Jäähyväiset kesälle

Syyskuun lopun illat hämärtyvät jo iltakahdeksalta. Pimeys laskeutuu maiseman ylle. Verannalla on ollut uskomattoman kesäistä, jos ei ota huomioon valon vähenemistä. Pelargoniat voivat hyvin ja pihalla ruusukin on vielä pinnistellyt kukan iloksemme. 

Yllättävää, ettei myrsky vienyt hentoja kukkijoita maan tasalle. Siellä ne vieläkin sinnikkäästi nostavat kukintojaan kohti taivasta. Miltei poimin viimeiset kukkijat maljakkoon, mutta en sitten raatsinut, kun  ovat niin suloisia tuolla saunan seinustalla.

Olemme nauttineet verannalla kynttilöiden valosta tunnelmoiden. Tällaiset hetket lempipaikassamme on syytä tallettaa visusti muistoihin talven varalle. 

Kun ensi kerran astuimme sisään tähän taloon, ihastuimme ensi silmäyksellä lasiverantaan, vaikka ikkunanpuitteet olivatkin likaisen ruskeaksi maalatut ja ilmeeltään apeat. Ilme kirkastui kummasti valkealla maalilla. Miltei sadan pikkuruudun uusintamaalaus oli minulla mielessä tälle kesälle, mutta se urakka siirtyi tuonnemmaksi. 

Jäähyväiset kesälle ovat aina haikeita. Tämän erikoisen ajanjakson myötä olen iloinnut valtavasti kodista, jossa on hyvä elää ja olla. Olen istunut pihakeinussa mäellä lukemattomia kertoja yksin, kaksin, kolmisin. Peltomaiseman tuijottelussa on jotakin maagista ja antoisaa, mikä juontanee juurensa lapsuudesta peltojen keskellä. Nyt ovat puimurit jo hiljenneet ja linnut vaienneet. Syyskuu, olet ollut hyvä. Joko syksy on ollut erityisen kaunis tai minä vain talletan mieleeni kauniit hetket ja ilon pisarat. 

Olisi mukava kuulla, millä mielellä sinä heität jäähyväiset kesälle. Onni on vuodenajat, joissa jokaisessa on hyvät puolensa. 

Syyskuisen sunnuntai-illan terveisin Tuija

 

Haaste: sukunimen ensimmäinen kirjain (H)

Annukan blogista bongasin hupaisan  blogihaasteen, jossa on tarkoitus kirjoittaa sanoista, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin oma sukunimi. Huvila ja hella nousivat ensimmäisinä mieleeni, mutta nehän eivät sovi mihinkään haasteen kategoriaan. Siitä huolimatta ne ovat nyt osana kuvitusta, koska  ovat kumpainenkin minulle merkityksellisiä H -asioita. Huolettomuus, hetkessä eläminen ja hurmioituminen kauneudesta värittävät tätä postausta.

"Tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää."

VAATE

Hellemekko

Tämä nyt on ilmiselvää, koska kesä ja mekkokelit. Talvetkin haahuilen lempikaftaanissa, joka tuo hyvän olon hetket iholle. 

JUOMA

Hunajatee

Samoksen vuoristoteetä ja hunajaa olen juonut pannukaupalla päästäkseni eroon sitkeästä taudista.Valitettavasti hunaja ei ole rakkaalta saarelta vaan Prisman hyllystä.

PAIKKA

Hailuoto 

Arvoin, kumman sallin tähän pääsevän, kun molemmat paikkakunnat pälkähtivät päähäni yhtä aikaa. Hailuoto on isoäitini kotisaari ja se toinen olisi ollut H:lla alkava kaupunki Suomen eteläkärjessä, jossa kävimme jo 1990 -luvun lopulla ensimmäisen kerran Silversandilla telttailemassa ja katsomassa Villojen upeita portaita inspiraatioksi. Portaikkomme odottaa  hyvää hetkeä toteutuakseen toiveidemme mukaisena. 

RUOKA

Hernekeitto

Hernekeitto on ruoka, josta pidän, mutta elimistöni ei. 

ELÄIN

Hevonen 

Teinityttönä hevosia rakastin ja ratsastamisesta haaveilin. Lukemattomia kertoja pyöräilin erään aidan taakse niitä ihastelemaan. Nykyisin katselen kauempaa kunnioittaen.

KUKKA

Hajuherne

Hääkimpussani oli persikan punervia hajuherneitä ja nyt kitukasvuisia sellaisia kukkalaatikossa. Ensi vuonna uusi yritys paremmalla menestyksellä.

TYTÖN NIMI

Helmi

Helmikuun lapselle sopivin mahdollinen nimi. 

POJAN NIMI

Hannu

Aku Ankassa seikkaili Hannu Hanhi ja lapsuuden kodissa isoveljenä Hannu.

AMMATTI

Henkilöstöpäällikkö

Hienolta kuulostava ammattinimike, joka kiehtoo.

KUVAUS HENKILÖSTÄ

hellä

Hellä, hellempi, hellin sanoista pidän hurjan paljon. 

JOKA KODISSA

huone

Huone ja keittiö oli ennen aikaan riittävä asumus isollekin perheelle. Nuoruudessani haaveilin lukemattomia kertoja omasta huoneesta ja suunnittelin sijainnin, sisustuksen ja vaikka mitä. Untakin olen noista suunnitelmistani myöhemmin nähnyt. Onnekas olen, että nyt minulla on oma T-huone, jossa voin sieluni kyllyydestä haaveilla, suunnitella, askarrella, väkerrellä, ihmetellä ja toteuttaa itseäni tai olla tekemättä yhtään mitään. 

Tämä haastepostaus pullahtaa ulos juuri minunlaisellani toteutuksella. Hassuttelu saa luovuuden kukkimaan ja hyvinvoinnin lisääntymään. Huilaushetkeni tietokoneen ääressä rakkaiden kuvieni parissa pyrähtäen on minulle herkkua, josta tuskin koskaan saan kyllikseni. Tunne, kun sanat sormieni kautta asettuvat riveille ja uppoudun täysin omiin maailmoihini, on häkellyttävän huumaava.

Jos sinäkin innostut tästä ideasta, niin anna palaa! Laitetaan hyvä kiertämään!

  Sunnuntai-illan terveisin Tuija alias tuikku & Samos in my mind

Kuvamuistojen kaihoisissa mietteissä

Kulunut kesä on hassu sanonta, kun sitä alkaa miettimään kuvailevana ilmaisuna. Millainen kesä? Kulunut, kauhtunut, repaleinen...?

Kunhan toukokuun räntäsateista ja jäisistä aamuista selvittiin niin kyllä tämä Villa Iiriksen kotikesä on ollut uskomattoman hyvä ja hellä. Tämä vanha hurmaava rapistunut miljöö nauttii, kun täällä on elämää ja ihmisiä. 

Heinäkuussa vilinä oli erityisen vilkasta parin päivän ajan, kun meillä kuvattiin Uutta Häräntappoasetta.  Jännittävä maanantainen aamu aukeni kirkkaana, mutta hyisenä. Iltapäivästä sade siivitti kuvausryhmän touhuja, jotka jatkuivat iltamyöhään. Ihailtavaa joustavuutta ja yhteistoimintaa kaikilla tiimin jäsenillä. Nuorten näyttelijöiden intoa toistaa otos toisensa perään ei voinut kuin ihmetellä. Ihailtavaa työn iloa ja paloa! Elisa Viihteen minisarja julkaistaneen keväällä 2021.

Elokuussa saimme edelleen oleilla paviljonkien suojissa,  terassin katoksen alla ja pihakeinussa yläpihan metsikön keskellä. Taitaa olla niin, että tämä 24. kesä tällä pihalla soi ennätysmäisen monet aamiaishetket, ateriat ja iltatuokiot Suomen suvea ihmetellen. Pihapuiden tuijotteluun en taida kyllästyä koskaan. Seurassakaan ei ole ollut valittamista!

Leppeistä tunnelmista huolimatta sadepäivänä ajatukset ovat erityisen tiiviisti karanneet minnekäs muualle kuin Samokselle. Sääliksi käy saarelaisia turismin tyrehdyttyä. Meri on lämmin, rannat tyhjät, mikä sopisi nyt sateen viilentämänä päivänä minulle paremmin kuin hyvin. 

Neljä vuotta sitten pakkasin innoissani matkalaukkua. Se oli ensimmäinen syysmatkani Samokselle ja varmasti ei viimeinen. Lokakuussa viime vuonna lähdimme Matkavekan suoralla lähilomalennolla Joensuusta Samokselle. Ajoimme halki Keski-Suomen täällä kotimaassa kauemmin kuin lensimme kohteeseen. Tuo kokemus varmisti vain haaveeni syyslomista voimauttavissa maisemissa.

Nyt on kuitenkin kaikki matkustus jäissä. Varsinkin, kun koronanegatiivinen superkröhäni pitää minut visusti poissa ihmisten ilmoilta. Saan piristystä kuvista monissa muodoissaan. Silmäillessäni kuvakertomustani voin siirtyä mielessäni noihin hetkiin ja tuokioihin hyvinkin elävästi. Meri oli tyyni ja lämmin. Saimme oleilla rannoilla keskenämme. Uin jokaisessa poukamassa, johon pysähdyimme. Onneksi tein niin tietämättömänä siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Elin hetkessä onnellisena ja hehkuvana. Samos in my mind on alter egoni, jonka missio on jakaa kuvillani hyviä tunnelmia ja toiveikkuutta tähän maailmaan. 

Verannallamme Mårbackani kukoistaa ja nauttii vielä auringon lämmöstä isojen ruutuikkunoiden suojissa. Olen onnistunut saamaan siitä jo monta tainta juurtumaan. Jospa ne selviäisivät talven yli rakkaudella ja hellillä sanoilla. Pelargoniat tuovat tuulahduksen nekin Kreikasta. Siellä nuo kylläkin useimmiten hehkuvat kirkkaissa väreissä. Valtavissa ruukuissa ne varmasti selviävät sikäläisestä leudosta talvikaudesta. Siis meidän mittapuussa leudosta, kun alimmat lämpötilat ovat kuin meillä lokakuussa. 

Syysmielellä, Tuija

tuikku

samosinmymind