Syyskesäinen poutapäivä houkutti ruohon leikkuuseen. Ylipitkää nurmea vastaan taistellessa ehdin samalla mietiskellä blogia, elämää ja alkavaa syyskautta.
Maitohorsmat hurmasivat ilta-auringon kajossa, joten välillä oli pidettävä kuvaustauko. Kiehkuraiset haituvat ovat suloisia kuin pikkulapsen kutrit.
Kameran silmään osui tummanvihreä leikkimökki, joka herätti muistoja kuluneilta vuosilta koti-ihmisenä Villa Iiriksen pihapiirissä.
Seitsemäntoista vuotta sitten syyskuun kolmantenatoista päivänä meille kokoontuivat sukulaiset ja ystävät juhlistamaan haikaran piipahduksen tuomaa kuopusta. Silloin olimme saaneet nauttia intiaanikesän helteistä ja juhlapäiväkin helli lempeällä lämmöllään aamusta iltaan asti.
Leikkimökki on ollut ahkeralla käytöllä vuosien mittaan, mutta viime aikoina leikkijöillä on ollut jo ihan muunlaiset puuhat mielessä. Esikoisen sänky on päässyt harson alle päiväunelmointipaikaksi.
Lapsena haaveilin omasta leikkimökistä ja huoneesta. Siksi kaiketi haluan pysäyttää ajan tuossa suloisessa piilopirtissä pihakuusen katveessa kiviaidan vierustalla. Ovatko sinun lapsuudenunelmasi toteutuneet tuolloin tai myöhemmin?
Nostalgisin ajatuksin, Tuija
Leikkimökistä haaveilin minäkin, vaan en sitä saanut...
VastaaPoistaKoskaan ei ole liian myöhäistä. Toivottavasti haaveesi toteutuu. Aurinkoisen sunnuntain toivotus! Tuija
PoistaIhana kun kommentoit, niin löysin vastavierailulle! Onpa sinulla ihana blogi täynnä kertakaikkisen upeita ja inspiroivia kuvia. <3
VastaaPoistaKauniita syyspäiviä!
Kiitos Kaisa! Sanasi saivat hymyn huulille! Tuija
PoistaIhana leikkimökki!
VastaaPoistaPoitsun ollessa pieni, hommattin hänelle rivitalon takapihalle leikkimökki. Niin rakas se oli, että otimme sen mukaamme kun pari vuotta sitten muutimme omakotitaloon. Eipä sinne poika enää mahdu, mutta minä sisutelen sitä, ja siellä saisi koirammekin huilailla, jos vain osaisi ja malttaisi... :)
Hauska kuulla leikkimökkinne uudesta elosta!
Poista