Suomen Luonnon Päivä 29.8.2020

Kun koti sijaitsee keskellä luontoa niin varsinkin tämän vuoden erikoislaatuisessa tilanteessa maalaiselämä on noussut arvoonsa. Toki viihdyn aina kotosalla peltojen keskellä, metsän laitamilla ja nautin Villa Iiriksen lumosta. Hehtaarin tontilta löytyy kasveja, puita ja kukkia, rauhaa ja omaa tilaa. Luonto on läsnä joka hetki. Hyvää Suomen Luonnon Päivää lukijani! Tuija

Elokuun illat

Pihalla on ollut syyskesäinen elokuun lopun ihana ilta. Kiertelin ja kaartelin, kuvailin. Ajattelin napauttaa postauksen, mutta hui, mitä täällä onkaan tapahtunut. Millaisena tämä näkyy lukijalle? Olen ikikiitollinen kommentistasi! Jännittynein terveisin Tuija

Koti meidän -blogin juhlapostaus

Eilen lauantaina 8.8.2020 vietimme Koti meidän -blogin seitsemättä juhlapäivää Kartanon vaalean kruunatessa kala-ateriamme pihaterassilla. Kahdeksas blogivuosi alkoi helteisessä säässä ja leppeissä tunnelmissa. Ilta sauna takasi makeat unet kesäkamarissa verstaan seinän takana. 

Kuvan etualalla näkyvän Punala -verstaan porstuassa sai nimensä blogini, johon linkittyy kaikki tekemisemme tällä tontilla sekä retkillä kotimaan kohteissa. Tämän kesän lähimatkailun kohokohta oli telttaretki takapihan pelikentälle juhannuksena. Vahvana kakkosena tulevat seikkailumme luontopoluilla, joiden tunnelmaa ei voita mikään kaupunkilomanen. Tosin Helsinki on saanut uusia näkökulmia vierailuillamme Kalasatamassa. Mustikkamaan rantareitti vaunukävelyllä oli viehättävä sekä Isoisänsilta vaikuttava. Minun mielestäni jotenkin niin herttaisen sopiva meille pikkuistamme ulkoiluttaessa. 

Tämä kesä jää mieliimme erityisen hyvänä, koska pitkästä aikaa keskityimme rauhalliseen kotielämään pitkän kaavan mukaan. En muista meidän koskaan aiemmin nauttineen näin usein ulkona syömisestä ja aamu- ja iltahetkien lumosta. Onnekkaita olemme, kun on paikkoja, mistä valita. Lieneekö minun nuoruuteni kahvilatyöstä kumpuavaa innostus erilaisiin pöytäryhmiin. Pihalle on kiva istahtaa kesken pihapuuhien ihmettelemään ja mietiskelemään. Tosin hauskin tuokio oli naapurin heinäpellolla nuuhkien kesän tuoksuja ennen telttaan kömpimistä juhannusyönä. Elämysmatkailua parhaimmillaan voisi sanoa. 

Juhlapostauksella oli synnytystuskia, joten suosiolla jätin tämän tähän iltaan. Hyvä niin, koska ideani kristallisoitui vasta tänään kukkia kastellessani ja nyppiessäni kuivia pois. 

Sinulla, joka olet kirjautunut lukijakseni on nyt tilaisuus olla mukana Puikkomittakaulakorun arvonnassa Laurin päivän kunniaksi. Kirjoita kommenttiisi kolme perustelua, miksi olet innostunut seuraamaan Koti meidän -blogia. Kommentoineiden kesken arvomme  yhden Puikkomittakaulakorun sunnuntaina 23.8.

Tervetuloa mukaan matkaamme! Blogimatkamme on edennyt lähemmäs ensimmäistä kymmentä. Toivottavasti viihdyt jatkossakin seurassa!

Sydämellisin ajatuksin, Tuija

Perhosten huone

https://www.bazarkustannus.fi/

"Lukijoiden sydämet valloittaneen menestyskirjailijan uutuusromaani on täydellinen lukuherkku kesään! Lucinda Rileyn Perhosten huone (suom. Tuukka Pekkanen) kätkee sisäänsä monta unohtumatonta henkilöhahmoa, ihanasti kiemurtelevia juonipolkuja, aikojen yli kurottuvaa rakkautta sekä salaisuuksia, joiden ei koskaan pitänyt paljastua. Perhosten huone on saatavilla painettuna, e-kirjana ja äänikirjana." 

Tämä mainosteksti osui ja upposi ja johdatti minut blogiyhteistyöhön  Bazar Kustannuksen  kanssa. Alkukesästä sain postipaketin, jossa oli muun muassa Lucinda Rileyn uunituore kirja Perhosten huone. Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, miten saatan valitan luettavaa ihan vain kansikuvan perusteella ja tämä ei tehnyt poikkeusta. 

Lukioaikoina esikoisemme kantoi minulle usein luettavaa kirjastosta ja kysyessäni, miten hän aina onnistui löytämään minua inspiroivia kirjoja ja niin hän vastasi, että hän näkee, mikä on minun makuuni eli kansi kertoi paljon. Uutuuksia sain käsiini säännöllisesti. Palvelu siis pelasi paremmin kuin hyvin. 

Tällä kertaa kävikin käänteisesti. Kesälomalainen kysyi heti saavuttuaan, että olisiko minulla jotakin luettavaa. Huikkasin, että tuossahan ovat nuo juuri postissa saapuneet ja se olikin sitten menoa. Kului jonkin aikaa, kun Perhosten huone ehti minun käsiini. Lainaehtona oli kirja-arvion tekeminen, jonka liitänkin tähän jatkoksi. 

Lucinda Riley Perhosten huone

Lucinda Rileyn uusin kirja Perhosten huone piti otteessaan alusta loppuun asti. Riley taitaa juonen punonnan niin, että lukija pysyy jännityksessä eikä osaa arvata kuinka lopussa käy. Riley käyttää Seitsemän sisarta-kirjasarjan tavoin tässäkin kirjassa hyväkseen nykypäivän ja historian vuoropuhelua; kirjassa nykyajan tapahtumat täydentyvät ja selittyvät takaumilla, joissa paneudutaan päähahmon taustaan. Vaikka kirja on oma itsenäinen teoksensa, ei voi välttyä huomaamasta yhtäläisyyksiä Seitsemän sisarta-sarjaan, koska Rileyn tapa kirjoittaa on hyvin samanlainen. Jos jotain kritiikkiä teoksesta on mainittava, on Rileyn tapa kuvata miehen ja naisen suhdetta paikoin hieman ummehtunut. Esimerkkinä nainen on usein kokematon ja haavoittuva, joka tarvitsee rinnalleen kokeneen miehen. Kirjat, kuten Perhosten huone, ovat kuitenkin hömppää parhaimmillaan.

Perhosten huone keskittyy päähenkilö Posyyn, joka on seitsemänkymppinen nainen ja asuu sukunsa suuressa kartanossa Admiral Housessa. Kirja alkaa, kun Posy toteaa talon ylläpidon vaativan häneltä liikaa ja näin ollen on tullut aika myydä se. Talon myyminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, kun mukana ovat Posyn aikuiset pojat, komea kirjailija ja vanha tuttava vuosien takaa. Juonen edetessä hahmoista paljastuu yllätyksiä, joista suurin salaisuus liittyy kirjan nimeenkin eli perhosten huoneeseen. Riley kutoo juonen verkkoa tiivisti ja tarjoaa lukijalle hienovaraisia vihjeitä tapahtumien kulusta, minkä vuoksi kirjaa päätyy lopulta ahmimaan, kun loppu on saatava selville.

Omana teoksenaan Perhosten huone on viihdyttävä ja hyvää jatkoa Seitsemälle sisarelle.

- Helmi 13.7.2020 

Odotin malttamattona omaa vuoroani tarttua kirjaan. Unelmaretkelle kuuluu kirja ja tämäpä inspiroi myös näpertämään veneen kajuutasta löytyneestä narusta teemaan sopivan kirjanmerkin. Lukiessa on kiva pyöritellä sormissaan jotakin. Loppua kohti minunkin oli ahmittava saadakseni selville loppuratkaisun. 

Kirja liittyy nyt muistoissani vahvasti kesän mukaviin hetkiin. On mahtavaa, että olemme saaneet jälkikasvua, joille kirjat ovat yhtä merkittäviä kuin meille. Uusi tilanne on, että voimme jakaa lukukokemuksiamme ja lahjoa perheen nuorintakin kirjaihanuuksilla. 

Pidätkö sinä kirjoissa suojakannet vai poistatko ne? Valkoiset kannet ovat tyylikkäät ja sopivat osaksi sisustusta, mutta päädyin pitämään kuvitetun kannen paikoillaan. Ainut hankaluus oli tiiliskivikirjan paino. Tykkään lukea vuoteessa ja lukuasento ei ollut kovinkaan ergonominen, mutta tärkeintä oli antoisa lukukokemus. Tarinasta ei olisi malttanut päästää irti. Minulle jäi tunne, että tämän tarinan voisin lukea uudestaankin. Se, jos mikä, on hyvän kirjan merkki.

Lucinda Riley on Irlannista kotoisin oleva tuottelias kirjailija, jonka kirjoja on käännetty jo 37 kielelle. Hänet tunnetaan ympäri maailman huippusuosion saaneen Seitsemän sisarta -sarjan kirjailijana. Sarjan kuudes osa ilmestyy syksyllä. Lukunäyte Helmen sisar -kirjasta vaikuttaa houkuttelevalta. Keskiyön ruusu ja Enkelipuu -kirjat ahmin toissa talvena joulun aikaan. 

Kirjapaketissa sain pokkareina Seitsemän sisarta -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, jotka oivalsin entuudestaan tutuiksi. Toissa vuonna viirinauhoja tehtaillessani kuuntelin sekä Maian että Allyn tarinat äänikirjoina. Tarkoitukseni oli lukea ne nyt painettuna tekstinäkin, mutta keskimmäinen tyttäremme puolestaan nappasi ne luettavakseen. Tuskin maltan odottaa, että nautiskelen Tähden -tarinan. 

Kirjasarjan osat voi lukea haluamassaan järjestyksessä, mutta minusta antoisinta on edetä ilmestymisjärjestyksessä. Jokainen sarjan kirja alkaa sanoilla: “Muistan aina täsmälleen, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen…“ Papa Salt jättää jokaiselle tyttärelleen henkilökohtaisen viestin tyyliin: “Heikkouden hetkellä löydät suurimman vahvuutesi.” 

Toivekirja -listallani on aina jotakin houkuttavaa. Iltatraditio kirjan kanssa rauhoittuen takaa hyvät yöunet ja aamupalalla ehtii arkenakin lukea, kun niin päättää ja järjestää ajan käyttönsä. Itselleen merkityksellisiin asioihin paneutuminen tukee hyvinvointia. Onko Bazar Kustannus  sinulle tuttu? Entä mitä lukeminen merkitsee sinulle? 

Aiemmin meillä oli kirjahyllyjä eri tiloissa, suihkuhuoneessakin oma runokirjahylly ja lastenhuoneessa omansa. Laurin Koti meidän -verstaalla on edelleen aivan oma kirjamaailmansa ja minulla yläaulassa sisustuskirjahylly sekä romaaneja lukuintoon ja kaikenmaailman oppaita pelargonioiden kasvatuksesta hyvän mielen taitoihin.

Kirjat ovat kauniita ja houkuttelevia lukemattomine tarinoineen. Antiikkiset kirjat sopivat somistukseen ja niiden vanhaa tyyliä on välillä hauska selailla. Uuden kirjan tuoksua ei voita mikään parfyymi. Koskaan ei tiedä, millaiseen tarinaan uppoutuu, koska aiemmat kokemukset, elämykset ja näkemykset vaikuttavat lukukokemukseen. Jokainen tulkitsee tarinaa omista lähtökohdistaan, kuten huomasin Perhosten huoneen kohdalla verratessani meidän tulkintaamme. 60 ja 90-luvun kasvatit ovat eläneet eri maailmoissa, ainakin suurimmaksi osaksi.

Perhosmaisiin tunnelmiin, Tuija