Instagramissa sain jokin aika sitten haasteen, jonka aihe oli muistaakseni jotakin joko kaappien kätköistä tai vanhaa Arabiaa. Nolottaa, että unohdin, kuka haastaja on. Yrityksistäni huolimatta en löytänyt polkua haasteen lähteille.
Noista ajatuksen huituloista kuitenkin innostuin zoomailemaan verannan kulmakaapin sisältöä, mikä turvallisuussyistä kaappia siirrettäessä oli paras asetella pöydälle. Kaappi etsii edelleen väliaikaista sijoituspaikkaa ja äidiltä saamani sokerikko ja kermakko pitävät kestejään mamman kolhiintuneiden teekannujen sekä lasipullojen kera keskellä kylmyyttä.
Onko teillä lukijoilla vahvoja muistoja tai tunnetiloja liittyen astioihin? Minun mieltymykseni teehen saattoi syttyä jo lapsena, kun isoäiti haudutti teetä noissa pannuissa. Pienessä oli vahvaa mustaa teetä ja isommassa kuumaa vettä, joista jokainen sekoitti mieluisan koostumuksen. Hopeateekin tuli tutuksi pirttipöydän ääressä.
Huvittavaa on, että meillä on useampiakin kahvikuppeja, joille on käyttöä vain suuremmissa juhlissa, koska itse emme ole iltapäivä- tai muitakaan kahvittelijoita. Kofeiinin käytön rajaaminen sopii meille. Aamuisin minulle kuppi vahvaa teetä ja Laurille kupposellinen kahvia on riittävä annos potkaisemaan päivän käyntiin, niin ja lautasellinen höyryävää kaurapuuroa marjoilla höystettynä sekä pala ruisleipää itse kunkin lempilisukkeineen.
Koti meidän -blogini löytyy myös Parhaat blogit -sivustolta, missä monia mielenkiintoisia helmiä koottuna yhteen.
Hyvän päivän toivotuksin, Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti