Kesällä kerran V

Tästä maalaiskiinteistöstä tuli kotimme joulun alla 90 -luvun puolivälin paikkeilla. 

Ihastuimme ensisilmäyksellä ja se oli menoa se! 

Tämän metkanmuotoisen katon alla oli (ja on edelleen) ihmeellistä nukkua hiirenhiljaisessa maisemassa. Pakkanen paukkui ja pihamaa oli luminen. Silloin tuskin mietimme muuta kuin hetkeä kerrallaan. Onni oli läsnä joka henkäyksessä.

Viikko kaupanteon jälkeen meille oli selvinnyt huolestuttavan väsymykseni ja huonovointisuuteni syy. Kyseessä oli niinkin iloinen yllätys kuin kolmas lapsi, joka oli mitä ilmeisimmin vaistonnut tämän kodin olevan hänen syntymäkotinsa. Esikoinen oli viisivuotias neitonen ja pikkusiskonsa vasta yhdeksän kuukautta. Kaupat solmittiin Iiriksen päivänä, jolloin emme tienneet vielä meidän tulevasta pikkutaimesta. Hilkulla oli, ettei pikkuisemme tullut maailmaan heinäkuisena aamuyönä saunan portaille. Ensi viikolla tulee kuluneeksi 22 vuotta Iiriksen kastejuhlasta salissamme. Olen aiemmin kirjoittanut tarinan Villa Iiriksen synnystä. Linkistä pääset tuohon Koti meidän -tekstiin.

Miten tämän postauksen kuvat liittyvät Villa Iirikseen selviää myöhemmin...

Ensimmäisestä keväästä asti pelargoniat ovat olleet osa toukokuista äitienpäivän perinnettä. Silloin taapersin vauvamahani kanssa ja yritin jarruttaa pikkuisen intoa tulla maailmaan liian aikaisin. Ison ilon sain punaisten hehkuvien pelargonioiden kukinnasta verannan ikkunoilla. Tuolloin ikkunoiden puitteet olivat ruman ruskeat, mutta se ei latistanut riemua omasta kodista ja kasvavasta perheestä.

Sittemmin pelargonioiden värisävyt ovat muuttuneet hillitymmiksi. Täysin valkeiden pelakuiden aika näyttää antaneen tilaa näille hempeän sävyisille kaunottarille, jotka onneksemme löysimme heinäkuussa aloittaessamme kesäkotielämää kotimaisemissa. Honkasen puutarha pelasti tänäkin kesänä ja sieltä ostin myös hyväntuoksuiset yrtit ruukkuistutuksiin.

Salimme ikkunoilla Mårbacka -pelargoniat kukoistavat ja tuovat tunnun ikuisesti jatkuvasta kesästä, mikä on ollutkin tämän vuoden syyselon onni. Lukemattomina päivinä ikkunat on voinut avata apposelleen ja lempeä tuuli on saanut pitsiverhot liehumaan. Ällistyttävää on tiistai-iltapäivälle luvattu kesäsää, mistä en todellakaan ole harmissani. Jospa työntäisimme soutuveneen vesille ja kävisimme #kesälläkerran -tapaan eväsretkellä tai Unelma -putputuksella arki-illan iloksi.

Viime viikko meni sumussa syksyn ensimmäisessä nuhassa rypiessäni. Nenäkannu ja suolakurlaus sinkkitablettien imeskelyn ohessa tuntuivat tehoavan hyvin. Uni kuitenkin paras lääke on! Kurkkukivun hellitettyä sainkin tankattua lepoa urakalla. Kesäkamarille jouduin heittämään hyvästit taudin ärhäkimmässä vaiheessa. Onneksi talvikamari on yhtä viihtyisä harsokatoksineen.

Kesäaikaan käytössämme olevat tilat ovat monimuotoiset ja miltei puolet vuodesta voimme nauttia lasiverannan tunnelmasta. Säiden viiletessä kynttilät tuovat lämpöä ja villavilttiin kääriytyneena hämärtyvästä illasta voi nautiskella sohvalla loikoillen. Pelakuiden kukinnasta olemme usein saaneet nauttia miltei joulukuulle asti, jos ei ole tullut kovia pakkasia. Muutaman kerran olen kyllä onnistunut jäädyttämään ikkunoille unohtuneet kukat, mikä on ollut harmi. Tänä vuonna olen tarkkana ja toivon onnistuvani talvetuksessa edellisvuosia paremmin. Valkeiden pelakuiden selviäminen talven yli on ollut miltei toivotonta. Nämä rehevät loistoyksiköt saanen kukoistamaan ensi keväänäkin.
Portailla hyvä tuoksu toivottaa tervetulleeksi kotiin, kun yrttejä vähän sipaisee ohikulkiessaan.

Kuuluvatko pelargoniat sinun kesäkotielämääsi? Kreikassa ja täällä kotosalla olen kummassakin yhtä lumoissani kukkaloistosta. Tekisipä mieleni Samoksellakin ryhtyä pelakuiden hoitajaksi. Siellä kukkien talvetuksesta ei tarvitsisi murehtia, kun pakkasista ei ole pelkoa ainakaan alavilla mailla. Vuoristossa saattaa luntakin ripsauttaa.

"Tärkeintä tänään on tarkastella kokonaiskuvaa, joka auttaa näkemään elämän syvemmän merkityksen. Se on kuin majakka, jonka avulla navigoimme arjen aallokossa. "

Kokonaisuus ratkaisee on ollut mottomme alusta asti asuttaessamme tämän huvilan pihapiiriä.
Pelargonia siellä ja toinen täällä on olennainen osa elämäämme.

Näihin kesän kukoistuksen kuviin aion palata synkeänä marraskuisena iltapäivänä, kun maisema on harmaan sävyjen kyllästämä. Tervetullut olet sinäkin!

Sydämellisin terveisin Tuija