keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Villa Iiriksen tammikuu 2023




Viikko, pari sitten vihmoi vettä taivaan täydeltä ja kotipihassa auton ikkunan läpi maisena näytti satumaiselta. Valoketjut loistivat kilpaa kynttelikköjen kanssa. Nyt ne kaikki on jo pakattu talteen tai ainakin miltei laatikkoon asti. Ikean vaalea jättikassi osoittautui niin käteväksi, että se imaisi sisuksiinsa kaikki sikin sokin. Sain vietyä sen kuitenkin verannalta jaloista pyörimästä T-huoneen kaaoksen jatkoksi. Energiaa säästääkseni käyntini ja puuhastelut näperryksineni omassa rakkaassa valtakunnassani on jäänyt vähiin. 

Toiveikkuuttani kasvattaa jokainen läikähtävä auringon säde ja tuota pikaa kevään aika saavuttaa tämänkin kolkan. Viime viikolla istahdin vuoden ensimmäisen kerran verannalle iloitsemaan hetkestä nauttien kupin lämmintä juotavaa. Ylläni oli toppatakki ja huopatossut jalassa sekä superihana muhkupiponi päässä. Tarkenin siis loistavasti! Paljaita sormiani lämmitti lempikuppini. 






Valon lapsi mä oon... ei lukeudu lempilauluihini, mutta nuo sanat sopivat minuun. Kiitos kirkasvalolampun selviän nykyisin hyvin kaikkein hämärimmän ajan oikeastaan suorastaan mainiosti. Kerran hölmöyksissäni iltapäivän valopläjäys pitikin hereillä piiiiitkään ja siitä otin opikseni. Seuraava aamu oli tahmeista tahmein, mikä oli ärsyttävintä ikinä. 





Yläkerran sänkykamari on kevään airut, joka tuo iloa jo näin aikaisin seinille siivilöityvine valonsäteineen, jos aurinkoiseen aikaan sattuu paikalle rientämään. 




Päivittäinen pysähtyminen sisintäni sykähdyttävien asioiden, hetkien ja ilmiöiden äärelle on olennaista elämässäni. Jäljet hangella, tuulen tuiverrus katolla, narahtelevat lattialankut, puiden tuoksu metsässä...

Kitara se soi ja Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. 


Talvi-illan terveisin Tuija




 

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Joulun kukat Villa Iiriksen tapaan









Villa Iiriksen ensimmäisenä oikeana mummolajouluna listani kärkitilaa eivät tänä vuonna käytännössä pitäneet pellavaliinat, kankaiset lautasliinat eikä kauniit kukka-asetelmat. Mieleni perukoilla kylläkin kyti haave perinteisistä  kattauksista. Katajanoksat valolankoineen toivat riittävästi juhlan tuntua ruokapöytään ja kuuntelin järjen ääntä enkä testannut eläviä kynttilöitä kattauksen somisteena tähän tapaan

Rakastamieni joulun kukka-asetelmien äärelle ennätin vasta uuden vuoden alla tehtyäni superlöytöjä Bauhausin alehyllyistä. Euron riutuneet jouluruusut ja amaryllikset oli pakko pelastaa hellään hoivaani viileästä hallista. Hyasinttejakin kahmin tuomaan tuoksua saliin. Autossa tuoksui huumaavalta ajellessamme kohti kotia. 

Ilmiönä tämä ei ole mikään ennenkuulumaton, koska joulun mentyä on ihana pysähtyä ajan kanssa nautiskelemaan kaikesta kauniista. Joulun aikahan on vieläkin, vaikka olen ällistyttänyt itsenikin suunnitelmilla kuusen viemisestä pihalle jo näin varhain. Listasin muistioon joulun suosikit ja tärkeimmät muistettavat. Suunnittelin valmiiksi höyhenkranssien uusia sijoituspaikkoja ja tällä kertaa laitan visusti talteen ikkunoiden kyntteliköt niin, että varmasti löydän ne ajoissa. Ajan myötä olen alkanut ymmärtää tehokkaan anoppini pitkiä muistiinpanolistoja, joista löytyi kaikki tarpeellinen kirjattuna kauniilla käsialalla. 

Loppiaisena aion hauduttaa vielä yhden annoksen makoisaa riisipuuroa herkuteltavaksi tuoreen piimälimpun kera. Jouluaattoaamuna puulieden äärellä hikoili puurojamme hämmentämässä mestarikokki, jonka sillisalaatti pääsi listallemme uutuutena. 

Villa Iiris kukoistaa juhlien aikaan kaikkine epätäydellisyyksineen. Mottomme Kokonaisuus ratkaisee sopii sekä arkeen että juhlaan. Elämässä mikään ei koskaan tule täysin valmiiksi eikä täydelliseksi eli nyt on näin, mikä on riittävän hyvää tässä hetkessä. 

Toivotan sinulle lukijani seesteistä alkanutta uutta vuotta ja lempeitä pysähtymisen hetkiä sinulle sopivien asioiden ja tekemisten äärellä. 

Tammikuisin terveisin Tuija







 

maanantai 2. tammikuuta 2023

Aurora -kynttiläsarja

Aurora kynttilät








Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua -sanonta sopii jouluummekin Villa Iiriksessä, joka on vanha huvilaneito kuin morsian konsanaan. Perinteet saavat tuoreita aineksia rinnalleen nuorten mieltymysten myötä. 

Aurora -kynttiläsarja edusti joulupuussamme uudenlaista valaistusta hämäriin hetkiin. Johdottomat kynttilät kaukosäätimineen helpotti valtavasti kuusen koristelua ja voin vain kuvitella, miten paljon kätevämpää on koristeiden ja kynttilöiden riisuminen sitten, kun sen aika on. Punaisia somisteita lastasin jo puisen kuorma-auton lavalle odottamaan siirtoa joulupiirongin kätköihin tämän vuoden joulun aikaa odottamaan.

Joulupuu on pkkuruisesta takametsästämme kaadettu tuikitavallinen suomalainen metsäkuusi, jonka olimme käyneet valitsemassa jo hyvissä ajoin. Tosin luminietosten keskellä emme olleet enää lainkaan varmoja oliko tämä se ennakkoon mieleen painettu. Riittävän sopusuhtainen ja malliltaan sohvan taakse oivallinen oli tavoite ja tällä kertaa pituutta osasi arvioida joku minua tarkempi. 

Kastelukannu puun juurella takaa, että muistan tarkastaa päivittäin vesiastian tilanteen. Alussa kuusi on varsinainen juoppo ja kokeeksi laitoin kaksi sokeripalaa heti ensimmäisellä kastelukerralla. Hyvinvoivalta vaikuttaa ja luotan välttyvämme rapisevalta havukasalta.

Aurora -nimikin viehätti näissä kynttilöissä. Onhan meillä sama nimi kuopuksen toisena nimenä. 
Aurora-nimen taustalla on kreikkalaisten aamuruskon jumalatar, josta roomalaiset käyttivät nimeä Aurora ’aamurusko’
Airamin ovat kaikki meidän aiemmatkin kuusenkynttilät, joista yksi langallinen paketti pääsi Turkuun viedyn kuusen mukana tuomaan valoa joulun odotukseen Tuomiokirkon lähistölle tyttären kauniiseen kotiin.

Turun joulutunnelmassa on jotakin maagista. Kävimme ensimmäisenä adventtiviikonloppuna hakemassa mieliimme sieltä joulutunnelmaa ja onnistuimme siinä paremmin kuin hyvin. Nyt alankin jo vähitellen olla valmis luopumaan jouluisista puuhista ja ensimmäiset raikkaat kevättalven pakkaspäivät tuokoon valoa ja virkeyttä tullessaan. Joululeipäaineksia olisi vielä jäljellä ja voisihan taikinan pyöritellä sämpylöiksikin. Pari valkosipulisilakkaa odottaa pääsyä leivän päälle. Yhden purnukallisen laitoin pakastimeen kesäherkuksi juhannuksena uusien perunoiden kanssa nautittavaksi.

Kokeilin liittää tuonne loppuun pikkuvideon joulukylästämme, josta toivon muotoutuvan mummolan perinne. Toivotaan, että onnistun! 
No, ei suostukaan tallentumaan. Rusta -liikkeestä onnistuimme suloisen tunnelmanluojan löytämään. 

Kynttiläterveisin Tuija



Aurora kynttilät