Rakas puolivilli puutarha

Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha -kirja alaotsikolla
Kesähetkiä ja kukkakuumetta on lupaamani herkku, jonka uskoisin olevan jokaisen puutarhaintoisen äidin lempilahja. Nyt taitaa tulla kiire hankkia se, mutta äitiä voi lahjoa muulloinkin kuin toukokuun toisena sunnuntaina. 

Sain omani Mansikkapaikka -kirjan yllätyskylkiäisenä. Kiitos Riikka! Kohta kuukausi on vierähtänyt siitä, kun lupasin paljastaa tämän toisen namupalan. Hyvää kannattaa odottaa tai niinkuin minä tein, pihistellä.

Aamuvarhain latasin Instagram -tililleni kirjasta väsäämäni pikkuvideon, jossa saat kurkistuksen kesähetkiin. Kukkakuume ja kesäintoilu iskee vääjäämättä Lindan kirjan myötä. 

Kirja on tarkkaan mietitty kokonaisuus, jonka sisällysluettelo kauniine teksteineen ja hurmaavat kuvat toivat kesän räntäsateen keskelle. Poimin kuviini muutamia itseäni erityisesti koskettaneita kohtia. Tietoa ja kauniita kuvia erilaisista kukista on runsaasti. Kirjaa lukiessa nautin erityisen paljon visuaalisesti loppuun hiotusta matkasta puutarhan eri kolkkiin.  

Konstailematon kotipiha sopii sanaparina meillekin, joiden puutarhahulluus on vasta orastavana idullaan. Tämän parikymmenvuotisen maalaiselämämme on täyttänyt perhe-elämä remontintäyteisine vuosineen. 

Kasvihuoneita on kaksi tai oikeastaan enää yksi varsinaisesti käytössä, vaikka oikeastaan tuossa Laurin vanhoista ikkunoista liiterin peräseinustalle rakentamasta saimme parhaat sadot aikanaan. Uudempi Snap and Grow on yläpihalla kasvilavojen seurana. 

Tänä keväänä olen yrittänyt uskotella itselleni, että sirpaleet tietävät onnea. Tekevälle sattuu tai oikeastaan tyhmyydestään kärsii... Unohdin nostaa lavojen lasit talveksi ylös, kun sitä talvea ei oikein ollut tullakseen ja kevään viimeisin lumipyry oli huomaamattani kasannut valtavat kinokset lavojen päälle ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Pirstaleiksi meni!

Se siitä varhaisesta kylvökaudesta sitten. Tällä kertaa! 

T -huoneella taimista osa on hyvissä voimissa ja uskoisin uskaltavani siirtää ne jo huomenna kasvihuoneen suojiin. Kirsikkatomaattia, suippopaprikaa, basilikaa, persiljaa, salaattia... 

Kompostin tyhjennys on yleensä minun hommiani, mutta selkäni ei oikein edelleenkään tykkää yhtään mistään. Se närkästyy pienimmästäkin, mikä tuo harmaan pilven aurinkoiselle kevättaivaalleni. Parhaani mukaan asennoidun toiveikkaasti ja positiivisesti, vaikka se puuhasteluun taipuvaiselle onkin työlästä, kun joutuu priorisoimaan mieluisia asioita pois työlistalta. 

Viimeisessä kuvassa tuossa alhaalla on samanlainen puutarhapaviljonki kuin meillä sillä erotuksella, että noin ihanalta se tai oikeastaan ne, joita on kaksi, eivät ole vielä koskaan näyttäneet. Toinen on etupihalla pääasiassa ihan vain näön vuoksi ja yläpihan pergola on houkutteleva levähdyskeidas kotipuuhien lomassa. Ikean jättikokoinen hyttysharso voisi toimia loistavasti tuossa tarkoituksessa. Inspiroiva kuva!

Myönnän, että minua on puraissut puutarhakärpänen. Kanelia ja kardemummaa -blogin Marialla on kiva siemenarvonta. Jos hänen bloginsa ei ole sinulle vielä lukulistallasi, niin tutustu ihmeessä. Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle on kevään uutuuskirja, joka on toivelistani kärkipäässä. Vink, vink!

Tänään oli erityisen kesäistä. Elohopea kohosi jo ainakin 22 asteeseen ja aloitimme kesäkeittiökauden perheen kanssa yhdessä kokkaillen. Ruoka maistuu ulkona niin hyvältä. Tuota pikaa salaatit ja yrtit voi kerätä omasta puutarhasta, mikä sen mukavampaa. 

Rakas villiintynyt puutarhamme on mahdollisuuksia täynnä! Adolfin peruja olevia kasveja on siellä täällä, mistä voisi varmaankin päätellä perinnekasvien vahvuuden ja kestävyyden. Sinivuokkotaivas omalla pihalla on kevään suurimpia iloja.


               Aurinkoista äitienpäivää odotellen! Tuija