Pikkulauantai

Aamusella sain instagramiin lataamaani sadekuvaan iloisen hyvän pikkulauantain toivotuksen. Maisema oli nuhruinen ja olo senmukainen. Viesti piristi! Samoin tuo pieni Mårbackani kukka toi väriä lotinan keskelle.

Sateen loputtua yllättäen ja auringon säteiden valaistessa vihertyvän kotipihan lähdimme metsään kahlailemaan suolammikoihin ja taisipa siellä joku kiivetä puuhunkin. Voin paljastaa, että se en ollut minä, vaikka houkuttelevalta vaikuttikin.

Dr Martens/Beamhill/Helsinki

Kumisaapas kurasäällä paras on, mutta minä olen niin tykästynyt näihin maanmainioihin tohtoreihini, etten muita juurikaan jalkoihini laita.  Ne sopivat rentoon tyyliini paremmin kuin hyvin ja varsinkin niiden mukavuus on omaa luokkaansa. 

Metsälammella kahlailin kyllä isoissa kumppareissa jännittäen hörppääkö varsi vettä vai ei. Samat huvit on minulla edelleen kuin pikkutyttönä. 

Vesikatkoksen innostamana lämmitin saunan Laurille ja yllätin itseni tekemällä kylvyn. Vesi lämmitetään isossa padassa ja ämpärillä sitten täytetään amme, jonka ensin lasken letkulla noin puolilleen kylmää vettä. Liian harvoin viitsin nähdä tuon vaivan, joka on aina sen arvoinen. Voi, kuinka olikaan rentouttavaa makoilla saunan lämmössä ja lueskella uusinta Maalla -lehteä hikinorojen valuessa silmiin. Tulenlieskojen tanssi kiukaan luukun takana on kuin elävä taulu. 

Terassin pihapenkillä vilvotellessani kuuntelin pikkulintujen liverrystä ja ihailin yli lentänyttä hanhipariskuntaa. Hengittelin raikasta, kosteaa ilmaa ja nautin sydämeni kyllyydestä. 

 Onnellisuusbingo/Sanna Wikström

Sähköpostiini oli kilahtanut Hetki itselle -verkkolehti, josta tallensin tuon hauskan Onnellisuusbingon. Aamusumu muuttui päivän mittaan loistavaksi illaksi. BINGO!

                        Rentoutuneisiin tunnelmin, Tuija

Jaloleinikki/Neidonruusu

A picture is worth a thousand words

Tämä estetiikan kukkanen, Singer, oli pikkutyttönä minun siivoustyöni erikoisalaa. Muistan, kuinka pyyhin pienin näppärin sormin kostealla rievulla pölyt pois mustien rautajalkojen kolosista. Elämys silloin ja edelleen. Kalsarin lahje on vaihtunut mikrokuituliinaan. Taisin olla kohtalaisen touhukas tyttölapsi, jonka lempipuuhaa oli etenkin remuta pitkin metsiä poikajoukon jatkona. Ilmankos arpia on siellä sun täällä. 

Sittemmin omat tyttäreni käyttivät poljinta leikeissään ajaessaan vimmatusti "autolla" ties minne maailman ääriin. Sen seurauksena hihna sitten kerran napsahti poikki. Jos jossakin vaiheessa saan aikaiseksi korjattua Fanni -mamman antiikkikoneen ompelukuntoon, testaan heti, tuleeko tikistä niin kaunista kuin muistelen. Tehokas se ainakin oli. Neula upposi sormeeni ja antoi kestopistoksen ompeluun, vaikka toisin olisi voinut luulla. 

Ajatukseni lentävät helposti, kovaa ja korkealle, mistä johtuen joudun rajaamaan innostuksen kohteitani. Potitusta, valokuvaamista, organisoimista, silitystä, suunnittelua, korjaamista, loikoilemista, ulkoilemista, leipomista, pihatöitä, muotia, meikkejä, hyvinvointia, retkeilyä, matkailua, mankelointia, bloggailua ...  

Parempi on kai ajatella, että on monta mukavaa asiaa, mistä valita. Jospa ottaisikin näin päivä myöhässä kirjan käteen nojatuoliin rojahtaen ja viettäisi Kirjan ja ruusun -päivää jälkijunassa. Ruusuista ei ole tietoakaan, mutta kirjoja on lukemattomia.

Raekuuro kuitenkin näkyy menneen ohi ja taas aurinko pilkistelee eli pihalla Unelman puunaus kaiketi etenee. Taidan napata matkaani kupposellisen teetä ja lähteä terassille tunnelmoimaan  toppatakissa kesää samalla kippariamme tsempaten. Längelmävedestä jäät jo lähtivät. Hiio hoi, veneilykausi alkamassa!

Kiitos kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Teiltä uunituoreilta lukijoilta olisi ilo kuulla, mikä sinut sai liittymään Koti meidän -tähtilukijoihin? 

Olette sydämellisesti tervetulleita ja toivottavasti viihdytte Villa Iiriksen aivoitusten parissa!

Best wishes, Tuija

Tämä kaunis koti haluttiin Aamulehden Koti&piha -liitteen pääjutuksi

Kuva: Ossi Ahola/Aamulehti

Tämä kaunis koti haluttiin elokuvan näyttämöksi 

- nappaa ideat itsellesi 

-linkin takaa näet verkkolehden laajemman kuvakavalkadin kodistamme, joka on kuluneen viikon aikana tullut tutuksi uskomattoman monelle lukijalle tai paremminkin katsojalle. 

Tiistaina sain ennennäkemättömän määrän viestejä, postia ja kommentteja. Lisäksi bloggerin kävijälaskurissa näkyi huikea piikki. Tässä hötäkässä tuli yksi uusi kirjautunut lukijakin. 

Kiitos ja halaus teille kaikille pienimmästä isoimpaan! 

Kiitosleinikki

Lehtijutun myötä joillekin avautui varmasti minusta aivan uusi puoli, jota ei ole ennen tuntenutkaan. Itselleni kansikuvatyttöys oli hetki huippumallina. Kuten huomaat koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa salaisia haaveitaan. 

Tiedän, että ihmiset kiinnostuvat eniten blogeista, joissa pääsevät kurkistamaan ihmisten elämää. Olisikin mukavaa kuulla, millaisia toiveita teillä täällä piipahtavilla on blogin kehittämisen suhteen? Sain nimittäin ennenkuulumattoman mahtavan tarjouksen, jota sulattelen vieläkin. Tutkailen nyt itseäni inspiroivia nettisivustoja ja blogeja. Jos sinulla on jokin hyvä vinkki Koti meidän -tyylin päivitykselle niin kiitollisena ottaisin sen vastaan. 

Olen erityisen kiinnostunut hyvän mielen taidoista ja myönteisten asioiden huomaamisesta. Arvaapa vaan, kuinka ilahtuisin, jos innostuisit kommentoimaan, mikä on sinun mielestäsi Koti meidän -blogin vahvuus ja sinua eniten miellyttävä ominaisuus. 

Tällä hetkellä saatuani hetkeni julkisuuden valokeilassa usko valitsemani polun johdatukseen kohti toteutuvia unelmia vahvistui. 

           Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Kuva: Ossi Ahola/Aamulehti

Otsikolla Sisustusbloggari - ko? pohdin blogin alkutaipaleella kaksi vuotta sitten, mikä on Koti meidän. Taival etenee sinnikkäästi kohti suurta tuntematonta.

Olen ihastuneena lukenut Rouva Sanan #nostanainenpäivässä tekstiä: 

Huippunainen tuntee itsensä: kuka hän on, missä hän on hyvä, 

missä hän haluaa kehittyä, ja pyrkii eteenpäin.

                               Huippunainen ei sano ei haasteille, mutta ei rynni eteenpäin 

                               kyynärpäätaktiikalla vaan auttaa matkallaan kanssasisariaan.


Maaretta Tukiaisen artikkeli Uskalla menestyä osui silmiini viime viikonvaihteessa sanomalehden liitteessä. Tuolla se on pyörinyt salin pöydällä koko viikon. Linkkiä klikkaamalla löydät kymmenen vinkkiä menestykseen. Onko kampanja sinulle tuttu? Kenet sinä haluaisit tänään nostaa esille?

Minä omistan tämän postauksen Ritva-äidilleni, jolta olen perinyt taiteellisen luovan otteen elämääni. Yllä olevan kuvan härpäkkeen väsäsin joihinkin juhliin tyyliin mieluummin näperrystä kuin siivousta. Käytin siihen vanhempieni kihlakakkulapiota ja meidän omia kihlojen kaupanpäällisiksi saatuja alpakkalusikoita Greta -tädin vanhan pitsiliinan ja raastimen terän kera. Ikivanhoja muistoja kaikki, hyviksi havaittuja, mutta nyttemmin saavat killua katon rajassa tuomassa iloa ja kilinää keittiön oven suussa. Siinäpä ne johdattavat kulkijan kodin sydämeen.

Ujutan tähän samaan postaukseen vielä Sieluni hymyt -haasteen, jonka sain Hennalta. Tarkoituksena on listata asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

             Elämä kaikkine värisävyineen on minun onneni. 

                     Odottavaisin tunnelmin, Tuija

Kirjoitusunelma

Kansikuvatyttö

Kuva: Aamulehti/Ossi Ahola

Kevään korvalla sain yllättävän puhelun. Langan toisessa päässä oli Aamulehden teemalehden tuottaja Riikka Lehtovaara, joka oli bongannut minut tai oikeammin meidän kodin viime kesänä lukiessaan Anna -lehden juttua Kesäyön unelma takapihalla. 

Kysymykseen: Miltä kuulostaa? Lähtisittekö mukaan? vastaustani mietin, mutta en yhtä puhelua kauempaa. Miksipäs ei! Keskeinen ajatukseni on jakaa hyvää mieltä ja ideoita blogissani eli tämähän osui siihen kuin nenä päähän.

Aamulla Lauri oli kipaissut postilaatikosta anivarhain uunituoreen lehden, jonka Koti&piha -liitteen kansikuva oli iloinen yllätys. Kukas se siellä loikoilikaan sohvalla ... väsähtäneenä kukkien laitteluun. Hupsista, se sama kuva oli jo etukannessakin.

Täytyy myöntää, että jännitti avata aukeama, josta avautui kokonaisuus. Tavoitteena oli kesäinen tunnelma ja tiukka katsekontakti lukijaan. Toimittaja Outi Suorannan ja valokuvaaja Ossi Aholan tiimi teki saumatonta yhteistyötä ja sai minutkin leikkiin helposti mukaan. 

Ensimmäisellä tapaamiskerralla lumi peitti maiseman ja tuntui epäuskoiselta, että siitä sukeutuisi keväinen juttu. Seuraavalla kerralla tilauksessa oli aurinkoinen kevätsää, joka aluksi ennusteiden mukaan olikin tulossa. Mutta samalla hetkellä, kun Aamulehden auto kaarsi pihaan, alkoi kaatosade. Hymy meinasi hyytyä jo alkumetreillä.

Kesäkeittiö, terassi ja leikkimökki olivat kaikki valmiina esittämään "kesää". Toisin kävi. Hienon valokaluston avulla taitava ammattikuvaaja Ossi loihti oivallisen tunnelman salin sohvan tuntumaan, jossa minä sitten paistattelin elämäni ensimmäistä kertaa mallityyliin. Parin tunnin  ja lukuisten kuvaruutujen jälkeen posket olivat miltei krampissa, mutta mikä tärkeintä sain puserrettua itsestäni esiin kesäfiiliksen raekuurot unohtaen. 

Tähän projektiin liittyen löytyi pari uutta, mukavaa, paikallista yhteistyökumppania, joille olen todella kiitollinen avusta. Honkasen puutarha Huutijärveltä ja Neidonruusu  kirkonkylältä saivat minusta kanta-asiakkaan.  Puutarhalta löydän varmasti kesäkukkia ja yrttien taimia toukokuulla kesän koittaessa. Perunanarsissit tuoksuvat huumaavasti helmililjojen seuralaisina kukkalaatikoissa ja Neidonruusun tytöiltä on ilo hakea kukkia arkea ilahduttamaan. Jaloleinikit, jotka sain heiltä kuvausrekvisiitaksi ja samaten herkät tulppaanit ovat vieläkin elämänsä kunnossa, mistä olen aivan ihmeissäni.

Instagram -tilini onkin viime aikoina ollut pullollaan ihania kukkakuvia. Innostuin aika tavalla varsinkin, kun uudessa puhelimessani on nyt tallennustilaa, vaikka muille jakaa.

Aamulehden näköislehteen pääset tämän linkin kautta ja hyvin varusteltujen kirjastojen lehtihyllyssäkin tämän päivän lehti liitteinen varmasti nököttää. Iskikö uteliaisuus? 

 

Mitä tuumaat, onnistuinko saamaan kontaktin lukijaan? 

Aurinkoisin kevätterveisin, 

Tuija, kansikuvatyttö 

Kuva: Aamulehti/ Ossi Ahola

Kevätmielellä

Aurinko on hellinyt ja herättänyt tämän tontin eloon. 
Enkä puhu nyt vain kotikoivussa livertävästä peiposta, vaan sinne tänne säntäilevästä nutturapäisestä hahmosta. 

Uunituore yhteistyö paikallisten yritysten Honkasen puutarhan ja Neidonruusun kanssa sai minut täyttämään Instagram -tilinikin kukkakuvilla. Heleänsiniset helmililjat yhdessä huumaavasti tuoksuvien perunanarsissien kanssa sopivat täydellisesti oljenkeltaisen kotimme kukkalaatikoihin toivottamaan kotiportailla tulijan tervetulleeksi. Verannan viileydessä jaloleinikit ja tulppaanit ilahduttavat piirongin päällä toistuen peilin kautta moninkertaiseksi iloksi. Kukkien laatu ja tuoreus ovat aivan omaa luokkaansa. Kiitos yhteistyöstä, josta lisää tuonnempana salaperäisyyden verhon hälvetessä. 


                     Aurinkoisin kevätillan terveisin Tuija

Kuvat: Koti Meidän Photography
Kuvausmiljöö: Villa Iiris
Helmililjat ja perunanarsissit: : Honkasen Puutarha
Jaloleinikit ja tulppaanit: Neidonruusu

Mansikkapaikkani mun

Kiirastorstaina löysin postilaatikosta pakettikortin, jossa luki Kirjoja. Osasinkin odottaa Docendolta tulevaa lähetystä, mutta monikossa. Yllätyin iloisesti!

Säästän sen toisen kirja-arvostelun myöhemmäksi herkkupalaksi teille. Ahmin kumpaistakin pääsiäisen pyhinä ja nyt kevätsateiden sulatettua nietokset pihamaalta olen ollut muissa sfääreissä, joista niistäkin tuonnempana lisää. Hillittömän hymyilyttävää pitää teitä jännityksessä. 

 Kirjan ohessa saamani lehdistötiedote on otsikoitu sanoilla Mansikanmakuisia vinkkejä, ideoita, tarinoita ja tunnelmia kesään. Valkoinen Puutalokoti -blogistin Ilona Pietiläisen suosittu kirjasarja sai taas jatkoa. 

Ulkoasusta vastasi Neiti Sievänen, joka toimi graafikkona myös viime syksynä ilmestyneessä Talven hopeiset hiutaleet -kirjassa, jossa minullakin oli ilo olla mukana Villa Iiriksen -joulutunnelmista kertovilla kuvilla ja tekstillä. Vieläkin sydämessä läikähtää tunne siitä, että olen ottanut haparoivan ensiaskeleeni kirjamaailmassa.

Mansikkapaikkoja on monenlaisia: pieniä, isoja, uusia, vanhoja, romanttisia, moderneja, hillittyjä, tyylikkäitä. Tässä kirjassa vieraillaan halki Suomen maan etelästä pohjoiseen idästä länteen. On huviloita, kalliorantoja, järvenrantapaikkoja, luotoja  sekä tunturimökkeilyä. Kirjan lukija pääsee vierailemaan ainakin kalastajatorpalla, siirtolapuutarhassa, saarimökillä, Ahvenanmaalla ja Lapissa. 

Keloranta, Purola, Tyynelä ovat mieleeni painuneet runolliset nimet, jotka ovat omistajiensa oloisia mansikkapaikkoja.

Kesäisiin kirjan tunnelmiin kuuluvat muurinpohjaletut, kanttarellirisotto tai vaihtoehtoisesti mascarponekermavaahto. Ympäri vuoden mökkeilevän Katjan omenaleipä pääsee kokeiluun. 

Vinkkejä kevätkodin kaunistukseen, ohjeita betonitöihin ja on mukaan mahtunut ompeluskin ohjeineen. Neulojakin löytää sivuilta ohjeen tai pari. Syyskranssiin päättyvä katselmus on moni-ilmeinen sillisalaatti, josta löytyy maukasta purtavaa pitkäksi aikaa. 

Ihastuttava kuva: Kirsi Rautiainen

Kirjan iso koko ja kuvien värimaailma viehättävät minua kovasti. Paperin laatu tuntuu mukavalta hyppysissä lehtiä selatessa.
Mansikanmakuisia lukuhetkiä juuri Sinulle toivottaa Ilona kokoamansa kirjan alkulehdellä. Loppusanoissa kiitetään kaikkia mansikkapaikkalaisia sekä yhteistyökumppaneita sanoin: Kansien sisälle päätyneet tarinat jäävät elämään - aina elämänmakuista matkaa kaivatessaan voi palata mansikkapaikkojen tunnelmiin. Olen samaa mieltä, että tämän kirjan tunnelmiin on mukava palata talven keskellä tai näin keväällä kesähaaveiden nostatustunnelmissa. 

Seuraavat linkit ohjaavat kirjassa mukana olleisiin blogeihin:

http://www.sisustustaina.fi/blogi/

http://www.designpylsy.com/site/?page_id=58



http://minttulanelamaa.blogspot.fi/

http://www.kotilablogi.blogspot.fi/

https://www.instagram.com/inkabella5/

http://frakenvik.blogspot.fi/2016/04/voittajat-blogini-arvonnassa.html

http://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2016/04/arvotaan-ilona-pietilaisen.html?showComment=1460224432157#c9218564122653990160

http://keloranta.blogspot.fi/

http://willalemmelle.blogspot.fi/2016/04/nyt-se.html

Kannen iso kuva: Riikka Vestlin

Jos sinä kiinnostuit tästä uutukaisesta niin sinulla on vielä tilaisuus osallistua arvontaan Kotilablogin instassa ja Willa Lemmelle  -blogissa. 

Kipin kapin osallistumaan niin saatat onnistua voittamaan ikioman Mansikkapaikan!  

Villa Iiriksen kevät -hashtag on ollut minulla ahkerasti käytössä, kun olen ladannut Instagramiin kuvia.

Kevätmielellä, Tuija

Koti meidän Photography