Alkuvuoden tunnelmia

Tammikuu on hujahtanut jo yli puolen välin ja postaukseni on jäänyt kaikenlaisen muun mukavan tohinan jalkoihin. 

Joulupuu somisti saliamme miltei viime maanantaihin asti. Olen pitänyt tiukasti kiinni lapsuuden kodista siirtyneestä perinteestä, jossa joulukuusen valot sammuivat viimeisen kerran Nuutin päivän iltana. Sen jälkeen olenkin ollut jo valmis luopumaan joulun tunnelmasta ja lopuistakin koristeluista. 

Joulukaappiin kurkistellaan taas marraskuun lopulla. 

Tänä vuonna joulutontut ja muut punaiset pakkasin jo loppiaisena piirongin laatikkoon ja muutenkin riisuin kuusta vähitellen. Hopeanauhat otin seuraavaksi, vain pallot jäivät valojen seuraksi. Kuusi oli kaunis pelkissä valoissaan. Pikkukuusoset innostuivat kasvattamaan kerkkiä ja tämä isokin joulupuu oli vehreässä kunnossa, kun sitten viimein raatsin oksasaksilla sen karsia.  

 Alkuvuoteen on mahtunut herkullisia hetkiä. 
Teetä ja sympatiaa.

                                  Monenlaisia tekemisiä on vireillä. 

Pyöröpuikonpään prototyyppi kesähaaveissa

 Hullunkurisimman tapani kärkeä pitää kauneimpien lahjakääreiden mankelointi ja rullaus uusiokäyttöön. Lisäksi lasten ohitettua tietyn vaiheen elämässään siirryimme puisiin, monivuotisiin lahjapakettikortteihin, jotka säilön pyykkituvalle hyllyn koreihin lajiteltuna saajan mukaan. Siellä ne nököttävät valmiina ensi jouluun. 

Vuosi sitten lumi peitti pihamaan. 

Pakkanen paukkuu nurkissa ja päivä pitenee vauhdilla. Valoa tulvii päivä päivältä enemmän ja enemmän. Punalassa tapahtuu, pysy kuulolla!

Kevättalvisin miettein, tuikku