Unelmoi. Usko. Tee.Toista.

Nyt tämä blogisti on turvallista syliä vailla. Joku riivaa, mutta mikä. Se, joka sen ratkaisee niin ansaitsee lämpimän rutistuksen. 

Maailmankaikkeus halunnee testata, miten tosissani olen tässä harrastuksessani. Toisaalta luotan, että kyseessä on vain jonkin pikkuisen napin painallus ja taas toimii kommentointi. Tuntuu ikävältä, kun joutuu omasta blogistaan heitetyksi ulos aina kommenttia kirjoittaessaan. Hiljaista on ollut. Siellä ja täällä. 

Sama on tilanne sisarblogi Samos in my mindin puolella. Sinnikäs ihminen olen, mutta nyt en ole saanut puskettua itseäni kohti ratkaisua. Kuulostaako tutulta? 

Talviaika ja tekniset kommervenkit eivät lukeudu lempiasioihini.
Unelmoin...

Samalla otsikolla kirjoitin pari vuotta sitten, mutta myönteisemmässä vireessä. Lukijoiden kommenteista ja tuosta kortista saan edelleenkin voimaa. 

Syyshämyisin tervehdyksin, Tuikahdus