Oi, toukokuu!

Mättähältä mättähälle lähdin tallustelemaan pitkin poikin pihamaatamme.  Luonnon ihmeet luovat toiveikkuutta. Saman tien lumen sulettua siellä täällä ovat sinen sävyt värjänneet eteerisen harmaan maaston laikukkaaksi. Tänäkin vuonna yritin hahmottaa, kuinka lukuisia erilaisia värisävyjä saatan havaita sinivuokkomeremme kaunokaisissa. Lapsuudenkotini valkovuokkokeitaat ovat vaihtuneet välimerellisen sinen mättäiksi tällä mäenkumpareella järven lähistöllä. 

Aikani aurinkoisesta vappusäästä nautiskeltuani kapusin parvekkeelle aurinkotuoliini, jossa ei ihan vielä ollutkaan lokoisat oltavat tuulen tuivertaessa niskaani. Tarkenin kuitenkin kotvasen ihailla pihakoivumme aavistuksenomaista viherrystä. Voi olla, että silmujen vihreys oli mielikuvitukseni tuotetta, mutta aivan varmasti tuo jättipuu on ensimmäisenä silmujen puhkemiskisassa. 

Voi Neiti Kevät, miten olenkaan Sinua kaivannut. Tervetullut Sinä ja toukokuu!

Maiseman heräillessä kohmeesta näen ympärilläni valtavasti voimaa ja energiaa, jonka sydämestäni toivon tarttuvan myös minuun. Pitkän pitkä talvi on kuitenkin nyt ohi ja lempivuodenaikani tässä ja nyt. No, oikeastaan kesä on ehdoton suosikkini, mutta keväällä odotus kihelmöi varpaisiin asti. Pidän tästä olotilasta, kun vaatetus kevenee ja hiki helmeilee otsalle pakottaen vähentämään varustusta kerros kerrokselta. 

Useina keväinä meillä on ollut juhlavalmistelut vauhdissa tai jotakin muuta jännittävää kotitantereilla suunnitteilla. Tämän kevään tallennan tuokio tuokiolta sieluni sopukoihin, koska elämän pieniä ihmeitä täytyy vaalia ajan kanssa. 

Ilomielin hyssyttelisin perheemme pienimpiä piiperoisia tässä lempituolissani pihaterassin suojissa. Tiedän, että senkin aika tulee!

Toukokuisin terveisin Tuija, mummimumminen