Viime viikolla, kun Unelmien Taloja Koti lehti ilmestyi kaupan hyllylle tuntui vallan kummalliselta siinä jonottaessa katsella oman kodin verannan kuvaa. Hymyilytti vienosti.
Tänään sama juttu ilahdutti edelleen, kun täpötäysien kärryjen kera hilasimme itsemme kassalle. Nyt on pakko mainostaa mainiota ruokapaikkaa, joka ainakin tällaiselle salaatinrakastajalle on harvinaista herkkua, ainakin lähikaupassaa. Oksa tarjoaa viihtyisän miljöön lisäksi syötävää moneen makuun. Kurkista linkin taa, jos kiinnostuit. Me söimme mehevät lohisalaatit hyvällä ruokahalulla. Näkymä ikkunasta remonttimyllerryksen keskelle ei haitannut yhtään, koska lounasseura oli niin loistavaa.
Toukokuun puoliväli on päässyt hiipimään yllättäen pihapiiriimme. Ruoho on nyt ensimmäisen kerran leikattu ja vuohenputket kurottelevat jo kohti korkeusia. Olen menettänyt toivoni taistelussa niitä vastaan. Parasta olisi kai syödä ne nyt kun villivihannesbuumi on kuumimmillaan.
Valkovuokko on yksi lempikukistani. Niistä saa silmänruokaa. Lapsena keräsimme niitä kansakoulussa ja veimme Koijärven hautausmaalle sankarihaudoille parijonossa marssien. Mukava muisto idyllisestä maalaiskoulusta, josta sain vahvan alun elinikäiselle opiskelutaipaleelleni.
Perjantai-iloja! Tuija
Onnea lehtijutusta, kansi näyttikin kaupassa kauniilta ja osui silmään! Valkovuokko on niin kaunis yksinkertaisuudessaan.
VastaaPoistaKiitos Kati! Kesähaaveeni on kurvaista uudella Mokkallamme Kotilaiturille. Kevätkiireden keskeltä! Tuija
PoistaOstin tänään kauppareissulla ko. lehden ja löysin tieni blogiisi. Tosi kiva artikkeli, ihastuin teidän kotiin. :) Asutaan tässä naapurikylässä, joten siksikin tuli lämmin ja hyvä fiilis.
VastaaPoistaMukavaa kevättä!
Kiva kuulla reitistäsi blogiini. Tervetuloa! Tuija
Poista