Kesällä kerran VI

Kesän merkki on, kun tarkenee vielä tassutella saunapolkua varvastossuilla. Syyskuu lukeutuu nimestään huolimatta minun ajatusmaailmassani kesäkuukausiin. Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla on revittävä ilo irti kaikesta vähänkään valoisaan, lämpimään vuodenaikaan viittaavasta. Minä olen kesäihminen, vaikka olenkin syntynyt keskellä tammikuista talvipäivää ja lisäksi inhoan kaikenlaisia luokitteluja ja leimoja. Siitä huolimatta kuvaisin itseäni kesän lapseksi. Samos sen tunteen on saanut roihuamaan.

Tänä aamuna heräillessäni auringon ihanien säteiden syleilyyn ajattelin, että olen myös valon lapsi. Parhaani mukaan yritän tuikkuna valaista kanssakulkijoidenikin polkua. Joskus onnistun, toisinaan en. Se on elämää.

Armollisuutta itseään kohtaan on opettanut tässä vanhassa miljöössä eläminen. Saunamme ei ole todellakaan nykystandardien mukainen, mutta silti toimiva ja tunnelmallinen. Remontti tehtiin kohta 20 vuotta sitten suurella sydämellä ja rakkaudella. Alimmat hirsikerrat vaihdettiin ehompiin ja kengitys onnistui upeasti. Sisulla tuo elämänkumppanini väänsi ja kankesi kaikki isot kivenmurikat ulos entisen lattian paikalta ennen uuden valua. Tuolla ne nököttävät pihan kivikossa ja saunan puretuista betonilaatoista aseteltiin kivipatio takapihan kasvihuoneen edustalle. Nykyisin olen luovuttanut sen maitohorsmien temmellyskentäksi.

Kesäsauna on myös talvisauna. Talven varalle saunan seiniin tiivistyvät valoisat, kesäiltojen saunatunnelmat pitkine, leppoisine kylpemisineen. Ovi tilkitään ja eristetään pitämään kylmä loitolla ja saunan kuumuus edustaa Samoksen helteitä, joille Suomen tämän kesän säät eivät juurikaan häviä. Kylpyammeessa lekottelu on aivan yhtä ihanaa kuin Potokakin aalloilla pulahtelu.

Kesällä saunomme kerran jos toisenkin ja talvella samaten. Vino pino polttopuita on siis tarpeen. Elävän tulen sytyttämisessä ja koko lämmitysrituaalissa on aivan oma erityislaatuinen hohtonsa, vaikka minä siitä huolehdin harvemmin. Mankeloidut laudeliinat ja puhtaat pyyhkeet sekä sisustukselliset yksityiskohdat tunnelmineen loihdin minä. Kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa!

Pihasaunan voittanutta saa kyllä hakea. On oikeasti ylellistä, kun saunarituaalit ovat näin erityislaatuisen mieluisia. Minimoimme saunalla kaiken muovisen. Shampoopulloissa olen tehnyt myönnytyksen, vaikka senkin voisin ratkaista omaperäisemmin ja esteettisemmin. Emalivateja on erikokoisia ja ämpärit kiikutimme aikanaan Helsingistä Kauppatorin laidalta Sauna -kaupasta.

Siniraidalliset laudeliinat tein heti saunaremontin valmistuttua ja ne ovat edelleen toimivat, mutta niiden sijaan haikailen kreikkalaisia kudottuja pyyhkeitä. Joulunaikaan olemme ottaneet käyttöön joulunpunaiset, jotka jo viime joulun aikaan mietityttivät. Pienillä asioilla on vaikutusta koko saunan tunnelmaan. Taitaa olla niin, että kaappimme kätköistä löytyisikin jo sopivat seesteisemmät pyyheliinat monipuolisempaan käyttöön. Jos tiedät vinkin, mistä löytäisin valkeita emalivateja niin otan tiedon ilomielin vastaan.

Narvi -kiukaaseemme olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Se lämmittää nopeasti ison, avaran tilan. Vesi lämmitetään padassa ja pesuvesi sekoitetaan mummin vanhaan tiinuun. Kuulostanee viime vuosisadan tyyliltä, mutta usko pois, toimii edelleen loistavasti.

Syyskuisin Kesällä kerran -tunnelmin, Tuija