Tuokiokuvia vol 2

U

                          Unelmoi. Usko. Tee. Toista.

Lauantain lempipuuhaani on vaihtaa puhtaat lakanat vuoteeseen. Asia, joka ilahduttaa, on valkeat pellavalakanat. Samalla innostuin välttelemään lattian moppausta tutkimalla kuvakulmia ja uppoutumalla tekemiseen, joka vei minut mennessään. Siinä sivussa sain aikaiseksi jotakin, mikä oli pakko tehdä ennen pakkasia. Olisi ollut järkevää jo aiemminkin, mutta nyt oli juuri oikea hetki. Pesin ikkunat ja asettelin tuplaikkunat hellästi paikoilleen. Ikkunaruutujen väliin sujautin neljä kertaa viisi Samoksen jättikäpyä. Tuo ajatus on ennenkin vilahtanut mielessä, nyt oli aika kokeilla sitä. Toteutus miellytti silmääni ja myös matkakumppaniani. 

"Mielenrauha kumpuaa meistä sisältä."

Aiemminkin olen saattanut kirjoittaa sänkyvalinnoistamme. Ensimmäisen LEIRVIK -metallirungon ostimme  alla olevassa kuvassa näkyvään sänkykamariimme jo vuosia sitten, koska valkean kontrasti tummaa hirsiseinää vasten miellyttää meitä. Tykästyttyämme siihen hankimme tismalleen samanlaisen kesäkamariimme, jossa Mitoitus 140x200cm  on ikivanhojen tilojemme mittasuhteisiin sopivan siro. Linkkiä klikkaamalla pääset postaukseeni otsikolla Underbara sommarhus, jossa on Krista Keltasen ottamat upeat kuvat kesäkotielämästämme ajalta, jolloin tämä oli koti vielä nuorillemmekin ennen maailmalle ponkaisua.

Aikojen saatossa meillä on tilojen käyttötarkoitus vaihtunut aina sen hetkisen tarpeen mukaan. Kahden aikuisen taloudessa koti näyttäytyy toisenlaisessa valossa kuin lapsiperheen tohinoissa. On huikeaa, kun koti taipuu moneen tilanteen mukaan. Itsekkäästi emme halua vieläkään toteuttaa sisustusta vain omia tarkoitusperiämme palvelemaan vaan meistä on ihanaa tarjota jälkikasvullemmme viihtyisiä tiloja oleskella ja viettää aikaa kotikotona. Tunne, että pehmeä vuode odottaa kotiinpalaajaa, on rakkaudellinen ja lempeä. Kotimme ovat aina auki rakkaiden tulla ja levähtää maaseudun rauhassa. 

Vuodekatoksemme Bianca on tilattu Ellokselta. Olen huomannut, että asioita, joihin on tyytyväinen, voi olla vaikka kaksin kappalein koti-iloa tuomassa. Toinen on kesäkamarissamme ja toinen talvipesässämme. Molemmissa voimme uinua kuin majassa, telttailun ystäviä kun olemme. Kesähuoneessa harso suojaa itikoilta ikkunan ollessa auki ja talvella harson alla uinailemme suojassa kylmyydeltä. Pesuohjeessa luki, että vain kuivapesu. Minä uhkarohkeana huljautin kuitenkin hienopesuohjelmassa ja hyvä tuli.  Yläkerran makuutilan lämpötilan pidämme tarkoituksella alhaisena, koska uni on syvempää  viileässä. Hotellimajoituksessa tuon eron huomaan välittömästi. Kotona en kärsi koskaan silmäpusseista, mutta aamunäky hotellihuoneen wc:n peilistä järkytti tälläkin viikolla. Minäkö tuo nainen olin?

Taidamme olla kummajaisia, kun tapettivalintammekin on päässyt kolmeen eri tilaan, koska sen nimi Isoäidin aikaan taisi olla enteellisesti mieluinen. Siinä yhdistyy monta meille rakasta asiaa nimen ohessa. Värityksessä on Villa Iiriksen Uulan Olki  ja Samoksen sineä sekä kukkia, koska kellokukat ja ruiskaunokit ovat viehättäviä. Yksinkertaisesti kaunista ja kesätunnelmiin virittävää keskellä paukkupakkasiakin. 

Yläkerran kalusteista monet ovat Ikean mallistoa, koska meistä on mukavaa koota itse ja näin saada tekemisen meininkiä osaksi modernia kalustusta. Mottomme "uutta, vanhaa, lainattua, jotain sinistä" sopii kaikkialle kotiimme, joka on kuin morsian yli sadan vuoden iästään huolimatta. Ikinuori! Uudistuva, hetkessä elävä.

Tänään jäin pohtimaan, mistä muotoutuu vanhan huvilamme raikas tunnelma. Avainsanoja taitavat olla seesteisyys ja rauha. Olennaista on, ettei elektroniikka valtaa äänimaisemaa eikä tunnelmaa. Musiikista nautimme valikoidusti. Aamuhetkinä kuuntelen ilomielin miestä ja kitaraa. Akustinen soitanta on elämän eliksiiriä. Ihastuinhan silloin vuosikymmeniä sitten sitten poikaan ja kitaraan. Nyt on mies ja monta Martinia. 

 

Laadi oman sydämesi julistus oli sattumoisin tänään Susanna Jussilan Sielunsopukoita -postauksen teemana. Toukokuussa äitienpäivänä sain kyseiset kortit lahjaksi tyttäreltäni. 

Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä elämässä?

Mitä haluaisit nähdä ympärilläsi enemmän?

Mitä haluaisit antaa maailmalle? 

Lempeys on tekoja, joista tulee hyvä mieli sekä niiden luojalle että saajalle. Minä petaan vuoteeseemme pehmeät Finlaysonin pellavalakanat ja saunamme lämpiää lauantaisin. Ei itsestään vaan arjen lempitekoina toinen toiselle. #tärkeintätänään siis valkeat lakanat ja kotisaunan lempeät löylyt. Minulle inspiraation hetket tekstiini sanoja poimiessa ja alakerrassa jalkapalloa siitä nauttivalle ovat lempeitä ja hyvää mieltä tuottavia tuokioita meille molemmille. Lähellä, mutta omissa maailmoissaan. 

Esteetikkoina  olemme rakentaneet kodistamme pala palalta meidän oloisemme rauhan tyyssijan, jossa viihdymme. Samokselle haaveilen irtiottomiljööstä, johon riittäisi mainiosti parikymmentä neliötä eli sänky, minikeittiö mutteripannuineen ja valkeat lautaset, pellavaverhot ja vuodekatos, jonka alla levätä suojassa kaikenmaailman ötököiltä. Garderopi on jo valmiina matkalaukuissa silitettyinä ja viikattuina. Lempeyttä ei maailmassa ole koskaan liialti. Suuntaan katseeni ensi kesän onnelaan Pythagorionin kujalla. 

Maailmalle haluaisin antaa palasiani omista löydöistäni matkan varrelta. Lempeys elämässä on jokaiselle kulkijalle omannäköistä. Minulle sen sävyt ovat tässä elämänvaiheessa harmonisia ja tekstuuriltaan sormia hiveleviä. Käsiemme jälki tässä kodissa on yhteisen pitkän työn tulosta, mistä olen äärettömän kiitollinen. 

Pinnatuoli, puiset rasiat ja sekalaiset laukut kertovat omaa tarinaansa matkamme varrelta. Esikoisemme vauva-aikana pikkuinen ränsistynyt, pinnatuoli pääsi osaksi kotimme kalustusta. Rasioita olen saanut puikoille ja koukuille säilyttymiksi. Laukuissa on muistoja menneiltä matkoilta ja toiveita tulevista seikkailuista. Koreissa olisi lankoja setvittäviksi. Tyhjensin juuri kymmenen litran Karhulan tölkin kävyistä niin taas voisin täyttää sen sekalaisilla lankanyssyköillä, joista saisi aikaan vaikka mitä innostuksen saadessa puikkoni kilkattamaan. 

Toivon omalta osaltani tuovani hyvää mieltä ja ilon läikähdyksiä kuvillani sekä teksteilläni sinunkin kohtaamiseesi. Kerro, jos siinä onnistuin. Kiitos!

Lauantai-illan lempein ajatuksin, Tuija 

Tuokiokuvia Villa Iiriksen syksystä 2021

Kotielämämme keskiössä on tämä isoin tilamme, jota saliksi kutsumme. Siellä syödään, soitellaan, jutellaan, levätään, ideoidaan, luetaan, seurustellaan, puuhaillaan, pelaillaan ja nautitaan kodin lempeästä tunnelmasta. Neliöitä on pienen yksiön verran.

Pöydälle kertyy etenkin minun kirjojani ja lankakeriä. Lehtiä on kumpaisellakin pinoissa. Ne ovat osa arkeamme, joka koostuu innostavista asioista ja tekemisistä. 

Tumma puu kalusteissa ja vaaleat helmiponttipaneelit seinissä ovat valinta, johon olemme edelleen tyytyväisiä. Väripilkut tulevat sitten vaihtelevista tekijöistä. Lokerokaappeihimme löytämämme turkoosit nupit tuovat Samoksen hyvät tunnelmat mieliin. Keittiön väliköstä pilkistävä löytökaappi on samaa sävyä. Rompetorilta aikanaan ostamani karttapallo hurmasi väreineen ja onkin yksi kotimme lempiesineistä, joista useimmat ovat kulkeneet matkassamme jo kauan. 

Pallolamput kattovalaisimiksi ostimme Ikeasta heti alkuvuosina. Niiden yksinkertainen muotokieli sopii meidän tyylimme höysteeksi. Antiikkisten tammituolien verhoilut olen vaihtanut monta kertaa aina kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi. Nämä viimeisimmät tein Indiskan paksusta puuvillapöytäliinasta, jonka pintakuvio sopi mainiosti tuolien kaarevien selustojen pariksi. Valkeat pellavaverhot ovat eleettömät kehykset korkeille alkuperäisille ikkunoille. 

Ympäri Eurooppaa matkannut kapsäkki on pullollaan erilaisia lankanyssyköitä ja retkikoppa on aina hyvä olla valmiudessa seikkailuihin. Lukeva tyttö -patsas oli isöäidilläni kaakeliuunin reunustalla ja muistan, kuinka sitä ihailin. Ihanaa, että se seurailee tuolta kaapin päältä meidän puuhiamme. 

 

Kirpputorilta löysin tuon suloisen pullukan korin, jossa on lankoja, mitäpäs muutakaan. Tuoksupielikistä leyhähtää raikas sitruunainen tuoksu, kun sen lehtiä sipaisee ohi kulkeissaan. Pyöröpuikkolaivani kuljettaa tarpeellisen puikkopataljoonan erilaisiin neuletöihin.

Vuosi sitten paikallislehden toimittajan vierailtua kodissamme jäi mieleeni hänen tuntemuksensa vanhan talon hengestä, joka on säilynyt remonttien saatossa. Ainutlaatuinen rauha sulkee syleilyynsä, kun antautuu sille aistit avoinna ja mieli herkkänä. 

Tunnelmallisin sunnuntai-illan terveisin Villa Iiriksestä! Tuija

 

Syystunnelmissa

Käväistyämme pääkaupungin vilinässä tänään tuntui ihanalta sytytellä kynttilöitä ja nauttia kodin rauhasta aamun hiljaisina hetkinä. Tärkeintä oli tavata rakkaita ja viettää aikaa heidän seurassaan. Samalla tuli kierreltyä kantakaupungin kauniiden talojen lomassa katuja sinne tänne rattaita lykkien piiperoisen päiväuniaikaan.

Yksi yö hotellissa aamiaisineen tuntui kuin olisi piipahtanut jossakin aivan muussa maailmassa pitkän hiljaiselon jälkeen. Kotiaamun hämärän hyssy tuli tarpeeseen ihmisvilinästä toipuakseni. 

Syksyn tuloon kuuluvat rituaalit rytmittävät elämäämme. Puulieden vierelle ilmestyy iso pino polttopuita, Unelmaa laitellaan talviteloille ja terassin kukkaset ottavat kukin tavallaan viilenevät säät vastaan. Loppukesän alehyllystä pelastamani pelakuut kukoistavat rehevinä, mutta daaliat ovat surkeina kylmyyden nahistettua niiden lehdet ruskeiksi. Juurakot on pikapuoliin laitettava kuivahtamaan talvisäilytystä odottamaan. Kukkakimppuun löysin vielä kuitenkin muutaman kukinnon lounaskattauksen somisteeksi. Keväällä kukkapenkkiin huiskaisemistani siemenistä on noussut sykähdyttäviä kukkia, joista on ollut iloa jo pitkään. 

 

Syysmelankolia kiepautti minut tänään taas kerran kahden vuoden takaisten Samos -kuvien pariin. Vietimme tuolloin ikimuistoisen viikon saaren syyskesästä nauttien. Kaikkialla oli sesonki loppumaisillaan, mikä sopi meille vallan mainiosti. Tiriseviksi paistetut sardiinit rantaravintolassa ja valkosipulinen vegepita-annos kulmakuppilassa palaavat säännöllisesti makumuistoihini. Vesi oli lämmintä ja olotila auvoinen. Kaduilla ja kujilla oli ihanaa kuljeskella. Vielä joskus taas saamme kokea tuon ihanuuden. 

Matkapostaukseni kahden vuoden takaa löydät linkkiä klikkaamalla. Unelmakartta johdatti tuohon seikkailuun tai ainakin niin haluan uskotella itselleni. Lohdutan itseäni, että seuraava seikkailu tulee olemaan kaiken odotuksen arvoinen. Moni tuttu paikka ja uudet reitit ajatuksen tasollakin saavat sydämeni hyppelehtimään pelkästä ajatuksesta. 

Tämä teksti lähti kulkemaan omia polkujaan, mutta olkoon menneeksi. Matkalaukut oli pakattuina ja autossa talvirenkaat lokakuussa 2019. Lähdimme matkaan 'lähikentältä' Joensuusta, mikä lisäsi seikkailuun hilpeitä sävyjä. Ajomatka Itä-Suomeen kesti kauemmin kuin lento Pythagorioniin. 

Samos in my mind -blogini on viettänyt postauksineen hiljaiseloa. Instagramissa sen sijaan videoita ja kuviani olen jakanut sitäkin runsaammin alati kasvavalle seuraajien joukolle. Jospa alkaisin taas kirjoittamaan blogiinkin, koska materiaalia on riittämiin. 

Olisi kiva saada kommenttilaatikkoon viestiä, kuka näitä sepustuksiani lukee ja millä mielellä? 

Syysmatkaunelmin, Tuija