lauantai 29. tammikuuta 2022

Lempinäkymiäni mun




Mikä lie kommervenkki laittoi kuuluisan sinnikkyyteni koetukselle. Lopulta alkoi taas tekstiä syntymään toivomallani tavalla. Nyt en tarkoita sisältöä vaan teksinkäsittelyohjelma raastoi hermojani ja näköjään ei hellitä vieläkään. 
Kummallista kerrassaan...

Nyt onnistuin saamaan kursorin tähän niin voin aloittaa siitä, mistä ajatukseni tänään virisi viikonlopun lumimyrskyä odotellessa. Setvin hetken kuvakansioitani ja tämän postauksen kuva unelmakarttaraakileestani pysäytti ja se, että Minun voimapaikkani -tekstini on tilastojen mukaan yksi viime aikojen eniten luetuista teksteistäni. Julkaisin sen kahdeksas tammikuuta välimerellisten tunnelmieni kaipuussa. Jäin sen jälkeen miettimään, olenko lainkaan läsnä tässä ja nyt vai vain unelmoimassa tulevia tai muistelemassa menneitä. Voin kertoa, että välillä pää on pilvissä, mutta jalat tukevasti kinoksissa kuten Huopatossurakkautta osoittaa. 

Joopa joo, nyt Blogger heitti vielä kuvatkin ihan sikin sokin ja tällä mennään! 

Aiemminkin olen kirjoittanut, miten reseptit ja tiukan tarkat säntilliset ohjeet eivät saa minua syttymään. Tämä liittyy monenlaiseen vapaa-ajan tekemiseeni. Parhaat ateriat loihdin tyylillä nyhjää tyhjästä kuten tällä viikolla, kun kauppaan ei ollut asiaa syystä tai toisesta. Ompeluksistani ikimuistoisimmat olen hurauttanut luottaen onnistumiseeni, kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Vuosia sitten nuorena lempivillapaitakin valmistui televisiota katsellen ja samalla kokeisiin lukien. Rehellisesti sanottuna tuohon en enää mitenkään venyisi kuten hyppelyihin kaunoluistimillanikaan. Jälkimmäisestä olen luopunut lääkärin kehotuksesta. Operoitu polveni saattaisi vihoitella pitkään äkillisestä kosketuksesta jäähän tasapainon pettäessä.

Mistä sitten saan voimaa ja virtaa?

Rauha, rentous, levollisuus, harmonia, hyväntahtoisuus, ystävällisyys, kauneus pullahtivat ensimmäisenä mieleni sopukoista. Tärkeintä on säilyttää tasapaino elämän eri osa-alueiden vaatiessa huomiotaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olen opetellut tervettä itsekkyyttä tässä elämänvaiheessa, jossa sille on tilaa ja mahdollisuuksia. Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, mikä sinulle on hyväksi. 

Jokainen luo omannäköisensä elämän valinnoillaan ja hyvä niin. Villa Iiris on meidän mullistavin valintamme, joka on muokannut meistä meidät. Tästä olen monesti aiemminkin kirjoittanut ja nyt jälkikasvun lennettyä maailmalle olen huomannut lapsuudenkodin merkityksen heillekin muuttuneen näkökulman avarruttua maailmalla seikkaillessa. 

Boheemiksi monet kokevat tämän elämäntapamme, joka minusta on vain rento ja inspiraatiosta voimansa ammentava. Ilman sitä pientä lehti-ilmoitusta Aamulehdessä lokakuussa 1996 ja minun tiedonhaluani todennäköisesti emme olisi nyt tämän miljöön vaalijoita puhumattakaan toiveikkaasta myötäinnostamme, jonka avulla on selätetty kinkkisiäkin tilanteita.

Kuvia silmäillen saat pilkahduksia siitä, mikä tuo iloa elämääni. 





Unelmakarttani mun


Kaksi oikein, yksi nurin -sukat




Koti!

Kukat!

Kasvit!

Retket!

Luonto!

Rakkaus!

Estetiikka!

Värien harmonia!

#villaiirisimpressions

Vanhojen rakennusten lumous!


Tämäkin alakuvan ikivanha vuohipaimenen maja vei sydämeni mennessään. Huikeaa on ollut tutustua nuoriin ihmisiin, joilla samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin meillä saarella kaukaa pohjoisesta piipahtavilla. Taito nähdä ränsistyneestä rotiskosta toteutuva visio valmiista on supertaito.



#samosinmymind

#kuvauslokaatio

Ajatuksia, unelmia, haaveita on hyvä vaalia lempein ottein. 

Lauantai-illan terveiset Sinulle lukijani! Tuija



sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Huopatossurakkautta


Huopasaappaani mun






Blogiyhteistyövierailu kaksi vuotta sitten  Lahtisen huopaliikkeessä Jämsän Partalassa on vielä tuoreena mielessäni. Oli huikea tutkailla valtavaa valikoimaa erilaisia huopatuotteita, joista lapsuudesta tutuimpia olivat unelmoimani värikkäät huopikkaat. #lahtiset on ajassa mukana ja löytyy erilaisista sosiaalisen median kanavista sekä konkreettisesti täältä.







Kirjoitin toissa vuonna postauksen uutukaisista huopakengistäni ja ne ovat totta totisesti olleet elämäni parhaat pakkaskelin jalkineet. Lämpimät, tyylikkäät ja ihanat jalassa. Lukuisia kertoja olen kertonut kysyjille tarinan niiden alkuperästä. Kiitollinen olen tästä hyvinvointiani kohentaneesta yhteistyökuviosta!

Kotielämän kukkanen ovat puolestaan nämä Aamutossut, joita eri värisinä ja kokoisina käytetään meidän perheessämme ympäri vuorokauden tai no yleensä yöaikaan nukutaan, mutta tarvittaessa silloinkin, jos kukutaan yöaikaan kamomillateetä hörppien. 

Huopatossut ovat miltei lämpimimmät paljaissa jaloissa. Usein kipitän niissä saunallekin pihan poikki ja ne on mukava sujauttaa jalkoihin kylpemisen jälkeen. Lahtisen kauppaan pääset linkkiä klikkaamalla. Uskon, että yllätyt huopatuotteiden monipuolisuudesta. 

Lahtisen Huopaliike täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Kannattaa kurkistaa tämä juhlavuoden video!  

Ihailtavaa, että perheyritys on edelleen voimissaan ja 2020 -luvullakin on mahdollista löytää käsityötaidon näytteitä, joiden suunnittelu palvelee myös tässä ajassa. Etätyöntekijällekin nämä ovat passelit hyvän mielen töppöset. 

Lempihuopikkaani ovat tämänkin talven aikana pitäneet varpaani turvassa pakkasen puraisuilta. Parasta on, että ne sopivat värimaailmaani täydellisesti mottona 'tyyli ennen kaikkea'. 













Lämpimät onnentoivotukset 100 -vuotiaalle Lahtisen Huopaliikkeelle täältä saman ikäkauden pihapiiristä 


                                        Sydämellisin terveisin Tuija


 



Punalan talviasu

lauantai 8. tammikuuta 2022

Minun voimapaikkani









Millaiselta voimapaikassani näyttää? 

Mitä ääniä voimapaikassani kuuluu?

Miltä voimapaikassani tuoksuu?

Miltä voimapaikassani tuntuu?

Milloin voimapaikkani on parhaimmillaan?

Miksi valitsin juuri tämän voimapaikan?

Mitä otan vaoimapaikastani mukaan?

Mitä aion tehdä saamallani voimalla?









Tärkeintä tänään on lentää mielikuvituksen siivin haaveisiin, unelmiin ja rakkaisiin muistoihin, jotka tässä hetkessä ovat JIM eli jotain ihan muuta.

"On tärkeää, että jokaisessa päivässä on jotain sellaista, ihan muuta, joka irrottaa meidät kuormittavasta arjesta ja vie mielen ihan muualle. Mikä siis on sellaista miellyttävää puuhaa, joka puhuttelee sinua, mikä irrottaa arjesta, mihin uppoat?"












 

Maaret Kallion Mielen taidot -kurssimateriaalia selaillessani ja Lujasti lempeä -kalenteriani lehteillessäni Samos mielessäin vaati päästä tuomaan valoa tammikuiseen lauantai-iltaan. Hämärässä palapelin tekeminen alkoi miltei ärsyttämään, joten sukelsin kuvieni avulla lempeisiin lomatunnelmiin, joihin kaipaan suunnattomasti. Ikävä raastaa sisintäni, mutta toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan ja uusiin retkiin. Elämänpuu -palapelini pariin palaan paremmalla mielentilalla valoisaan aikaan. Sinnikkyyttä se vaatii kuten matkahaaveiden elävänä pitäminenkin.  

Minun voimapaikkani löytyvät sieluni sopukoista ja tinnitusmasterin aaltojen kohinan saattelemana pujahdan rakkaisiin maisemiin tallustelemaan yön pimeinä hetkinä, jos uni on kadoksissa. Kesän kuumuudessa leppoisa kävely pitkin poikin Samoksen saarta on tallentunut kehoni jokaiseen soluun. Miltei merellisiin tunnelmiin pääsen kylpyammeessa rentoutuessani. Kolmesti viimeisen viikon aikana olen kellunut mielikuvieni aalloilla vahvistaen unelmiani kuumasta kylvystä nauttien. 

Tiedonhaluinen, kun olen niin kuulisin mieluusti, millainen on sinun voimapaikkasi. Kerro, jos koet sen luontevaksi. Onko tunnepysäkki -harjoitus sinulle tuttu? Sen avulla saatat päästä ankkuroitumaan hyviin hetkiisi. 

Välimerellisiin tunnelmiin, Tuija



maanantai 3. tammikuuta 2022

Villa Iiriksen tunnelmia


Joulusaunan tuoksut ja saunakamarin uunin tulen rätinä siirsivät mietteet joulun rauhaan. Uuden vuoden ensimmäisen päivän pitkä kuuma kylpy oli myös odottamisen arvoinen. Pihasaunan polkua on tallattu useasti. Onnekkaita olemme, koska sauna on lempiasia ympäri vuoden. Lumihangessa kierähtely on seuraavan saunakerran suunnitelmissa. Nyt on riittävän isot nietokset, joihin uppoutua, jos rohkenen. 




Salin pöydälle yhtenä lempeänä iltahetkenä katettu herkullinen juustotarjotin ilahdutti meitä yllätyksellisyydellään.





Jouluisen puurokattauksen koristuksena käytin tapani mukaan katajanoksia ja valolankaa. Peltitarjottimien reunaan kiinnitetyt kuusenkynttilät ovat kestosuosikkini, vaikka muu perhe on niistä eri mieltä. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä kärventänyt itseään. Miten pieni suloinen kynttilä voikaan tuoda niin paljon iloa, minulle. Uskon kokonaisuuden eheyttävään voimaan. Kierrätyspöydältä löydetyt vanhat Arabian lautaset ovat  kuin luodut meidän kotiimme. Isoisäni rintamalla veistämä puurokauha on lujaa tekoa ja toimii erinomaisesti edelleen. Apilalasit ovat kooltaan mitä mainioimmat vesilasit. Lasinen Vichypullo hivelee esteetikon silmää osana kattausta. Tuoreen joululimpun tuoksua ei voita mikään. 







Hellin itseäni joulun alla hankkimalla paikalliselta Honkasen puutarhalta hurmaavan jouluruusun, pari hyasinttia ja hetken mielijohteesta elämäni ensimmäisen amarylliksen, josta muotoutui tämän sesongin ihanin yllättäjä. Onneksi tartuin hetkeen ja liitin tuon ihastukseni hyvän mielen tuojiini ystävällisen myyjän kiikuttaessa kanssani ostokseni auton peräkonttiin asti. 



Mielikuvani amarylliksesta on muuttunut totaalisesti joulun aikaan kukkavanojen kasvua seuraillessani. Olen kuvaillut sitä tai täytyisikö kirjoittaa niitä erilaisissa valaistuksissa hämärän hyssystä sinisten hetkien aikaan ja keskellä kirkasta päivää. Luulin, että kukintoja tulee kaksi, mutta ehei. Olin väärässä uskomuksineni! Tänään avautui kahdeksas valtava kukka kuin viehättävä silkkihamonen. 




Nyt ymmärrän amaryllishuumaa, josta olen lukenut ja kuullut. Punainen väri ei ole koskaan puhutellut, mutta tämä eteerinen kaunotar herkkine lehtineen on hurmannut minut yksinkertaisen runsaalla kauneudellaan. Näen siinä suloisia kevään enteitä ja lupausta onnekkaista uuden, jo alkaneen, vuoden hetkistä. 

Toivon lempeyttä ja toiveikkuutta sinullekin lukijani vuodelle 2022!



Joulukuusen metsästys onnistui yksissä tuumin hyvin, kun olin jo monta kertaa käynyt tiirailemassa sopivia vaihtoehtoja pikkumetsästämme. Alkuaikojemme jättikuusi on nykyään maltillisemman kokoinen. Tämä parimetrinen näkyy kivasti ikkunasta pihalle valoineen ja pystyssä pysyminen on taattu ilman erityisiä poppakonsteja, joihin jouduimme turvautumaan kissaperheaikaan. Kuusi on varsinainen suurkuluttaja veden suhteen. Tuore sahauspinta imee paljon vettä, jota on muistettava antaa riittävästi heti alusta asti. Hellällä hoivalla joulupuu pysyy tuoreena pitkään. 





Lopuksi tarjoan sinulle kenties tutunkin jouluherkun alimmaisen kuvakollaasin sinistä linkkiä klikkaamalla. Tämä toinen namupala ja Talven hopeiset hiutaleet ovat jääneet toistaiseksi nukkumaan Ruususen unta. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämä vuoden ensimmäinen postaus. 

Kiitos, kun olet matkalla mukana! 
Sydämellisin terveisin Tuija