Alkukuussa arvailin kauanko pelargoniani pärjäävät pihapöydillä. Eilen ennakoin ja nostin ne saunakamarin suojiin viileältä yöilmalta. Onneksi, koska aamu valkeni huurteisena ja kylmyys nipisti nenän päästä ensimmäisen kerran.
Ihmettelen, miten kuukausi saattoi hujahtaa vauhdilla. Olihan siinä yhtä sun toista tuulen tuiverrusta. T-huoneellani olen askarrellut, suunnitellut ja valmistellut. Pikkuruisia villasukkia on viittä vaille valmiina jo muutamat.
Kesäkamarille heitimme hyvästit haikein mielin, vaikka talvikamarikin mieluinen unimiljöö on. Samos -muistoni karttuivat kesällä taas yhdellä pikkupaatilla. Krooninen ikävä Potokakin rannoille kuljeskelemaan ja vuoristoteille ajelemaan on osa elämääni. Matkoilta tallennetuista kuvista saan hyvän mielen. Niitä katsellen palaan hetken tunnelmaan, tuoksuihin ja äänimaisemaan, joka hivelee tinnittävää korvaani.
Kiikkustuolissa on ilo neuloa kerros tai pari omiin ajatuksiin vaipuen. Voisinpa käpertyä talviunille ja herätä kevään tullen uuteen kasvukauteen. Haikeilu on osa minua ja siinä on jotain todella kaunista ja hyvää, armollista. Villa Iiris näyttää yli 100 vuotiaan viisaudella, että hötkyillä ei parane. Asia kerrallaan hyvä tulee.
Kotimme on elänyt monen monituista vaihetta matkassamme mukana. On pysyvää ja muuntautumiskykyistä samalla tontilla. Vanhan talon tunnelma on kuin lämmin halaus. Muistan elävästi, kuinka tänne muutettuamme koin tulleeni Kotiin.
Oletko sinä kokenut vastaavaa?
Nostalgia-ajatuksin, Tuija alias tuikku
Aika kuluu kyllä niiin nopeasti. Kauniit kuvat.
VastaaPoistaKyllä aika kiitää välillä liian lujaa. Onneksi sitä pystyy myös jarruttamaan pienillä päivittäisillä valinnoillaan.
PoistaKiitos kommentistasi Maarit! Hyvä lokakuuta! Tuija
Niin kauniita tunnelmakuvia ihanasta Villa Iiriksesta. Minusta tuntuu, että syyskuu alkoi juuri ja sitten se myös yhtä nopeasti loppui. Onneksi kuukausi oli pääkaupunkiseudulla lämmin eikä sateisia päiviä ollut monia. Minulla on edelleen vielä pelargoniat parvekkeella tai siis meidän kesähuoneessa koska lämpötilat eivät vielä ol laskeneet pakkasen puolelle kuten teillä. Lokakuussa illat ovat jo todella pimeitä ja hämäränhyssy laskeutuu aina vain nopeammin. Minulla liittyy vahvasti omassa kodissani muistoja tiettyihiin esineisiin ja mieleeni palaa melkein äänet sekä tuoksut jostain aiemmin koetusta. Olen aina ajatellut, että se on tyypillistä meille rapunaisille muistaa hetkiä.
VastaaPoistaHyvää lokakuuta Tuija ♥
Kiitos Marjo!
PoistaLempeä sää on viime päivinä hellinyt niin, että oikein ihmetyttää onko lokakuu. Eilen istuin jopa parveekkeelle syömään välipalaa ja verannan pelargoniat kukoistavat upeammin kuin koskaan aiemmin.
Toivotaan, että lumentuloa saataisiin odottaa kauan. Viime vuotinen myräkkä on liian tuoreena muistissa. Täällä maalla se teettää lisätyötä aika lailla. Jos aikoo päästä pihasta matkaan niin kolaus on usein tarpeen ennen lähtöä. Onneksi on ihminen rinnalla, joka mieluusti hoitaa tien ajokuntoon.
Lempeitä lokakuun päiviä sinulle Marjo!
Terveisin Tuija