että olen ymmärtänyt kaksi asiaa.
Että vain murrettu leipä
on kokonainen leipä.
Ja että onnea
voi vain jakaa.
- Tommy Tabermann -
Paljon asioita on peruttu.
Silti on hyvä muistaa, että…
Lautapelejä ei ole peruttu.
Kirjoja ei ole peruttu.
Musiikkia ei ole peruttu.
Keskusteluja ei ole peruttu.
Puheluita ei ole peruttu.
Ystävyyttä ei ole peruttu.
Perhettä ei ole peruttu.
Välittämistä ei ole peruttu.
Toivoa ei ole peruttu.
Rakkautta ei ole peruttu.
Feelings Are much like waves
We can’t stop them from coming
but We can choose which ones to surf.
Merkillinen maaliskuu on kohta lopuillaan. Tommy Tabermannin runo on osunut silmiini kalenteristani lukuisia kertoja. Blogini pariin ovat ajatukset usein pompanneet, mutta sormet eivät ole saaneet otetta näppäimistöstä mitenkään. Nyt tuli kuitenkin tarve kokea se ihana tunne, joka valtaa mieleni, kun sanat vaativat päästä maailmalle. Kiitos inspiraatiosta kuuluu itse asiassa Poster Storen Feelings -julisteen tekstille, josta ottamani kuva ei ylittänyt julkaisukynnystä. Sosiaalisessa mediassa kiertänyt teksti: Paljon on peruttu on myös viehättänyt minua tässä ajassa.
Aurinkoisten aamujen tunnelma on ollut aivan huikea. Postilaatikolta näkymä on rakas ja merkityksellinen. Eilen intouduimme tekemään arvokellolla pohdintaa, mitä kaikkea kiinteistömme olisikaan vailla. Lista oli pitkä ja monipolvinen. Tärkeintä on kuitenkin hetki tässä ja nyt.
Koti meidän.
Eilen nappasin salin ikkunasta teipit pois ja avasin ikkunan. Kevät tulvahti sisään ja kitara soi. Tallensin tuon hyvän tunnelman Instagramin kohokohtiin otsikolla Kevät 20. Sieltä voit käydä sen kuuntelemassa halutessasi.
Kesälle on ollut monenlaisia suunnitelmia ja haaveita, jotka muotoutuvat tilanteen mukaan. Samoksen kuvat ovat aina olleet voimauttavia ja niin ne ovat nytkin, mutta mielikuvamatkailu välimerellisiin tunnelmiimme ei ole onnistunut niin kepeästi kuin aiemmin. Realismi iskee tajuntaan ja laittaa optimismini koetukselle. Onneksi omaan taidon nähdä hyvää nurjissakin puolissa. Unelma odottaa pihalla vesille laskua, kun on sen aika. Telttailu puolestaan vaikka omalla pihalla on kivaa vaihtelua. Luovuutta on tehdä asiat toisin kuin totutusti ja sekös virkistää.
Omistan tämän postauksen kälylleni, jolla on tänään syntymäpäivä. Tiedän sinun lukevan tämänkin tekstin tarkkaan. Kiitos, kun olet hengessä mukana!
<3 Tuija Toiveikas
Maaliskuu on ollut monella tapaa tänä vuonna hyvin poikkeuksellinen. Tunnelmat ovat täälläkin päässä vaihdelleet huolestuneisuuden, epäuskoisuuden ja välillä jopa toivottomuuden välillä. Pyrin itse tekemään kaikkeni ja enempään en pysty. Omat kontaktini ovat olemattomat ulkomaailmaan eli ihan minimissä.
VastaaPoistaItse koen, että nyt kun asioita on riittävästi rajoitettu ja ennen kaikkea meidän liikkuminen Uudelmaalta maakuntiin estetty tuntuu hallituksen "pysykää kotona" -toive vihdoin konkretisoitua. Me suomalaiset tunnumme olevan aika uppiniskaista kansaa, joka tekee mitä huvittaa ellei sitä kielletä.
Uskon, että tämän koronakriisin tarkoitus on opettaa meille jotain suurempaa. Ja me selviämme tästä kyllä jollain aikavälillä kun vain muistamme puhaltaa yhteiseen hiileen ja lopetamme sooloilun.
Tsemppiä Tuija ♥
Sinua tänään keittiöpuuhia tehdessäni ajattelin. Teki mieleni soittaa ja kysyä, mitä kuuluu? Elämä näyttäytyy erilaisena, kun koko Suomi vetäytyy omiin oloihinsa. Meille tämä tilanne sopii, kun omassa pihapiirissäkin on puuhaa ja tekemistä sekä tilaa työlle ja levolle. Tietoisesti täytyy saada viikonloppu tuntumaan erilaisesta, kun lasten näkeminen on poissa laskuista puhumattakaan muista lähisukulaisista.
PoistaOlin iloinen, kun sain aikaiseksi postauksen, vaikka tietokoneen tuijottelu päivittäin onkin vienyt virettä vähiin. Löysin kuitenkin innostuksen. ja kirjoittamisen ilon, mikä toivottavasti toi iloa myös sinulle lukijana.
Olen samaa mieltä kanssasi, että tämä ajanjakso opettaa meille monenlaista. Yhteistyöllä selviämme ja hyvän huomaaminen sekä kiitollisuus tukevat jaksamista vaihtelevina aikoina.
Kello on jo puoli seitsemän ja aurinko kajastaa keväiseen tapaansa lähipuiden latvuksiin. Ensimmäiset töyhtöhyypät bongasimme sunnuntaiajelulla.
Halauksin, Tuija