Talvien talvi on täällä! Tammikuu vaihtui helmeilevään lempikuukauteeni, johon liittyy lukemattomia huikeita muistoja elämänpolkumme varrelta. Kaksi lapsistamme on tullut maailmaan keskellä tamperelaista keskikaupungin talvea ja vastapainoksi nuorimmainen oli syntyä yläkuvan saunan portaille, jossa tepastelin odotellessamme isovanhempia tulevien isosiskojen hoitajiksi.
Silloin oli lempeän helteinen heinäkuun yö.
Tämä alun perin huvilaksi rakennettu talo on nähnyt ja kuullut monenlaisia tarinoita ja tilanteita sekä meidän että aiempien haltijoiden ja piipahtajien keskuudessa. Sata vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta aika lyhyt ajanjakso. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee.
Aika on merkillinen käsite, jota jään aika ajoin pohtimaan. Yritän painaa jarrua ja nauttia pysähtyneistä hetkistä. Vahvuuteni on kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, joista tuo jälkimmäinen kuulostaa jotenkin erikoiselta. Tosin tunnistan itsessäni taipumuksen etsiä ympäriltäni esteettistä silmääni miellyttäviä ilon aiheita, joista saan konkreettista hyvää oloa. Näin on ollut jo lapsesta asti.
Muistan jo aivan pienenä katselleeni erilaisia rakennuksia ja tiloja miettien, mitä niissä tai niistä voisi muokata. Samaten puiden tuijottelu eri vuodenaikoina on kuulunut harrastuksiini. Kyläpaikoista jäivät mieleen tunnelmat ja kaikki sisintäni koskettanut. Kummitädin kodin tuoksu on jäänyt erityisesti mieleeni. Puhdas, raikas ja lempeä kuin Aino.
Viime viikonlopun aurinkokuva tuokoon tuoreen sääennusteen lupaamaan lumimyräkkään valoa ja iloa. Iltapäivällä on vielä viideltä valoisaa, mikä on aina erityisen ilahduttavaa pitkältä tuntuneen syyshämärän jälkeen. Lumikasat pihalla ovat korkeat ja mietinkin, miten kauan niitä saamme katsella tänä keväänä, kun se joskus koittaa. Lumen hyvä puoli on kunnollinen eristys kivijalan ympärillä ja tämä oli toisenlainen näky viisi vuotta sitten. Valitsen mieluummin helmeilevät hanget.
Aloittaessani tämän postauksen kirjoittamista mietin, mitä otsikoita olenkaan vuosien varrella käyttänyt ja linkitin tähän muutaman otoksen, joiden myötä saat näkymän elämämme eri puoliin. Juhlapäivän postauksia olen kirjoittanut jo muutaman.
Olivatko linkittämäni tekstit sinulle tuttuja vai uusia, avartavia, kenties?
Helmihetkiä talven tuiskuihin! Tuija
 |
| http://www.pohjolanvoimaelaimet.fi/ |
En ole ollenkaan talvi-ihminen vaikka helmikuussa syntynyt olenkin, mutta pakko on myöntää, että nyt on ollut niin kaunista, että sydän melkein pakahtuu!
VastaaPoistaIhania, valoisia talvipäiviä!
Talven lapsi olen minäkin. Lapsena muistan nauttineeni valtavasti lumileikeistä, mäenlaskusta ja hiihdosta.
PoistaTammikuiset aurinkoiset päivät olivat ihastuttavia. Toisin kuin tämän viikonvaihteen harmaa myräkkä, joka tuiskuttaa aina lunta pihan tukkoon. Nyt saisi tulla aurinkoinen tauko ja virkistävä pölyt paljastava kajo saliin.
Tuiskuterveisin, Tuija