sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Jäähyväiset kesälle






Syyskuun lopun illat hämärtyvät jo iltakahdeksalta. Pimeys laskeutuu maiseman ylle. Verannalla on ollut uskomattoman kesäistä, jos ei ota huomioon valon vähenemistä. Pelargoniat voivat hyvin ja pihalla ruusukin on vielä pinnistellyt kukan iloksemme. 




Yllättävää, ettei myrsky vienyt hentoja kukkijoita maan tasalle. Siellä ne vieläkin sinnikkäästi nostavat kukintojaan kohti taivasta. Miltei poimin viimeiset kukkijat maljakkoon, mutta en sitten raatsinut, kun  ovat niin suloisia tuolla saunan seinustalla.





Olemme nauttineet verannalla kynttilöiden valosta tunnelmoiden. Tällaiset hetket lempipaikassamme on syytä tallettaa visusti muistoihin talven varalle. 

Kun ensi kerran astuimme sisään tähän taloon, ihastuimme ensi silmäyksellä lasiverantaan, vaikka ikkunanpuitteet olivatkin likaisen ruskeaksi maalatut ja ilmeeltään apeat. Ilme kirkastui kummasti valkealla maalilla. Miltei sadan pikkuruudun uusintamaalaus oli minulla mielessä tälle kesälle, mutta se urakka siirtyi tuonnemmaksi. 

Jäähyväiset kesälle ovat aina haikeita. Tämän erikoisen ajanjakson myötä olen iloinnut valtavasti kodista, jossa on hyvä elää ja olla. Olen istunut pihakeinussa mäellä lukemattomia kertoja yksin, kaksin, kolmisin. Peltomaiseman tuijottelussa on jotakin maagista ja antoisaa, mikä juontanee juurensa lapsuudesta peltojen keskellä. Nyt ovat puimurit jo hiljenneet ja linnut vaienneet. Syyskuu, olet ollut hyvä. Joko syksy on ollut erityisen kaunis tai minä vain talletan mieleeni kauniit hetket ja ilon pisarat. 

Olisi mukava kuulla, millä mielellä sinä heität jäähyväiset kesälle. Onni on vuodenajat, joissa jokaisessa on hyvät puolensa. 

Syyskuisen sunnuntai-illan terveisin Tuija







 

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Haaste: sukunimen ensimmäinen kirjain (H)




Annukan blogista bongasin hupaisan  blogihaasteen, jossa on tarkoitus kirjoittaa sanoista, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin oma sukunimi. Huvila ja hella nousivat ensimmäisinä mieleeni, mutta nehän eivät sovi mihinkään haasteen kategoriaan. Siitä huolimatta ne ovat nyt osana kuvitusta, koska  ovat kumpainenkin minulle merkityksellisiä H -asioita. Huolettomuus, hetkessä eläminen ja hurmioituminen kauneudesta värittävät tätä postausta.






















"Tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää."


VAATE
Hellemekko

Tämä nyt on ilmiselvää, koska kesä ja mekkokelit. Talvetkin haahuilen lempikaftaanissa, joka tuo hyvän olon hetket iholle. 

JUOMA
Hunajatee

Samoksen vuoristoteetä ja hunajaa olen juonut pannukaupalla päästäkseni eroon sitkeästä taudista.Valitettavasti hunaja ei ole rakkaalta saarelta vaan Prisman hyllystä.

PAIKKA
Hailuoto 

Arvoin, kumman sallin tähän pääsevän, kun molemmat paikkakunnat pälkähtivät päähäni yhtä aikaa. Hailuoto on isoäitini kotisaari ja se toinen olisi ollut H:lla alkava kaupunki Suomen eteläkärjessä, jossa kävimme jo 1990 -luvun lopulla ensimmäisen kerran Silversandilla telttailemassa ja katsomassa Villojen upeita portaita inspiraatioksi. Portaikkomme odottaa  hyvää hetkeä toteutuakseen toiveidemme mukaisena. 

RUOKA
Hernekeitto

Hernekeitto on ruoka, josta pidän, mutta elimistöni ei. 


ELÄIN
Hevonen 

Teinityttönä hevosia rakastin ja ratsastamisesta haaveilin. Lukemattomia kertoja pyöräilin erään aidan taakse niitä ihastelemaan. Nykyisin katselen kauempaa kunnioittaen.

KUKKA
Hajuherne

Hääkimpussani oli persikan punervia hajuherneitä ja nyt kitukasvuisia sellaisia kukkalaatikossa. Ensi vuonna uusi yritys paremmalla menestyksellä.

TYTÖN NIMI
Helmi

Helmikuun lapselle sopivin mahdollinen nimi. 


POJAN NIMI
Hannu

Aku Ankassa seikkaili Hannu Hanhi ja lapsuuden kodissa isoveljenä Hannu.


AMMATTI
Henkilöstöpäällikkö

Hienolta kuulostava ammattinimike, joka kiehtoo.


KUVAUS HENKILÖSTÄ
hellä

Hellä, hellempi, hellin sanoista pidän hurjan paljon. 


JOKA KODISSA
huone

Huone ja keittiö oli ennen aikaan riittävä asumus isollekin perheelle. Nuoruudessani haaveilin lukemattomia kertoja omasta huoneesta ja suunnittelin sijainnin, sisustuksen ja vaikka mitä. Untakin olen noista suunnitelmistani myöhemmin nähnyt. Onnekas olen, että nyt minulla on oma T-huone, jossa voin sieluni kyllyydestä haaveilla, suunnitella, askarrella, väkerrellä, ihmetellä ja toteuttaa itseäni tai olla tekemättä yhtään mitään. 





Tämä haastepostaus pullahtaa ulos juuri minunlaisellani toteutuksella. Hassuttelu saa luovuuden kukkimaan ja hyvinvoinnin lisääntymään. Huilaushetkeni tietokoneen ääressä rakkaiden kuvieni parissa pyrähtäen on minulle herkkua, josta tuskin koskaan saan kyllikseni. Tunne, kun sanat sormieni kautta asettuvat riveille ja uppoudun täysin omiin maailmoihini, on häkellyttävän huumaava.

Jos sinäkin innostut tästä ideasta, niin anna palaa! Laitetaan hyvä kiertämään!


  Sunnuntai-illan terveisin Tuija alias tuikku & Samos in my mind







tiistai 8. syyskuuta 2020

Kuvamuistojen kaihoisissa mietteissä




Kulunut kesä on hassu sanonta, kun sitä alkaa miettimään kuvailevana ilmaisuna. Millainen kesä? Kulunut, kauhtunut, repaleinen...?

Kunhan toukokuun räntäsateista ja jäisistä aamuista selvittiin niin kyllä tämä Villa Iiriksen kotikesä on ollut uskomattoman hyvä ja hellä. Tämä vanha hurmaava rapistunut miljöö nauttii, kun täällä on elämää ja ihmisiä. 

Heinäkuussa vilinä oli erityisen vilkasta parin päivän ajan, kun meillä kuvattiin Uutta Häräntappoasetta.  Jännittävä maanantainen aamu aukeni kirkkaana, mutta hyisenä. Iltapäivästä sade siivitti kuvausryhmän touhuja, jotka jatkuivat iltamyöhään. Ihailtavaa joustavuutta ja yhteistoimintaa kaikilla tiimin jäsenillä. Nuorten näyttelijöiden intoa toistaa otos toisensa perään ei voinut kuin ihmetellä. Ihailtavaa työn iloa ja paloa! Elisa Viihteen minisarja julkaistaneen keväällä 2021.

Elokuussa saimme edelleen oleilla paviljonkien suojissa,  terassin katoksen alla ja pihakeinussa yläpihan metsikön keskellä. Taitaa olla niin, että tämä 24. kesä tällä pihalla soi ennätysmäisen monet aamiaishetket, ateriat ja iltatuokiot Suomen suvea ihmetellen. Pihapuiden tuijotteluun en taida kyllästyä koskaan. Seurassakaan ei ole ollut valittamista!

Leppeistä tunnelmista huolimatta sadepäivänä ajatukset ovat erityisen tiiviisti karanneet minnekäs muualle kuin Samokselle. Sääliksi käy saarelaisia turismin tyrehdyttyä. Meri on lämmin, rannat tyhjät, mikä sopisi nyt sateen viilentämänä päivänä minulle paremmin kuin hyvin. 

Neljä vuotta sitten pakkasin innoissani matkalaukkua. Se oli ensimmäinen syysmatkani Samokselle ja varmasti ei viimeinen. Lokakuussa viime vuonna lähdimme Matkavekan suoralla lähilomalennolla Joensuusta Samokselle. Ajoimme halki Keski-Suomen täällä kotimaassa kauemmin kuin lensimme kohteeseen. Tuo kokemus varmisti vain haaveeni syyslomista voimauttavissa maisemissa.

Nyt on kuitenkin kaikki matkustus jäissä. Varsinkin, kun koronanegatiivinen superkröhäni pitää minut visusti poissa ihmisten ilmoilta. Saan piristystä kuvista monissa muodoissaan. Silmäillessäni kuvakertomustani voin siirtyä mielessäni noihin hetkiin ja tuokioihin hyvinkin elävästi. Meri oli tyyni ja lämmin. Saimme oleilla rannoilla keskenämme. Uin jokaisessa poukamassa, johon pysähdyimme. Onneksi tein niin tietämättömänä siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Elin hetkessä onnellisena ja hehkuvana. Samos in my mind on alter egoni, jonka missio on jakaa kuvillani hyviä tunnelmia ja toiveikkuutta tähän maailmaan. 


Verannallamme Mårbackani kukoistaa ja nauttii vielä auringon lämmöstä isojen ruutuikkunoiden suojissa. Olen onnistunut saamaan siitä jo monta tainta juurtumaan. Jospa ne selviäisivät talven yli rakkaudella ja hellillä sanoilla. Pelargoniat tuovat tuulahduksen nekin Kreikasta. Siellä nuo kylläkin useimmiten hehkuvat kirkkaissa väreissä. Valtavissa ruukuissa ne varmasti selviävät sikäläisestä leudosta talvikaudesta. Siis meidän mittapuussa leudosta, kun alimmat lämpötilat ovat kuin meillä lokakuussa. 


Syysmielellä, Tuija

tuikku
samosinmymind






lauantai 29. elokuuta 2020

Suomen Luonnon Päivä 29.8.2020

Kun koti sijaitsee keskellä luontoa niin varsinkin tämän vuoden erikoislaatuisessa tilanteessa maalaiselämä on noussut arvoonsa. Toki viihdyn aina kotosalla peltojen keskellä, metsän laitamilla ja nautin Villa Iiriksen lumosta. Hehtaarin tontilta löytyy kasveja, puita ja kukkia, rauhaa ja omaa tilaa. Luonto on läsnä joka hetki. Hyvää Suomen Luonnon Päivää lukijani! Tuija

perjantai 28. elokuuta 2020

Elokuun illat

Pihalla on ollut syyskesäinen elokuun lopun ihana ilta. Kiertelin ja kaartelin, kuvailin. Ajattelin napauttaa postauksen, mutta hui, mitä täällä onkaan tapahtunut. Millaisena tämä näkyy lukijalle? Olen ikikiitollinen kommentistasi! Jännittynein terveisin Tuija

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Koti meidän -blogin juhlapostaus



Eilen lauantaina 8.8.2020 vietimme Koti meidän -blogin seitsemättä juhlapäivää Kartanon vaalean kruunatessa kala-ateriamme pihaterassilla. Kahdeksas blogivuosi alkoi helteisessä säässä ja leppeissä tunnelmissa. Ilta sauna takasi makeat unet kesäkamarissa verstaan seinän takana. 

Kuvan etualalla näkyvän Punala -verstaan porstuassa sai nimensä blogini, johon linkittyy kaikki tekemisemme tällä tontilla sekä retkillä kotimaan kohteissa. Tämän kesän lähimatkailun kohokohta oli telttaretki takapihan pelikentälle juhannuksena. Vahvana kakkosena tulevat seikkailumme luontopoluilla, joiden tunnelmaa ei voita mikään kaupunkilomanen. Tosin Helsinki on saanut uusia näkökulmia vierailuillamme Kalasatamassa. Mustikkamaan rantareitti vaunukävelyllä oli viehättävä sekä Isoisänsilta vaikuttava. Minun mielestäni jotenkin niin herttaisen sopiva meille pikkuistamme ulkoiluttaessa. 

Tämä kesä jää mieliimme erityisen hyvänä, koska pitkästä aikaa keskityimme rauhalliseen kotielämään pitkän kaavan mukaan. En muista meidän koskaan aiemmin nauttineen näin usein ulkona syömisestä ja aamu- ja iltahetkien lumosta. Onnekkaita olemme, kun on paikkoja, mistä valita. Lieneekö minun nuoruuteni kahvilatyöstä kumpuavaa innostus erilaisiin pöytäryhmiin. Pihalle on kiva istahtaa kesken pihapuuhien ihmettelemään ja mietiskelemään. Tosin hauskin tuokio oli naapurin heinäpellolla nuuhkien kesän tuoksuja ennen telttaan kömpimistä juhannusyönä. Elämysmatkailua parhaimmillaan voisi sanoa. 

Juhlapostauksella oli synnytystuskia, joten suosiolla jätin tämän tähän iltaan. Hyvä niin, koska ideani kristallisoitui vasta tänään kukkia kastellessani ja nyppiessäni kuivia pois. 

Sinulla, joka olet kirjautunut lukijakseni on nyt tilaisuus olla mukana Puikkomittakaulakorun arvonnassa Laurin päivän kunniaksi. Kirjoita kommenttiisi kolme perustelua, miksi olet innostunut seuraamaan Koti meidän -blogia. Kommentoineiden kesken arvomme  yhden Puikkomittakaulakorun sunnuntaina 23.8.

Tervetuloa mukaan matkaamme! Blogimatkamme on edennyt lähemmäs ensimmäistä kymmentä. Toivottavasti viihdyt jatkossakin seurassa!

Sydämellisin ajatuksin, Tuija



maanantai 3. elokuuta 2020

Perhosten huone






https://www.bazarkustannus.fi/


"Lukijoiden sydämet valloittaneen menestyskirjailijan uutuusromaani on täydellinen lukuherkku kesään! Lucinda Rileyn Perhosten huone (suom. Tuukka Pekkanen) kätkee sisäänsä monta unohtumatonta henkilöhahmoa, ihanasti kiemurtelevia juonipolkuja, aikojen yli kurottuvaa rakkautta sekä salaisuuksia, joiden ei koskaan pitänyt paljastua. Perhosten huone on saatavilla painettuna, e-kirjana ja äänikirjana." 




Tämä mainosteksti osui ja upposi ja johdatti minut blogiyhteistyöhön  Bazar Kustannuksen  kanssa. Alkukesästä sain postipaketin, jossa oli muun muassa Lucinda Rileyn uunituore kirja Perhosten huone. Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, miten saatan valitan luettavaa ihan vain kansikuvan perusteella ja tämä ei tehnyt poikkeusta. 

Lukioaikoina esikoisemme kantoi minulle usein luettavaa kirjastosta ja kysyessäni, miten hän aina onnistui löytämään minua inspiroivia kirjoja ja niin hän vastasi, että hän näkee, mikä on minun makuuni eli kansi kertoi paljon. Uutuuksia sain käsiini säännöllisesti. Palvelu siis pelasi paremmin kuin hyvin. 

Tällä kertaa kävikin käänteisesti. Kesälomalainen kysyi heti saavuttuaan, että olisiko minulla jotakin luettavaa. Huikkasin, että tuossahan ovat nuo juuri postissa saapuneet ja se olikin sitten menoa. Kului jonkin aikaa, kun Perhosten huone ehti minun käsiini. Lainaehtona oli kirja-arvion tekeminen, jonka liitänkin tähän jatkoksi. 



Lucinda Riley Perhosten huone

Lucinda Rileyn uusin kirja Perhosten huone piti otteessaan alusta loppuun asti. Riley taitaa juonen punonnan niin, että lukija pysyy jännityksessä eikä osaa arvata kuinka lopussa käy. Riley käyttää Seitsemän sisarta-kirjasarjan tavoin tässäkin kirjassa hyväkseen nykypäivän ja historian vuoropuhelua; kirjassa nykyajan tapahtumat täydentyvät ja selittyvät takaumilla, joissa paneudutaan päähahmon taustaan. Vaikka kirja on oma itsenäinen teoksensa, ei voi välttyä huomaamasta yhtäläisyyksiä Seitsemän sisarta-sarjaan, koska Rileyn tapa kirjoittaa on hyvin samanlainen. Jos jotain kritiikkiä teoksesta on mainittava, on Rileyn tapa kuvata miehen ja naisen suhdetta paikoin hieman ummehtunut. Esimerkkinä nainen on usein kokematon ja haavoittuva, joka tarvitsee rinnalleen kokeneen miehen. Kirjat, kuten Perhosten huone, ovat kuitenkin hömppää parhaimmillaan.

Perhosten huone keskittyy päähenkilö Posyyn, joka on seitsemänkymppinen nainen ja asuu sukunsa suuressa kartanossa Admiral Housessa. Kirja alkaa, kun Posy toteaa talon ylläpidon vaativan häneltä liikaa ja näin ollen on tullut aika myydä se. Talon myyminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, kun mukana ovat Posyn aikuiset pojat, komea kirjailija ja vanha tuttava vuosien takaa. Juonen edetessä hahmoista paljastuu yllätyksiä, joista suurin salaisuus liittyy kirjan nimeenkin eli perhosten huoneeseen. Riley kutoo juonen verkkoa tiivisti ja tarjoaa lukijalle hienovaraisia vihjeitä tapahtumien kulusta, minkä vuoksi kirjaa päätyy lopulta ahmimaan, kun loppu on saatava selville.

Omana teoksenaan Perhosten huone on viihdyttävä ja hyvää jatkoa Seitsemälle sisarelle.

- Helmi 13.7.2020 





Odotin malttamattona omaa vuoroani tarttua kirjaan. Unelmaretkelle kuuluu kirja ja tämäpä inspiroi myös näpertämään veneen kajuutasta löytyneestä narusta teemaan sopivan kirjanmerkin. Lukiessa on kiva pyöritellä sormissaan jotakin. Loppua kohti minunkin oli ahmittava saadakseni selville loppuratkaisun. 

Kirja liittyy nyt muistoissani vahvasti kesän mukaviin hetkiin. On mahtavaa, että olemme saaneet jälkikasvua, joille kirjat ovat yhtä merkittäviä kuin meille. Uusi tilanne on, että voimme jakaa lukukokemuksiamme ja lahjoa perheen nuorintakin kirjaihanuuksilla. 

Pidätkö sinä kirjoissa suojakannet vai poistatko ne? Valkoiset kannet ovat tyylikkäät ja sopivat osaksi sisustusta, mutta päädyin pitämään kuvitetun kannen paikoillaan. Ainut hankaluus oli tiiliskivikirjan paino. Tykkään lukea vuoteessa ja lukuasento ei ollut kovinkaan ergonominen, mutta tärkeintä oli antoisa lukukokemus. Tarinasta ei olisi malttanut päästää irti. Minulle jäi tunne, että tämän tarinan voisin lukea uudestaankin. Se, jos mikä, on hyvän kirjan merkki.

Lucinda Riley on Irlannista kotoisin oleva tuottelias kirjailija, jonka kirjoja on käännetty jo 37 kielelle. Hänet tunnetaan ympäri maailman huippusuosion saaneen Seitsemän sisarta -sarjan kirjailijana. Sarjan kuudes osa ilmestyy syksyllä. Lukunäyte Helmen sisar -kirjasta vaikuttaa houkuttelevalta. Keskiyön ruusu ja Enkelipuu -kirjat ahmin toissa talvena joulun aikaan. 

Kirjapaketissa sain pokkareina Seitsemän sisarta -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, jotka oivalsin entuudestaan tutuiksi. Toissa vuonna viirinauhoja tehtaillessani kuuntelin sekä Maian että Allyn tarinat äänikirjoina. Tarkoitukseni oli lukea ne nyt painettuna tekstinäkin, mutta keskimmäinen tyttäremme puolestaan nappasi ne luettavakseen. Tuskin maltan odottaa, että nautiskelen Tähden -tarinan. 

Kirjasarjan osat voi lukea haluamassaan järjestyksessä, mutta minusta antoisinta on edetä ilmestymisjärjestyksessä. Jokainen sarjan kirja alkaa sanoilla: Muistan aina täsmälleen, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen…“ Papa Salt jättää jokaiselle tyttärelleen henkilökohtaisen viestin tyyliin: “Heikkouden hetkellä löydät suurimman vahvuutesi.” 


Toivekirja -listallani on aina jotakin houkuttavaa. Iltatraditio kirjan kanssa rauhoittuen takaa hyvät yöunet ja aamupalalla ehtii arkenakin lukea, kun niin päättää ja järjestää ajan käyttönsä. Itselleen merkityksellisiin asioihin paneutuminen tukee hyvinvointia. Onko Bazar Kustannus  sinulle tuttu? Entä mitä lukeminen merkitsee sinulle? 

Aiemmin meillä oli kirjahyllyjä eri tiloissa, suihkuhuoneessakin oma runokirjahylly ja lastenhuoneessa omansa. Laurin Koti meidän -verstaalla on edelleen aivan oma kirjamaailmansa ja minulla yläaulassa sisustuskirjahylly sekä romaaneja lukuintoon ja kaikenmaailman oppaita pelargonioiden kasvatuksesta hyvän mielen taitoihin.

Kirjat ovat kauniita ja houkuttelevia lukemattomine tarinoineen. Antiikkiset kirjat sopivat somistukseen ja niiden vanhaa tyyliä on välillä hauska selailla. Uuden kirjan tuoksua ei voita mikään parfyymi. Koskaan ei tiedä, millaiseen tarinaan uppoutuu, koska aiemmat kokemukset, elämykset ja näkemykset vaikuttavat lukukokemukseen. Jokainen tulkitsee tarinaa omista lähtökohdistaan, kuten huomasin Perhosten huoneen kohdalla verratessani meidän tulkintaamme. 60 ja 90-luvun kasvatit ovat eläneet eri maailmoissa, ainakin suurimmaksi osaksi.

Perhosmaisiin tunnelmiin, Tuija



tiistai 28. heinäkuuta 2020

Hauhon Wanha Raitti


https://www.hauhonvanharaitti.fi/




Keväästä asti veneretki Hauholle oli mielessämme ja heti, kun sopiva ajankohta oli tarjolla tartuimme toimeen. Mukaan pakattiin varusteet sekä viileään että helteiseen keliin. Ensimmäistä kertaa myös pellavainen tuplalakana ja untuvapeitto pääsivät mukaan, mikä osoittautui oikein mainioksi ratkaisuksi. Samaten kokkahytti vallattiin nyt meille, kun oli mistä valita kahdestaan reissatessa. Perähytissä säilytimme reissuvarusteita väljästi eli sotkuisesti=minä ;). Lasten aikuistuttua olen huomannut itsessäni uuden piirteen, joka pääsee pulpahtamaan esille aina silloin tällöin. Onneksi osaan ryhdistäytyä ripeästi.

Suuntasimme kotisatamasta yöksi Valkeakosken vieraslaituriin, joista valitsimme sen tiiviimmin täytetyn. Iltapalapizzan nautiskelu olisi voinut olla hauskempikin kokemus. Virhe, josta otimme opiksi. Onneksi veneellä on aina mukana korvatulppia ja minun onneni on sikeät unenlahjat luonnonhelmassa.

Aamulla jatkoimme kohti Kyllönjokea, joka on elämys. Siellä kapeaa uomaa putputellessa tuntuu kuin olisi jossakin kaukana. Luonnon erityislaatuisuus sykähdyttää joka kerta. Maisemista nautiskellessa oli yllättävä iloinen kohtaaminen, kun  blogimaailmasta tuttu Nainen Talossa tuli perheineen vastaan. Vieläkin hymyilyttää!

Tarkoituksenamme oli pysähtyä Alvettulan laituriin, mutta niin oli moni muukin venekunta tehnyt. Alvettulan kauppa on kuuluisa herkullisista pizzoistaan, joiden maistaminen jäi seuraavaan kertaan. Jatkoimme suoraan kohti Hauhoa ja jännitimme, onko siellä tilaa. Etukäteishermoilu oli turhaa. Meitä oli vastassa suloistakin suloisempi kyläsatama uusine laitureineen. Pohjoislaidalla on kaksi vieraspaikkaa, joihin sujuvasti saimme paattimme mahtumaan. Ystävällinen paikallinen veneilijä vinkkasi, että rantaa ei ole ruopattu kuin 17 metriä laiturin päästä niin osasimme ottaa tämän huomioon kiinnityksessä.

Hauhon raitilla olemme piipahtaneet autolla jokusia kertoja, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun veneeltä lähdimme seikkailemaan kylälle. Heti ensi metreiltä huokailin ihastuksesta. Kaikkialla oli siistiä, kiinteistöt kauniita ja hyvin hoidettuja. Pilvien ilmestyttä varjostamaan iltaamme sekään ei haitannut, kun lämmin kesäilta ja idyllinen kylämiljöö veivät huomion. Alla kuvasaldoa ihanasta iltakävelystä Hauhon Wanhalla Raitilla. Tästä linkistä löydät lisätietoa Hämeenlinnaan kuuluvasta kirjonkylästä: https://www.hauhonvanharaitti.fi/ Rattoisaa kuvaretkeä!




Tie venesatamaan


Kirkonmuuriaita






































Voi niitä onnellisia, jotka asuvat tuolla rannalla. Ilta-auringossa näimme monia laitureillaan nautiskelemassa ja taas aamulla auringon säteet tavoittivat tuon maiseman. Pulahdin veneen perästä iltauinnille ja aamulla uudestaan, mikä tekee veneretkistä erityisen mukavia. Uiva kesämökkimme on suonut iloa kesiimme jo 15 vuotta. Lasten kanssa retkeillen Unelma osoittautui loistolöydöksi ja nyt se on meille kahdelle oikein sopiva menopeli. Päiväretkille mahdumme matkaan isommallakin joukolla. Sopu sijaa antaa! 






Lähimatkailun helmi on Hauhon viehättävä kylämiljöö, jonka eheä kokonaisuus on harvinaislaatuinen. Yksityiskohtiin on panostettu. Kaikkialla on samanlaiset punamullalla maalatut aidat, kyltit ovat selkeitä ja tyylikkäitä, pihapiirit selkeästi rakkaudella kunnostettuja. Heleä kesäilta ja suloistakin suloisempi kesäaamu saivat harkitsemaan toista yötä idyllissä. Sen sijaan sanoimme haikeat hyvästi kylälle, jonka soisi lukeutuvan monien vierailukohteeksi. Kirkon vierellä on hyvä parkkipaikka autoilijoille ja Pirkanmaalaisille tämä on hieno pyöräretkikohde. Näkötornilta on hulppeat näkymät järvelle. Kesäillan hurmaava tunnelma jää mieliimme tuomaan lämpöä ja iloa talven pimeyteen. 

Unelmamatkaterveisin Tuija



Valkeakosken silta