Vuosikatselmus 2016

Vuosi 2016 on kääntymässä uuteen vuoteen 2017 muutaman tunnin kuluttua. Tämä vuosi toi tullessaan tuttuja, turvallisia tapahtumia, iloisia yllätyksiä, jännittäviä hetkiä ja kaikkia mahdollisia elämän värisävyjä. Ajattelen elonpolkua usein räsymattona, jossa on erilaisia raitoja sekä toisinaan myös ruutuja ja ruusuisiakin kuvioita. Johtuneeko tuo nuoruuteni opinnoista kotiteollisuuskoulussa kankaiden sidoksia ja malleja suunnitellen ja toteuttaen Toika -puita paukuttaen. 

Olen kiitollinen monipuolisista yhteistyökuvioista, joissa olen ollut osallisena. Vuoden alussa kuvasin puisia renkaita, herkullisia vegaanisia suklaita, kirja-arviointeja olen rustannut muutaman ja arvontoja järjestin useammatkin teidän ihan mahtavien lukijoiden iloksi. 

Mukavuusalueeltani hyppäsin maaliskuussa Aamulehden Koti -liitteen tuottajan otettua yhteyttä kysyen olisinko haastateltavissa paikallisena kotibloggarina. Vastausta en kovin kauaa miettinyt, koska aiemmista lehtijutuista on ollut vain hyviä kokemuksia. Yllätyksenä tosin tuli se, että poseerasin lehdessä itsenäni kotikuvien ohessa taitavan  Ossi Aholan kuvaamana. Hilpeästä kuvaussessiosta on vain iloisia kuvamuistoja. 

 Elokuussa myönnyin, vaikka hirvitti ja syyskuun alussa tein aikamoisen loikan Cat walkille . Seuraavalla viikolla pyrähdin unelmamatkalleni, joka oli palkinto Samoksen saaren matkailutoimiston järjestämässä kuvakilpailussa. Tuo kokemus täytti ajatukseni sekä etukäteen että aika lailla koko syksyn olen ollut kuvausmatkani lumoissa. Samos in my mind -aatoksin siirrymme uuteen vuoteen tavoitteena #tuijalauri2017 -matka lempisaarellemme.

Krista Keltanen Photography 2014

Kaiken tämän huikeuden takana on osittain Maaretta Tukiaisen lanseeraamat Hyvän mielen taidot -kirja ja -korttipakka, jotka toukokuussa esittelin.  Krista Keltasen kuvaamissa korteissa on magiaa! Joka-aamuinen kortti siivittää päivään yhtä ajatuskulkua rikkaampana. Lokakuussa sain kutsun historialliseen Inspiraatiokorttien lanseeraukseen. Sieltä palatessani bongasin tulevat Zen Barcelona -silmälasini Tampereen Asemaoptiikka -liikkeen ikkunassa vanhalla kotikadullamme. Tapetti-ilottelu pääsi alkamaan ja voi, kuinka hienoa onkaan, kun näen kunnolla kohdistaa tapetit. Toinen ilmeisen suuri edistysaskel on, että taas ompelu maistuu, kun saan langan Singerin neulansilmään ilman vippaskonsteja. 

Koti meidän -verstas on varsinainen inspiraatiopesä, jossa syntyy puisia upeita rasioita pääasiassa kotimaisista puulajeista, mutta myös kreikkalainen oliivipuu sopii materiaaliksi mitä parhaiten. 

Kuten blogin nimestäkin voi päätellä niin taidamme olla varsinaisia koti-ihmisen perikuvia. Viihdymme äärimmäisen hyvin omissa oloissamme ja työn alla on useimmiten monenlaista. Tosin olemme opetelleet myös laiskottelemaan ja mikäpä sen mukavampi paikka Netflixin parissa on kuin vähitellen valmistuva salonki tai mikä se nyt lieneekään. Isännän huone lukee ikkuna sisäkarmissa 1920 -luvulta. Suunnitelmat ja toteutus etenevät ajallaan. Sen on tämä viidennesvuosisata vanhan kiinteistön haltijana opettanut. 

Etäisyyden ottaminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää uusien  ideoiden synnylle. Enpä olisi uskonut, kun kymmenen vuotta sitten suunnittelimme hääpäivämme juhlistamista kahdenkeskisellä matkalla sen saavan aikaan tällaisen huikean jatkumon. Matkahaaveistamme voi lukea täältä. Lukijaksikin saa ilomielin kirjautua ja kommentit ovat iloinen yllätys.

Summa summarum:

Samos in my mind!

<3 Tuija