sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Mitä kuuluu?




Kaksi sanaa, joilla voi pelastaa päivän, viikon, ehkä kokonaisen elämän. 
Vain kaksi sanaa, kun ne sanoo niin, että tarkoittaa. 

- mitä kuuluu?



https://susannajussila.fi/sielun-sopukoita-runoblogi





Pihallamme nököttävä leikkimökki valmistui 26 vuotta sitten viisivuotiaan esikoisemme iloksi silloisen vuokramökkimme vierelle.  Papalla oli visio, jonka hän osasi toteuttaa ilman sen kummempia piirustuksia tai suunnitelmia. Luovuudella ja sinnikkyydellä pytinki kohosi kauniin kesän aikana. Sittemmin se muutti mukanamme tälle tontille ja ensimmäisiin rippijuhliimme valmistauduin tapetoimalla ja maalaamalla sen kuopuksen kera äitini kauhistellessa pesemättömiä ikkunoitamme. Onneksi pidin pääni ja juhlistamme jäi iloisia muistoja pienten vieraiden puuhastellessa leikkien lumoissa. 

Tänäkin kesänä leikkimökki on osoittautunut merkitykselliseksi monin tavoin. Vanha puusänky houkutteli kellahtamaan nokosille sekä isoja että pieniä. Tyynypinon on suurimmaksi osaksi loihtinut sekalaisista tilkuista nuorimmaisemme ompeluinnostuksessaan vuosia sitten. Leikkimökille kuuluu siis oikein hyvää, vaikka pieni pintaremontti olisi paikallaan. Seinien vihermultaus kaipaisi raikastusta peltikaton hilseilevästä maalista puhumattakaan. Oli ilo ideoida pikkuterassia mökkeröisen edustalle leppoisana lokakuisena syyspäivänä. Keinu, hiekkalaatikko ja pöytäryhmä pääsivät toivelistalle puisen lelulaatikon kera.

Kiitollisuus täyttää mieleni, vaikka unelmani omasta leikkimökistä toteutui vasta ollessani öiti itsekin. Isoäitinä varsinkin saan tähtihetkiä elämääni nautiskellessani hyvistä kattauksista ilman kiireen kierää. Olen oppinut pysähtymään hetkeen ja ottamaan ilon irti mielikuvituslettukesteistä mansikkahilloineen. 






Kiitos blogini olen löytänyt elämääni monenlaisia ihania kortteja, joista saan iloa päivittäin. Maaretta Tukiaisen  Hyvän mielen taidot ja Hyvän mielen kortit ovat viitoittaneet kulkuani moniin ihaniin kohtaamisiin. Pohjolan voimaeläimet -kirja ja kortit samaten ovat osa arkeni rutiineja. 

Ajatuksissani pyörivät myönteisyyden taidot, tahdonvoimataidot, vuorovaikutustaidot, myötätuntotaidot, luovuustaidot, läsnäolotaidot ja itsensä johtamisen taidot. Ovatko nämä teemat sinulle tuttuja? 

Hyvän mielen taidot ovat taitoja, joiden avulla elämä sujuu niin että siinä on iloa ja energiaa. Kuka tahansa voi kehittää omaa mieltään joustavammaksi hyvän mielen taitojen avulla. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haasteissa ja muutoksissa. Hyvän mielen taidot auttavat tunnistamaan oman potentiaalin ja tekemään unelmista totta.

Kirja auttaa sinua huomaamaan, millaisia taitoja sinulla jo on ja mitä haluaisit itsessäsi kenties kehittää. Parhaiten hyvän mielen taidot saa haltuun itse kokeilemalla ja harjoittelemalla. Siksi kirjassa on runsaasti esimerkkitarinoita ja elämyksellisiä tehtäviä.








Tervetuloa seuraajani -postauksessani keväällä 2021 kirjoitin Maaret Kallion lanseeraamasta JIM -tekniikasta, joka on osoittautunut minulle oivalliseksi arjen palauttavaksi tavaksi toimia. Näkökulmanmuutos tuo uusia ajatuksia, joiden turvin palautuminen arjen keskellä helpottuu. Jotain ihan muuta edustaa siis tämä minun blogini itselleni. Ilomielin lukisin kommenttilaatikosta,  mitä sinulle lukijani kuuluu juuri nyt?


Tervetuloa talviaika ja hämärän ajan tunnelmoinnit

Ilta-ajatuksin, Tuija



sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Metsän siimeksessä









Kivet, kävyt, naavatappurat, kumisaappaiden alla risahtelevat oksankäppyrät ja lopulta puiden lomasta pilkottava talo, jota kodiksi kutsumme. Retkiseuralaisemme sinnikäs askellus mättäältä mättäälle hymyssä suin painuu mieleen tämän viikon tähtihetkenä. Koti meidän nököttää pellon laidassa, metsän vierellä kylätien varrella. Satumainen olo valtasi mieleni, kun mummolan pihapiiri avautui eteemme aurinkoisena sunnuntain iltapäivähetkenä metsäretkeltä palatessamme. Ensi-ihastumisen tunne on säilyttänyt kipinänsä neljännesvuosisadan, mikä on vaalimisen arvoinen asia aivan kuin tuo talonalusluukkujen patinoitunut lumovoima kaikessa yksinkertaisuudessaan. 


Lokakuisin sunnuntaiterveisin Tuija













 

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Sunnuntain suloa




Aamulla puulieteen tulta viritellessäni tuijotin tätä keittiön vankkaa peiliovea. Se johdattaa pikkukuistille, jossa sijaitsee kompakti, kätevä suihkuhuoneemme. Idon suihkukaappi on ollut yksi parhaista elämänlaatuamme kohentaneista uudistuksista näiden 25 vuoden aikana. Tuo helmipaneloitu kylpyhuone valmistui juuri parahiksi esikoisen aloittaessa koulutaipaleensa.  Kuvitella, että muutimme tähän taloon kahden pienen kanssa, vaikka pesutiloina toimi vain parhaat päivänsä nähnyt pihasauna, jonka lauteet huojuivat ja heiluivat, puhumattakaan alahirsien välistä käyneestä viimasta. Nuoruuden vimmalla sitä parerrettiin ja uskottiin itseemme. Näin jälkikäteen ihmettelen, mistä se kaikki energia löytyi pikkulapsiarjessa. Vastaus on yhteinen ilo ja visio unelmiemme elämästä maaseudun rauhassa peltojen keskellä metsän laidalla. Kannustus ja luottamus yhteiseen hyvään kantoi yli karikoiden ja vastoinkäymisten, joilta ei kukaan voi välttyä asui sitten upouudessa kodissa tai meidän tapaan viime vuosisadalla rakennetussa hirsihuvilassa piharakennuksineen. Yksi parhaista asioista silloin ja edelleen on oma piha ja monimuotoisen tontin suomat mahdollisuudet. Kiipeilypuista ei ollut pulaa ja kamari kamarilta talojemme tilat pääsivät käyttöön. Kulmakunnan kaunein talo vei sydämemme 26 vuotta sitten ensivisiitillä lokakuisena harmaana iltana ja edelleen kääntyminen kotipihaan saa hyville mielin.

Pikkukuistin ovea katsellessani pohdin taas kerran sulkeako uloskäynti sieltä pihamaalle vai säilyttääkö se. Kesäaikaan tuota kautta on paljonkin kulkua, mutta viileään vuodenaikaan vältämme oven availua ja lämmön päästämistä harakoille. Päädyimme remontoimaan märkätilan irti talon hirsirungosta olevaan tilaan käytännön syistä. Siinä oli jo 70 -luvulla tehty wc -tila, josta sukeutui Laurin taitavissa käsissä viehättävä peseytymistila. Valkeaksi maalatut paneeliseinät ja katto ovat kestäneet loistavasti aikaa ja edelleen tila on toimiva ja mieleinen. Suihkuhuoneen helmi on pesukomuutti, johon upotettu Temal -allas on sietänyt pesua ja pyykkäystä. 






Toinen kotimme lempipaikka on puulieden edusta. Jakkaralla istuessa tulen viriämistä odotellessa on aika mietiskellä ja pysähtyä hetkeen. Silmieni edessä mutteripannussa kahvi alkoi porista, kauramaito kuplahteli kannussaan, kaurapuuro hautui pehmeäksi ja makoisaksi samalla, kun kananmunat kypsyivät. Täydellinen kotiaamu kaipasi vain  tunnelmakynttilät salin puolelle aamiaisen nauttimiseen pitkän pöydän äärellä kaikessa rauhassa kiireettömästi.




Naputtelen tätä tekstiä vankkojen hirsiseinien suojassa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman lomassa. Jotain hyvää seuraa siis pitkistä mainoskatkoista. Viime viikolla muovasin kuvakollaasiani unelmakarttamaisemmaksi. Kuvista voi löytää minulle tärkeitä tekemisiä. 



Näkökulman laajentaminen aika ajoin on terveellistä. Pyrähdimme perjantaina Turkuun iltakävelylle. Iltahämyinen tunnelma Aurajoen rantamilla oli viehättävä. Kadut olivat syksyisten lehtien peitossa. Joen pinta oli peilityyni ja vanhat rakennukset huokuivat historian havinaa ja ainutlaatuista henkeä, joka tuntuu läheiseltä. 

Lempikaupunkini mun! -käynti viritti ajatukset uudelle taajuudelle. Piipahdus muissa maisemissa auttaa katsomaan omaa asuinsijaansa uusin silmin. Maalaiselämä maadoittaa, kaupunkivisiitti virkistää. 

Villa Iiris pihataloineen on elämänmakuinen. Välillä puuro palaa pohjaan ja kahvista tulee kitkerää, mutta kokonaisuus ratkaisee. Uusia unelmia kohti voi porhaltaa hiukset hulmuten. Vuosi sitten aloitimme yhden pikkuremontin ostamalla paneeleita, jotka varmasti ovat jo kuivuneet sänkymme alla. Viikko sitten kuljetuspalvelu toi uuden posliini-istuimen ja pesuallaskin on hankittuna. Jossakin vaiheessa homma etenee, sen voin luvata. Ennemmin tai myöhemmin. 

Haaveellisin ajatuksin, Tuija







 


maanantai 10. lokakuuta 2022

Valon säteitä




Lokakuun ensimmäisenä perjantaina iltapäivän aikaan aurinko oli vielä lämmittänyt verannan mukavaksi teehetkeen ja syksyinen valo valaisi näkymän suloisilla sävyillä seesteiseksi. Pihapuiden lehdet kellersivät ja osa oli punervia. Nautin rauhasta ja kiireettömästä kotielosta. Imuri ja moppi saivat olla rauhassa omissa oloissaan.

Viikonloppuna vinha tuuli tuiversi lehtiä maata kohti. Eilen ihastelin sinistä taivasta, jota vasten keltaiset koivunlehdet näyttivät kuin jalokiviltä leijaillessaan alaspäin. Vastavärit saivat värit loistamaan. Hymyilytti tanssivat, kieppuvat lehdet. 




Aamusella nostan tapani mukaan päivän kortin ja tämä on yksi kaikkien aikojen lempikuvistani teksteineen. Iloa ja voimaa me kukin saamme erilaisista asioista ja olotiloista, mikä on hyvä. Onneni on tallentaa kuvamuistoja ja ammentaa niistä inspiraatiota milloin mihinkin ajatuskulkuuni. Ja niitähän riittää...






Lukeminen lohduttaa -postauksen on kirjoittanut Sopusointuja -blogisti Maarit. Vinkkaan tuon sinulle, koska sinäkin saattaisit siitä löytää jonkin hyvän kirjavinkin itsellesi luettavaksi. Maaritin Instagram -tilin ansiosta löysin Sofie Sarenbrantin kirjat. Kesällä ahmin miltei ne kaikki. Viimeisimpänä kuuntelin  Kuoleman kintereillä äänikirjana, vaikka lukijan intonaatio olikin häiritsevä. Tilannetta helpotti, kun säädin toiston nopeutta. Villasukkakudin eteni huomaamatta kerros kerrokselta samalla tarinaa ahmien. Olikin oiva aika saada jännityskirjakiintiö tältä kaudelta päätökseen ja voin seuraavaksi siirtyä johonkin toisenlaiseen, vähemmän jännittävään. Seuraava neuletyökin voisi olla vähän erilainen. Pimeiden iltojen saapuessa mieleni kaipaa jotakin kepeämpää luettavaa, joka suo levolliset unimaailmat. 






Asiasta kukkaruukkuun... 
Pelargoniamme voivat edelleen hyvin ja olen toiveikas näiden hyvävoimaisten yksilöiden selviämisestä talven yli. Samoksella pelakuut viettävät vuoden ympäri ulkoilmaelämää ja niin tekisin varmasti minäkin täällä pohjoisen viimoissa karaistunut ihminen, jos onni potkaisisi ja saisin mahdollisuuden ihmetellä  välimerellistä maailmaa keskellä talvikautta uppoutuen kirjapinoihin ja kirjoittamiseen kuvaamisen ohella. Näen itseni jo siellä sieluni silmin pitkillä aamukävelyillä. Mieluiten tietysti oivallisessa seurassa yhteisiä polkuja tallaten kitara olalla keikkuen. 

Voi tätä syksyä, joka saa minut aina nostalgisoimaan ja haaveksimaan. Uskon sen olevan vastapainoa arkielämälleni ja JIM eli jotain ihan muuta. Mielikuvituksen siivin voin seikkailla hyvällä omalla tunnolla mielin määrin. Teetkö sinä mielikuvamatkoja? Tinnitusmasterini aaltojen kohinat Potokaki ja Kokkari sopivat tähän minun tyyliini paremmin kuin hyvin. Varpeideni liottelu vedessä on lempipuuhaani. Paremman puutteessa iso emalivatikin riittää tunnelmaan pääsemiseen. 


Lempeitä iltahetkiä lokakuuhun! Terveisin Tuija









 

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Lokakuun kukoistus




Lokakuun ensimmäinen sunnuntaiaamu valkeni usvaisena. Päivän mittaan ilma tuntui lämpimältä ajankohtaan nähden. Lehtien ruskan sävyt paljastivat kuitenkin todellisuuden. Illansuussa aurinko valoi lämpimiä säteitään viistosti pihapiiriin. Kuljeskelin pitkin tonttia kumisaappaissani ja keräilin siemeniä metsikön  akileijoista ja hiirenvirnoista. Ripottelin niitä sinne ja tänne kokeakseni tulevana kasvukautena taas iloisia yllätyksiä siellä ja täällä. Alan taipua uskomaan, että säntillistä kukkamaata on ihan turha minun havitella. Annan kaikkien kukkien kukkia sulassa sovussa ja nautin silmänruoasta. Punervat maitohorsman lehdistöt ovat hurmaavia haituvineen.






Kuistin suojassa katoksen alla amppelissa suloinen petuniani voi hyvin edelleen ja tuo iloa päivittäin. Valkeat kukinnot oikein hehkuvat syysmaisemassa punamultaseinää vasten. Lempipuuhaani on nyppiä kuivia kukintoja pois, mikä lie auttanut kukinnan jatkumisessa.  Sääennusteen pitäessä paikkansa kukkailoa riittää vielä ainakin tämän viikon. 

Lokakuu jatkukoon loisteliaana. Lempeä sää raikkaine aamuineen ja usvaisine tunnelmineen on eliksiiriä sisimmälleni. Katseeni poimii kauneutta ympäriltäni, mistä saan hyvää oloa ja elämänvirtaa. Kurtistuneet lehdet ja käppyräiset oksat saavat minut seisahtumaan niiden äärelle. 

Syksyssä on oma hohtonsa kuten kaikissa vuodenajoissa. Olisi mukava lukea kommenteista, millä mielellä sinä syksyä otat vastaan? 

Sumu-utuisin terveisin Tuija