sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Talven taite -ko?

tuikku




Tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivää se jo oli, kun kömmin pellavalakanoista alakertaan tuikkaamaan tulen puulieteen keittääkseni sunnuntaiaamun erikoisen eli valtavan mantelimaitoisen latten herätäkseni ylipitkien yöunien jälkeen. Vieläkin on epäuskoinen olo, oliko todellista, kun helmikuun viimeisenä päivänä nautimme aamiaisen auringossa kylpevällä verannalla. Vai näenkö edelleen unta?

Syötyäni pitkän, rauhaisan aamiaiseni nojailin keltaiseen paneeliseinään ja tunsin, kuinka auringon säteet hyväilivät kasvojani. Ajatukseni kiitivät, minnekäs muualle kuin rakkaalle saarellemme. Unohdin aamun lehdestä silmilleni pomppineet ikävät uutiset ja uppouduin hyvän olon tunteeseeni, johon pystyn helposti palaamaan kerta toisensa jälkeen. Kuviimme on tallentunut niin paljon elämyksiä, jotka ovat koskettaneet ilmeisen kokonaisvaltaisesti, koska niin sujuvasti pystyn palaamaan noihin hetkiin kuvilla tai ilman. Lempihuopikkaani takasivat varpailleni lämpimät olot ja villahuopa harteilla kietoi minut syleilyynsä.


Samos in my mind


 Vanhoja postauksia selatessani huomaan toistavani itseäni. Tammikuussa heitettyäni haikeat hyvästit joululle aloitan raikkaiden tulppaanien ihastelun ja kurkottelen kohti kevättä erilaisien oksien silmuja kasvatellen. Keskiviikon kauppareissulla nappasin kärryihin itselleni nimipäiväkimpun, joka viihtyy viileällä verannalla yöaikaan. Pelargonioiden talvetus näyttää onnistuneen mainiosti makuukamarimme ikkunalla. Nyt olisi aika vaihtaa niille uudet mullat kasvualustaksi tulevaan kauteen. 

Haikailuni välimerellisiin tunnelmiin on myös osa vuodenkiertoa, mutta tänä vuonna pidän pääni kylmänä ja jatkan unelmointiani vasta, kun maailmantilanne sen sallii eli joskus tuonnempana siis määrittelemättömänä ajankohtana. Täytyy myöntää, että iso pala sydämestäni suree ja on välillä ihan kiukuissaan, pettynyt, raivostunut ja vaikka mitä muita ikäviä tunteita. Pysähtyessäni syvään hengitellen tähän hetkeen näen tilanteessa lopulta paljon hyvää ja antoisaa. Koti meidän on meille maailman paras paikka elää ja olla.  Lehdestä luin senkin, että omakotitaloasuminen on monen haaveena nykypäivänä. Toiveina muuttohaluisilla on oma piha ja rauha. Niistä mekin saamme iloa päivittäin. 




Tarkistin juuri Bloggerista, kuinka monta postausta olen tähän mennessä julkaissut ja yllätyin, että reilusti yli 500 kertaa olen asetellut kuviani ja sanojani itseäni miellyttäviin asemiin. Näyttää seuraajien määrän kasvusta päätellen myös, että tekstini ovat olleet antoisia lukijoillekin. Huomaan rakkaan harrastukseni tehneen sen, että kirjoittaminen on suorastaan koukuttavaa. Jospa tämä tuleva kotikesä toisi uudenlaisen vireen varsinaisiin kotipostauksiini. Mieluusti lukisin kommenttejanne, mitkä aihepiirit kiinnostaisivat juuri sinua. Olisiko tarpeen kirjoittaa uudestaan esittely, kuka blogin takana hääräilee?


Hei, hei helmikuu! Tervetuloa maaliskuu! Tuija





 

perjantai 12. helmikuuta 2021

Ystävänpäivätervehdys 12022021



                          Hyvää ystävänpäiväää sinä siellä!

                                                Talviterveisin Tuija





 

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Mittatilauskeittiö




Millainen on unelmiesi mittatilauskeittiö?

Mittatilauskeittiö on mitoitettu ja suunniteltu tilaajan yksilöllisten toiveiden mukaan. 






Syksyllä saimme Villa Iirikseen joululahjatilauksen tällaisesta pikkuruisesta mittatilauskeittiöstä Kalasataman lastenhuoneeseen. Pinterestin ja Instagramin inspiraatiokuvien pohjalta keittiö muotoutui ideasta toteutukseen. Kompaktissa kokonaisuudessa piti olla uuni, liesi ja tiskiallas sekä naulakko. 

Suunnitelmista valmiiksi aikaa kului parisen kuukautta.  Minä puolestani tyylilleni uskollisena aloin heti virittelemään visiota tekstiilien osuudesta, vaikka siinä vaiheessa keittiön värimaailma ja kokonaisuus olikin vielä avoinna. 

Keittiön rungon Lauri rakensi Punalan verstaalla pala palalta. Seuraava työvaihe lukuisine maalauksineen oli paras tehdä minun työhuoneeni pöydällä mahdollisimman pölyttömässä tilassa. Kunniaa lukuisista maalausilloista en itselleni ota. Väriksi valikoitui yhteistuumin vaalean vihreän sävy. Olin kannustaja, huoltaja ja kuuntelija sekä myötäntoilija.

Halusimme tähän uniikkiin, pitkäikäiseen leikkipisteeseen kierrätysideologiaa. Vesihanaksi löytyi varaston hyllyltä vanha kraana ja altaaksi siisti emaliallas, joka on jo vuosia odotellut uutta sijoituspaikkaa vapauduttuaan yläkertamme pikkuvessasta. Oli kuin tarkoitettu, että ne siellä nököttivät ja odottivat uutta sijoituskohdetta.

Verhokankaan ostimme Jyväskylän kotimme keittiön ikkunoihin 30 vuotta sitten. Marimekon kukkakuosi oli tuolloin mieleinen ja on edelleen ja ajatus sen uudesta elämästä lapsenlapsemme leikeissä on ihastuttava. Varsinkin, kun äitinsä on kurkistellut noiden samojen kukkien katveesta pihan tapahtumia. 

Mittatilauskeittiö kääriytyi esiin kääreistään täällä Villa Iiriksessä joulun aikaan ja kotiinkuljetus kuului asiaan. Viime lauantaina oli liikuttavaa seurata lahjan kotiutumista sijoituspaikalleen, johon se sopi kuin nakutettu. Onnistuimme toteuttamaan vastaanottamamme tilauksen toiveiden mukaisesti ajallaan. 


Hyvillä mielin keittiöilottelua, Tuija














 

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Loppiainen






Raikkaalla ilmalla on inspiraatiota herättelevä vaikutus.









Marraskuusta asti olen mietiskellyt kesäpation virittelyä glögihetkeen. Valonauha ja pari kulahtanutta lasilyhtyä kynttilöineen kaipasivat seurakseen vain pehmeän lumihunnun. Tämän, kun täydentäisin lampaan taljoilla, kuumalla glögikannulla, pipareilla ja suloisilla mukeilla niin olisipa viehättävää. Seurakin olisi suotavaa. Puitteet ovat siis kunnossa seuraavaa joulun aikaa varten. 

Piparitaikinaa ei tällä kertaa tullut syötyä kokonaan, mutta ei myöskään leivottua. Minäpä näppäränä naisena pakastin sen ensi vuoteen tai siis se lopulta jäätyi lasiverannalla. Minun tehtäväni on vain siirtää se pakastimeen. Uskoisin sen olevan aivan kelvollista 10 kuukauden kuluttua, jos kerrankin olisin ajoissa kaulimeni kanssa. Vielä voisin pienen palan nakertaa taikinasta, koska se on jouluherkkuni nro 1. 

Kuusesta riisuin ensin punaiset, sitten vielä pallotkin ja lopulta jäljelle jäi vain pari koristetta ja tähti sekä Airamin valot. Lattialle rapisee neulasia, mutta en millään malta sammuttaa kynttilöiden loistetta vielä. Viikon voisin nautiskella jouluisesta tunnelmasta. Onneksi kuusi neulasineen on syrjässä kulkureiteiltlämme. Keittiön pikkukuuset ovat puolestaan tapansa mukaan alkaneet versomaan uusia kerkkiä. Ne napsin teeheni mausteeksi. 

Loppiaisillan terveisin tuikku, koska valoa ei voi koskaan olla liikaa


 

tiistai 5. tammikuuta 2021

Maalaistalon talvi





Vuosi vaihtui lumihiutaleiden leijaillessa puuteroimaan maiseman. Hurmaavan kauniit talvihetket täytyi tallentaa sekä mielen sopukoihin että kuviin, joista seuraan mieluusti Villa Iiriksen tapahtumia. 

Lumiharso toi levollisuutta näkymään ja valoa katsojan sieluun. Nyt on kaivettu esiin kola, lumilapio ja pulkatkin pääsivät käyttöön ensi kertaa tänä talvena, jonka oikeastaan ajattelen alkaneen vasta nyt. Kylätiellä saattaisi olla hyvä ura potkutella kelkalla, joka vielä majailee säilössään.

Pihamaalla näyttää vilistävän jos jonkinlaista menijää jäljistä päätellen. Pupujussin näimme pikkupiiperon kanssa ulkoillessamme. Se loikki vinhaa vauhtia portilta meitä pakoon puiden siimekseen. 

Ajatukseni oli kirjoittaa kooste viime vuodesta. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja uppouduin näihin talvisiin otoksiin, vaikka heleät kesän sävyt vetävätkin puoleensa houkuttelevasti. Raikkaasta ilmasta on ollut ihana nautiskella isoina haukkauksina. Saunasta olisin loikkinut hankeen, mutta vielä ei ollut riittävän isoa ja pehmeää nietosta lumikylpyyn. 

Muistoja menneiltä vuosilta on karttunut yli 550 postauksen verran: teepostauksista kuvakimaroihin ja sairastupaanInspiraatio  saattaa iskeä milloin mistäkin. Poimin tähän muutaman linkin matkan varrelta. Huomaan, että ei juurikaan haittaa, vaikka varsinainen joulupostaus jäi tekemättä. Onpahan ensi joulun odotukseen ideakuvia kivasta katajakattauksestamme. Instagramissa siitä jaoin makupaloja.




             Toivotan sinulle lukijani lempeää, hyvän mielen vuotta 2021! 

Sydämellisin terveisin Tuija



lauantai 12. joulukuuta 2020

Villasukkien vuosi


Voihan villasukka! 

Yhtäkkiä oivalsin, että tänä vuonna olen neulonut sukkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Neulominen on ihanaa! Käsillä on aina oltava sukka tai parikin tekeillä. 

Alkuvuodesta ihastuin vai olikohan se viime vuoden puolella näihin pellavansävyisiin ylipolven sukkiin, joista on tullut lempisukkani. Instagramissa näin Ellenin tilillä hänen tekemänsä vastaavat. Rohkeninin kysyä ohjetta ja sillä tiellä olen, kiitos ohjeen laatijan ystävällisyyden

Tämä kaksi oikein, yksi nurin -joustinneule on jostakin syystä erityisen rentouttavaa neulottavaa. Teen nykyisin aina kahta sukkaa yhtä aikaa niin takaan, että niistä tulee kutakuinkin samanlaiset. Ylipolven sukat voi vetää viluisena korkealle tai pitää makkaralla säärissä. 





Puolukkavillasukat päätyivät työn alle kaverin innostuksesta alkuvuodesta. Työ eteni aluksi takkuisasti, mutta lopulta tuli valmistakin ja saaja ilahtui kovasti kirjoneulesukistaan, jotka sopivat erityisen hyvin luontoihmiselle. Junasukkia on syntynyt niin monet, että olen seonnut jo laskuissa. Ensimmäiset pikkuruiset valkeat tein vauvalangasta Kreikassa jo toissa kesänä. Olen luvannut pitää pienet jalat villasukissa. 






Syksyllä, kun meidän elämäntavastamme vanhan maalaiskiinteistön vaalijoina tehtiin juttu paikallislehden teemanumeroon, toimittaja Annukka Tammilehto halusi ikuistaa minut puulieden kupeessa neulomassa.  Kuvattavana oli luonnollista olla, koska tuo on yksi lempipaikkojani hellittää hetkeksi lankojen lumossa tulen rätistessä viehättävästi pesässä.
 



Äänikirja ja neuletyö ovat mainio parivaljakko varsinkin, kun sukka on selkeä. Kirjoneule vaatii keskittymistä, mikä sekin on äärimmäisen hyvää tekevää aivoille. Oikein huvitti, kun etsin kuvia tähän postaukseen. Useissa kuvissa oli kerä ja puikot sekä puikonpidikkeet






Neuletyö on siitä mainio, että se kulkee hyvin mukana erilaisiin paikkoihin. Samoksen naapurissa Agathonisin saarella, kun olin junasukkainnostukseni alkutaipaleella, käsityöni herätti ihmetystä. Tänä vuonna olen heilutellut puikkojani ainakin kotisohvalla, töissä, webinaareissa, kokouksissa, luennoilla, opiskellessa, Zoomissa, Netflixin äärellä, riippumatossa, pihaterassilla, veneessä, Ruissalossa, YO -kylässä, Kalasatamassa, Fiskarissa, junassa, bussissa ja automatkoilla sekä pitkillä retkillä että lyhyillä kauppamatkoilla. Minusta on siis tullut pesunkestävä mummi tai ainakin intohimoni on villasukat sekä käytössä että tekemisenä. 

















Olisi mukava lukea, herättääkö villasukat sinussa tunteita niiden puolesta tai vastaan. Entä neulominen? Onko se sinun juttusi vai inhokkisi numero yksi? 

                                       Lauantai-illan terveisin Tuija




 

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Juhlahetkiä Villa Iiriksessä



                            Villa Iiris 

                            est. 6.12.1996




Tänä aamuna heräsimme 25. itsenäisyyspäivän aamuun Villa Iiriksen saumapeltikaton alla. Aika kiitää -sanonta on totta minulle tässä hetkessä. Juurihan allekirjoitimme kauppakirjaan nimemme ja astelimme Hämeensiltaa käsikkäin tietämättöminä muista mukavista yhteiseloamme mullistavista uutisista. Siltä siis tuntuu, vaikka ajankulun huomaankin monestakin syystä. Tuo talokaupoista viikkoa myöhemmin valjennut vauvauutinen oli ihanista ihanin yllätys. Huokaisin helpotuksesta, kun syy väsymykseeni selvisi. 

Tarkistin oikein isoon paperiin kirjoittamalla, että totta se on. Neljännesvuosisata  huvilan haltijoina on täyttymässä. Vuosilukuja on pitkä liuta. Silmissäni ja mielessäni kiisi monia hauskoja tilanteita ja tapahtumia sekä myös niitä, joiden yli mieluusti loikkaisin. 

Unelmoi. Usko. Tee. Toista. -sanat kuvaavat loistavasti elomme polkua antiikkisen kiinteistön vaalijoina. 


Kesä 2000



Yhdessä me olemme suunnitelleet ja toteuttaneet valtavan määrän kohennuksia sekä pieniä että isoja näissä rakennuksissa. Lantliv -lehdet tutkittiin tarkkaan ideoita kerätessämme. Sohvalla kainalossa istui usein lapsista keskimmäinen, joka nautti lukuhetkistämme. Iltamyöhällä pikkuväen uinuessa millimetripaperille tehdyt piirrokset muuttuivat toteutuksiksi, jos ei konkreettisiksi siinä hetkessä niin ainakin mielikuva vahvistui toteutuksista. Useina pyhäpäivinä alkoi tapahtua ajatuksella: 'Kurkistetaan vähän...' 

Saunaremontti ei ollut mitenkään pienimmästä päästä! Urakka työllisti meidän lisäksemme isovahemmat ja lapsista isoinkin tarttui siveltimeen omasta aloitteestaan. Työmaalla oli tilaa myös mielikuvituksellisille leikeille. Ilmeistä päätellen rakenteilla on kokonainen kylä tai kaupunki. Luovuus on meidän perhettämme yhdistävä vahvuus. Tässä miljöössä on ollut tilaa toteuttaa itseään sekä pienillä että isoilla ihmisillä.

Kirsti -mummin tallentamiin hetkiin on hyvä aika ajoin palata ja kokea kiitollisuuttta elämän kaikista sävyistä. Väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut. Nyt onkin sitten oiva aika ottaa rauhallisemmin ja edetä edelleen teemalla Unelmoi, Usko. Tee. Toista. 

Karsimalla olemme löytäneet ne meille olennaiset tavat kokea harmoniaa tässä unelmiemme pihapiirissä. Valmista ei tule koskaan, mutta näinhän elämä menee. Käännän katseeni ilonaiheisiin. 

Juhlapäivän illan terveisin! Tuija



sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Valoisa Villa Iiris



Avaatko ovesi joulun tulla?
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,
salvat oven päällä?
Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi,
kun matkoillesi lähdet.
– Hannele Huovi –




Aamusella tiesin, 

Tonttukynttelikkö keittiön kaapin päälle tuomaan tunnelmaa.

* Ikkunoille sähkökyntteliköt.

* Valosarjat parvekkeen kaiteelle ja eturappusten kuuseen. 





Mikä tekee joulun tunnelman? 

Mielentila ja asenne ratkaisee. 

Hyvän mielen joulun ainekset ovat lähempänä kuin arvaankaan. Tässä ja nyt. 

Pikkumetsämme siimeksestä hain kuusia tuomaan iloa lähi-ihmisille. Hyvän mielen teko. 


Teen asioita, jotka ovat itselleni merkityksellisiä.


Joko joulu kurkkii teidän nurkilla? 


Sykähdyttävin sunnuntaiajatuksin, Tuikku