Alkukesästä virittämäni unelmakartta johdatti meidät yllättäen turkoosinisen Egeanmeren rantamaisemiin Samoksen saarelle.
Samos Sun -hotellissa Nea Polin kylässä meitä odotti ruusunpunaisessa rakennuksessa sievä huone parvekkeineen, josta avautui mainio näkymä lentokentän takana pilkottavalle Potokaki -rannalle. Jälkimmäistä linkkiä klikaten pääset rantamaisemien kuviin. Viikon lomakoti ilmastoinnilla oli unelmieni täyttymys.
Hotelli koostuu useista eri pastellisävyisistä rakennuksista, joista osassa on hotellihuoneita, osassa huoneistoja. Aamiainen tarjoillaan viehättävällä terassilla, jota somistavat hurmaavat ihmeköynnökset. Portaikoissa sain ihastella tuoksupielikkejä ja reheviä pelargonioita. Lisäksi puutarhassa on runsaasti hedelmäpuita ja ruusuja viiniköynnösten lomassa. Viehättävä kokonaisuus, jonka iso merivesiuima-allas täydentää miltei paratiisiksi.
Palvelu oli miellyttävää ja tilat siistejä. Allasbaarissa hääri aamusta iltaan iloinen Yannis.
Pulahdettuamme altaassa virkistymässä suuntasimme jalkaisin kohti Pythagorionin kylää, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä hotellistamme.
Lyhtytolpasta huomasin oheisen mainoksen, joka johdatti meidät mukaviin hetkiin Captain's Boatiin satamassa torstai-iltana. Ensin söimme rantakuppilassa herkulliset crepsit kreikkalaisen salaatin kera ja loppuillan nautimme Dimos Kasapidiksen leppoisasta musisoinnista yhdessä tyttärensä Marian kanssa laivan keinahdellessa satamassa.
Paluumatka kesti kauemmin, koska poikkesimme rantapolun kautta vilvoittelemaan meren aaltoihin.
Helteessä liikkumista vauhdittamaan vuokrasimme polkupyörät vanhalta herralta edulliseen viiden euron päivähintaan.
Näimme ja koimme paljon viikon aikana, joka tuntui pidemmältä lomalta kuin olikaan osittain varmasti nettipaaston ansiosta ja rauhallisista, viipyilevistä hetkistä kahviloissa, rannalla sekä pitkistä herkullisista aterioista. Kuvaustaukoa en kyennyt pitämään, joten muutama sata kuvaa odottaa järjestelyä.
Pakkasin laukkuun mukaan myös muutaman keveän verhon, joista rakensimme rantapensaiden väliin oman suojaisan sopukan paahteelta. Lähileipomon pinaattifetapiiraat maistuivat herkullisilta lekottelun lomassa omenapiiraista puhumattakaan.
Onneksi vesi on siellä edullista, koska sitä kului litroittain joka päivä. Merivesi oli sopivan viilentävää ja rannat jatkuivat kilometrikaupalla. Nautinnollista!
Jos joskus suuntaat Samoksen saarelle niin Manolateksen kylä vuoristossa on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Kapua kapeita kujia ylös asti ja nauti Loukas Tavernan hulppeista maisemista sekä saaren parhaasta ruoasta, joka on viedä kielen mennessään. Näkymät myös WC:n ikkunasta ovat vertaansa vailla.
Theologos -niminen taksiautoilija vei meidät serpentiiniteitä ylös ja alas samalla ystävällisesti seurustellen kanssamme. Hän oli erityisen kiinnostunut suomalaisesta jalkapallosta ja siitähän sitä juttua etupenkillä piisasi.
Kylässä on muutama pieni myymälä, joista Alek Linduksen korut ovat erityisen kaunista käsityötä. Hauskaa oli, että hän muisti meidät aiemmilta visiiteiltä. Vaihdoimme yhteystietoja, joten heitimme verkot vesille tuollakin suunnalla. Hän kiinnostui Laurin korurasioista ja minä siitä ikivanhasta myynnissä olevasta talosta, josta tulisi loistava Kreikan koti.
Poros Sea Side ja sattumoisin musisoimaan saapuneet Dimos ja Maria olivat lomallamme sokerina pohjalla. Vietimme rentouttavan viimeisen lomapäivän rantaravintolassa ennen pyörien palautusta.
Erikoislaatuista oli hotellin sijainti lentokentän lähistöllä, joten otimme ilon irti loppuun asti ja kävelimme lähtöselvitykseen sirkkojen sirittäessä tien varren pensaissa. Villit orkideat kukkivat lavendelipensaiden kanssa kilpaa.
Samos on vienyt sydämemme samoin kuin Kreikka aikanaan ensimmäisellä interrail -matkallamme 30 vuotta sitten. Tämä oli kolmas matkamme tälle saarelle. Aiemmin olemme vierailleet Boutique hotelli Naftiloksessa, joka rauhallisuuden tyyssija, tyylikäs sisustus ja ikäraja 16 vuotta.
Lämmön lataamilla akuilla on hyvä lähteä syksyä kohti.
Haaveissa on ensi kesänäkin päästä alakuvan valkeassa Kreikka -mekossani Välimeren rannalle.
Helleterveisin Tuija
Postauksen alusta unohdin kiitokset Tiepalvelun Kari ja Tuulikki Rosendahlille, jotka ystävällisesti tulivat auttamaan lentokentälle rengashuolessa. Kiitos heidän saatoimme jättää Vivaron huoletta parkkiin korjattuna. Loman jälkeen matka kohti kotia saattoi alkaa ehjällä renkaalla.
VastaaPoista