Uusi vuosi on tuossa nurkan takana. Muutama tunti niin siinä se vuosi 2023 tervehtii meitä tuoreena ja raikkaana sateen viskoessa räntäroiskeita Villa Iiriksen ikkunoihin. Saunapolulla saa varoa liukastumasta ja kastumasta, mikä tuskin haittaa, kun odotettavissa on makeat löylyt pihasaunan lauteilla. Naapurustossa paukkuu ja räiskyy jo. Meillä juhlailtaa vietetään rauhaisammin.

Anivarhain peiton alla heräillessäni aloin miettiä kuluneen vuoden kohokohtia ja kiitollisuuden aiheita. Tärkeimmäksi nousee kotielämä kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä kohtaamiset läheisten kanssa arjessa ja juhlahetkissä. 

Tosin silloin tällöin on hyvä pyrähtää vähän muuallekin niin näkökulma avartuu. Kuvia selaillessa oli ilo huomata, että tuollaisia mukavia piipahduksia on ollut lukuisia. Kotipihaan kurvaaminen on kuitenkin aina paras hetki. 

 

Alkuvuonna lumen määrä yllätti. Maaliskuussa se jo oli sulamassa, kunnes huhtikuussa lunta tuprutti yli odotusten. Pihapolut alkoivat olla kapeaakin kapeampia. Toivottavasti tuleva vuosi olisi vähälumisempi, vaikka kaikessa on puolensa. Vanhan hirsitalon korkean kivijalan ympärille on hyvä kasata lunta eristeeksi. Rajansa kuitenkin saisi säänhaltija hallita. 

Kevättalven valo on ihana ajankohta. 

Odotan toiveikkaana -listani:

tulppaanikimput

pari (ei sen enempää!) aurinkoista paukkupakkaspäivää

hankikantoset

kevääseen heräävä luonto, silmut ja nuput

ensimmäiset sinivuokot

lämpimät hetket verannalla

talvesta virkoavat pelargoniat

lukemattomia kirjoja

retkiä lähelle ja kauemmas

ja paljon muuta, mitä en voi vielä edes aavistaa. 

Mitä sinulle mielessä päällimmäisenä menneeltä vuodelta? 

Avoimin, uteliain mielin kohti uutta vuotta 2023!

Tuija

Hyvä Vuosi

Olen olennaisen äärellä jouluvalmisteluissani selatessani rakkaita kuvamuistoja ja makustellessani tuoreinta mielessäni viriävää tekstiä. Monenlaista olisi listallani, mutta kauniiden asioiden äärelle pysähtyminen tuo energiaa ja iloa. Hetken hengähdys...piipahdus kuvien virrassa.

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain jo aika päiviä sitten taitavalta valokuvaajalta, jonka upeisiin tuotteisiin pääset linkkiä napauttamalla. Eräänä syksyisenä päivänä muutama vuosi sitten osallistuin hänen valokuvauskurssilleen ja siitä asti olemme ilahduttaneet toinen toistamme viestein ja minä onnekas olen löytänyt postilaatikosta Hyvä Vuosi -kalenteri- ja kiitollisuuspäiväkirjan jo useampana vuonna. Frida Steiner on visuaalisesti monipuolinen lahjakkuus, jonka tavoitteellista taiteellista työskentelyä en voi kuin ihailla. 

Blogissaan Visual Addict Fridan laadukkaat kuvat saavat omienkin unelmieni kasvamaan ihan huikeisiin mittasuhteisiin. Valokuvat, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa, ovat parasta sielunravintoa, jota kuvitella saattaa. Espanjan Aurinkorannikko on minulle täysin tuntematon kolkka, mutta Fridan kuvat kertovat tarinoita, joihin sukeltaisin ilomielin. Kuviin on tallentunut hienovireisiä tunnelmia ja värisävyt ovat suloisen harmonisia. Jos sinulla on vielä harkinnassa ihastuttava lahja estetiikan ystävälle niin tämä voisi olla oikein oivallinen valinta. Kätevästi matkaat Espanjan kauniisiin maisemiin piipahtamalla Fridan blogissa. Saatat päätyä myös upeisiin kotimaan kohteisiin. 

Hyvä vuosi - 

Villa Iiriksen tapaan...

Kuvilla leikittely on hauskaa puuhaa. Uppoudun kuviini ja palaan ketterästi kulloiseenkin tunnelmaan. Hyvä vuosi Villa Iiriksen tapaan muotoutuu vuodenaikojen vaihtelusta. Jos olisi mahdollista käväisisin aurinkoisissa maisemissa vuoden hämärintä hetkeä katkaisemassa. Onnekseni omaan niin vilkkaan mielikuvituksen, että onnistun palaamaan varpaat hiekkaan tai tuulen tuiverrus kutreissa -olotilaan silmäni sulkemalla. 

 

Tämä vuosi 2022 näyttää tuovan valkean joulun Villa Iirikseen. Tuntuu siltä, että lumentulo yllätti minut täysin. Hyvä, että joku toinen tässä kiinteistössä on kartalla ja sanoo jopa nauttivansa lumen lykkimisestä pihateiltä. Kola ja lumilapiot ovat taas valmiina toimeen. Olisinpa minäkin.

Pihasauna on lumitöiden ohessa lämminnyt ja kylpemisen jälkeen minä kietaisen ylleni minkäs muunkaan kuin sinivalkean lempikaftaanini. Olen lukuisia kertoja saanut kuulla hyväntahtoisen kommentin, että kaftaani taitaa olla lempisanani. Totta joka sana!

Joulu lähenee päivä päivältä. Hyvä Vuosi on loppumetreillään ja uusi Hyvä Vuosi  lähestymässä. 

Kiitollisin mielin kertaan blogiurani vaiheita, joissa Frida on ollut yksi monista suunnannäyttäjistäni. Kamera olalla hän valloittaa maailmaa ja suo meille kuvailoa runsain mitoin. Hyppääthän matkaan sinäkin!

Ensi vuosi tulee olemaan juhlavuosi monellakin tapaa. Olethan huomannut, että olen hyvä keksimään syitä juhlaan? Arjen pienet juhlahetket sekä isommat merkkipaalut viitoittavat taivaltani sekä blogistaniassa että retkillä lähelle ja kauemmaskin. 

 

Joulu mielessä

Maaritin Joulunajan olennaiset -postauksen luettuani jäin miettimään, mikä minulle tuo joulun ja postauksen kysymys: Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? herätti huomaamaan, että niinpä niin ... mitä minulle itselleni kuuluu juuri nyt.  Aihe on olennainen, mutta kummallisesti sitä itsensä jättää prioriteettilistansa alkusijoilta hyvinkin helposti. Tosin onhan tässä elämänvaiheessa mahdollista toimia itsekkäästikin, mutta arvostanko esimerkiksi omaa vapaa-aikaani sen ansaitsemalla kunnioituksella vai annanko ajan vain valua läpi sormieni. 

Hyvinvointitekona alkuun laittamani Instagram -tauko on venynyt pidemmäksi kuin uskoin pystyväni. Yli 60 päivää on mennyt kuin siivillä. Vain kaksi kertaa olen ollut hilkulla uppoutua kuvavirtaan. Pystyin pitämään näppini erossa luurista, mistä olen ylpeä. Kymmenen vuotta kuvien selailua ja postailua tulee näinä päivinä muistaakseni täyteen. Irtiottoni juhlistaa siis Instagram -urani merkkipaalua. Nyt en siis voi edes tarkistaa, että muistanko oikein ajankohdan, jolloin tytär opetti minulle IG:n saloja. Ja minähän opin! Nyt on aika herätellä uinuneita taitoja, joista saan uskoakseni enemmän. Ompelutaitoni ovat tallella ja osaan edelleen uppoutua monenlaiseen tekemiseen. Lomilla olen hyväksi havainnut äänettömyys -asetuksen. Ihan kuin aikaa tulisi lisää, kun joka kilkahdus ei keskeytä tekemistä tai ajatuksen juoksua. 

Bazar -kustannukselta taannoin saamani Lucinda Rileyn uutuuskirjat ajattelin säästää joulunpyhien lukumaratoniin. Toisin kävi! Ahmin ne molemmat alta aikayksikön. Tekeillä on oma postauksensa niistä. Kuvat eivät ole onnistuneet toivomallani tavalla, vielä. 

Joulun lähestyminen innostaa ja samaan aikaan jännittää, miten suunnitelmat toteutuvat vai onko taas varauduttuva pikaisiinkin muutoksiin. Elämää, ei sen enempää...

Lempinäkymäni joulun aikaan on salongista saliin avautuvien ovien raosta pilkahteleva oman metsikön joulukuusi. Viime joulun aikaan ihastuin amaryllikseen, jonka sipulin pidin keväästä syksyyn kukkapenkissä ja muistin juuri ennen pakkasia napata sen takaisin sisälle lämpimään. Luulin jo sen saaneen siipeensä, mutta nyt sieltä ruukusta pilkistää pikkuisen vihreää. Täksi jouluksi se tuskin kukoistukseen ehtii, mutta jospa jossakin vaiheessa saan ihailla valkeita kukintoja. 

Jouluisia kattauskuvia katsellessani toiveikkuus valtaa mieleni. Muutama katajanoksa, pellavaiset lautasliinat, valolangat ja jättikävyt ovat valmiina. Lautaset ovat samat sekä arkena että juhlassa. Pienillä somisteilla loihdin juhlavuutta joulupöytäämme. Kauniit lasit toistavat valonsäteet lumoavasti ja peltitarjottimet suojaavat juhlaliinaa. Kuuletko sinäkin jo enkelikellon kilkatuksen? Sydämeeni joulun teen...

Hyvää toista adventtia! Sydämellisin terveisin Tuija