Illansuussa päätös syntyi. Nyt on aika.
Maiseman muutos.
Yli hehtaarin tontillamme on pikkumetsä ja pihapuita paljon. Osa on ikivanhoja ja jo valitettavasti tiensä päässä. Lähinnä päätaloa kasvavat vesikouruja roskaavat koivut kaadetaan, mutta komein koivu jää kaveriksi pihakuuselle, joka suojaa leikkimökkiä. Kolmikkoa täydentää nuorehko, vireä keski-ikäinen mänty, jolla on taivalta ikihongaksi.
Saimme tänään varteenotettavan tarjouksen kattoremonttiin, joka sisältää kaiken mahdollisen vanhan neidon hatun kohentamiseen. Satavuotisjuhlat lähenevät, joten on syytä ryhtyä toimeen.
Ulkoverhouksen maalausta aloittelimme jo viime kesänä, mutta sävyn valintaan se pysähtyi. Nykyinen väri on Uula -tuotteen pellavaöljymaalin silloinen kartanonkeltainen. Huvilan alkuperäinen maali on ollut vaaleampi, sellainen vaniljainen tai kermainen lämmin vaalea.
Elämäntapa, jonka olemme valinneet, edellyttää ajatusta: vierivä kivi ei sammaloidu, vaikka sammaloitunutta pihanurmeamme ihailemmekin.
Näissä tunnelmissa loppuviikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti