Kotivierailu

Perintökello mittaa uutta aikaa.

Eilinen sunnuntaipäivän seikkailu oli seurata navigaattorin ohjeita ja löytää perille uuteen, tuntemattomaan osoitteeseen ruusunpunaisen tulppaanipuketin ja tuikitarpeellisen tietokonepöydän kera. 

Vuosi sitten seurasimme jännityksellä Seikkailu kutsukoon -blogia ja vaihdoimme kuulumisia Skypen välityksellä, mikäli internetyhteys sattui toimimaan valtameren tuolla puolen. Nyt tietokoneella syntyy toisenlaista tekstiä ja olemme hengessä mukana tälläkin kertaa, mutta ainakin minun täytyy myöntää, etten oikein saa selvää täysin vieraan aihepiirin tieteellisestä tekstistä englanniksi. Laurille pisteet, että on kahlannut koko gradun kannesta kanteen. 

Voi sitä riemastuksen määrää, kun löysin neulekopasta Muita ihania -sukan ja kaapista napattiin räsymatolle kuvattavaksi myös viime talven tuotoksia. Jotakin minulle tutumpaa aineistoa siis. 

Onkohan kukaan tutkinut, onko rakkaus emaliastioihin perinnöllistä? Tai hedelmähulluus, teeintoilu, marimekkoilu entä näpertelytaipumus? Hmm... löytyisikö jokin yhdistävä tekijä? Väittäisin, että kasvuympäristöllä on vaikutusta. 

Ikkunan takana avautuu mäntymetsikkö kuin taulu. Minulle tuli tuolla korkeuksissa puiden latvojen yllä kotoisa olo. Tuskin maltoin lähteä kotiin. 

Korean tuliainen muuntui lampun varjostimeksi.

Tämä nuoren parin suloinen koti on rakennettu kahden ihmisen mieltymyksiä noudattaen. Matkat maailmalla näkyvät pienissä yksityiskohdissa ja kodin tunnelmassa. Oman lapsensa osalta on hauska seurata, miten jotkin asiat ovat seuranneet jo pitkään mukana ja miten siihen on sopuisasti sulautunut uusia elementtejä matkan varrelta.

Perulaiset värikylläiset pussukat ovat aarteita.

Viidakkotunnelmaa

   

Unisieppari a'la Tuija

Loppuun vielä Helmi -laulu, johon päättyköön tämä helmikuu.

Helmi

hymykuoppa ja tähtisilmät

multa huoleni veivät

ei kai niitä voinut ollakaan

onpahan vaan riemu ja rieha

ja tyttöni pieni ja sievä

ei aikuisilla aavistusta

ole aikeistasi noista

ne punovat vaan omia juoniaan

älä huoli moisista laiskoista isoista

jotka antavat ajan mennä menojaan

                      on naurussasi taikaa

                      anna vain sen raikaa

                      hyvän mielen aina aikaan saat

                      ja kun suureksi kasvat

                      tiedän että jaksat

                      aina elämää rakastaa

on elosi totta

jokaiselta minuutilta

ja oletkin aivan oikeassa

kun katsot sitä kulmiesi alta

se näyttää yhä hauskemmalta

hymykuoppa ja tähtisilmät

multa huoleni veivät

ei kai niitä voinut ollakaan

onpahan vaan riemu ja rieha

ja tyttöni pieni ja sievä

                      on naurussasi taikaa

                      anna vain sen raikaa

                      hyvän mielen aina aikaan saat

                      ja kun suureksi kasvat

                      tiedän että jaksat

                      aina elämää rakastaa

                                                -  Laurin laulu Helmille 1991 -

                                               

                                 

Helmin 25 -vuotispotretti. 

                      

              Sydämelliset kiitokset ja iloa kevääseen! Tuija ja Lauri