Kivan päiväyksen postaus

Mielenrauhaa a'la Villa Iiris

Pilvi pieni pehmoinen

Pilvi pieni pehmoinen, pimpeli pompeli pom
heitti lumihiutaleen, pimpeli pompeli pom
alas maahan lähtemään
aivan aivan yksinään
pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom

Kuusen oksaan koetti, pimpeli pompeli pom
tarttua se tiukasti, pimpeli pompeli pom
Vaan ei pääty matka, ei,
tuuli eteenpäin sen vei.
Pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom.

Nallen nöpökuonolle, pimpeli pompeli pom
viimein putos hiutale, pimpeli pompeli pom.
"Hyvä täs on olla niin,
aivan sulan kyyneliin."
Niin suli hiutale, pimpeli pompeli pom.

Talven hopeiset hiutaleet
Ikimuistoinen hetkeni kirjan lehdillä kuvaajana ja kirjoittajana: Villa Iiriksen joulu.

Joululimppu Villa Iiriksen tapaan

Villa Iiris valmistautuu jouluun 
lumihiutaleiden leijaillessa maahan. Vihreä metsä katoaa valkean lumipeitteen huomaan lepäilemään. Verannalla saa kopistella kengistä lumet juuttimaton imaistaviksi. 

Vanhat, hyviksi todetut traditiot saavat uusia sävyjä. Arjen hyörinän keskellä on tärkeää pysähtyä ja nauttia. Yllätän itseni ja oivallan (viimeinkin ja taas kerran), miten vähemmälläkin hötkyilyllä joulumme valmistuu ajallaan. 

Imurin pölypussiin sujautan piparimaustetta niin kotiin tulvahtaa aito tunnelma alta aikayksikön. Siis sitten, kun alan jahtaamaan pölypalleroista isoimpia. Vähitellen olen tottunut tähän ylelliseen elämänvaiheeseen, jonka olemme saavuttaneet lastemme vartuttua aikuisiksi. Monta kotityötä vähemmän tehtävänä ja omaa aikaa, josta on mahdollista nautiskella omaa sisintään rauhassa kuunnellen, mikäpä sen mukavampaa. 

Kaikissa elämänvaiheissa on omat ilonaiheensa, mikä on rikkaus. Tällä mittapuulla olen varakkaampi kuin Roope Ankka.

Joulun aikaan kuuluvat kynttilöiden tuike ja hämärän hyssy. Alkuviikosta maahan laskeutunut lumi toi valtavasti valoa iltapäivän siniseen hetkeen. Pihalla ristiin rastiin vipeltäneiden pupujen jäljet ovat suloisia.

Tämän tekstin äärelle laskeuduin monenkirjavista puuhistani, koska päiväys on taas kerran kiva: 18.12.18. Kaikenlaiset numerosarjat ja sanariimittelyt ovat mieleeni. Siksipä tuonne alkuun liitin lempilauluni: Pilvi pieni pehmoinen sanat. Sitä on tullut laulettua lukuisia kertoja yksin ja yhdessä.  

Pyhien joutilaina hetkinä taidan lukea blogini julkaistut postaukset virkistääkseni muistiani, mistä kaikesta onkaan vuosien varrella tullut kirjoitettua. Kauankohan saan aikaa kulumaan, kun kahlaan läpi kaikki 453 tekstiäni. Olisi hauska löytää kommenttilaatikosta, mistä postauksestani sinä hyvä lukijani olet eniten pitänyt ja miksi. 

Tahtini on hidastunut, mutta taitaa olla ihan hyvä vain, etten suolla pakkopullatyyliin 'kuhannyjotain' vaan säilytän hyvän tunnelman ja inspiraation, jonka toivon välittyvän myös lukijalle.  

Villa Iiris on rakennettu aikoinaan ensisijaisesti huvilaksi, mutta kotoisaa täällä on erityisesti keskellä nietoksia pakkasen paukkuessa nurkissa tulten loimutessa kaakeliuuneissa ja keittiön puuliedessä. Pihan poikki saunapolkua kipittäessä voi kokea huikean kiitollisuuden elämästä tällaisen ainutlaatuisen antiikkihelmen haltijana. Saunatontusta voi nähdä vilahduksen, jos oikein heittäytyy satujen maailmaan.

Lumoavaa joulun aikaa! <3 tuikku