Joulun aikaa

                                                Mikä tuo joulumielen? 

                                            Punanuttujen esiinmarssi varmaankin...

                                                                Pikkukuuset valolankoineen...

                             Kaneli, inkivääri, pomeranssi, anis ja fenkol tuoksuineen...

                                      Toiveikkain joulunalustunnelmin, Tuikku                        

Lokakuun tunnelmia

Kuun vaihde toi tullessaan syksyn rytinällä.

Lokakuu alkoi  aurinkoisena ja vielä melko leppoisassa säässä, mutta perjantain saunavilvoittelut olivat selkeästi pikaisempia kuin vielä viikko sitten syyskuun toiseksi viimeisenä päivänä. Onneksi silloin osasin nauttia kylpemisestä pitkään syysillasta nauttien. Talletin nuo tunnelmat pitkän talven varalle sieluni sopukoihin. Kylpymestari helli minua! 

Viherkasvimme ovat vehreitä ja hyvävoimaisia. Juurtuneet punervat oksat matkasivat Kalasatamasta meille ja päässevät pikapuoliin parempiin kasvuoloihin. Ruukku ja multa olisivat valmiina. Toimeen ryhtyvä tekijä vain on kateissa. Auringon säteiden tanssi helmiponttiseinillä loi lupauksen valoisista hetkistä tulevinakin kuukausina. Kevättalven valo on toisenlainen. Odotettu sekin!

Päivä laskeutuu mailleen jo puoli seitsemältä ja valkenee vähän ennen kahdeksaa, joten kirkasvalolampun teholle on tarvetta. Aloitan anivarhain aamuni sen äärellä ripsivärimeditaation merkeissä heräillen hissuksiin uuteen aamuun. 

Iltasella on mukava neuloa kerros tai pari kynttilän valossa kodin rauhasta nauttien. Satavuotiaan hirsitalon nitinät ja natinat kuuluvat asiaan, mutta viimeöinen myrsky piti pitkään hereillä paukuttaessaan kattopelejä ja ujeltaessaan nurkissa. Lopulta sain unen untuvapeiton uumenissa. 

Voisinpa vaipua talviuneen ja herätä kevään valoon virkistyneenä. Tämäkin teksti syntyy ihan vain itseäni ajatellen, koska luotan palaavani näihin kuviin ja tunnelmiin tuonnempana. Toki ilahdun, jos kuvani tuovat iloa sinullekin lukijalleni. 

Maaret Kallion   Lujasti lempeä -kalenteri on taas kerran lähestyvän joulun toivelistallani, koska kaksi edellistäkin teosta ovat osoittautuneet teksteineen arjen hyvinvointia tukeviksi. Erityisesti lahjan antaneen pikkumerkinnät tärkeiden päivien kohdalla toivat hymyn huulille.

Tämän lokakuun lopulla Lujasti lempeä -kalenterissa on otsikko: Tunnista ja toimi hyvä mielessä. Tärkeintä ei ole se, mitä haluat, vaan mitä tarvitset.  Kalenterin viereisellä sivulla on tilaa kirjoittaa asioita, jotka ovat itselle tärkeää ja palauttavaa tekemistä niihin hetkiin, kun hyvää tekeviä toimintoja on vaikeampi muistaa. 

Mitä sinun listallasi olisi? Minä keskityn kaikkeen kauniiseen sekä sisimmässäni että ympärilläni terävöittäen aistejani. Joka-aamuinen ystävällisten toivotusten meditaatio on kulkenut mukana matkassani jo neljättä vuotta, jos oikein laskin. Pehmeä villalanka puikoilla ja toive vähitellen valmistuvista ylipolven sukista lämmittämään viluisia varpaitani tuo hyvää oloa. Kepeä kirja kuunneltuna on oiva mauste puikkoja heilutellessa. Instagramin laitoin vähäksi aikaa lepäämään, kuten viime vuonnakin. Tuolloin päätös oli antoisa. 

Olen onnekas, kun saan päivittäin nauttia luonnon läheisyydestä asuessamme peltojen keskellä metsän reunalla. Vuodenaikojen vaihtelu avartaa näkökulmaa. Luulenpa, että kesä ei tuntuisi samalta, jos aina olisi aurinkoa ja vihreää. Rehellisyyden  nimissä on kyllä myönnettävä, että marraskuun voisin hypätä yli jäntevällä loikalla. Syyskuun leppeät säät olivat tänä vuonna erityisen merkittäviä matkalla kohti hämärintä vuodenaikaa. 

Nyt on juuri oikea aika sytyttää pari kynttilää ja edistää neuletyötäni, jollen uppoudu toviksi sanaristikoiden maailmaan.

Lempeän lokakuun toivotuksin, Tuija

 

Aamu-usvan lumo

 

                                Pysäyttävä näkymä kylätiellä oli aamuni ilo. 

                                    Utu, usva

                                                keijujen tanssi

                                                        järviseudun sulo.

                                        Tunnelmoimisiin! Tuija

Hetkiä syyskuulta

Syyspäivän tasaus on ensi lauantaina. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät. 

Kesä loppuu ja syksy alkaa virallisesti.

Nyt jo iltaisin ikkunoiden takana sininen hetki on nähtävissä. Aamuinen kaatosade hurjine tuulenpuhureineen hämärsi maiseman niin, että livahti jo hyytävästi marraskuu mieleen. Hrrrr...

Onneksi syyskuu on pistänyt parastaan ja usein on aamuinen kalseus vaihtunut lempeään syksyiseen ilmanalaan, jossa tuoksuu kypsä vilja ja menneen kesän lumo. Turussa ihmettelin vielä viime viikonloppuna terasseja täpötäynnä ihmisiä kuin Euroopassa konsanaan. 

Lempikenkäni ovat kuin tehdyt verannan lautalattialle lojumaan, jos siis sietää  epäjärjestystä.  Minähän ne siihen olin jättänyt niin entäs sitten. Hyvä näin!

Jos minun pitäisi asettaa punainen matto kotimme lempipaikkaan niin (yksi lukuisista) olisi ehdottomasti lasiveranta, joka edustaa Villa Iiriksen huvilatunnelmaa parhaimmillaan. 

Muistoja kesäkotielämästämme on tallennettu useaan otteeseen. Sinistä linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan Krista Keltasen tallentamia tunnelmia vuosien takaa Meillä kotona -sivustolla.

Syyskuu ja kukkakaunokaiset ovat tuoneet lohtua ja hyvää mieltä. Pienikin hetki silmiä hivelevän näyn äärellä on minun voimanlähteeni ja iloni kortteja unohtamatta. 

Tommy Hellstenin Elää ja uskaltaa -korteissa on inspiroiva lähestymistapa: "Meidän tulee singota elämämme haaveidemme suuntaan, sinne missä ovat syvimmät toiveemme."

                        

                                Syyskuisiin tunnelmiin! Tuija

 

Elokuu kukkakuvina

                                                 Kesä, älä vielä jätä...

Koti meidän -blogi 10 vuotta!

                                

                             Kymmenen vuotta bloggarina... 

                                    575 julkaistua postausta

                                       lukemattomia kuvia

                                          tuhansia sanoja

                                            tunnelmia

                                       toteutuneita unelmia

                                               elämyksiä

        

                                    ilahduttaneita kommentteja

                                                 kehuja

                                              kannustusta

                                              sinnikkyyttä

                                                kyyneleitä

                                           tunteiden kirjoa

                                                    iloa

                                                  onnea

                                              kiitollisuutta

                                     

                            

Lasiverannan keinutuolissa olen haudutellut tätä etappia juhlistavaa tekstiä villasukkia neuloessani ja loppujen lopuksi olin vallan unohtaa merkkipäivämme; minun ja Koti meidän -taustajoukkojen aikaansaannoksen. Ilman rakkaitani en ikimaailmassa olisi saanut lähdettyä tälle ikimuistoiselle retkelle blogistaniaan.

Kiitos sinulle, joka olet pysynyt matkassa mukana! Olisi kiva lukea kommenttilaatikosta, millä sanoilla sinä kuvailisit esimerkiksi tuttavallesi tätä blogia. 

Ilon pirskahduksia iltaasi! Onnenhymy huulilla, Tuija alias tuikku
 

Telendos, rauhan tyyssija

Telendos

sanoitta paras!

Telendos Tuijan silmin