Samos mielessäin

Nektarios, Ireon

https://www.facebook.com/Tw0Sp00ns/

Maria's place

MastiQua

Lisää kuvatekstihttps://www.facebook.com/JohnsRentals/

https://www.facebook.com/Mermizeli/

http://www.sunrise-hotel-samos.com/

Triangle of Happiness

Sesonki ohi

Balos

Kaladakia

Limnionas

Pythagorion ilta-auringossa

Ireon pilvipoutaisena lauantaina 19.10.2019

Alkuvuodesta tammikuussa huomasin Facebookin Meidän Samos -ryhmässä kommentin, jossa kerrottiin Matkavekan suorista lennoista maakuntakentiltä Samokselle. Ensin luovuin toivosta, mutta ihmeen kaupalla yhtäkkiä löysin lennot kahdelle Joensuusta juuri meidän toivomallemme ajankohdalle. Varaa -napin painallus sai ilon pulppuamaan talvisessa illassa.

Pitkä odotus päättyi lopulta toivomallamme tavalla. Lokakuisena lauantaina astuimme Samoksen saarelle puolalaisen Enter Airin koneesta. Instagramissa olin sopinut Taxi Samos -tilin haltijan kanssa kyydistä kentältä hotellillemme. Olisimmepa tajunneet ikuistaa tuon hetken, kun kuljettajamme oli tuloaulassa vastassa kädessään iso kyltti, jossa luki turkoosilla: Samos in my mind. Olo oli todella tervetullut. Kymmenes yhteinen matkamme tuntui kotiinpaluulta, vaikka majapaikkamme olikin vasta kolmatta kertaa pienessä Ireonin kalastajakylässä viiden kilometrin päässä lentoasemalta.

Huikeaa oli nähdä saaresta uusi puoli sesongin ollessa lopuillaan. Paikalliset nauttivat hiljentyneestä tahdista ja huokaisivat ennen kunnostustöitä. Rauhaa rakastavana ihmisenä ihastuin ikihyviksi autioihin rantoihin. Haikeuttakin oli ilmassa. Moni entuudestaan tuttu paikka oli sulkenut jo ovensa, mutta siitä huolimatta ensimmäinen syyslomamatkamme Samokselle oli loistava.

Syysaikaan säistä ei voi koskaan olla varma. Meillä kävi hyvä tuuri niiden suhteen. Joka päivä saimme nauttia auringon paisteesta ja vain yhtenä yönä satoi, mikä vaikutti elämykseltä sateen rummuttaessa hotellin kattoon. Pikaisesti nappasin rantapyyhkeemme sisälle huoneeseemme kuivumaan. Onneksi kaapista löytyi miellyttävät täkit lämmittämään viilenevää yöaikaa.

Hämmästyin kukoistavien kukkien määrää. Hedelmäpuut notkuivat kypsenevien granaattiomenien, sitruunoiden, appelsiinien ja viinirypäleiden painosta. Tuoksut olivat laimenneet kesästä sekä sirkkojen siritys hiljennyt. Oliivisato oli kypsymäisillään.

Aamuisin heräsimme aaltojen kohinaan, mutta aurinko ei enää herättänyt paistaen suoraan vuoteeseen. Valoisa aika oli lyhentynyt selkeästi. Aurinko nousi noin puoli kahdeksalta ja aamurutiineihimme kuului pulahdus pienen kävelymatkan päässä sijaitsevassa poukamassa. Virkistyneenä oli ilo mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa saimme nauttia hehkeistä aamuauringon säteistä terassin tyylikkäissä pöydissä.

Kesällä majoituimme viisi päivää samassa perheen ylläpitämässä SunRise -hotellissa. Ihailtava perinteiden kunnioitus raikkailla uudistuksilla luo hyvän olon kaikille osapuolille. Allasosastolla piipahdimme pari kertaa nautiskelemassa yksityisestä lekottelusta aidan suojassa.

Samoksen  moninaiset vuokraamot olivat hiljenneet. Meillä oli onnea pyöriä etsiessämme. Pohdimme kadun varressa, mitä tehdä, kun kaikki paikat vaikuttivat olevan kiinni. Yhtäkkiä viereemme hurautti mopollaan tuttu mies kysyen, voisiko olla avuksi. Minä vastasin, että kahta pyörää olisimme vailla. Hän loikkasi ajokkinsa selästä, avasi liikkeensä oven ja vuokrasi meille menopelit pariksi päiväksi kohtuuhintaan.

Hurautimme Potokakin rannalle uimaan. Heti loman aluksi olimme jo kerran kävelleet tuon kahdeksan kilometrin matkan Ireonin kotikylästämme Pythagorioniin niin pyöräily tuntui vauhdikkaalta ja vapauttavalta. Käväisimme huoneessamme vaihtamassa vaatteet ja ajoimme takaisin Pythagorioniin aikaiselle päivälliselle, jonka nautittuamme ehdimme vielä mainiosti valoisaan aikaan takaisin kotikyläämme. Mieleenpainuva kokemus oli polkea kohti laskevaa aurinkoa ja tuntea lempeä lämpö kehollaan.

Lomamme tarkoituksena olivat lepo ja rentoutuminen luottaen omaan intuitioomme ja sisäiseen kompassiin, joka johdatti meidät moniin kohtalonomaisiin kohtaamisiin, tälläkin kertaa. Haahuilu rauhassa sekä virkisti että rauhoitti. Uni maittoi kiitettävästi ja loman lähetessä loppuaan tuntui hyvältä vuokrata vielä auto pariksi päiväksi, mikä oli erinomainen päätös. Kyllä olisi jälkikäteen harmittanut, jos emme olisi kiertäneet saarta ympäriinsä. Rohkaistuin ajamaan jopa iltapimeässä takaisin kyläämme ja seuraavana päivänä pyörsin puheeni kurvailemalla alas Kaladakian upealle rannalle, jossa saimme viettää mahtavan rantaretken turkoosinisestä, lämpimästä vedestä nauttien.

Hotellin omistajatar kertoi länsirannikon poukamien olevan suojaisia ja siitä syystä lämpimämpiä ja iltaisin auringonlasku olisi upea, jos sitä jäisi sinne katsomaan. Kiharaisen tien ajaminen ylös pilkkopimeässä ei kuulosta aivan lempitouhultani ainakaan vielä, vaikka vuosien ajokokemus Samoksella on tuonut varmuutta mutkikkailla teillä.

Koostin kalenteriini elokuussa aarrekartan syyslomaamme ajatellen ja täytyy todeta, että kutakuinkin noin se menikin. Tämä unelma virisi kolme vuotta sitten, jolloin vietin yksin viikon syyskuussa saaren pohjoisrannalla. Myönnettävä on, että tämä elämys sai aikaan olotilan, jonka soisi toistuvan vuosittain. Vitsailimme hotellin väen kanssa, että tästä alkakoon uusi lokakuinen perinne heidän vierainaan.

Meille on muodostunut tavaksi juhlia matkalla milloin mitäkin, mutta tämä kerta oli aivan erityinen, koska nyt olimme juhlistamassa kuukauden ikäisen lapsenlapsemme syntymää. 'Papoun' kanssa oli hurjan kivaa. Nyt on aika virittäytyä pienokaisen ensivisiittiin kodissamme.

Hullaantuneisiin tunnelmiin, Tuija, isoäitibloggari

Käsimatkatavarat sävy sävyyn

Aarrekarttani mun