lauantai 18. syyskuuta 2021

Hyvän mielen syysajatuksia





Kotiin tullessa verannalla tuoksuu ensimmäisenä sitruunainen iki-ihana tuoksupielikki, jonka ostin kesäretkellä Fiskarissa Puutarha Ruusupavun hurmaavasta tarjonnasta. Ystävällinen ja avulias puutarhuri ehti kiireisenäkin hetkenä rauhassa palvelemaan ja sai asiakkaan kokemaan itsensä tärkeäksi asioineen. Komeat Mårbackani, jotka sieltä ostin "matkamuistoiksi", kukkivat komeasti yläportaalla metsänvihreiden parioviemme edustalla ruskeassa vähän räjähtäneessä pajukorissa.  


Lasiverannalla pelargoniat viihtyvät ja voivat hyvin vielä pikkupakkasillakin. Viime vuonna taisi olla ennätys, kun vasta joulun alla siirsin ne talvehtimaan sänkykamarimme viileälle ikkunalle. Minulla ei ole sydäntä riipiä hehkeitä kukintoja ja heittää murusiani kompostiin. Teen parhaani, että mahdollisimman moni selviäisi hellässä huomassani ensi kesää sulostuttamaan. 


Entisaikaan äitini kertoman mukaan tuoksupielikki oli yleinen kukka mm. pappiloissa, jossa sen lehtiä leyhyteltiin, kun taloon tuli vieraita. Näin teen minäkin nyt, mutta ihan vain omaksi iloksemme. Nuuhkin tuoksua ja ihastelen lehtien hienoja muotoja. Sormiin tarttuu eteerinen häivähdys, joka muistuttaa välimerellisiä tuntemuksiani.









Iltapäivän valo siivilöityi tänään aiemmin kauniisti muhkeisiin pelakuiden kukintoihin. Kuten näkyy syyssesonkimme kukat ovat nämä, jotka ilahduttavat meitä koko kesäkauden pakkasiin asti. Valkeat dahliat terassilla puskevat yhä vaan toinen toistaan komeampia kukintoja ja Sävel -ruusukin on taas kukassa. Kosmoskukat ja malvat ovat juuri nyt komeimmillaan. Pinkki sävy oli vain yllätys. Se riitelee saunan seinän punamullan kanssa, mutta vihreyden keskellä ne näyttävät pirteiltä väripilkuilta. Ensi kesäksi perustan vielä isomman kukkaniityn, josta voin poimia iloa itselle ja muillekin. Minulle sopii yllätyksellinen, villi ja vallaton kukkailottelu, josta ilmestyy milloin mitäkin. 

Viikossa syysillan hämärä laskeutuu aina vain aikaisemmin. Saunailtaa valaisi valoketju kesäkeittiöltä terassin reunaustalle. Odotin näkeväni lepakoita, mutta ei ollut niiden lentoaika siinä hetkessä.

Viime viikolla oli monta ilahduttavaa kohtaamista. Yksi ylitse muiden oli nainen koiranulkoilutustakissaan, joka kertoi edelleen seuraavansa blogiani ja kehui kuviani. Sydämessäni läikähti kiitollisuus ja hyvä mieli valtasi ajatukseni. Muistan kuinka samainen ihminen istui kerran vuosia sitten kylmässä saunassamme ja uhkasi jäädä sinne asumaan. ;) 


Kesän kääntyessä vääjäämättä syksyksi koen haikeutta ja ikävä valoon on suunnaton. Voisinpa teleportata meidät rakkaille rannoille tallustelemaan ja mutustelemaan makoisia eväitä aaltojen loiskuessa rantakallioihin. Tosin luin, että tuollaisessa siirto-operaatiossa ihmiselle kävisi kalpaten  eli varpaiden liottelu merivedessä saa jäädä mielikuvittelun varaan. Olisikohan sama, jos vain laitan isoon vatiin Meinebase -suolavettä ja hipsuttelen jalkojani siinä silmät kiinni kuunnellen tinnitusmasterini aaltojen kohinaa kirkasvalolampun luodessa illuusion etelän valovoimasta? 

Eilen sytyttelin kynttilöitä valaisemaan perjantain makoisaa sushi-illallista, joka siirsi mukavasti kotitunnelmaan. Söimme ensimmäistä kertaa keittiömme uuden saarekkeen äärellä, mikä osoittautui toimivaksi ja viihtyisäksi puulieden lämmittäessä viilennyttä iltaa. 

Tänään minun piti laittaa alakerran tuplaikkunat paikoilleen, mutta se jäi aikeeksi. Huomenna ryhdyn toimeen, koska nyt on oivallinen aika tilkitä ikkunat ja teipata ne talven varalle.  Kahdeksan kuukauden kuluttua teipit sekä tilkkeet revitään pois ja ikkunaruudut asetellaan taas kesäsäilöön rapunaluskomeroon, joka on kuin suunniteltu niille. Tämä perinne on yksi ihanimmista asioista vanhassa talossa. Luonto tulee lähemmäksi ikkunaruutujen vanhojen lasien läpi. Ikkunalasit ilmakuplineen ovat osa vanhan viehätystä. Natisevat lautalattiat, kitisevät peiliovet ja elämän jäljet antavat perspektiiviä sekä armollista näkökulmaa elämään, jossa siinäkään meistä kukaan ei tule valmiiksi eikä täydelliseksi. Onneksi niin! 

Tässä yhdessä luetuimmista postauksistani kerron JIM -tekniikasta. Tänäänkin tämä tähän tuotokseen käyttämäni aika on ollut jotain ihan muuta ja voi kuinka virkistävää ja inspiroivaa. Syy, miksi jätin tuplat sikseen ja heittäydyin flown valtaan. Kuvat ja kirjoittaminen ovat elämäni suola, vaikka se merisuola, jota niin hillittömästi ikävöin. 

Syyssaunan jälkeisin tunnelmin, Tuija




 

lauantai 11. syyskuuta 2021

Syystunnelmia






Syysaamujen utuiset maisemat ovat houkuttaneet pysähtymään auringonkukkapelloille ja Löngelmäveden rannoille hengähtämään hetkeksi. Keittiön komuutin päällä hehkuu kimppu, jonka sain tuliaisiksi kaypungin niityltä. Se ja kuvun alla piileksivät "vanhojen ihmisten keksit" saavat suupielet kohoamaan hymyyn hauskoine muistoineen toissa viikonlopulta, kun pienet jalat tepsuttivat vauhdikkaasti ympäri taloa. 



Jättikokoiseksi kasvanut Mårbackani on nauttinut tämän kesän olosuhteista ja minä sen sekä pikkuisten taimien hoitamisesta verannalla. Hempeä värisävy on vallannut sydämeni kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tämän kesän lempimekkonikin valikoitui saman värisenä Nanson alesta.  Saunan terassilla on kesäkukkien poistomyynnistä pelastamiani pelakuita, jotka ovatkin sitten yllätyksekseni riemunkirjavia, kuten syyskauden Marimekko Iso mehu, joka on suonut piristystä arjen keskelle. Arvelen värisuoran selviävän talvetuksestakin reippaasti, koska elpyivät upeiksi hellässä hoivassani. 



Ensimmäinen asia, jonka muistan lumonneen minut tähän taloon astuessani oli lasiveranta, vaikka tuolloin ikkunanpuitteet eivät olleetkaan parhaimmillaan kakanruskeina. Seinän väriä juuri viime sunnuntain sushiaterialla pohdimme, mutta meistä kummallakaan ei ollut tarkkaa muistikuvaa tuolta ajalta kolmen pienen vanhempina remontti-innostuksessamme. Täytyisi selata vanhoja kuvia niin saisimme selvyyden, mitä oli ennen Uulan pellavaöljymaalia, joka tuo talvisinkin lämmön tunteen pakkasen paukkuessa ja hyytävän pohjoistuulen viheltäessä nurkissa. Hyviä päätöksiä olemme kyenneet kuitenkin tekemään noina aikoina univajeesta huolimatta arjen pyörityksessä. Silloin ei juurikaan loikoiltu joutilaana sängyllä.





Viikko sitten nostin rakkaan Singerini lipaston päälle ja sain korjattua kiinnityskulmistaan revenneen vuodekatoksemme. Pesin sen vastoin pesuohjeita ennen ompelua ja nyt se on kuin uusi.  Täytyy olla tarkkana, ettemme kumpikaan istu helmusten päälle uudestaan. 
 Ompelukoneen hurina hiveli koko olemustani pitkästä aikaa. Ihastuin ompelemiseen kuusi vuotiaana, kun sain olla valitsemassa äidin uutta Husqvarnaa, josta kauppoja hierottiin maalaiskotimme keittiössä. Kodikas ääni on saatava kuuluville useammin. 

Kesäkammarista siirtyminen erkkeri-ikkunalliseen sänkykamariin yläkertaan on aina yhden kauden päätös. Haikeutta ja kesästä luopumisen tuskaa lievittääkseni lueskelin syysmatkapostauksiani, mutta Samoksen kaipuu saa melkein silmät kyyneliin. Passimme ovat vanhentuneet ja tulevat matkat ovat vain haaveissa. Surullisinta on, että mielikuvamatkailuissa huomaan elävien muistojen haipuneen vaikeammin tavoitettaviksi. 






Onneksi kotielämä ravitsee sieluani monin tavoin. Pienet asiat tuovat iloa ja hyvää mieltä. Olin jo laittamassa tätä vanhaa, valkeaa rautaista kynttilänjalkaa kierrätykseen, mutta sen ilme muuntui täysin Rustasta ostamillani pitkillä kynttilöillä, joiden valon kajossa oli eilen illalla ihana siirtyä viikonvaihteen tunnelmiin Martinin soidessa viereisellä sohvalla taitavasti näppäiltynä.

Syksyn tietää lymyilevän nurkan takana, kun hämärä alkaa hiipiä näköpiiriin aina vain aiemmin ja aiemmin. Kohta on pihasauna lämmin ja auvoisa perinteemme valmiina nautittavaksi.  Laudeliinat ovat mankeloituina, puhtaat lakanat pedattuina ja kesän tuntua vielä ilmassa. Sytytän verannalla kynttilät valaisemaan iltapalaa kylpemisen jälkeen. Hengitän syvään ja listaan mielessäni kiitollisuuden aiheita tältäkin päivältä. Tiedätkö, että kiitollisuus lisää hyvinvointia enemmän kuin lottovoitto? Tähän tartun kuin oljenkorteen. Uskon elämän asettuvan uomiinsa vähitellen. 

Muistathan, että voit seurata blogiani myös Blogit.fi -sivuston kautta. Sieltä näet koosteen tuoreimmista kirjoituksistani.  Herättääkö syksyn tulo sinussa tunteita? Millä mielellä sinä lähdet kohti hämärtyvää ajanjaksoa? Mitä sinulle kuuluu? 


Ilta-ajatuksin, Tuija







 



lauantai 21. elokuuta 2021

Kukkaniityn lumoissa


Kauppa-asioilta palatessamme piipahdin kukkaniityllä. Poimin kimpun kaunokaisia ilahduttamaan itseäni, mutta huomasin tuoneeni iloa myös ohiajaneelle pyöräilijälle, joka pyysi lupaa ottaa kuvan minusta kukkineni. Juttelimme hetken ja voi kuinka mukava kohtaaminen ventovieraan ihmisen kanssa olikin. Hän jatkoi reipasta retkeään Tampereelta Pälkäneelle sähköpyörällään, jonka kertoi olevan mahtava menopeli. Ihailtavaa asennetta!

Palatessani pellon reunaa pitkin kohti autoa kuulin lähistöltä huikkauksen: "Sul on hyvä tyyli! Katsoin jo tuolta kaukaa sua." Kiitin kohteliaisuudesta ja koin ilon olleen molemmin puolinen. Huikkasinkin kehujalleni: "Tuntuipa hyvältä! Kiitos!" Vieläkin hymyilyttää moinen harvinaislaatuinen avoimuus ja aitous. 

 





Kukkakimppuni pääsi kotona keittiön uuden keittiösaarekkeen somisteeksi. Kepeä kesäinen keittiöremontti meidän tyyliin: minä maalasin lattian ja Lauri kantoi ullakolta antiikkisen Einar -sedän kirjoituspöydän paikalleen modernin myyntiin lähtevän Stenstorpin tilalle. Laatikostoihin mahtuu leivontavälineet, ottimet ja monenlaista pientä ja tarpeellista. Hukkaan joutuneiden helojen metsästys jatkuu ja kaakelipinnoitus on vaiheessa. Tuossa on luullaksemme viileään aikaan mukava syödä aamiaista ja iltapalaa tulen rätistettessä puuliedessä. Vielä on onneksi verannalla leppoisaa oleskella kynttilöiden kajossa iltojen hämärtyessä. 





Pienet ilot on isoja, kun niitä oikeasta näkökulmasta tarkastelee. Nyt jo näen sieluni silmin mukavat yhteiset tuokiot keittiön pöydän äärellä. Muistan pikkutyttönä ihastelleeni tätä kirjoituspöytää isosetäni toimistossa Portaassa. Siellä tuoksui piipputupakka ja oli erityisen hienoa, kun pääsi kurkistamaan tuohon konttoriin. Toivon ideamme osoittautuvan toimivaksi ja arkeamme sulostuttavaksi. Kerran vieraamme sanoikin, että tämä on ensimmäinen muunneltava keittiö, jossa hän on käynyt. Paikallaan ovat pysyneet vain vesipiste ja tulisija. Elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan on hauska miettiä uusia parhaiten palvelevia ratkaisuja. 

Kukkien iloa lauantai-iltaasi! Tuija







 

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Onnea juhlapäivään!



Kummallista kerrassaan, huomenna on taas juhlapäivä.







Kesäkuun alussa oli alun perin tarkoitus olla Välimeren aalloilla. Sen sijaan kiirehdimme kahdestaan Hankoon. 








Löysimme miltei Samoksen veroisen paikan juhlistaa ensisilmäyksemme juhlapäivää, joka ei ollut mikä tahansa hetki vaan ikimuistoinen käyskentely käsikkäin Rakkaudenpolulla. Jos toisen profiiliin lumoutumisesta on vuosikymmeniä niin eikös sen äärelle olekin syytä pysähtyä useammankin kerran kesässä. 

Minä tunnen vierelläni kulkemassa sen saman nuoren miehen, joka kitara kainalossa loikkasi bussiin silloin kauan sitten. Kutrit ovat pidentyneet molemmilla ja kitaroita on useampi kuin yksi. Lapsia sukeutui kolme ja unelmiemme huviloita yksi. Samoksen saaren voittanut ei ole. Siitä olemme yhtä mieltä. Onneksi meillä on Koti meidän, joka luo puitteet luovalle elämäntavallemme.





Koti meidän -blogin tarina alkoi jo kauan ennen sen ilmaantumista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan.  Inspiroituneena seuraamistani blogeista ja tutustumisesta kannustaviin kanssakulkijoihin uskaltauduin heittäytymään uusille, tuntemattomille poluille. 

Tämä seikkailu, jos mikä, on ollut kaiken arvoinen! Matkan varrella olen kokenut tunteiden kirjon, opettavaista ja antoisaa. Erityisen kiitollinen olen kaikista huikeista kohtaamisista ja elämyksistä. Blogini on suonut minulle valtavasti onnistumisen kokemuksia ja innostusta.

Nyt yhdeksännen vuoden pyörähtäessä käyntiin jatkan toiveikkain mielin, vaikkakin tahti on alkuvuosilta hidastunut. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta riittävä itselleni ja se on tärkeintä, koska teen tätä tavoitteenani tuottaa hyvää oloa ja jos siinä sivussa joku muukin tästä iloa saa niin sehän on vain kahta suurempi ilo. 

Tämän kesän aikana olen tietoisesti pitänyt taukoa taukoamattomasta tallentamisesta. Olen keskittynyt pitämään silmäni auki kaikelle kauniille ja tallentanut nuo hetket sisimpääni harjoitellen läsnäolon jaloa taitoa.  

Vaikka mieli tämän tästä vaeltaa tuhansien kilometrien päähän niin Yyterin sannalla tassutellessani maadoitin itseni juuri siihen auvon tilaan varpaat kuumassa hiekassa uusin lempimekkoni ylläni. 

Kiitän sinua matkaseuralaiseni! Kesätunnelmiin, Tuija



 

torstai 8. heinäkuuta 2021

Onnea Neiti Kesäheinä!

Kärrynpyörällä kesään


Kesäkukkailoa


Halihetki



Voihan blogi! Olet minulle tärkeä ja rakas, mutta tänä kesänä olen ollut allerginen sisällä oleilulle. Koneen äärelle pysähtyminen ei ole houkutellut sitten yhtään. Postauksia olisi ollut mielessä, vaikka kuinka monta, mutta olen nauttinut enemmän pihalla puuhastelusta ja olen opetellut laiskottelemaan, hyvällä menestyksellä voin vakuuttaa. 

Tämä on 25. kesä Villa Iiriksen haltijoina. Jos kirjaisimme paperille, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä vuosien aikana tämän alemman kuvan rakkauspakkausten ohessa niin se olisi loputon lista se. Tekemättömistä töistä puhumattakaan.

 


Vanhassa kiinteistössä on aina jokin paikka vähän vinksallaan, mutta se ei ole olennaisinta vaan kodin lämpö ja tunnelma, rakkaus ja lempeys. Ilahdumme aina, kun kotikotiin saapuu nuoremme yksin, kaksin tai usemmankin ihmisen ryppäissä. Lausahdus
, että olen alkanut ymmärtää vanhempieni valintoja, lämmitti mieltäni. Jokainen tekee omat valintansa elämässään. Aiemminkin olen kirjoittanut juurista ja siivistä ja elämän vaihtelevista käänteistä. Tänään vietämme kuopuksemme juhlapäivää ja tämä runo kannustaa kohti toteutuvia unelmia.

 
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.

 

-Tommy Tabermann, 1980


 

Mansikkatyttömmekin on jo aikuinen. Itsestä tuntuu, että mihin ihmeeseen nämä vuodet ovat huvenneet. Nyt tekee mieli painaa jarrua ja tarttua jokaiseen hetkeen intensiivisesti. Linkkejä Pythagorionissa vietettyihin lomiin ja Samoksen matkakertomuksiini löydät täältä, koska heinäkuista juhlapäivää olemme viettäneet yhdessä viehättävissä välimerellisissä tunnelmissa pariinkin otteeseen. 

Kaipuuni helteisiin samoiluihin ei ole nyt nostanut päätään, kun kotimaan säät ovat hellineet ainutlaatuisella tavalla. On oikeastaan ihan epäuskoinen olo, kun ympäri vuorokauden tarkenee kepeissä kesäasuissa. Synttärisankarinkin tiedän iloitsevan mekkokeleistä samaan tapaan kuin äitinsä. 

Mansikantuoksuisin onnentoivotusterveisin! Tuija -äiti



                       

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Mustilan Arboretum






Viikko sitten lauantaina heräsin kukonlaulun aikaan lintujen liverrykseen ja auringon säteisiin. Kesäkamarista kömmittyään Laurikin innostui retkestä Elimäelle Kouvolan kupeeseen Mustilan Arboretumiin. Olemme ensimmäisen kerran piipahtaneet parkkipaikalla vuosia sitten ollessamme lasten kanssa telttamatkalla siellä suunnalla Suomea. Silloin oli parasta jatkaa matkaa perheen pienimpien ehdoilla. 

Vuosi sitten retkeilimme Arboretumissa kesäkuussa ja toisen kerran elokuun alussa. Tällä kertaa mielessä oli sama noin 1,5 kilometrin reitti, jonka varrella on monenlaista ihailtavaa. Suosittelen kiertämään opasteiden mukaan niin välttyy ylimääräisiltä pähkäilyiltä risteyksissä. Otimme tällä kertaa varman päälle ja seurasimme selkeitä kylttejä kiertosuunnan mukaisesti emmekä lähteneet sooloilemaan, tällä kertaa. 

Haaveilin näkeväni valkovuokkoja ja  Vanha Rouva -magnolian kukinnasta olin lukenut, mutta en tiennyt sen olevan näin ällistyttävän komea. Kuviini en sitä saanut kunnolla tallentumaan, mutta huh huh. En yhtään ihmettele monien lumoutuvan niiden kukinnasta. Itsekin aloin tosissani pohtimaan, mistä löytäisin tuollaiselle suojaisan sopen. Nimikin olisi kuin minulle tehty. 




Valkovuokkolehto lumosi minut. 
Kukat kurottelivat kaulojaan korkeuksiin ja näyttivät valtavilta, suorastaan satumaisilta.
Istuin tuokion penkillä niitä katseellani ahmien.
Oli vain tuo hetki.




                            Jonkin matkaa käveltyämme sukelsimme jättituijien suojiin. 







Olisipa tämä metsä lähempänä niin kävisin siellä säännöllisesti katsomassa kaimojani, joissa on jotakin mystisen rauhoittavaa. Puiden katveesta löytyy hyvät penkit levähtämiseen. Ensi kerralla otan mukaani teetä ja leipää tai ainakin jotakin maukasta evästä niin voimme viivähtää pidempään rakkaassa paikassa. Tosin kokemus on ravitseva ilman syötävääkin. 



Hemlokkimetsässä on havumetsälle ominainen raikas tuoksu. 

Metsikössä vallitsee mieleenpainuva, merkillinen tunnelma 

niukan valon siivilöityessä tuuheiden neulaskerrosten läpi."

Puiden keskellä on vankka neulaspeite, jossa on hyvä hengitellä ja miellyttävä tallustella. Reitin varrelta löytyy hyvät infotaulut, joissa kerrotaan puista ja pensaista.



Arboretum Mustila

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia.
 











Magnolian nuppu näytti valtavalta pajunkissalta, jonka sisältä aukeaa herkkä ja eteerinen kukka, jonka on vaikea uskoa menestyvän karuissa Suomen olosuhteissa. Sinnikäs kaunotar!










Kevät vaikutti olevan pidemmällä kuin täällä Pirkanmaalla. 
Kielomätäs ison kiven päällä on varmasti kaunis näky puhjettuaan täyteen kukoistukseensa. 






Aloitimme retkemme kahvilan viereltä syötyämme maukkaan lounaskeiton ja palasimme sen vierustalle lopuksi. 

Aukioloajoista ja pääsymaksuista löydät tietoa linkkiä klikkaamalla. Kesäkaudella Arboretum on auki joka päivä 8 - 21.  Sivustolta löytyy myös valtavasti tietoa alueen kasveista. Esittely löytyy täältä


Täältä löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin. Jos minulta kysyttäisiin haluaisinko vierailla Arboretumissa niin arvannet vastaukseni. Seuraavalla kerralla toivon saavamme jakaa tämän paikan lumon jälkikasvumme kera. 

Mustila on kuuluisa atsaleoistaan ja alppiruusuistaan, joiden kukinta ajoittunee kesäkuun alkuun. Jos viihdyt luonnon helmassa ja nautit kiireettömästä kävelystä vehreän puuulajipuiston siimeksessä niin tee ihmeessä retki Elimäelle. Laita jalkaan tukevat jalkineet ja nautiskele kiireettä harvinaislaatuisesta puistosta rauhassa ihmetellen.

Retkiterveisin, Tuija






 

maanantai 17. toukokuuta 2021

Kesätunnelmissa


Kesä tuli miltei yhdessä yössä. Siltä se ainakin tuntui. Edellisessä postauksessani oli vielä lunta maassa. Nyt sateen rummuttaessa kattopeltiä uppoudun enemmän kuin mielelläni näihin kuviin ja tunnelmiin. 

Käväisimme Aurajoen rannalla ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa. Niin oli tehnyt muutama muukin. Rannan ryppäissä näin iloisia kasvoja ja kuulin naurun kuplintaa. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä matkannut jonnekin kauas aikaan ennen poikkeustilaa. Onnea ja iloa oli ihana tarkkailla puiston penkillä istuskellen kesän ensimmäistä tötteröä nautiskellen. 



Kotiinpaluu tuntui kuitenkin mieluisammalta vaihtoehdolta kuin hotelliyö. Päätös oli oikea, koska leppoisaan kesäaamuun herääminen kotona kiireettä oli juuri sitä, mitä eniten kaipasin. Lintujen sirkutus aamuviideltä vei minut parvekkeelle imemään itseeni kesän raikkautta ja viileä aamukaste tuntui suloiselta iholla. Sieltä olikin sitten mukava kömpiä vielä takaisin lämpimän peiton alle jatkamaan unia. 



Vuorokauden tunnit tuntuivat pitkiltä ja täyteläisiltä, mutta toisaalta aikaa puuhailuun hehtaarin tontillamme saisi kulumaan vaikka täyspäiväisesti. Nyt, kun tiedossa on kotikesä on pidettävä maltti mielessä ja rajattava innostuksen puuskiaan. Yhtä sun toista tekisi mieli edistää, mutta laiskottelulle on annettava sijansa. Sille on tässä elämänvaiheessa mahdollisuus toisin kuin lasten ollessa pieniä ja arjen rutiinien täyttäessä päivät. 



Irtiotto kotikulmilta oli kuitenkin tarpeen. Pyrähdimme päiväretkelle Elimäelle Mustilan Arboretumiin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kuvasatoa on vielä karsittava löytääkseni helmet, joita tarjoilla teille lukijoille. Onko tuo ihastuttava luontokohde sinulle tuttu?



Eilen meidän kesäkautemme käynnistyi virallisesti, kun Unelma pääsi 15. kerran laituriin odottamaan retkiämme. Olemme onnekkaita, kun naapurista löytyy taitava ihminen, joka osaa hoitaa sekä laskun että noston ammattitaidolla erinomaisella kalustollaan. Kiitos Heikki!

Olosuhteet hipoivat eilen illalla täydellisyyttä. Järven pinta oli peilityyni ja taivas väreineen kuin akvarelli. Teki mieli kääntää nokka kohti ulappaa ja seilata hissuksiin kesästä iloiten. 

Kesäkotielämä oli aiheena vuosien takaisessa lehtiartikkelissa, joka ilmestyi Underbara Sommarhus -lehdessä. Kurkista sitä, jos haluat nähdä, miten pihapiiristämme löytyy mökkielämän ainekset.  Wohnen und Deko -lehden sivuille pääset linkkiä napauttamalla, ole hyvä. Upeat kuvat ovat Krista Keltasen taattua laatua. 


Sateisen kesäillan terveisin Tuija