lauantai 29. elokuuta 2020
Suomen Luonnon Päivä 29.8.2020
perjantai 28. elokuuta 2020
Elokuun illat
sunnuntai 9. elokuuta 2020
Koti meidän -blogin juhlapostaus
Eilen lauantaina 8.8.2020 vietimme Koti meidän -blogin seitsemättä juhlapäivää Kartanon vaalean kruunatessa kala-ateriamme pihaterassilla. Kahdeksas blogivuosi alkoi helteisessä säässä ja leppeissä tunnelmissa. Ilta sauna takasi makeat unet kesäkamarissa verstaan seinän takana.
Kuvan etualalla näkyvän Punala -verstaan porstuassa sai nimensä blogini, johon linkittyy kaikki tekemisemme tällä tontilla sekä retkillä kotimaan kohteissa. Tämän kesän lähimatkailun kohokohta oli telttaretki takapihan pelikentälle juhannuksena. Vahvana kakkosena tulevat seikkailumme luontopoluilla, joiden tunnelmaa ei voita mikään kaupunkilomanen. Tosin Helsinki on saanut uusia näkökulmia vierailuillamme Kalasatamassa. Mustikkamaan rantareitti vaunukävelyllä oli viehättävä sekä Isoisänsilta vaikuttava. Minun mielestäni jotenkin niin herttaisen sopiva meille pikkuistamme ulkoiluttaessa.
Tämä kesä jää mieliimme erityisen hyvänä, koska pitkästä aikaa keskityimme rauhalliseen kotielämään pitkän kaavan mukaan. En muista meidän koskaan aiemmin nauttineen näin usein ulkona syömisestä ja aamu- ja iltahetkien lumosta. Onnekkaita olemme, kun on paikkoja, mistä valita. Lieneekö minun nuoruuteni kahvilatyöstä kumpuavaa innostus erilaisiin pöytäryhmiin. Pihalle on kiva istahtaa kesken pihapuuhien ihmettelemään ja mietiskelemään. Tosin hauskin tuokio oli naapurin heinäpellolla nuuhkien kesän tuoksuja ennen telttaan kömpimistä juhannusyönä. Elämysmatkailua parhaimmillaan voisi sanoa.
Juhlapostauksella oli synnytystuskia, joten suosiolla jätin tämän tähän iltaan. Hyvä niin, koska ideani kristallisoitui vasta tänään kukkia kastellessani ja nyppiessäni kuivia pois.
Sinulla, joka olet kirjautunut lukijakseni on nyt tilaisuus olla mukana Puikkomittakaulakorun arvonnassa Laurin päivän kunniaksi. Kirjoita kommenttiisi kolme perustelua, miksi olet innostunut seuraamaan Koti meidän -blogia. Kommentoineiden kesken arvomme yhden Puikkomittakaulakorun sunnuntaina 23.8.
Tervetuloa mukaan matkaamme! Blogimatkamme on edennyt lähemmäs ensimmäistä kymmentä. Toivottavasti viihdyt jatkossakin seurassa!
Sydämellisin ajatuksin, Tuija
maanantai 3. elokuuta 2020
Perhosten huone
https://www.bazarkustannus.fi/ |
Lucinda Riley Perhosten huone
Lucinda Rileyn uusin kirja Perhosten huone piti otteessaan alusta loppuun asti. Riley taitaa juonen punonnan niin, että lukija pysyy jännityksessä eikä osaa arvata kuinka lopussa käy. Riley käyttää Seitsemän sisarta-kirjasarjan tavoin tässäkin kirjassa hyväkseen nykypäivän ja historian vuoropuhelua; kirjassa nykyajan tapahtumat täydentyvät ja selittyvät takaumilla, joissa paneudutaan päähahmon taustaan. Vaikka kirja on oma itsenäinen teoksensa, ei voi välttyä huomaamasta yhtäläisyyksiä Seitsemän sisarta-sarjaan, koska Rileyn tapa kirjoittaa on hyvin samanlainen. Jos jotain kritiikkiä teoksesta on mainittava, on Rileyn tapa kuvata miehen ja naisen suhdetta paikoin hieman ummehtunut. Esimerkkinä nainen on usein kokematon ja haavoittuva, joka tarvitsee rinnalleen kokeneen miehen. Kirjat, kuten Perhosten huone, ovat kuitenkin hömppää parhaimmillaan.
Perhosten huone keskittyy päähenkilö Posyyn, joka on seitsemänkymppinen nainen ja asuu sukunsa suuressa kartanossa Admiral Housessa. Kirja alkaa, kun Posy toteaa talon ylläpidon vaativan häneltä liikaa ja näin ollen on tullut aika myydä se. Talon myyminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, kun mukana ovat Posyn aikuiset pojat, komea kirjailija ja vanha tuttava vuosien takaa. Juonen edetessä hahmoista paljastuu yllätyksiä, joista suurin salaisuus liittyy kirjan nimeenkin eli perhosten huoneeseen. Riley kutoo juonen verkkoa tiivisti ja tarjoaa lukijalle hienovaraisia vihjeitä tapahtumien kulusta, minkä vuoksi kirjaa päätyy lopulta ahmimaan, kun loppu on saatava selville.
Omana teoksenaan Perhosten huone on viihdyttävä ja hyvää jatkoa Seitsemälle sisarelle.
- Helmi 13.7.2020