Kynttilänpäivän iltaa

                    Kynttilänpäivä on kaunis sana. 

                                        Huomenna alkaa jo helmikuu. 

                                        Nyt oli oivallinen hetki ottaa 

                                         parvekkeen valoketju talteen.

Pitkästä aikaa jaksoin olla jalkeilla koko päivän. Ulkoilu maistui makoisalta, vaikka aamuisen säätiedotuksen lupaama auringonpilkahdus jäikin jonnekin taivaanrannan kaukaisuuteen. 

Hyvinvointioppaat neuvovat heittäytymään leikkiin kuin lapsi. Niin tein! Tervehtymisen merkiksi koin tuon innostuksen, jonka valtaan jouduin kesken aamiaispuuhien. 

Mummin perintökynttilänjalat ja talvesta selvinnyt muratti asetelmaan salin lautalattialle ja kameran kanssa zoomailua. Täytyihän siinä tehdä kokeiluja ja kirjottu liina pääsi tuomaan kesän enteitä.

Viheliäinen tauti herätti minussa aivan tolkuttoman kesän kaipuun. Muistan kyllä tilanteen olleen sama vuosi sitten ja varmaan aika monasti aiempinakin vuosina. 

Lopuksi vielä tämä fonteilla leikittely. Miltä vaikuttaa? IMacin näytöllä oikein kivalta, mutta miten lie muilla laitteilla...

Valoisan helmikuun toivotuksin Tuija

Unelmointia Drömma om Dreaming

Photo: Marie Delice Karlsson



Lieneeköhän paranemisen merkki, että vähitellen unensekaisesta todellisuudesta heräillessäni mieleeni syntyy vahvoja mielikuvia unelmista ja haaveista.

Hirsiseinien tuijottamisen lomassa olen selaillut kuvia, joista tämä ruotsalaisen Marien otos on yksi parhaiten osuvista.
Tack så mycket!

Sieluni silmin näen tuon meidän pikkukuistilla. Pulmista pahin on valtavan lämminvesivaraajan sijoituspaikka. Ammeesta ei nimittäin liiemmin iloa ole ilman juoksevaa lämmintä vettä. Uskon tässäkin asiassa tilanteen ratkeavan toivotulla tavalla, ennemmin tai myöhemmin.

Kylpy kynttilänvalossa maistuisi.
Loistavalta!

Ilta-ajatuksin Tuikahdus

Hiljaiseloa

Vetää hirsiä -sanonta on ollut mielessäni 
unen rajamailla häilyessäni. 

Saw wood in english.

It's time to sleep now.  

Lepo paras lääke on! Tuija

Talvihetki Villa Iiriksen pihaportilla

Toissapäivänä nappasin tämän kuvan kodistamme Villa Iiriksestä kohmeisilla sormilla sinisen hetken paukkupakkasessa. Julkaistuani otokseni Instagram -tililläni hämmennyin kommenttien ja sydän -klikkausten määrästä. Kiitollinen olo!

Suomen talvi on kaunis pehmeän puuterilumen peittäessä maisemaa. Utuinen savukiehkura kohoaa savupiipusta korkeuksiin. Kuuset rapun pielistä saivat jatkaa matkaansa puupinoon, mutta valojen väliaikainen sijoituspaikka osoittautuikin oikein mainioksi pimeyden karkottajaksi. Parvekkeen kaiteeseen ripustamani valonauha olkoon vielä tovin paikallaan. 

Lempiblogissani Aamu omenatarhassa Anna pohti bloggaamistaan otsikolla Miksi ra-kas-tan tätä. Hän kirjoittaa "...olen päättänyt tehdä tätä vain itselleni." Kiitos Anna tunnelmallisista ja taidokkaista kuvista! Yksikin kuva, oma tai toisen, voi saada aikaan valtaisan inspiraation. Minäkin teen tätä itsekkäästi omaski ilokseni. Tosin lukuisat kommentit ja kasvava lukijamäärä ilahduttavat ja tuovat vuorovaikutteisuutta. Bloggaaminen on antoisaa. 

Elämän äärellä -blogin Riikka on perustanut Viisi miljoonaa hyvää tekoa -yhteisön.  Olkoon tämä hyvä tekoni, jonka jaan kaikelle kansalle. Joidenkin mielestä vanha talonröttelö, joka olisi pitänyt vetää maan tasalle puskutraktorilla, kukoistaa kuin ikinuori neito. 

Aikaa nähneessä kiinteistössä eläminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Kekseliäisyydestäkään ei ole haittaa ja huumonrintaju auttaa kiperimpien tilanteiden yli. Aika moni on matkan varrella varovasti tiedustellut, että vieläkö te siellä asutte? Kysymys on kieltämättä närkästyttävä, koska tällainen tunteellinen Koti-ihminen suhtautuu tekemiinsä valintoihin suurella sydämellä. No, onneksi ymmärrystä löytyy ja armollisuutta niitä kohtaan, joille valitsemamme elämäntapa on kauhistus. Kukin taaplaa tyylillään. 

Kahdeskymmenes vuodenvaihde aloitti Villa Iiriksen juhlavuoden kotinamme. Tehdyistä kunnostuksista, muutoksista, parannuksista ja toteutuneista unelmista, pilkkeestä silmäkulmassa (=hautuvista haaveista) saisi tolkuttoman pitkän listan. Hyviä tekoja olemme tehneet ja tulemme tekemään. Ole hyvä!

Hyvän mielen toivotuksin, Tuija

Tiistai-illan iloja

               Kun on pienistä hetkistä onnellinen niin voi ilahtua usein. 


Tämä yläkerran pikkuwc:n lipaston päällä uljaana ojentuva tulppaani tuo hyvän mielen minulle ja toivottavasti myös alati lisääntyvälle lukijajoukolleni.

Omistan tämän kuvan teille kaikille lukijoille täällä, tuolla, siellä ja missä lienettekään. Paljon teitä jo on! Kiitos!

Hymyn huulille tuo kivat kommenttinne. Annetaan hyvän kiertää!

Tervetuloa tähtilukijaksi! Tuija

Pakkaspäivän murkinat

Pakkaspäivänä puuhellan ikitulella on kätevää kokkailla isot annokset ruokaa. 50 -luvun jazzin soidessa taustalla kuoriminen ja pilkkominen sujuu kuin tanssi. Isolle liedelle mahtuu sulassa sovussa useampikin kattila sekä keitolle että puurolle. Kananmunatkin kiehuvat siinä sivussa valmiiksi alkuviikon tarpeisiin. Höyryävä kalakeitto maistui herkulliselta ja lämmittävältä. Puolukkaruispuuroa aion syödä vielä iltapalaksi. Koko viikon on ollut hirmuinen mielihalu, kun lounasseuralaisellani oli sitä eväänään. 

Viime kesän kasvatussatomme oli surkea lukuunottamatta lipstikkaa, joka on luottoyrttini. Se kasvaa rehottaa ilman sen kummempia kasvatuskikkoja. Onneksi äitini oli avulias ja kuivatti sitä ison purkillisen, josta on mukava ottaa hyppysellinen keitoksiin. Erityisen hyvin lipstikan aromit sopivat kalaruokiin, mutta pidämme siitä myös kasviskeitoissa ja munakkaissa.

Anna-Mari Westin korttiuutuudet olivat ilmestyneet kotikaupan hyllylle ja tämä yksilö sopi mielentilaani loistavasti. Tuossa se piirongin peilin edessä muistuttaa joka aamu keskittymään hetkeen. Jääpallovalot luovat lumoavaa loistettaan hämärään rapunalusnurkkaukseen, josta työpisteemme muutti yläaulaan avarampiin oloihin. Hyvä ratkaisu!

"Hirmu hyvää puuroa!" hihkaisun kuulin juuri alakerrasta. Nyt lähden kyllä itsekin maistamaan ruispuolukkapuuroa, joka on maailman parasta pakkasruokaa. Lempeää ja lämmintä.

Hyväntuulisin terveisin Tuija

Mihin yksityiskohtaan kiinnitit ensimmäiseksi huomiosi?

Oksat pois!

Aamu valkeni kirkkaana ja ensimmäinen ajatukseni oli: Oksat pois! Joulukuusi nökötti edelleen salissa kieltämättä jo vähän surumielisen näköisenä. Neulaset rapisivat vasta aavistuksen, mutta nyt oli korkea aika hankkiutua siitä eroon. 

Vanhan vetoisen asumuksen hyviin puoliin lukeutunee tämäkin, että joulukuusi on helppo saada viihtymään ja yleensä jopa kerkkiä kasvattamaan. Hyasintit ja tulppaanitkin pitävät alhaisesta huonelämpötilasta. Minä en aivan ihan aina, varsinkaan suihkun jälkeen yläkertaan viuhahtaessani. Totta puhuen kipitän kylpytakkiin kietoutuneena, villasukat ja Uggit jalassa. 

Maailman  parhaiksi siivousjalkineiksi näin talvisaikaan ovat osoittautuneet tyttären ikivanhat kirpputorilta ostamat huopatossut. Niillä on näppärää pyrähtää sisältä pihalle ja parvekkeelle ravistelemaan ja tuulettamaan sekä tekstiilejä että omaa päätä. Sileiksi kuluneiden pohjien kanssa on kylläkin pidettävä varansa, minkä otin viikko siten opikseni stepatessani postilaatikolle menevällä lankkusillalla. Venähtänyt kylki on pieni paha siihen nähden, miten olisi käynyt, jos en olisi saanut pidettyä itseäni pystyssä kivien keskellä. 

Hellehaaveilua

Hiilihanko, hyvä ystäväni

Jostakin lukemattomista blogeista luin ajatuksia totuttuihin kuvakulmiin juuttumisesta. Lämpimän peiton alla viivytellessäni sain ajatuksen ja nappasin lattialle illalla laittamani tabletin käteeni ja tarkastelin ympäristöäni uusin silmin. 

Kuviini tallentui jo aavistus kevään valosta. Vai mitä? 

Puuhellassa ritisi kutsuva tuli ja tuota pikaa lauantaiaamun cappucino odotti höyryävänä kupissa. Hedelmien ja rahkan sekä tuon virkistävän kofeiinipommin voimalla annoin oksasaksilla kyytiä kuuselle. Neulasia rapisi kiitettävästi rikkalapioon ja Elektroluxin kitaan, mutta uskonpa niitä löytyvän vielä juhannuksen aikaan lattian raoista.

Koko kodin olemus raikastui taas kerta heitolla ja uudet ideat virisivät pakkaseen vähitellen tottuneessa luovuuskoneistossani. Käyköhän muillekin niin vai olenko ihan kummajainen. Tiedän kyllä monia samanlaisia täällä blogimaailmassa, mutta harvoin heihin törmään oikeassa elämässä tai aniharva rohkenee paljastaa sisustusintoilujaan. 

Ilahduin kovasti Bloggeriin kirjautuessani, kun huomasin taas uuden kirjautuneen lukijan putkahtaneen listaan. Kiitos ja tervetuloa Pikkutalon Sanna sekä te kaikki viime aikoina matkaseuraksi liittyneet! Joulukuusitaksillaan pitkin Turun katuja suhanneen leidin seikkailuihin  pääset sinervää linkkiä klikkaamalla tuossa edellisessä lauseessa.

Syksyllä jäin koukkuun Netflixin Downton Abbey -sarjaan ja voi surku, kun sain maratonini päätökseen. Onneksi löysin Yle Areenasta lohduksi sarjan Kotiin takaisin. Ihmettelen muutostani. Vielä viime kesänä olin valmis luopumaan koko tv-aparaatista, muuta yhtäkkiä sieltä on löytynytkin katsottavaa. Uudistuminen on hyväksi. Uskoisin. Ainakin, jos sarjan estetiikka on inspiroivaa melodisen musiikin ohessa.

Kauniita unia teille kaikille! Tuija

Koulukäsityö a'la Iiris, varpaat minun.

Tulppaanien aikaa

Torstai oli hyvä. Pienet asiat ratkaisevat. Nousin väärällä jalalla 5.30, mutta onnistuin muuttamaan mieleni valoisammalle kanavalle. Lumituisku olikin ollut ennakoitua seesteisempi. Onneksi!

Päivän hyvät kohtaamiset toivat iloa arkeen. Kiitos! 

Paperinkeräykseen raijaamani ikivanhat "josjoskusselaisin" sisustuslehdet toivat tilaa T-huoneelle sekä henkisesti että fyysisesti. KonMarin opit toteutuvat pala palalta. Oletko huomannut, että mediassa on ollut monia artikkeleita aiheesta?

Iltapalaksi puuhellalla paistamani letut kesänmakuisten mansikoiden kera kruunasi illan. Nam! Niin ja se pakastimesta löytämäni vaniljajäätelön nokare suli suussa herkutellessani omissa oloissani keittiön pöydän ääressä. 

Huomenna ostan uusia tulppaaneja tuomaan raikkautta kevättä kohti kurottelevaan kotiimme. 

Toivon auringon pilkahduksia raikkaisiin talvipäiviisi!  Tuija

Hyvästi joulurauha!

Taas on vuosi hujahtanut humauksessa ja Nuutti -pukki kolistelee rappusilla. Salin kuusessa loistaa vielä tovin valot, mutta huomenna asettelen Airamit rasiaansa ja laitan ne hyvään talteen ensi jouluksi. 

Verannan piirongin laatikossa on kyllä ahdasta, vaikka karsin kaikki KonMari -oppien mukaiset ei iloa tuottavat joulusomisteet pois. Jospa pääsiäislaatikko antaisi tilaa valosarjoille... 

Uusien säilytysratkaisujen ideointi on hauskaa, mutta se saattaa lieveilmiönä aiheuttaa harmaita hiuksia. Seuraavan kerran, kun etsin jouluvaloja saatan manata uudistustani. Onneksi ajatukseni tuli nyt kirjattua tänne blogiin niin voin täältä tarkistaa, minne ihmeeseen järjestelin mitäkin. 

Pääsiäinenhän on ihan tuota pikaa, joten tuskin onnistun siihen mennessä kadottamaan sen juhla-ajan tykötarpeita, jotka ovat käyneet vähiin analyysini tuloksena.

Viime viikon paukkupakkasten hyvien puolien listaan pääsee raikastuneet matot, joihin suhteeni on viilenemässä. Niitä tuonne pihan sisalnarulle asetellessani päivittelin ajan kulua. Juurihan ne vastapestyinä ripustin samaiseen paikkaan kuivumaan kesätuuleen. Silloin ne tuntuivat niin raikkailta, mutta nyt luopuisin niistä alta aika yksikön, jos olisin itsenäinen subjekti. Toisten huomioiminen on kuitenkin olennainen osa perhe-elämää. Siis jatkoon, toistaiseksi.

Toinen pakkasen suoma esteetikon ilo on hurmaavat kuviot jäätyneissä ikkunoissa. Jos oikein tarkkaan katsot kuvaa niin huomaat sieltä pilkistävän meritähtihaaveeni.

Vanhan kasvihuoneen  ikkunasta pilkistää yhden sortin työmaa, kunhan kevät koittaa. Kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta on valmiina klaffipiironkini ääressä. Löysin facebookista Materiaalitorin, jonka kautta voi kierrättää monenlaista itselle tarpeetonta, mutta jolle kulle aarretta. 

Pakkasen hellitettyä alkoi lumituisku, joka kerää kauniita nietoksia pihaan ja teille. On se kumma, että tällainen talven lapsi on sydämeltään totaalinen kesäihminen. Teen parhaani elääkseni tässä hetkessä ja nauttia kulloisestakin vuodenajasta, mutta joskus tulee näitä päiviä, jolloin olisin mieluusti autiolla aurinkoisella hiekkarannalla riippumaton keinutettavana. 

Elämää, ei sen enempää. Tuija

ASENNE ENNAKOI TULEVAA. AINA.

Murattimuisto

Jouluksi väsäämäni kukkaistutus tuo mieleeni viime kesän ihanat muistot patikoinnista oliivilehtojen siimeksessä. Muratteja kasvoi siellä ja täällä, kivien päällä, puiden rungoilla ja toisiin kasveihin kietoutuneena. Liekö jouluruusuni seuralainen niiden sukua ja perhettä...

"Arkihuolesi kaikki heitä"

Loppiainen on useimmille virallinen joulun päätös, mutta meillä Villa Iiriksen vehreä kuusi saa valaista salia vielä viikon verran. Koristeet pakkasin hellästi piirongin laatikkoon odottamaan seuraavan adventin aikaa, jolloin niitä taas tutkaillaan tarkoin. 

Villa Iiriksen joulun rippeet

Sähköpostiini kilahti tänään postia otsikolla Räiskyvä alku vuodelle. Uteliaisuus heräsi, mitä tuo tarkoitti. Tässäpä katkelma Positiivarit -palvelun viestistä:

PENTULAUMA INNOSTI

Joka toinen suomalainen jännitti
tiistaina tv-ruudun ääressä Nuorten
Leijonien tarjoilemaa trilleriä.

Suurella sydämellä ja positiivisella
asenteella varustettujen nuorukaisten
pukukopin seinältä näkynyt George
Bernard Shawn teksti: 

"Life isn´t

finding yourself, 

life is creating

yourself" 

oli omaksuttu erinomaisesti.

Itsensä kehittäminen on elämänmittainen
tehtävä, joka palkitsee jokaisen siihen
panostavan.

Minä olen yksi noista joka toisesta, joka teki jotakin vallan muuta kuin nökötti tv:n ääressä tiistai-iltana. Nautiskelin pitkään ja hartaasti saunan lempeistä löylyistä. Mietiskelin itseni kehittämistä ja rohkeutta heittäytymiseen. Uskaltaisinko sanoa: Joo.

Vastaanottamani postin teksti pysäytti, herätti, rohkaisi, kannusti, innosti, mutta edelleenkään en oikein tiedä, mikä olisi minulle parhaaksi.

Omalla mukavuusalueellaan on helppo pysyä. Tosin kipakka pakkanen järjesti taas ylimääräistä toimintaa, jota ilman vanhassa kiinteistössä tulisi vilu. Siviilirohkeutta osoitti petikaverini, joka keskellä yötä oli kipaissut kylpytakissaan katsomaan, ettei saunan vesiputki vain ole jäätynyt. Heräsin siihen, kun jääkalikkakoivet osuivat omiini. Huh! Tieto juoksevasta vedestä lämmitti molempien mieltä.

Tähän loppuun viritän unelmieni kaarisillan alun murateista tähän videon pätkään, jonka yllättäen osasin upottaa tähän tekstiin. Uusi taito! Tätä katselemalla hellin itseäni haaveellisilla ajatuksilla sekä helteisillä elämyksillä.

Lämpimin ajatuksin, Tuija

Tammikuun toinen

Rauhaisa aamuhetki Kon Mari -kirjan kanssa eilen aamulla sai energiavirran liikkeelle vai olisikohan se aamuinen metsälenkki ennen aamiaista auttanut asiaa. 

Puuhellan kulmalla on niin mukava kiehauttaa mutteripannulla espressot ja nautiskella mantelimaitovaahdon kera tai oikeammin mantelivaahtoa kahvilorauksella, mikä sopii teenystävälle paremmin. Viime vuonna lahjaksi saamani pannu toi suuren lohdun ikävöidessäni esikoistani maailman äärissä Amazonian viidakon keskellä. Joka tapauksessa cappucino antaa virtasykäyksen tehokkaammin kuin teekupponen. MOT

Jatkoin taas jo aiemmin mainitsemaani Kon Mari -opusta eteenpäin. Vessan purnukoista lähti huiskista vaan vanhentuneet ja turhanpäiväiset tavarat. Siis tuo vessavinksahdus ei todellakaan ollut kirjan mukainen, mutta minkäs tein, kun innostus iski. Se ulottui lopulta myös yläkerran putkiloihin ja hyllyihin. 

Etenin lopulta ohjeen mukaisesti vaatehuoneeseen sillä silmällä. Viikkasin ja asettelin vaatekappaleitani kyljelleen riveihin ja täytyy tunnustaa, että tänään oli ilo avata kaappin ovi. Vähän se eilen lattialle lojumaan jättämäni jätesäkki häiritsi tunnelmaa. Olin nimittäin kompastua siihen. Jäin samalla miettimään, että mitenkähän lakanat pitikään taitella... Pinoja ei suositella, koska alimmaiset litistyvät ja sinne asetellut ovat tuskissaan käyttämättöminä tai pahimmassa tapauksessa unohdettuina nurkkaan ahdettuina. Jätän tarkemmat analyysit ja filosofoinnit tällä erää, vaikka myönnän innostuneeni ajatuksesta seesteisestä ja harmonisesta kodista. Kirjassa tosin puhutaan koko ajan huoneesta. Japanissa asutaan ahtaammin kuin täällä meillä. Jäitä hattuun niin onnistumme selkeyttämään kaikki kiinteistömme kolkat. Kymmenen huonetta, keittiö ja sauna niin ja Punalan ullakko.

Täältä tullaan! 

Mitähän Marie Kondo tästä hässäkästä tuumaisi?

Pientä ja tarpeellista 1

Pientä ja tarpeellista 2

Hunajaa, jauhoja, teetä ja jääpallonauha

Kauniita unia, siistejä kuvia! Tuija

ps. Villa Iiriksen vuosi 2015 löytyy linkistä klikkaamalla