Kesän enteitä

Saunan terassilla vilvoitellessani näin sieluni silmin nämä kameran muistikortille tallentuneet kaunottaret kukoistuksessaan. 

Pääsiäisen lämpöaalto herätti ainakin sinivuokkojen nuput kurottelemaan kohti aurinkoa ja lämpimällä seinän vierustalla piti kuvaamani taas kerran valkeita ja purppuraisia pikkukukintoja. Kaivelin pölyisen kamerani esille. Akku olikin latausta vailla ja kuvia muistikortilta siirtämättä kuvatiedostoihin. Sieltä nämä toiveikkaat kesäkuvat pullahtivat silmieni eteen. Vuokkojen kuvaus siirtyi huomiselle. 

Hyvä mieli, kun kesäiset kukkakuvani valoivat uskoa, että taas kohta tympeän sotkuinen kukkapenkki näyttää herkulliselta kaikkine kasvustoineen. Joskus haaveilin selkeästä yksivärisestä istutusalueesta, mutta tosiasia on, että hurmaavinta on antaa kaikkien kukkien kukkia vallattomasti vieretysten. 

Umpijäisissä valurautapadoissa pitäisi olla kehkeytymässä tulppaani-iloa. Jännittävää, miten käy. Itselleni tyypillisesti en muistanut merkitä, mitä mihinkin asettelin odottamaan kevättä. Luulin mieleeni painuneen tismalleen, mitä mihinkin sujautin talvea viettämään. Toisin kävi.

Ruusut ovat väliaikaisessa sijoituspaikassaan, josta näyttää muotoutuneen vakituinen. Kerran vuosia sitten istutin ne odottamaan seuraavaa kevättä ja vielä ei sitä hetkeä ole tullut. Ne ovat osoittaneet viihtyvänsä tuossa kivikon laidassa iiristen ympäröiminä niin mikäs siinä. Akileijat ovat vanhaa ympäri pihaa löytämääni kantaa. Siemeniä viskomalla olen saanut ne leviämään mainiosti. Koskaan ei voi olla varma, minkä sävyisinä ne kukkivat. Kauniita aina vaan! Iiriksistämmekin suurin osa on siemenistä levinnyt. Täytyyhän Villa Iiriksen puutarhasta iiris jos toinenkin löytyä. Muutama valkea juurakkouutuus odottaa pääsyä muhevaan multaan. 

Kuvien voima on uskomaton. Voin siirtyä niiden tunnelmaan tuosta vaan ja tuntea kehossani ilon väreet ja hyvän mielen ailahdukset. 

Kevätpuuhista mukavimpia on kahlailla vesilätäköissä pitkin tonttia. Huomasin vain, että ehjät kumisaappaat olisivat aika paljon miellyttävämmät kuin vanhuuttaan hapertuneet, vuotavat yksilöt. Hyvät villasukat ovat onneksi pitäneet jalat lämpiminä. 

Toivo on saapunut viimeinkin livertämään pihakuusemme latvaan ja naakkajoukko oli päättänyt alkaa rakentaa asumusta saunan piippuun. Onneksi se saatiin purettua. Hormi veti mainiosti ja me saimme nauttia saunan löylyistä huoletta.

Villa Iiris on antiikkinen miljöö, jossa kellansävyisen päätalon vierelle lilat iirikset tuovat oivan kontrastin. Ajattelen, että kaikella on tarkoituksena ja niin myös tällä puutarhamenetelmälläni. Kokonaisuus muotoutuu luovalla otteella askel askeleelta omanlaisekseen.

Joko sinä olet kevätmielellä? Jos niin millaisella?

Kevätillan terveisin, Tuija