maanantai 29. kesäkuuta 2015
Heinäkuussa hellesää, sää, sää...
Kesätunnelmissa, kun tarpeeksi lomaolo iskee, päivissä menee sekaisin ja ajantaju hämärtyy. Aamun kasteisella nurmella postilaatikolle kulkiessani tajusin, että tätä olen odottanut jo tovin.
Aurinko paistaa, taivas on sininen ja
mieli kirkas levollisen kesäunen jäljiltä.
Ylihuomenna alkaa heinäkuu...
Toivottavasti se tuo tullessaan paljon hyviä hetkiä ja
leppoisaa oloa itse kullekin kulkijalle, missä ikinä seikkailetkaan.
Koti meidän -blogi jää hetkeksi lomalle.
Aurinkoisin terveisin Tuija
torstai 25. kesäkuuta 2015
KESÄ
Entisaikaan juhannusta vietettiin puoli vuotta ennen joulua. Tämä päivä 25. kesäkuuta oli siis juhannuspäivä Adolfin ja Marian asustaessa tällä tontilla. Jos aikamatkustus olisi mahdollista lähtisin mieluusti käymään kylässä heillä. Saisin vastauksia arvailuihini: Millaiselta sali näytti kaakeliuuneineen ja pariovineen, entä yläkerran ruusutapetit ja pakarin leivinuunikin olisi varmasti upeaa nähtävää, puutarhasta puhumattakaan.
Kesäaika oli tuolloin työntäyteistä aikaa, kun hevosille tehtiin heinää ja muitakin kotieläimiä heillä varmaan oli huolehdittavanaan puutarha- ja viljelystöiden ohessa. Pikkukanalasta haaveilen minäkin.
Nyt on kuitenkin LOMA! KESÄ! Ihana ystäväni oli väsännyt kivitaidetta Ivalo -joen rannalle kalamiestä varrotessaan.
Kiitos Auli, kun sain jakaa tuon hyvän mielen viestin
tänne lukijoidenkin iloksi!
Kesämielellä! Tuija
ps. Aulangon näkötorniretkestä seuraavalla kerralla
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Tiirinkosken tehtaalla
Juhannuksen vaihteleva säätila sai meidät tutkiskelemaan kaikenkirjavia säätiedotteita sillä silmällä, missä pilkahtaisi aurinko. Hämeenlinnassa oli luvassa toivomaamme säätä, joten sinne siis.
Tiirinkosken tehdas osui sunnuntaina sopivasti matkamme varrelle. Haantie 5 on osoite, jolla sinne löytää keskelle peltoaukeita. Verkkokauppakin löytyy linkkiä klikkaamalla.
Täältä tunnelmallisesta sisustuskaupasta löytyy kaikenlaista kaunista. Erityisesti tilan lammastuotteet ovat upeita, pehmeitä ja houkuttelevia. Pihan aitauksessa kipittää lauma lampaita karitsoineen. Lapsien uskoisin viihtyvän pihamaalla maalaiselämää ihmettelemässä. Vanhan navettarakennuksen eteen on juuri valmistunut viihtyisä terassi.
Luotolaisen neulominen houkuttaisi. |
Kahvilan rouheat lasikantiset pöydät on tehty tyylillä, joka sopii oivallisesti avaraan tilaan. Viime kesänä kävin viimeksi ja tuolloin oli omistaja-Ninan kanssa puhetta myyntitilan ja toiminnan laajentamisesta. He ovat laittaneet toimeksi. Työn tulos on ihailtavaa, ilo toteutuneista visioista valaisee koko paikan.
Viihtyisän, upouuden kahvilan tarjonta jäi vielä tällä kertaa testaamatta. WC sen sijaan tuli katsastettua ja viehättäväksi totesin senkin hämyvalaisimineen.
Sadepäivän ilo -otsikolla kirjoitin kuta kuinkin vuosi sitten käynnistämme tässä samaisessa paikassa. Tuolloin ostin arkemme iloksi Iris Hantverk -lattiaharjan ja kihvelin, joista olen edelleen erityisen onnellinen. Nyt tämä tiskiharjateline jäi mieleen pyörimään... niin ja se Ninan ylistämä juuresharja.
Itse asiassa tämän korikassin takia poikkesin eilen, mutta loppujen lopuksi jotain ihan muuta tarttui matkaani. Siitä toisella kerralla, aurinkoisella, kuvauksellisella kesäsäällä. Aulangon näkötornin seikkailukin vaatii päästä pika pikaa päivänvaloon.
Kiitollisena loistavasta palvelusta! Tuija
perjantai 19. kesäkuuta 2015
Terveisiä juhannussaunasta
Vuosi sitten juhannusta vietettiin vilpoisemmissa oloissa kuin tänään, jolloin vuorotellen aurinko paistoi, sataa ripsautti ja muutaman kerran satoi saavista kaatamalla. Eipähän ole ollut tarvetta kastella salaattiviljelmiäni ja terassin kukkaistutuksia.
Maailmanmatkaajamme merten takana kaipaavat uusia perunoita ja juhannussaunaa, jossa tänään vietin aikaa kaikkien puolesta pitkään ja hartaasti kylpyammeessa lekotellen. Hunajakauranaamio ja kookoskuorinta tuoksuivat huumaavan herkullisilta.
Perunoiden sijasta kokkailimme tortilloja, jotka tuntuvat paremminkin talviherkulta, mutta maistuivat keskellä kesääkin. Kesäkeittiöön ei houkutellut mennä kokkailemaan. Uskomatonta, että kesäkausi on vielä aloittamatta. Saunan terassin penkillä oli kuitenkin mukava vilvoitella ja nauttia vehreästä maisemasta.
Eilisillä juhannuskaupoilla ajauduin lehtihyllylle kuin varkain ja huomasin uusimmassa Annassa otsikon Ihanat kesäkodit -sarja alkaa. Kurkistin sisäsivulle ja Lifestyle -osion otsikko Kesäyön unelma takapihalla alaotsikkoineen sai hymyn huulilleni.
Yllätys oli suuri!
Iltasella menen tuo uunituore lehti kainalossani kesäkammariimme ja lueskelen rauhassa, mitä muuta mukavaa sieltä löytyykään.
Nyt kuitenkin mukillinen Marks&Spencer -myymälästä löytämäämme Camomilla teetä, jossa on myös lavendelia ja limeä.
Suloista suvea! Tuija
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Sunnuntainen sadepäivä
Onnekseni tämä sunnuntaipäivä ei näyttäytynyt yhtä aurinkoisena kuin eilinen, ensimmäinen varsin kesäinen päivä. Vietin pyjamapäivää kynttelikön alla sohvan nurkassa tutkailtuani lankanyttyröitäni, joita myönnän olevan vaikka muille jakaa.
Virkkuu ei kuitenkaan lopulta inspiroinut, tartuin kameraan ja eikös, taas, katseeni osunut kirjahyllyymme. Mitä ihmettä sen kanssa teemme? Moderni Expedit ei oikein istu meille, mutta siihen on saanut säilöttyä valtaisan määrän kirjoja ja erinäisiä tavaroita. Jos haluat sen omaksesi niin laita ihmeessä viestiä. Tavaroiden karsinta ja uudelleen sijoittelu olisi kyllä mieluisaa.
Tavoitteena on harmoninen koti, myös säilytystiloiltaan.
Utopiaa vai totta...
Tänään meillä puhalsivat fengshuin -tuulet, kun muutama kaappi ja laatikosto tyhjennettiin turhasta roinasta. Omaa puuhaani hidastaa, kun haluan tunnollisesti lajitella kaikki tarkoin. Paperit, pahvit, poltettavat, kierrätettävät, ongelmajätteet, sekalaiset jne.
Kynsilakka-arsenaalini sohvapöydän laatikossa järkytti ja vielä enemmän se, että mihin ihmeeseen nuo puolikuivat purkit kuuluu laittaa. Täältä se ja monen muunkin "roskan" sijoituspaikka löytyy. Lupaan, että yhtään uutta kynsilakkaa en enää osta, ainakaan vuoteen.
Kehtaanko edes myöntää, että ennen lakkiaisia ostamani uusin purnukka on avaamatta hyllyssä ja senkin hairahduin ostamaan vain ja ainoastaan sen ihanan nimen, Pionimeri, takia. Olisinpa tuolloin tajunnut, millainen hyökyaalto laatikkooni oli kätkettynä.
Tämäkin perintölankakerä osoittautui pettymyksekseni keinokuituiseksi, kun testasin sen palo-ominaisuutta. Tiesithän, että villa palaa kuin puu ja muuttuu tuhkaksi, keinokuitu puolestaan sulaa ja haisee pahalta kärventyessään. Aikeenani oli huovuttaa vaaleansinisiä palloja pesukoneessa, mutta nytpä keksin jotakin muuta.
Yhteistyöllä eteenpäin askel askeleelta!
Sateen ropistessa, Tuija
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Luonnonkukkien päivä 14.6.2015
Me Villa Iiriksessä vietämme sitä kesäaikaan joka päivä. Onneksemme pihapiirissämme on moninainen lajisto luonnonkukkia.
Linkkiä klikkaamalla löydät retkivinkkejä ympäri Suomen.
"Yhteispohjoismaisen Luonnonkukkien päivän tavoitteena on
kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen
sekä yhteisten luontokokemusten tarjoaminen mahdollisimman monelle."
Tupasvilla. Kuva Luonnonsuojeluliiton sivulta. |
Tämän vuoden teemalajina on tupasvilla, joita aina ihastelen, kun niitä kulkureitille osuu. Toissa vuonna Kainuun matkalla elämys oli valtaisa, kun tupasvillamättäitä oli silmien kantamattomiin tien varren suomaisemassa.
Nyt ovat pihapiirissämme kielot, metsäorvokit, kurjenpolvet, niittyleinikit ja monet muut kukat upeimmillaan. Oletko sinä luonnonkukkien ystävä?
Kukkivin terveisin Tuija
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Ruusut kuihtuu, muistot jää
Juhlien jälkeisenä lauantaina nautiskeltiin...
Ullan erityisen hyvää kasvissosekeittoa
Herkkupöydän antimia
Kuohuvaista kuusenkerkkää
Täydelliset tuliaiset ilonani päivittäin.
Kiitos Irma, Kirsi, Tiina ja Ulla!
<3 Tuija
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Veden sinfonia
Akvarellit: Elina Tammiranta-Summa |
Sain eilen mieluisan kutsun Akvarellitaiteen näyttelyn avajaisiin Sääksmäelle. Päädyin illan suussa hyppäämään Mokkaan ja suuntasin nokan kohti kansallismaisemissa sijaitsevaa Voipaalan taidekeskusta. Kesäkuinen maisema oli parhaimmillaan. Koivujen raikas vihreys ja laitumella käyskentelevät lehmät herättivät lapsuusmuistoja mieleen.
Parkkipaikalta kävelin tuon ylimmän kuvan upean pensasportin läpi. Tuntui kuin olisin astunut johonkin satumaailmaan. Kuka lie tuo valkea hahmo... Kuvatessa en häntä havainnut.
Taidekeskuksen avarissa valoisissa saleissa oli huikean taidokkaita akvarelleja monelta eri taiteilijalta. Niiden lisäksi ihastelin lattialautoja, kaakeliuuneja, eteisaulaa ja tunnelmaa. Iloinen puheensorina täytti tilan. Tuntui kuin paikalla olisi ollut useampikin tuttuakin tutumpi ihminen.
Akvarellikurssilla Harjavallassa olisi heinäkuussa vielä tilaa...
Kesäillan terveisin, Tuija