Perintökello mittaa uutta aikaa. |
Eilinen sunnuntaipäivän seikkailu oli seurata navigaattorin ohjeita ja löytää perille uuteen, tuntemattomaan osoitteeseen ruusunpunaisen tulppaanipuketin ja tuikitarpeellisen tietokonepöydän kera.
Vuosi sitten seurasimme jännityksellä Seikkailu kutsukoon -blogia ja vaihdoimme kuulumisia Skypen välityksellä, mikäli internetyhteys sattui toimimaan valtameren tuolla puolen. Nyt tietokoneella syntyy toisenlaista tekstiä ja olemme hengessä mukana tälläkin kertaa, mutta ainakin minun täytyy myöntää, etten oikein saa selvää täysin vieraan aihepiirin tieteellisestä tekstistä englanniksi. Laurille pisteet, että on kahlannut koko gradun kannesta kanteen.
Voi sitä riemastuksen määrää, kun löysin neulekopasta Muita ihania -sukan ja kaapista napattiin räsymatolle kuvattavaksi myös viime talven tuotoksia. Jotakin minulle tutumpaa aineistoa siis.
Onkohan kukaan tutkinut, onko rakkaus emaliastioihin perinnöllistä? Tai hedelmähulluus, teeintoilu, marimekkoilu entä näpertelytaipumus? Hmm... löytyisikö jokin yhdistävä tekijä? Väittäisin, että kasvuympäristöllä on vaikutusta.
Ikkunan takana avautuu mäntymetsikkö kuin taulu. Minulle tuli tuolla korkeuksissa puiden latvojen yllä kotoisa olo. Tuskin maltoin lähteä kotiin.
Korean tuliainen muuntui lampun varjostimeksi. |
Tämä nuoren parin suloinen koti on rakennettu kahden ihmisen mieltymyksiä noudattaen. Matkat maailmalla näkyvät pienissä yksityiskohdissa ja kodin tunnelmassa. Oman lapsensa osalta on hauska seurata, miten jotkin asiat ovat seuranneet jo pitkään mukana ja miten siihen on sopuisasti sulautunut uusia elementtejä matkan varrelta.
Perulaiset värikylläiset pussukat ovat aarteita. |
Viidakkotunnelmaa |
Unisieppari a'la Tuija |
hymykuoppa ja tähtisilmät
multa huoleni veivät
ei kai niitä voinut ollakaan
onpahan vaan riemu ja rieha
ja tyttöni pieni ja sievä
ei aikuisilla aavistusta
ole aikeistasi noista
ne punovat vaan omia juoniaan
älä huoli moisista laiskoista isoista
jotka antavat ajan mennä menojaan
anna
vain sen raikaa
hyvän
mielen aina aikaan saat
ja
kun suureksi kasvat
tiedän
että jaksat
aina
elämää rakastaa
on elosi totta
jokaiselta minuutilta
ja oletkin aivan oikeassa
kun katsot sitä kulmiesi alta
se näyttää yhä hauskemmalta
hymykuoppa ja tähtisilmät
multa huoleni veivät
ei kai niitä voinut ollakaan
onpahan vaan riemu ja rieha
ja tyttöni pieni ja sievä
on
naurussasi taikaa
anna
vain sen raikaa
hyvän
mielen aina aikaan saat
ja
kun suureksi kasvat
tiedän
että jaksat
aina
elämää rakastaa
- Laurin laulu Helmille 1991 -
Helmin 25 -vuotispotretti. |
Sydämelliset kiitokset ja iloa kevääseen! Tuija ja Lauri
Ihana koti täynnä persoonallisuutta, rakkaita esineitä ja kauneutta. Väitän geeniperimää osasyylliseksi 😉 Ihan niskavillat nousevat pystyy kauniista laulusta ❤️
VastaaPoistaVielä, kun kuulisit sen esitettynä. Liikuttumatta en pysty kuuntelemaan. Onni on saada seurata oman jälkikasvunsa oman taipaleen muotoutumista. Ihailtavaa rohkeutta ja taitoja monipuolisesti. Kiitollisin mielin, Tuija
PoistaKaunis nuorten koti♥
VastaaPoistaKiitos! On niin mukavaa olla mukana heidän elämänsä käänteissä. Iloista maaliskuuta! Tuija
PoistaIhana postaus - ihana laulu <3 Selkeästi ihana perhe!
VastaaPoistaKiitos Celia! Kommenttisi ilahduttaa! Sydämellisin terveisin Tuija
Poista