluksia! Instagramista löydät värillisen testailuni tuloksen, joka on ihka-aidon täkin sukulainen. Leikki pitää mielen virkeänä!

Hymyillään, kun tavataan! Tuija

Korurasia

Te lukijat, jotka seuraatte Koti meidän -tapahtumia joko Facebookissa tai Instagramissa tiedättekin jo, mitä sain lahjaksi tuossa yhtenä iltana. Tottahan toki tiesin, että rasioita on kaikenlaisen muun ohessa tekeillä, mutta ikioma Tuija -rasiani pääsi kuitenkin yllättämään minut täydellisesti. 

Tuijan puuaines on pehmeää, aromaattista ja hyvin lahonkestävää. Toivottavasti minusta inspiraation tuoneena ihmisenä löytyy samoja ominaisuuksia. Tuijat on sypressikasveihin kuuluva havupuusuku. Pehmeä puu on helppoa työstettävää, mutta samalla myös kolhuille altis. 

Iltapäivällä pakkasin koppaani hellästi asetellen uusimman rasiani, pyöröpuikonpäiden telineen ja jo vuosia sitten saamani puikkorasian, jossa säilytän sukkapuikkojani ja isoimmat virkkuukoukkuni. Pihalla pilkisti vielä sopivasti päivän valo ja kirpeä tuulenhenkäys ennusti äskettäin alkanutta lumisadetta, joka hiljalleen leijailee peittämään vihreyden alleen. 

Kamera kaulassa keikkuen asettelin kuvauskohteeni sammalmättäille kohmeisin sormin. Räpsin liudan kuvia, joista illemmalla sisällä kodin lämpimässä valikoin tietokoneen isolta näytöltä sopivimmat tähän tarkoitukseen.

Ikivanhan kiviaidanteen punertuneet lehdet olivat oiva tausta. Pihapiirin kasvit vaikuttivat valmiilta ottamaan talven vastaan. Minäkin vähitellen. 

Uusi lumilapio voisi auttaa asiassa. Jo viime talvena ihastuin Fiskarsin isoon lumilapioon, joka taisi ollakin lumentyönnin, kun tarkemmin muistelen. Sillä saisi oivallisesti parvekkeen puhtaaksi lumimyräkän jäljiltä. 

Kuvaussessioni jatkui sisällä pehmeän villaneuleen suojissa. Korurasia kätkee sisälleen minulle tärkeitä muistoja matkamme varrelta. Näihin en ole tarvinnut suuria seteleitä, eikä Laurikaan sen puoleen. Minusta ei saa tekemälläkään timantti-ihmistä. Nämä edustavat tunnelmia, mielentiloja ja muistoja, joihin saan kosketuksen laittamalla sormuksen sormeeni, pujottamalla riipuksen kaulaani tai vain kurkistalla rasiaan mieleeni palaa monia hyviä hetkiä yhteiseltä taipaleeltamme. Luovuutemme taivaltaa käsi kädessä.

Valkeisiin kiviin on talletettuna Kreikan auringon lempeys. 

Kuvien riipuksen on tehnyt taiteilija Alek Lindus, joka työskentelee Manolateksen vuoristokylässä Samoksen saaren pohjoispuolella. Jos suuntaat kyseiselle saarelle niin tuo kylä puoteineen, jos mikä on käynninarvoinen Loukas Tavernaa unohtamatta.

                                                      Kiitos Lauri!
                                        <3 Tuija