lauantai 29. syyskuuta 2018

Kesällä kerran

Photo by Mikko Tammiranta

Photo by Mikko Tammiranta

Photo by MIkko Tammiranta

Photo by Mikko Tammiranta

Villa Iiris on kuin luotu yhteisten juhlahetkien näyttämöksi. Kotimme on parhaimmillaan, kun sinne kokoontuu ihmisiä yhteisten hyvän mielen hetkien äärelle. Lukuisten sukukokoontumisten soisimme saavan jatkoa, vaikka nyt rippi-ja ylioppilasjuhlat ovat tältä erää ohi. Häähumusta saimme nauttia etäämpänä, mikä oli ihana kokemus. Kieltämättä olisin kehittänyt niin suuresta tilaisuudesta hurjaakin hurjemman stressin. 

Harmonia ja rauha ovat myös arjen hiljaisten hetkien lumo ja onni. Trendien aallonharjalla me emme leijaile, mutta onneksemme olemme löytäneet oman tyylimme jo varhain ja sen virkistäminen on helppoa. Peruspilarit kestävät aikaa ja kalusteiden paikkaa vaihtamalla loihdimme helposti uutta ilmettä. 

Juhlavalmisteluissa onkin aina hauskaa, kun kehittelen erilaisia asemointeja kotimme avariin tiloihin. Aivan tavallinen arkinen kotielämäkin saa vaihtelusta hyviä tunnelmia aikaan. Onko sinulla tapana muuttaa kotinne järjestystä? 

Kuvilla on minuun mystinen voima. Tämä lakkiaisjuhlien kuva saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Entäs jos...

Nuoruudessani olen työskennellyt kahvilassa eli sieltäkö lienee ihastukseni erilaisiin pöytäryhmiin. Salissa on iso pöytä, jonka aika ajoin siirrämme keskelle huonetta. Siihen on hyvä kokoontua koko perheellä, mikä nykyisin on harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on aikamoista taiturointia. 

Joulu on täällä ennen kuin ehdin sitä edes ikävöidä. Toivottavasti silloin viimeistään talomme täyttyy nuortemme äänistä ja touhusta. 

Täällä maalaismaisemissa mansardikattomme alla on kasvanut kolme rohkeaa, luovaa ja määrätietoista nuorta naista, joille nostan hattua. Puuhellan sytytys onnistuu ja luonto on tärkeä osa heidän jokaisen arkea, vaikka kaupunkimiljöössä elämänsä tällä hetkellä on. Väitän heidän vahvuutensa salaisuuden olevan meidän vanhempien uskallus vaihtaa radikaalisti elämämme suuntaa. Sinnikkyys on kieltämättä ollut joskus koetuksella, mutta kannatti muuttaa tänne metsän laitaan. Katuvaloista ei ole tietoakaan, lähikaupasta puhumattakaan tai palveluiden monipuolisuudesta. Toista se oli Tampereen keskustassa Rautatienkadulla,  johon en ole sekuntiakaan kaivannut. En edes silloin, kun saunan vesiputki oli jäässä monta kuukautta tai sähköt oli katki useamman vuorokauden yhden joulun pyhinä. Oli fiksu veto miltei ensimmäisenä hankkia puuliesi, jota ilman emme tulisi toimeen päivääkään. Tai no kesällä se on vähällä käytöllä.

Yksi ihanimmista asioista arjessamme on kömpiä aamu-unisena keittiön lieden ääreen ja laittaa mutteripannukahvi kiehahtamaan. Hidas aamu on ylellisyyttä kaurapuuroineen ja mantelimaitokahveineen isosta Hobstar -lasista, mikä on muodikkain ihastukseni. 

Huomaatko, miten tarina vei sinut kesästä syksyn tunnelmiin? Nyt onkin oiva hetki alkaa valmistella lauantai-illan tortilla-ateriaa. Hei, ollaanhan me sentään ruoan suhteen ajan hermolla. Suurinta herkkuamme on sushi, mutta se on kaupunkiretkien nautinto. 

Kesällä kerran -kuvasarja sai inspiraation läikähtämään äkkiarvaamatta, mikä oli taas yhtä hauskaa kuin aina.

                   
                     Tunnelmallista iltaa! <3 Tuija






sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Syksyistä melankoliaa



Syyspäiväntasaus on tänään. On aika hyvästellä kesä.
Teen sen haikein mielin kirjoittaen tätä postausta sinulle tässä kuopuksemme huoneeseen muotoutuvassa työskentelynurkkauksessani. Haaveilin tähän kylpyhuonetta tassuammeella, mutta vanhan talon rakenteita suojellaksemme päädyimme jatkamaan saman tapaan kuin kaikki nämä vuodet. Jos perheemme pärjäsi yhdellä suihkukaapilla niin eiköhän me kaksikin toimeen tulla. Pikkukuistin suihkuhuone on ollut toimiva ratkaisu ja voi, millainen ilon päivä olikaan, kun Idon suihkukaappi hohti uutuuttaan ja lämmin vesi pulppusi hanasta. Saunalla voin helliä itseäni kuumalla kylvyllä ihaillen kiukaan luukusta kajastavia liekkejä. Tuo nautinto vaatii vain enemmän työtä kuin vesihanan avaamisen, mutta se on aina sen vaivan väärti. Ammehaaveeni siis on jo toteutunut, vaikka ei vastaakaan unelmakuvaani sisustuslehdessä. 






Tämä syyskuu, aivan kuin koko toukokuisista häistä alkanut huima kesäkausi, on säiden puolesta ollut parhain pitkään aikaan. Toinen yhtä ihastuttava kesä oli vuonna 1997, kun elimme ensimmäistä kesäämme perheenä maaseudulla Villa Iiriksen lumoissa.


Romantikkona valkeat mekot, olkoot ne kaste- tai häämekkoja, saavat sydämeni sykkimään innostuksesta. Kauan sitten ompelin esikoisellemme kastemekon Kotilieden valmiin tarvikepaketin materiaaleista. Muokkasin mallin  pienokaisellemme sopivaksi helminapeilla. Tuosta lähti perinne, jonka soisin jatkuvan perheessämme. Jokaisella on ollut ikioma rintarossi pukunsa asusteena. Joka kerta jännitti, että arvataanko lapsen nimi etukäteen korun symbolisesta merkityksestä. Kukaan vieraista ei ainakaan kertonut oivaltaneensa yhteyttä. Kolmannella kerralla olin aivan varma, että tarkkasilmäinen mummi olisi sen hoksannut. 




Hyvän mielen taidot -yhteistyö on tuonut lukemattomia ihania hetkiä polulleni. Osaisinpa ottaa yhtä rennosti kuin tuo pienokainen kastemekossaan hetkeä ennen alakerran salissa pidettyä juhlaa. 




http://www.hyvanmielentaidot.fi/


Muutokset tarkoittavat aina siirtelyä ja karsintaa. Lempipöytäni sai seurakseen kaapin, joka kätkee sisälleen valokuvia matkan varrelta. Uppouduin katselemaan vanhoja otoksia ja hämmentävää on ajankulu. Juurihan nuo kolme tyttöstä istuivat saunarakennuksen portailla poseeraamassa kesken leikkien. 







Onneksi on joitakin traditioita, kuten tämä syksyinen Unelman nosto maihin. Sen on kaikki nämä vuodet hoitanut taitava naapurimme, jonka rauhallisilla otteilla on selvitty aina turvallisesti kotipihaan talviteloille. Kiitos!

Kolme kuukautta on tänään talvipäivänseisaukseen, jolloin valon määrä alkaa taas lisääntyä. Kevät ja uusi veneilykausi on iloinen odotettava asia, mutta nyt on muiden puuhien aika.

Syksyisestä melankoliasta voi nauttiakin. Puut on pinossa, tuplat taas paikoillaan ja Unelma pihassa. Siinä kolme syystyötä, joista yhden hoidan, kun siltä tuntuu. Eilen oli sen aika. Nyt voi syksy tulla! 





Lempipuuhaani on kuvien kanssa puuhastelu. Tähän hassuttelusessioomme Potokakin rannalla palaan aina halutessani hyvän mielen tuulahduksen. Inspiraation sain yhdestä Lantliv -lehden kuvasta, joka minulla oli mukana polkupyörän korissa mallina taitavalle kuvaajalleni.

Palaan usein ajatuksissani ihaniin muistoihini. Jos uni ei ole tullakseen niin kuuntelen tinnitusmasterini aaltojen kohinaa ja kuvittelen käyskenteleväni rakkaalla rannalla lempeän tuulen tuivertaessa kutrejani. Näin viime viikolla unta, jossa minua kehotettiin leikkauttamaan hiukseni. Tuota kehotusta en ota kuuleviin korviini!


Tekstini näköjään hypähtelee kuin syysmyrskyn viskelemät lehdet pihanurmella. Kiva, jos jaksoit pysyä mukana loppuun asti. Tartuin hetkeen, josta nautin ja toivon edes ripauksen välittyvän sinulle. 

Tuulta päin, Tuija





https://www.instagram.com/samos_in_my_mind/?hl=fi














tiistai 18. syyskuuta 2018

18.9.18




                                Aamu-usvan utuinen tunnelma on satumainen alku uudelle päivälle. 





Sumun seasta puskevat auringonsäteet saavat saunan punamultaseinän hehkumaan.






Lapio ja kottikärryt odottavat urhoollisesti ihmisen otetta.






                           Pihatie on johdattanut moniin seikkailuihin meistä yhden jos toisen.









                                                 Verannalla nautin kesän rippeistä.
                                     






                                                           Syyskesä, älä vielä mene! 
                      

                                                             18.9.18 <3 Tuija

maanantai 10. syyskuuta 2018

Havaintoja ihmisestä



Havaintoja ihmisestä on YLE:n ohjelmasarja, jossa pureudutaan ihmisen käytökseen vaikuttaviin ilmiöihin - sekä aitojen kokemusten että tutkimustiedon avulla. Ovatko podcastit sinulle tuttuja? Olen iloinen, että tyttäreni vinkkasi minulle tästä ohjelmasarjasta, jonka jaksoja olen nyt jo muutaman kuunnellut. 






Eilen lähdin etsimään tatteja ja samalla kuuntelin tätä kiintoisaa sarjaa yhden jakson verran. Sienisaalis oli löytämieni osalta mennyt matojen ja etanoiden suihin, mutta sainpahan raikasta ilmaa ja yhden ällöttävän hirvikärpäsen tuliaisiksi. Taisinpa tehdä riisuutumisen ennätyksen, kun yritin päästä piinaajastani eroon. 





Syyskesän valo on lempeä ja jotenkin erityisen vaikuttava. Auringon kajossa on monenlaisia syviä sävyjä ja tunnelma on hurmaava. 

Tuossa alimman kuvan tiskipinossa lavuaarissa näen arjen suloa. Uskon, että omalla asenteellaan voi vaikuttaa uskomattoman paljon siihen, miten arki asettuu uomiinsa. Tässä viheliäisessä räkätaudissakin on ollut se hyvä puoli, että olen malttanut levätä oloani kohentaen sisimpäni tarpeita kuunnellen. 

Hyvän mielen kortit olen taas ottanut aamurutiineihini, kun huomasin niiden jääneen taka-alalle. Tuon pienenkin tuokion korttien sanomaa pohdiskellen olen todennut tuovan kaipaamaani rauhaa ja seesteistä mielentilaa.

Käsin tiskaamisessa on monia minulle mieleisiä asioita. Lämmin vesi ja kauniit astiat täynnä muistoja kiinnittävät hetkeen, jossa menee muutama minuutti. Tosin joskus vähän pidempäänkin, jos toimeen tarttuminen on viivästynyt. 

Olisi mukava lukea kommenteista, millaisia tunnelmia sinun syksyysi sisältyy. Ilokseni huomasin saavani taas ilmoituksen uusista viesteistä sähköpostiini. Jotakin klikkailin, mutta enää en muista mitä. 

Syysillan terveisin Tuija



lauantai 1. syyskuuta 2018

Syyskuu, tervetuloa!




Autereinen aamu-usva maalaa pihapiirin lempeän utuiseen pehmeyteen. Syysaamuissa on oma aivan erityinen tunnelmansa. Suloinen suvi antaa sijaa uusille värisävyille. Pihakoivut kellertävät kuivan kesän jäljiltä ja  piharatamot sylkevät siemeniään pitkin poikin.

Tämä kesä oli ensimmäinen kesämme kahdestaan ikuisuuksiin ilman lapsia ja lemmikkejä, mikä loi monenlaista mahdollisuutta tarttua hetkeen ja toteuttaa meidän kahden itsekkäitäkin unelmia.




Kesä alkoi ihanaakin ihanimmilla nuortemme hääjuhlilla ja viirinauhat jatkoivat kulkuaan verannallamme tuoden hyvää mieltä kesäisiin aamuhetkiin. Päätinkin antaa niiden jäädä tuohon ennaltamääräämättömäksi ajanjaksoksi, koska niihin kiteytyy muistoista parhaimmat. 

Kaikenlaista pientä ja tarpeellista on tullut tehtyä, mutta antoisinta olivat loputtomilta tuntuneet joutilaat lomapäivät sekä kotimaisemissa että rakkaalla Samoksen saarella. Instagramissa voit olla mukana kuvakertomuksessani seikkailuistamme eri puolella saarta sekä kävellen, autoillen että pyöräillen. Jännittävin oli kokemus maanvavahtelusta allani autiorannalla. 

Olen kiitollinen kahdesta erilaisesta matkasta tuttuihin maisemiin. Ensimmäinen oli pitkään mielessä ja suunnitelmissa harkiten toteutettu. Toinen oli puolestaan yllättävän päähänpiston seurausta, koska koimme olevamme sen ansainneet. 

Vieläkin olen ihmeissäni, miten viikko tuntui miltei yhtä pitkältä kuin aiempi kaksiviikkoinen. Mielentila ratkaisee sekä majapaikka. Jälkimmäisellä matkallamme majoituimme pieneen Ireonin kylään, jossa saatoimme aloittaa jokaisen aamumme pulahduksella pikkupoukaman turkoosinsinisiin aaltoihin. Uskoakseni sekin, että tuo kaikki oli ekstraa kesämme kulkuun toi oman lisähohtonsa ja levollisuuden nauttimiseen kiireettömästi. 

Muistot pitkistä kävelyistä uusilla reiteillä kantavat pitkään. Lukijasta saattaa vaikuttaa, että elän menneessä tai tulevassa, mutta väitän silti olevani tässä hetkessä. Olen kokonaisuus, jota kokemukset Välimeren maassa maustavat vahvasti. 

Nyt sytytän kynttilät verannalle ja nautin saunan jälkeisestä raukeudesta hyvässä seurassa. 

              Lauantai-illan iloja sinullekin lukijani!

                                            <3 Tuija












keskiviikko 8. elokuuta 2018

Fifth anniversary

Happy International Cat Day! 


Elokuun kahdeksantena vietetään kansainvälistä kissapäivää. Kissojen oma merkkipäivä on aiemmin mennyt minulta ohi, mutta tänään se saa erityishuomioni tämän tekstin sivujuonteena. Omistan tämän juhlapostaukseni rakkaille kissaneidoillemme, joilla on aina ja ikuisesti erityinen paikka sydämissämme. Molemmat elivät pitkän elämän luonamme.






























Koti meidän -blogi saavutti tänään veikeän viisivuotiaan ikävaiheen. Hupsista vaan ja minä olen bloggarina tässä hetkessä, josta en osannut edes haaveilla tälle taipaleelle lähtiessäni. 

Vuosi 2013 on lähellä. mutta kaukana. Miten kaikki alkoi? -postauksessa pääset blogin alkuaskeliin.




******************************************************





Koti meidän


Kun Adolf ja Maria 
palasivat maailmalta
kultaisista puista
he rakensivat huvilan

Mansardikatto
ja jalka graniitista
kuisti aamuvaloon
ja pihalle puutarha

                      Nyt se on koti meidän
                      unelma ja onni
                      on vaihtunut
                      sinuksi ja minuksi
                      tuo vanha romanssi

Tämän oven taakse 
ei pääse kiire
sen kun lukitsemme
saapuu rauha sydämeen

                     Nyt se on koti meidän
                     unelma ja onni
                     on vaihtunut 
                     sinuksi ja minuksi
                     tuo vanha romanssi

Kun onni ja unelma 
kohtaavat maailmalla
kultaisista puista
ne rakentavat huvilan

                    Nyt se on koti meidän
                    unelma ja onni
                    on vaihtunut 
                    sinuksi ja minuksi
                    tuo vanha romanssi



- Lauri 1997



 *********************************************************************************




Sinä, joka olet seurannut matkassa jo pitkään tiedätkin, mikä on minulle tärkeintä bloggaamisessa, mutta mites sinä tänne vasta tupsahtanut. Ilolla lukisin, millä mielellä tulit, viivähdit ja jatkoit matkaasi?  Toiveita ja kehittämisehdotuksia otan vastaan. Kommenttilaatikkoon on hauska kurkistaa, kun sinne kilahtaa postia. Toivottavasti vain saan sähköposti-ilmoitukset toimimaan. Pitäkäähän peukkuja!

Oheisten linkkien takaa löydät aiempien vuosien merkkipäiväpostaukset:

Kaikissa kirjoituksissani on jokin yhteinen tekijä, jonka merkitys on huomattava osa elämäntapaamme. Mikä se on? 
Kiinnitätköhän sinä huomion samaan kuin minä...


Tasan kaksi viikkoa sitten asetuin poseeraamaan uuden lempikyläni rantapenkereelle iltavaloon ennen herkullista välimerellistä ilta-ateriaa.

Elämälle kiitos kaikista kokemuksista matkan varrella! 

<3 Tuija



Samos in my mind

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Aina, joskus, ei koskaan



AINA

Samos tuo hymyn huulille.

Lomamatkamme suuntautuvat tuttuihin, rakkaisiin maisemiin Samoksen saarelle. 
Kreikan kesäkotimme sijaitsee Pythagorionin pikkukujien suojissa.
Polkupyöräilemme mielellämme ja kulkuneuvomme olemme jo vuosia vuokranneet John's Rentalsilta pääkadun varrelta. Retkemme suuntautuvat pitkää Potokakin rantaa myötäilevää tietä pitkin Ireoniin ja takaisin hissun kissun rauhakseen meressä pulahdellen. 

Rakastan aurinkoa ja meren kohinaa sekä
pikkukaupungin iltahämärää ja hyörinää.


Tilaan joka päivä ainakin kerran kreikkalaisen salaatin. Kannan olallani lempikorikassiani miltei aina. Sinne sujautan ostokset lähikaupan kassalla: hedelmiä, jogurttia ja vettä.


Kävelen Ilse Jacobsenin varvastossuissa aamuin, päivin ja illoin.










Jos matkakumppaniltani kysytään 
niin kuvaan aina, kaikkialla, kaikenlaista.







Onneksi hänellä on taito tallentaa hetkiä kärsivällisesti ja olenkin enemmän mieluusti hänen kuvattavanaan, mikä välittynee lopputuloksessa.






                                             JOSKUS













































Automme on valkoinen ja toiveemme toteuttaa ystävällinen rouva Aramiksen toimistolla. Kaaraa ohjailen minä, vaikka aluksi jonkin verran jännittää. Joskus kurvailemme tuttuja reittejä, toisinaan poikkeamme sivupoluille. Tällä kertaa seikkailimme entistä rohkeammin, kun alla oli Suzuki Jimny. Uusia löytöjä on huikeaa tehdä. Riemu oli pirskahteleva, kun vuosien etsintä päättyi. Kiitos ystävämme Marian. Pikkuruinen ranta kirkon kupeessa oli etsimisen arvoinen. 







Toisinaan olen tyytyväinen näihin Studio Kallistin portaikossa räpsäisemiini potretteihin. Joskus on kiva palata lomamatkan tunnelmiin ja muistella, mitkä asut olivatkaan suosikkejamme. Saattaa olla, että tiukan paikan tullen pärjäisin pelkillä bikineillä, kaftaanilla ja flip flopeilla. Tosin silloin jättäisin astumatta ratin taa. Valkoisten pellavapaitojen silittäminen virittää lomatunnelmaan.







Joskus aamupalan valmistaminen kyllästyttää ja silloin hilpaisemme kahvilaan. Aloitan aamuni maitokahvilla, kun kaipaan ekstrapiristystä. Joskus vielä otan mukaani smoothiekoneeni ja viherjauheet.


Aamu-uinnin ilo






EI KOSKAAN


Vannomatta paras, mutta vaikea kuvitella, että Samos ei enää koskaan olisi matkakohteenamme. Monta mukavaa lomaa jo siellä vietetty ja haaveena lukuisia uusia. Tämä oli kolmas kerta kahdestaan Samoksella. Aurinkoviikkojen lukumäärä lähentelee jo kolmea kuukautta rakkaissa maisemissa. 

Yhteisiä matkoja emme koskaan pidä itsestäänselvyytenä. Koskaan emme aio majoittua all inclusive -hotelliin tai isoon resort -lomakylään. Paikallisia ystäviämme emme unohda koskaan. Aito läsnäoleva kohtaaminen ei mene koskaan pois muodista tai tamaris -puun katveessa istuskelu kaikessa rauhassa hyvän kirjan kera.

Illalla ei koskaan tiedä, mistä herkkupöydästä itsensä löytää. Me emme koskaan pukeudu eriparisesti. Kokonaisuus ratkaisee!
Katson aina peiliin ja en koskaan lähde ulos, jos en ole tyytyväinen näkemääni. Nuttura on mennyt uusiksi lukemattomia kertoja juuri lähtöhetkellä. Suosikkikorviksistani en koskaan voi etukäteen olla varma. 





Kiitos tämän postauksen otsikosta kuuluu Sopusointuja -blogin Maaritille, joka jakoi inspiraationsa meidän lukijoidensa iloksi. Hän, jos kuka ymmärtää Samos -intoiluni. Tällainen toteutus tällä erää, inspiraatiolla.

Koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana pilkottaa.

Helleterveisin Tuija