Koti meidän -blogi nimettiin tämän samaisen porstuan ikkunan alla noin puoli vuotta sitten kitaransoiton ja teen juonnin siivittämänä. Silloin oli lämmin kesäpäivä.
Uuden opettelu sujuu vähän samaan malliin kuin palapelin teko. Ajoittain palaset loksahtelevat paikoilleen sukkelasti, toisinaan junnataan paikoillaan. Luova joutilaisuus hioo alitajunnassa puolivalmiita ajatuksia ja sitten sopivan hetken tullen ne pulpahtavat esiin.
Tämä Mokosta ostamani ei ole yhtä taitava kuin Onnelin ja Annelin lahjahuisku. Eilen innostuin lähtemään elokuviin katsomaan tätä Marjatta Kurenniemen satuun perustuvaa lastenelokuvaa. Kyllä kannatti! Ainakin tällainen lapsenmielinen ihminen nautti herkullisista väreistä ja upeasta lavastuksesta. Ihana!
Päivä pitenee vauhdilla. Elokuvan myötä heittäydyin kesätunnelmiin.
Sininen hetki laskeutuu näille korkeuksille vasta viiden tienoilla.
Yläkerran makuukamarin hirsisalvokset kertovat omaa tarinaansa; taidokasta puusepän työtä nämä lohenpyrstöliitokset. Huvila on rakennettu punahongasta, joita on käsipelillä työstetty aikamoiset määrät paukkupakkasissa metsän siimeksessä. Sisukkaita ovat ihmiset olleet ja tuskin ovat osanneet edes kuvitella nykyajan menoa.
Yöunen rauhoittaminen teknisiltä vempaimilta takaa hyvän levon.
Talvipesämme on täällä ja kesäisin Punalan sänkykamarissa. Vaihtelu virkistää.
Hyvää tammikuun loppua kaikille lukijoille!
Ilahtuisimme, jos jättäisit merkin käynnistäsi kommenttilaatikkoon.
Tammiterveisin tuikku
Kaunis hirsiseinä! Upeaa!
VastaaPoistaKiitos! Hirsihuvilassa on hyvä hengittää. Tammikuuta vielä tovi. Terveisin tuikku
VastaaPoista