sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Oi, toukokuu!










Mättähältä mättähälle lähdin tallustelemaan pitkin poikin pihamaatamme.  Luonnon ihmeet luovat toiveikkuutta. Saman tien lumen sulettua siellä täällä ovat sinen sävyt värjänneet eteerisen harmaan maaston laikukkaaksi. Tänäkin vuonna yritin hahmottaa, kuinka lukuisia erilaisia värisävyjä saatan havaita sinivuokkomeremme kaunokaisissa. Lapsuudenkotini valkovuokkokeitaat ovat vaihtuneet välimerellisen sinen mättäiksi tällä mäenkumpareella järven lähistöllä. 

Aikani aurinkoisesta vappusäästä nautiskeltuani kapusin parvekkeelle aurinkotuoliini, jossa ei ihan vielä ollutkaan lokoisat oltavat tuulen tuivertaessa niskaani. Tarkenin kuitenkin kotvasen ihailla pihakoivumme aavistuksenomaista viherrystä. Voi olla, että silmujen vihreys oli mielikuvitukseni tuotetta, mutta aivan varmasti tuo jättipuu on ensimmäisenä silmujen puhkemiskisassa. 




Voi Neiti Kevät, miten olenkaan Sinua kaivannut. Tervetullut Sinä ja toukokuu!
Maiseman heräillessä kohmeesta näen ympärilläni valtavasti voimaa ja energiaa, jonka sydämestäni toivon tarttuvan myös minuun. Pitkän pitkä talvi on kuitenkin nyt ohi ja lempivuodenaikani tässä ja nyt. No, oikeastaan kesä on ehdoton suosikkini, mutta keväällä odotus kihelmöi varpaisiin asti. Pidän tästä olotilasta, kun vaatetus kevenee ja hiki helmeilee otsalle pakottaen vähentämään varustusta kerros kerrokselta. 

Useina keväinä meillä on ollut juhlavalmistelut vauhdissa tai jotakin muuta jännittävää kotitantereilla suunnitteilla. Tämän kevään tallennan tuokio tuokiolta sieluni sopukoihin, koska elämän pieniä ihmeitä täytyy vaalia ajan kanssa. 

Ilomielin hyssyttelisin perheemme pienimpiä piiperoisia tässä lempituolissani pihaterassin suojissa. Tiedän, että senkin aika tulee!

Toukokuisin terveisin Tuija, mummimumminen



lauantai 26. maaliskuuta 2022

Pääsiäistunnelmia etsimässä kuva-arkistojen kätköistä


Villa Iiriksen kevät 2022 on saapumaisillaan. Pari ensimmäistä nuppuista perunanarsissia nappasin heti, kun ne huomasin Ikean kukkahyllyllä. Luotan niiden avaavan tuoksuvat kukkansa pääsiäiseen mennessä. Helmilijoilla somistan verannan tuonnempana. 

Harkitsin ottavani esille betoniset pääsiäiskoristeemme, mutta sen sijaan koukutuinkin selaamaan pääsiäispostauksiani vuosien varrelta. Poimin kuluneilta kahdeksalta vuodelta joukon keväisiä kirjoituksiani, joiden kuviin liittyi monia ihania muistoja ja tunnelmia. Liitän tämän postauksen loppuun linkit niihin, jos innostut sinäkin kurkistelemaan tunnelmasta toiseen Villa Iiriksen keväissä vuodesta 2014. 

Aloitin bloggaamisen vuoden 2013 elokuussa tai tarkemmin sanottuna harrastukseni virisi jo paljon aiemmin, mutta tuolloin viimein rohkenin julkaista ensimmäiset tuotokseni Villa Puomin Hannan kannustamana. Alkujaan valokuvaaminen ja sen tuoma hyvä olo kannustivat luomaan jotakin aivan omaa. Matkan varrella kirjoittamiseen olen saanut varmuutta ja tunne, jolloin sormet kiitävät näppäimistöllä ajatusten pulpahdellessa mieleen, on huumaava. Täydestä sydämestäni voin sanoa, että kuvien ja tekstin liittäminen yhteen kokonaisuudeksi on voimauttavaa. Ilomielin palaan aika ajoin näihin kuvallisiin kertomuksiini elämästämme Villa Iiriksen vaalijoina. Ainutlaatuisia hetkiä ja kokemuksia on ilo jakaa myös teidän uskollisten seuraajieni kanssa. 

Pääsiäisen aika oli alkuaikoina aika erilainen lasten ollessa pieniä. Silloin väsättiin virpomavitsoja isot kimput palmusunnuntaiksi ja suklamunakätköjä etsittiin innolla ympäri kotia. Pikkunoidat kuraisine saappaineen tallustelivat pitkin kylän raittia talosta toiseen toivotellen hyvää pääsiäistä. Kodin värimaailmakin on muuttunut vuosien varrella seesteisemmäksi muiltakin osin kuin värikkäät kumpparit rivissä kuistilla. Näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä meidän puhtiamme laitella kotiamme pala kerrallaan mieleisemmäksi. Iän myötä on joko tullut viisautta hillitä villeimpiä visioita tai suoda itselleen myös levon hetkiä tekemättä yhtään mitään. Taakse jäänyttä elämää taitaa olla tapamme innostua jostakin 'pikkukohennuksesta' kesken leppoisan lomapäivän. Saimme aikaan aikamoisia lumipalloefektejä, joista seurasi kyllä paljon loistavia juttuja: raikasta maalintuoksua, siistejä tapetteja tai metritolkulla panelointeja joitain mainitakseni. 




Kuluneet pari vuotta ovat suoneet mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihimme. Onni on koti, jossa viihdymme ja nautimme olostamme kaksistaankin. Huvila, jossa on sata vuotta sitten vietetty kesäelämää on osoittautunut oivaksi kasvupaikaksi lapsillemme ja nyt myös mummolaksi, johon kokoonnutaan yhteen sopuisasti siskonpetiin.

Ensi yönä kellon viisareita siirretään tunti kohti tulevaa kesää. Sen kunniaksi saatan huomenissa nostaa kuvieni somisteet piirongin peilin eteen. Turkoosit pikkumunat tuovat Samos -tunnelmaa ja toivoa tulevista matkoista. Pajunkissoja keräsinkin jo viime viikonloppuna ison kimpun tien viereltä. Niiden oksille ripustan valkeita pieniä lasimunia. 

Olisikohan pääsiäisen aika näillä eväillä viritelty valmiiksi vai kumpuaako mieleni syövereistä uusia ideoita. Se selviää vähitellen. 

Viimeisen kuvan yllä on linkkejä keväisiin postauksiini, ole hyvä!

Kevätmielellä, Tuija



















 

lauantai 29. tammikuuta 2022

Lempinäkymiäni mun




Mikä lie kommervenkki laittoi kuuluisan sinnikkyyteni koetukselle. Lopulta alkoi taas tekstiä syntymään toivomallani tavalla. Nyt en tarkoita sisältöä vaan teksinkäsittelyohjelma raastoi hermojani ja näköjään ei hellitä vieläkään. 
Kummallista kerrassaan...

Nyt onnistuin saamaan kursorin tähän niin voin aloittaa siitä, mistä ajatukseni tänään virisi viikonlopun lumimyrskyä odotellessa. Setvin hetken kuvakansioitani ja tämän postauksen kuva unelmakarttaraakileestani pysäytti ja se, että Minun voimapaikkani -tekstini on tilastojen mukaan yksi viime aikojen eniten luetuista teksteistäni. Julkaisin sen kahdeksas tammikuuta välimerellisten tunnelmieni kaipuussa. Jäin sen jälkeen miettimään, olenko lainkaan läsnä tässä ja nyt vai vain unelmoimassa tulevia tai muistelemassa menneitä. Voin kertoa, että välillä pää on pilvissä, mutta jalat tukevasti kinoksissa kuten Huopatossurakkautta osoittaa. 

Joopa joo, nyt Blogger heitti vielä kuvatkin ihan sikin sokin ja tällä mennään! 

Aiemminkin olen kirjoittanut, miten reseptit ja tiukan tarkat säntilliset ohjeet eivät saa minua syttymään. Tämä liittyy monenlaiseen vapaa-ajan tekemiseeni. Parhaat ateriat loihdin tyylillä nyhjää tyhjästä kuten tällä viikolla, kun kauppaan ei ollut asiaa syystä tai toisesta. Ompeluksistani ikimuistoisimmat olen hurauttanut luottaen onnistumiseeni, kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Vuosia sitten nuorena lempivillapaitakin valmistui televisiota katsellen ja samalla kokeisiin lukien. Rehellisesti sanottuna tuohon en enää mitenkään venyisi kuten hyppelyihin kaunoluistimillanikaan. Jälkimmäisestä olen luopunut lääkärin kehotuksesta. Operoitu polveni saattaisi vihoitella pitkään äkillisestä kosketuksesta jäähän tasapainon pettäessä.

Mistä sitten saan voimaa ja virtaa?

Rauha, rentous, levollisuus, harmonia, hyväntahtoisuus, ystävällisyys, kauneus pullahtivat ensimmäisenä mieleni sopukoista. Tärkeintä on säilyttää tasapaino elämän eri osa-alueiden vaatiessa huomiotaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olen opetellut tervettä itsekkyyttä tässä elämänvaiheessa, jossa sille on tilaa ja mahdollisuuksia. Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, mikä sinulle on hyväksi. 

Jokainen luo omannäköisensä elämän valinnoillaan ja hyvä niin. Villa Iiris on meidän mullistavin valintamme, joka on muokannut meistä meidät. Tästä olen monesti aiemminkin kirjoittanut ja nyt jälkikasvun lennettyä maailmalle olen huomannut lapsuudenkodin merkityksen heillekin muuttuneen näkökulman avarruttua maailmalla seikkaillessa. 

Boheemiksi monet kokevat tämän elämäntapamme, joka minusta on vain rento ja inspiraatiosta voimansa ammentava. Ilman sitä pientä lehti-ilmoitusta Aamulehdessä lokakuussa 1996 ja minun tiedonhaluani todennäköisesti emme olisi nyt tämän miljöön vaalijoita puhumattakaan toiveikkaasta myötäinnostamme, jonka avulla on selätetty kinkkisiäkin tilanteita.

Kuvia silmäillen saat pilkahduksia siitä, mikä tuo iloa elämääni. 





Unelmakarttani mun


Kaksi oikein, yksi nurin -sukat




Koti!

Kukat!

Kasvit!

Retket!

Luonto!

Rakkaus!

Estetiikka!

Värien harmonia!

#villaiirisimpressions

Vanhojen rakennusten lumous!


Tämäkin alakuvan ikivanha vuohipaimenen maja vei sydämeni mennessään. Huikeaa on ollut tutustua nuoriin ihmisiin, joilla samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin meillä saarella kaukaa pohjoisesta piipahtavilla. Taito nähdä ränsistyneestä rotiskosta toteutuva visio valmiista on supertaito.



#samosinmymind

#kuvauslokaatio

Ajatuksia, unelmia, haaveita on hyvä vaalia lempein ottein. 

Lauantai-illan terveiset Sinulle lukijani! Tuija



sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Huopatossurakkautta


Huopasaappaani mun






Blogiyhteistyövierailu kaksi vuotta sitten  Lahtisen huopaliikkeessä Jämsän Partalassa on vielä tuoreena mielessäni. Oli huikea tutkailla valtavaa valikoimaa erilaisia huopatuotteita, joista lapsuudesta tutuimpia olivat unelmoimani värikkäät huopikkaat. #lahtiset on ajassa mukana ja löytyy erilaisista sosiaalisen median kanavista sekä konkreettisesti täältä.







Kirjoitin toissa vuonna postauksen uutukaisista huopakengistäni ja ne ovat totta totisesti olleet elämäni parhaat pakkaskelin jalkineet. Lämpimät, tyylikkäät ja ihanat jalassa. Lukuisia kertoja olen kertonut kysyjille tarinan niiden alkuperästä. Kiitollinen olen tästä hyvinvointiani kohentaneesta yhteistyökuviosta!

Kotielämän kukkanen ovat puolestaan nämä Aamutossut, joita eri värisinä ja kokoisina käytetään meidän perheessämme ympäri vuorokauden tai no yleensä yöaikaan nukutaan, mutta tarvittaessa silloinkin, jos kukutaan yöaikaan kamomillateetä hörppien. 

Huopatossut ovat miltei lämpimimmät paljaissa jaloissa. Usein kipitän niissä saunallekin pihan poikki ja ne on mukava sujauttaa jalkoihin kylpemisen jälkeen. Lahtisen kauppaan pääset linkkiä klikkaamalla. Uskon, että yllätyt huopatuotteiden monipuolisuudesta. 

Lahtisen Huopaliike täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Kannattaa kurkistaa tämä juhlavuoden video!  

Ihailtavaa, että perheyritys on edelleen voimissaan ja 2020 -luvullakin on mahdollista löytää käsityötaidon näytteitä, joiden suunnittelu palvelee myös tässä ajassa. Etätyöntekijällekin nämä ovat passelit hyvän mielen töppöset. 

Lempihuopikkaani ovat tämänkin talven aikana pitäneet varpaani turvassa pakkasen puraisuilta. Parasta on, että ne sopivat värimaailmaani täydellisesti mottona 'tyyli ennen kaikkea'. 













Lämpimät onnentoivotukset 100 -vuotiaalle Lahtisen Huopaliikkeelle täältä saman ikäkauden pihapiiristä 


                                        Sydämellisin terveisin Tuija


 



Punalan talviasu

lauantai 8. tammikuuta 2022

Minun voimapaikkani









Millaiselta voimapaikassani näyttää? 

Mitä ääniä voimapaikassani kuuluu?

Miltä voimapaikassani tuoksuu?

Miltä voimapaikassani tuntuu?

Milloin voimapaikkani on parhaimmillaan?

Miksi valitsin juuri tämän voimapaikan?

Mitä otan vaoimapaikastani mukaan?

Mitä aion tehdä saamallani voimalla?









Tärkeintä tänään on lentää mielikuvituksen siivin haaveisiin, unelmiin ja rakkaisiin muistoihin, jotka tässä hetkessä ovat JIM eli jotain ihan muuta.

"On tärkeää, että jokaisessa päivässä on jotain sellaista, ihan muuta, joka irrottaa meidät kuormittavasta arjesta ja vie mielen ihan muualle. Mikä siis on sellaista miellyttävää puuhaa, joka puhuttelee sinua, mikä irrottaa arjesta, mihin uppoat?"












 

Maaret Kallion Mielen taidot -kurssimateriaalia selaillessani ja Lujasti lempeä -kalenteriani lehteillessäni Samos mielessäin vaati päästä tuomaan valoa tammikuiseen lauantai-iltaan. Hämärässä palapelin tekeminen alkoi miltei ärsyttämään, joten sukelsin kuvieni avulla lempeisiin lomatunnelmiin, joihin kaipaan suunnattomasti. Ikävä raastaa sisintäni, mutta toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan ja uusiin retkiin. Elämänpuu -palapelini pariin palaan paremmalla mielentilalla valoisaan aikaan. Sinnikkyyttä se vaatii kuten matkahaaveiden elävänä pitäminenkin.  

Minun voimapaikkani löytyvät sieluni sopukoista ja tinnitusmasterin aaltojen kohinan saattelemana pujahdan rakkaisiin maisemiin tallustelemaan yön pimeinä hetkinä, jos uni on kadoksissa. Kesän kuumuudessa leppoisa kävely pitkin poikin Samoksen saarta on tallentunut kehoni jokaiseen soluun. Miltei merellisiin tunnelmiin pääsen kylpyammeessa rentoutuessani. Kolmesti viimeisen viikon aikana olen kellunut mielikuvieni aalloilla vahvistaen unelmiani kuumasta kylvystä nauttien. 

Tiedonhaluinen, kun olen niin kuulisin mieluusti, millainen on sinun voimapaikkasi. Kerro, jos koet sen luontevaksi. Onko tunnepysäkki -harjoitus sinulle tuttu? Sen avulla saatat päästä ankkuroitumaan hyviin hetkiisi. 

Välimerellisiin tunnelmiin, Tuija