torstai 14. marraskuuta 2019

Kädentaidot 2019







Kädentaidot -messut on vuosien varrella  kuulunut olennaisena osana marraskuisiin tapahtumiimme. Tätä tai tuota ensimmäisen rivin linkkiä klikkaamalla pääset oikoreittiä vuosien 
2013, 2014, 2015, 2016 ja 2017 ja tästä vuoden 2018 messukuulumisiini.  Perjantaina ovet avautuvat ja vuoden 2019 Kädentaidot -tapahtuma imaisee mukaansa tuhansittain käsityöharrastajia ja  alan ammattilaisia. 

Avajaiset alkavat E-hallin lavalla perjantaina 15.11. kello 11.30. Juontajana toimii  Ella Kanninen. Avauspuheen pitää Meeri Koutaniemi ja teemapuheen Iloa ja hyvää oloa käsitöistä työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka. Tapahtumia voit seuratata Instagramissa ja Facebookissa



Puikonpidikkeet








Koti meidän -verstaan tuotteita löydät tänäkin vuonna Lankaputiikki Silmukan osastolta C1030


https://www.instagram.com/lankaputiikkisilmukka/


Lankasataman Katja kirjoitti keväällä huikean postauksen otsikolla Maailman kaunein puikkomitta, jotka on siis saatavilla Ellin osastolla C-hallissa.




Jos olet jo kokenut messukävijä osaat varautua päivään tai päiviin niin, että jaksat seikkailla monenkirjavien tuotteiden meressä sulavasti. Suosittelen kuitenkin lukemaan nämä kymmenen onnistuneen messukäynnin vinkkiä.


https://ruukinkehraamo.fi/


Messuseuralaiseksemme saamme tällä kertaa yhden tyttäristämme, jonka odotuksia kyselin etukäteen postaustani ajatellen. Kolmen kärki olivat: inspiraatio, pyöröpuikot ja messutarjoukset lankaosastoilla. Etukäteen arveluttavat väentungos ja jonotus, mutta vesipullo ja metrilaku kuulemma auttavat tiukan paikan tullen. Viimeisin oli tarpeen myös aikoinaan, kun messuilimme tuplarattaita käytävillä työnnellen. 

Uskon meidän molempien katseiden hakeutuvan suloisen pehmeiden villalankojen äärelle. Junasukkia olen näköjään kuvannut jo ennen kuin tiesin niiden neulomiseen hurahtavani. Tuollaisia pieniä, söpöjä neuletakkeja voisi tehdä useammankin. Itselleni messujen tärkein anti on useimmiten ollut tunnelmien ja ideoiden kartoittaminen. Tämän vuoden kokemuksesta en vielä osaa sanoa, kun en omista kristallipalloa. 





Tulosta itsellesi etukäteen Suomen Kädentaidot -sivulta värityskartat, joihin on kätevää merkitä must -kohteet ja laittaa muistiin osastot, joihin haluat palata myöhemmin uudestaan. Yhtenä vuonna teemani oli bongata uusia osastoja ja nyt ajattelin seurata, mihin Osaamisen ilo, kestävä onni -teema tällä kertaa tämän  konkaribloggarin johdattaa. Kuljen avoimin mielin. 


Hymyillään, jos tavataan! Tuija























Villa Iiris 23 vuotta



Havahduin jossakin vaiheessa Iiriksen päivää sateen hämärtämistä mietteistäni. 
Tänään on hujahtanut 23 vuotta hetkestä, joka mullisti elämämme toivotulla tavalla ja ensi viikolla on toisen vielä mullistavamman ilonhetken vuosipäivä. Kaksi viivaa raskaustestissä ravisutti uunituoreiden talollisten ajatuskulkuja. Iiris oli tulossa osaksi elämäämme. 

Aika tuntuu kulkevan sitä vauhdikkaammin, mitä enemmän on vuosia itsellä mittarissa. Tuolloin pienten lasten vanhempina oli elettävä tiukasti hetkessä eikä haaveilla joutavia. Ilman yhteisiä arvoja ja suuntaa emme olisi nyt tässä jakamassa isovanhemmuuttamme. Myönnettävä on, että myös unelmilla on ollut iso rooli rakentaessamme kotiamme toiveidemme mukaiseksi. 

Jossakin vuosien takaisessa postauksessa kirjoitin mummolatunnelman viehättäneen meitä ikuisuuden. Keskimmäisemme muistan todenneen kerran, että tästä tulee loistava mummola. 




Ilman tämän miehen monipuolisia kädentaitoja tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Hän on sinnikkäin ja sisukkain ihminen, jonka tunnen. Nuo ominaisuudet yhdistettynä minun toiveikkuuteeni maustettuna molempien ydinvahvuudella rakkaudella on keitoksesta tullut oikein makoisa. Luovuus on ollut monasti koetuksella, mutta myös suuri onni tässä valitsemassamme elämäntavassa metsän siimeksessä kylätien varrella.


https://www.instagram.com/kotimeidan/?hl=fi

Taito nähdä visionsa valmiina on erityislaatuinen kyky, jonka hyödyntämiseen olemme toinen toistamme kannustaneet. Joyllan postauksessa kirjoitetaan vahvuudesta, joka on käsinkosketeltavana tuotoksissamme. Muusat eli runottaret olivat kreikkalaisessa mytologiassa taiteiden ja tieteiden jumalattaria. Muusa on nykyään taiteellisen innoituksen symbolihahmo. Inspiraatiomme kumpuaa eletystä ja koetusta. Sparraamme toinen toistamme eli rohkaisemme, innostamme ja pallottelemme ajatuksia sekä tuupimme eteenpäin.



https://www.instagram.com/explore/tags/villaiirisphotography/?hl=fi

Koti meidän on kokonaisuus, joka on rakentunut pala palalta kuin legorakennelmat. Hauskaa on ollut kohdata lukuisia ihmisiä, jotka ovat innostuneet luomastamme miljööstä. Linkitin postauksen loppuun osan vuosien varrella tehdyistä kotijutuista. 

Paula Ilvetsalo ja valokuvaaja Ulla-Maija Hänninen olivat ensimmäiset ammattilaiset, jotka vierailivat tekemässä kotijutun Villa Iiriksestä vuonna 2000. Artikkeli julkaistiin otsikolla Villa Iiris kukoistaa kuin nuoruudessaan huhtikuussa 2001 Koti ja Keittiö -lehdessä. 

Kuvauksista on mukavia muistoja ja toinen toistaan upeampia kuvia, joista Krista Keltasen ottamia on julkaistu myös Ruotsissa ja Saksassa sisustuslehdissä. Aamulehden toimittama juttu ilmestyi myös ainakin Turun Sanomien liitteessä. 

Kaikenlaista voi tapahtua, kun on rohkea ja vastaa: Joo! 

Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan tuottajan Timo Kahilaisen piipahtaessa lokakuussa 2010 tiedustelemaan kiinnostustamme vuokraamaan osaa miljööstämme kuvauslokaatioksi vastausta ei tarvinnut kauaa harkita. Tuo elokuvakokemus helteisenä kesänä loi innostusta blogin perustamiseen ja niin viimein kesällä 2013 perustimme toiminimen Koti meidän, jonka toimiala on moninainen. Vielä emme voi tietää, mihin kaikkeen taivumme. 

Blogin tavoitteellinen kehittäminen on jäänyt arjen jalkoihin, mutta sen aika tulee vielä. Ihmeelliseltä tuntuu, kun pysähtyy miettimään, mitä kaikkea Villa Iiris on tuonut tullessaan. Täällä on kasvanut kolme hienoa tyttöä nuoriksi naisiksi, joiden vahvat siivet ovat kantaneet maailmalle. Me vanhemmat olemme löytäneet nuoruuden rakkautemme uudelleen. Kreikka on lohkaissut aimo siivun elämän hyvää tekevistä asioista. 

Isovanhemmuus avaa taas uusia ovia itsensä kehittämiseen ja kasvuun ihmisenä. Parhaamme mukaan pyrimme yhdistämään kaikki meille tärkeät asiat harmoniseksi kokonaisuudeksi niin, että Villa Iiris on lämminhenkinen tukikohta kasvavalle pesueelleemme. 

Kirsikkana kakussa tarjoilen tähän loppuun sinulle hyvä lukijani linkkilistan, jossa otteita matkan varrelta. Ole hyvä!














https://www.kristakeltanen.fi/


                                                Juhlaillan tervehdyksin! Tuija

lauantai 26. lokakuuta 2019

Samos mielessäin








Nektarios, Ireon









https://www.facebook.com/Tw0Sp00ns/














Maria's place



MastiQua

Lisää kuvatekstihttps://www.facebook.com/JohnsRentals/








https://www.facebook.com/Mermizeli/









http://www.sunrise-hotel-samos.com/

Triangle of Happiness





Sesonki ohi






Balos



Kaladakia

Limnionas










Pythagorion ilta-auringossa








Ireon pilvipoutaisena lauantaina 19.10.2019


Alkuvuodesta tammikuussa huomasin Facebookin Meidän Samos -ryhmässä kommentin, jossa kerrottiin Matkavekan suorista lennoista maakuntakentiltä Samokselle. Ensin luovuin toivosta, mutta ihmeen kaupalla yhtäkkiä löysin lennot kahdelle Joensuusta juuri meidän toivomallemme ajankohdalle. Varaa -napin painallus sai ilon pulppuamaan talvisessa illassa.

Pitkä odotus päättyi lopulta toivomallamme tavalla. Lokakuisena lauantaina astuimme Samoksen saarelle puolalaisen Enter Airin koneesta. Instagramissa olin sopinut Taxi Samos -tilin haltijan kanssa kyydistä kentältä hotellillemme. Olisimmepa tajunneet ikuistaa tuon hetken, kun kuljettajamme oli tuloaulassa vastassa kädessään iso kyltti, jossa luki turkoosilla: Samos in my mind. Olo oli todella tervetullut. Kymmenes yhteinen matkamme tuntui kotiinpaluulta, vaikka majapaikkamme olikin vasta kolmatta kertaa pienessä Ireonin kalastajakylässä viiden kilometrin päässä lentoasemalta.

Huikeaa oli nähdä saaresta uusi puoli sesongin ollessa lopuillaan. Paikalliset nauttivat hiljentyneestä tahdista ja huokaisivat ennen kunnostustöitä. Rauhaa rakastavana ihmisenä ihastuin ikihyviksi autioihin rantoihin. Haikeuttakin oli ilmassa. Moni entuudestaan tuttu paikka oli sulkenut jo ovensa, mutta siitä huolimatta ensimmäinen syyslomamatkamme Samokselle oli loistava.

Syysaikaan säistä ei voi koskaan olla varma. Meillä kävi hyvä tuuri niiden suhteen. Joka päivä saimme nauttia auringon paisteesta ja vain yhtenä yönä satoi, mikä vaikutti elämykseltä sateen rummuttaessa hotellin kattoon. Pikaisesti nappasin rantapyyhkeemme sisälle huoneeseemme kuivumaan. Onneksi kaapista löytyi miellyttävät täkit lämmittämään viilenevää yöaikaa.

Hämmästyin kukoistavien kukkien määrää. Hedelmäpuut notkuivat kypsenevien granaattiomenien, sitruunoiden, appelsiinien ja viinirypäleiden painosta. Tuoksut olivat laimenneet kesästä sekä sirkkojen siritys hiljennyt. Oliivisato oli kypsymäisillään.

Aamuisin heräsimme aaltojen kohinaan, mutta aurinko ei enää herättänyt paistaen suoraan vuoteeseen. Valoisa aika oli lyhentynyt selkeästi. Aurinko nousi noin puoli kahdeksalta ja aamurutiineihimme kuului pulahdus pienen kävelymatkan päässä sijaitsevassa poukamassa. Virkistyneenä oli ilo mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa saimme nauttia hehkeistä aamuauringon säteistä terassin tyylikkäissä pöydissä.

Kesällä majoituimme viisi päivää samassa perheen ylläpitämässä SunRise -hotellissa. Ihailtava perinteiden kunnioitus raikkailla uudistuksilla luo hyvän olon kaikille osapuolille. Allasosastolla piipahdimme pari kertaa nautiskelemassa yksityisestä lekottelusta aidan suojassa.

Samoksen  moninaiset vuokraamot olivat hiljenneet. Meillä oli onnea pyöriä etsiessämme. Pohdimme kadun varressa, mitä tehdä, kun kaikki paikat vaikuttivat olevan kiinni. Yhtäkkiä viereemme hurautti mopollaan tuttu mies kysyen, voisiko olla avuksi. Minä vastasin, että kahta pyörää olisimme vailla. Hän loikkasi ajokkinsa selästä, avasi liikkeensä oven ja vuokrasi meille menopelit pariksi päiväksi kohtuuhintaan.

Hurautimme Potokakin rannalle uimaan. Heti loman aluksi olimme jo kerran kävelleet tuon kahdeksan kilometrin matkan Ireonin kotikylästämme Pythagorioniin niin pyöräily tuntui vauhdikkaalta ja vapauttavalta. Käväisimme huoneessamme vaihtamassa vaatteet ja ajoimme takaisin Pythagorioniin aikaiselle päivälliselle, jonka nautittuamme ehdimme vielä mainiosti valoisaan aikaan takaisin kotikyläämme. Mieleenpainuva kokemus oli polkea kohti laskevaa aurinkoa ja tuntea lempeä lämpö kehollaan.

Lomamme tarkoituksena olivat lepo ja rentoutuminen luottaen omaan intuitioomme ja sisäiseen kompassiin, joka johdatti meidät moniin kohtalonomaisiin kohtaamisiin, tälläkin kertaa. Haahuilu rauhassa sekä virkisti että rauhoitti. Uni maittoi kiitettävästi ja loman lähetessä loppuaan tuntui hyvältä vuokrata vielä auto pariksi päiväksi, mikä oli erinomainen päätös. Kyllä olisi jälkikäteen harmittanut, jos emme olisi kiertäneet saarta ympäriinsä. Rohkaistuin ajamaan jopa iltapimeässä takaisin kyläämme ja seuraavana päivänä pyörsin puheeni kurvailemalla alas Kaladakian upealle rannalle, jossa saimme viettää mahtavan rantaretken turkoosinisestä, lämpimästä vedestä nauttien.

Hotellin omistajatar kertoi länsirannikon poukamien olevan suojaisia ja siitä syystä lämpimämpiä ja iltaisin auringonlasku olisi upea, jos sitä jäisi sinne katsomaan. Kiharaisen tien ajaminen ylös pilkkopimeässä ei kuulosta aivan lempitouhultani ainakaan vielä, vaikka vuosien ajokokemus Samoksella on tuonut varmuutta mutkikkailla teillä.

Koostin kalenteriini elokuussa aarrekartan syyslomaamme ajatellen ja täytyy todeta, että kutakuinkin noin se menikin. Tämä unelma virisi kolme vuotta sitten, jolloin vietin yksin viikon syyskuussa saaren pohjoisrannalla. Myönnettävä on, että tämä elämys sai aikaan olotilan, jonka soisi toistuvan vuosittain. Vitsailimme hotellin väen kanssa, että tästä alkakoon uusi lokakuinen perinne heidän vierainaan.

Meille on muodostunut tavaksi juhlia matkalla milloin mitäkin, mutta tämä kerta oli aivan erityinen, koska nyt olimme juhlistamassa kuukauden ikäisen lapsenlapsemme syntymää. 'Papoun' kanssa oli hurjan kivaa. Nyt on aika virittäytyä pienokaisen ensivisiittiin kodissamme.

Hullaantuneisiin tunnelmiin, Tuija, isoäitibloggari


Käsimatkatavarat sävy sävyyn

Aarrekarttani mun