keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Helmiajatuksia






Helmi -sana lukeutuu lempisanoihini itselleni monimerkityksellisenä ja erityislaatuisena. Helmikuu on yksi lempikuukausistani sattuneesta syystä. Äidiksi tulin ensimmäisen kerran paukkupakkasten siivittämänä kolmisenkymmentä vuotta sitten ja toisen kerran muutamaa vuotta myöhemmin talvisissa olosuhteissa silloinkin. Jo lapsuudessani peltojen keskellä metsien siimeksessä nautin talven taittumisesta ja lumihangen jääkiteistä heijastuvista helmistä. Ajankohdassa on lukuisia helmihetkiä tässä ja menneisyydessä. SelIaisia pieniä ja isoja sekä keskikokoisia ja kaikkea siltä väliltä, kirkkaita, himmeitä ja vaaleanpunaiseen taittavia.






Tähän kotiin helmiponttipaneelit ovat kuuluneet huvilan rakennusajoilta lähtien, mitä me ilomielin olemme vaalineet ja kehitelleet kulma kulmalta. Koristelistoitukset ja helmenvaaleat paneeliseinät ovat mieluisat edelleen ja olenkin sanonut, että meillä on ollut taito tehdä remonttia niin, että kotimme vaikuttaa siltä kuin se olisi ollut tällainen aina.  Erityistaito on tehdä valmiiksi vanhanoloista pintaa. Tarkoitus on antaa elämänjälkien tuoda kerroksellisuutta ja aitoutta kokonaisilmeeseen. Tosin tuskin me kovin syvällisiä tänne muuttaessamme ehdimme mietiskellä. Purkamalla vanhojen pintaan esiin ottaminen on ollut huikea taival. Nuoruuden innolla ja villeillä visioilla puskettiin eteenpäin luottaen näkemykseemme, joka on ohjenuoranamme tänäkin päivänä. Vauhti on kylläkin talttunut kummasti joko viisastuttuamme tai uuvahdettuamme. Elämä ei käy tylsäksi, kun on aina jotakin työn alla tai ainakin suunnitelmissa. 

Koti on elämän keskiössä turvasatamana, jossa voimme suunnitella, ideoida, visioida ja unelmoida uusista kirkkaista hetkistä vuosien helminauhaan. Perustin tämän blogin näille kotiajatuksilleni, mutta kuvavirrat sekä sanat ovat lähteneet kulkemaan omia uomiaan näiden kymmenen vuoden aikana. Kokonaisuus ratkaisee on mottomme ja se pätee myös tähän lempipuuhaani, koska puuhasteluahan tämä on. Antoisaa sellaista minulle ja satunnaisille vierailijoille. Inspiraation herätti tämän päivän pari kohtaamista. Kiitos S ja J! 


Valloittava
Ihana
Luova
Lempeä
Auvoisa

Ihmeellinen
Iloinen
Rakas
Inspiroiva
Satumainen

Helmeilevin terveisin! Tuija





 

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Villa Iiriksen tammikuu 2023




Viikko, pari sitten vihmoi vettä taivaan täydeltä ja kotipihassa auton ikkunan läpi maisena näytti satumaiselta. Valoketjut loistivat kilpaa kynttelikköjen kanssa. Nyt ne kaikki on jo pakattu talteen tai ainakin miltei laatikkoon asti. Ikean vaalea jättikassi osoittautui niin käteväksi, että se imaisi sisuksiinsa kaikki sikin sokin. Sain vietyä sen kuitenkin verannalta jaloista pyörimästä T-huoneen kaaoksen jatkoksi. Energiaa säästääkseni käyntini ja puuhastelut näperryksineni omassa rakkaassa valtakunnassani on jäänyt vähiin. 

Toiveikkuuttani kasvattaa jokainen läikähtävä auringon säde ja tuota pikaa kevään aika saavuttaa tämänkin kolkan. Viime viikolla istahdin vuoden ensimmäisen kerran verannalle iloitsemaan hetkestä nauttien kupin lämmintä juotavaa. Ylläni oli toppatakki ja huopatossut jalassa sekä superihana muhkupiponi päässä. Tarkenin siis loistavasti! Paljaita sormiani lämmitti lempikuppini. 






Valon lapsi mä oon... ei lukeudu lempilauluihini, mutta nuo sanat sopivat minuun. Kiitos kirkasvalolampun selviän nykyisin hyvin kaikkein hämärimmän ajan oikeastaan suorastaan mainiosti. Kerran hölmöyksissäni iltapäivän valopläjäys pitikin hereillä piiiiitkään ja siitä otin opikseni. Seuraava aamu oli tahmeista tahmein, mikä oli ärsyttävintä ikinä. 





Yläkerran sänkykamari on kevään airut, joka tuo iloa jo näin aikaisin seinille siivilöityvine valonsäteineen, jos aurinkoiseen aikaan sattuu paikalle rientämään. 




Päivittäinen pysähtyminen sisintäni sykähdyttävien asioiden, hetkien ja ilmiöiden äärelle on olennaista elämässäni. Jäljet hangella, tuulen tuiverrus katolla, narahtelevat lattialankut, puiden tuoksu metsässä...

Kitara se soi ja Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. 


Talvi-illan terveisin Tuija




 

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Joulun kukat Villa Iiriksen tapaan









Villa Iiriksen ensimmäisenä oikeana mummolajouluna listani kärkitilaa eivät tänä vuonna käytännössä pitäneet pellavaliinat, kankaiset lautasliinat eikä kauniit kukka-asetelmat. Mieleni perukoilla kylläkin kyti haave perinteisistä  kattauksista. Katajanoksat valolankoineen toivat riittävästi juhlan tuntua ruokapöytään ja kuuntelin järjen ääntä enkä testannut eläviä kynttilöitä kattauksen somisteena tähän tapaan

Rakastamieni joulun kukka-asetelmien äärelle ennätin vasta uuden vuoden alla tehtyäni superlöytöjä Bauhausin alehyllyistä. Euron riutuneet jouluruusut ja amaryllikset oli pakko pelastaa hellään hoivaani viileästä hallista. Hyasinttejakin kahmin tuomaan tuoksua saliin. Autossa tuoksui huumaavalta ajellessamme kohti kotia. 

Ilmiönä tämä ei ole mikään ennenkuulumaton, koska joulun mentyä on ihana pysähtyä ajan kanssa nautiskelemaan kaikesta kauniista. Joulun aikahan on vieläkin, vaikka olen ällistyttänyt itsenikin suunnitelmilla kuusen viemisestä pihalle jo näin varhain. Listasin muistioon joulun suosikit ja tärkeimmät muistettavat. Suunnittelin valmiiksi höyhenkranssien uusia sijoituspaikkoja ja tällä kertaa laitan visusti talteen ikkunoiden kyntteliköt niin, että varmasti löydän ne ajoissa. Ajan myötä olen alkanut ymmärtää tehokkaan anoppini pitkiä muistiinpanolistoja, joista löytyi kaikki tarpeellinen kirjattuna kauniilla käsialalla. 

Loppiaisena aion hauduttaa vielä yhden annoksen makoisaa riisipuuroa herkuteltavaksi tuoreen piimälimpun kera. Jouluaattoaamuna puulieden äärellä hikoili puurojamme hämmentämässä mestarikokki, jonka sillisalaatti pääsi listallemme uutuutena. 

Villa Iiris kukoistaa juhlien aikaan kaikkine epätäydellisyyksineen. Mottomme Kokonaisuus ratkaisee sopii sekä arkeen että juhlaan. Elämässä mikään ei koskaan tule täysin valmiiksi eikä täydelliseksi eli nyt on näin, mikä on riittävän hyvää tässä hetkessä. 

Toivotan sinulle lukijani seesteistä alkanutta uutta vuotta ja lempeitä pysähtymisen hetkiä sinulle sopivien asioiden ja tekemisten äärellä. 

Tammikuisin terveisin Tuija







 

maanantai 2. tammikuuta 2023

Aurora -kynttiläsarja

Aurora kynttilät








Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua -sanonta sopii jouluummekin Villa Iiriksessä, joka on vanha huvilaneito kuin morsian konsanaan. Perinteet saavat tuoreita aineksia rinnalleen nuorten mieltymysten myötä. 

Aurora -kynttiläsarja edusti joulupuussamme uudenlaista valaistusta hämäriin hetkiin. Johdottomat kynttilät kaukosäätimineen helpotti valtavasti kuusen koristelua ja voin vain kuvitella, miten paljon kätevämpää on koristeiden ja kynttilöiden riisuminen sitten, kun sen aika on. Punaisia somisteita lastasin jo puisen kuorma-auton lavalle odottamaan siirtoa joulupiirongin kätköihin tämän vuoden joulun aikaa odottamaan.

Joulupuu on pkkuruisesta takametsästämme kaadettu tuikitavallinen suomalainen metsäkuusi, jonka olimme käyneet valitsemassa jo hyvissä ajoin. Tosin luminietosten keskellä emme olleet enää lainkaan varmoja oliko tämä se ennakkoon mieleen painettu. Riittävän sopusuhtainen ja malliltaan sohvan taakse oivallinen oli tavoite ja tällä kertaa pituutta osasi arvioida joku minua tarkempi. 

Kastelukannu puun juurella takaa, että muistan tarkastaa päivittäin vesiastian tilanteen. Alussa kuusi on varsinainen juoppo ja kokeeksi laitoin kaksi sokeripalaa heti ensimmäisellä kastelukerralla. Hyvinvoivalta vaikuttaa ja luotan välttyvämme rapisevalta havukasalta.

Aurora -nimikin viehätti näissä kynttilöissä. Onhan meillä sama nimi kuopuksen toisena nimenä. 
Aurora-nimen taustalla on kreikkalaisten aamuruskon jumalatar, josta roomalaiset käyttivät nimeä Aurora ’aamurusko’
Airamin ovat kaikki meidän aiemmatkin kuusenkynttilät, joista yksi langallinen paketti pääsi Turkuun viedyn kuusen mukana tuomaan valoa joulun odotukseen Tuomiokirkon lähistölle tyttären kauniiseen kotiin.

Turun joulutunnelmassa on jotakin maagista. Kävimme ensimmäisenä adventtiviikonloppuna hakemassa mieliimme sieltä joulutunnelmaa ja onnistuimme siinä paremmin kuin hyvin. Nyt alankin jo vähitellen olla valmis luopumaan jouluisista puuhista ja ensimmäiset raikkaat kevättalven pakkaspäivät tuokoon valoa ja virkeyttä tullessaan. Joululeipäaineksia olisi vielä jäljellä ja voisihan taikinan pyöritellä sämpylöiksikin. Pari valkosipulisilakkaa odottaa pääsyä leivän päälle. Yhden purnukallisen laitoin pakastimeen kesäherkuksi juhannuksena uusien perunoiden kanssa nautittavaksi.

Kokeilin liittää tuonne loppuun pikkuvideon joulukylästämme, josta toivon muotoutuvan mummolan perinne. Toivotaan, että onnistun! 
No, ei suostukaan tallentumaan. Rusta -liikkeestä onnistuimme suloisen tunnelmanluojan löytämään. 

Kynttiläterveisin Tuija



Aurora kynttilät

 


lauantai 31. joulukuuta 2022




Uusi vuosi on tuossa nurkan takana. Muutama tunti niin siinä se vuosi 2023 tervehtii meitä tuoreena ja raikkaana sateen viskoessa räntäroiskeita Villa Iiriksen ikkunoihin. Saunapolulla saa varoa liukastumasta ja kastumasta, mikä tuskin haittaa, kun odotettavissa on makeat löylyt pihasaunan lauteilla. Naapurustossa paukkuu ja räiskyy jo. Meillä juhlailtaa vietetään rauhaisammin.

Anivarhain peiton alla heräillessäni aloin miettiä kuluneen vuoden kohokohtia ja kiitollisuuden aiheita. Tärkeimmäksi nousee kotielämä kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä kohtaamiset läheisten kanssa arjessa ja juhlahetkissä. 

Tosin silloin tällöin on hyvä pyrähtää vähän muuallekin niin näkökulma avartuu. Kuvia selaillessa oli ilo huomata, että tuollaisia mukavia piipahduksia on ollut lukuisia. Kotipihaan kurvaaminen on kuitenkin aina paras hetki. 
























 


Alkuvuonna lumen määrä yllätti. Maaliskuussa se jo oli sulamassa, kunnes huhtikuussa lunta tuprutti yli odotusten. Pihapolut alkoivat olla kapeaakin kapeampia. Toivottavasti tuleva vuosi olisi vähälumisempi, vaikka kaikessa on puolensa. Vanhan hirsitalon korkean kivijalan ympärille on hyvä kasata lunta eristeeksi. Rajansa kuitenkin saisi säänhaltija hallita. 

Kevättalven valo on ihana ajankohta. 

Odotan toiveikkaana -listani:
tulppaanikimput
pari (ei sen enempää!) aurinkoista paukkupakkaspäivää
hankikantoset
kevääseen heräävä luonto, silmut ja nuput
ensimmäiset sinivuokot
lämpimät hetket verannalla
talvesta virkoavat pelargoniat
lukemattomia kirjoja
retkiä lähelle ja kauemmas

ja paljon muuta, mitä en voi vielä edes aavistaa. 

Mitä sinulle mielessä päällimmäisenä menneeltä vuodelta? 

Avoimin, uteliain mielin kohti uutta vuotta 2023!

Tuija





lauantai 10. joulukuuta 2022

Hyvä Vuosi







Olen olennaisen äärellä jouluvalmisteluissani selatessani rakkaita kuvamuistoja ja makustellessani tuoreinta mielessäni viriävää tekstiä. Monenlaista olisi listallani, mutta kauniiden asioiden äärelle pysähtyminen tuo energiaa ja iloa. Hetken hengähdys...piipahdus kuvien virrassa.



Inspiraation tähän kirjoitukseen sain jo aika päiviä sitten taitavalta valokuvaajalta, jonka upeisiin tuotteisiin pääset linkkiä napauttamalla. Eräänä syksyisenä päivänä muutama vuosi sitten osallistuin hänen valokuvauskurssilleen ja siitä asti olemme ilahduttaneet toinen toistamme viestein ja minä onnekas olen löytänyt postilaatikosta Hyvä Vuosi -kalenteri- ja kiitollisuuspäiväkirjan jo useampana vuonna. Frida Steiner on visuaalisesti monipuolinen lahjakkuus, jonka tavoitteellista taiteellista työskentelyä en voi kuin ihailla. 

Blogissaan Visual Addict Fridan laadukkaat kuvat saavat omienkin unelmieni kasvamaan ihan huikeisiin mittasuhteisiin. Valokuvat, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa, ovat parasta sielunravintoa, jota kuvitella saattaa. Espanjan Aurinkorannikko on minulle täysin tuntematon kolkka, mutta Fridan kuvat kertovat tarinoita, joihin sukeltaisin ilomielin. Kuviin on tallentunut hienovireisiä tunnelmia ja värisävyt ovat suloisen harmonisia. Jos sinulla on vielä harkinnassa ihastuttava lahja estetiikan ystävälle niin tämä voisi olla oikein oivallinen valinta. Kätevästi matkaat Espanjan kauniisiin maisemiin piipahtamalla Fridan blogissa. Saatat päätyä myös upeisiin kotimaan kohteisiin. 






Hyvä vuosi - 

Villa Iiriksen tapaan...






Kuvilla leikittely on hauskaa puuhaa. Uppoudun kuviini ja palaan ketterästi kulloiseenkin tunnelmaan. Hyvä vuosi Villa Iiriksen tapaan muotoutuu vuodenaikojen vaihtelusta. Jos olisi mahdollista käväisisin aurinkoisissa maisemissa vuoden hämärintä hetkeä katkaisemassa. Onnekseni omaan niin vilkkaan mielikuvituksen, että onnistun palaamaan varpaat hiekkaan tai tuulen tuiverrus kutreissa -olotilaan silmäni sulkemalla. 

 


Tämä vuosi 2022 näyttää tuovan valkean joulun Villa Iirikseen. Tuntuu siltä, että lumentulo yllätti minut täysin. Hyvä, että joku toinen tässä kiinteistössä on kartalla ja sanoo jopa nauttivansa lumen lykkimisestä pihateiltä. Kola ja lumilapiot ovat taas valmiina toimeen. Olisinpa minäkin.

Pihasauna on lumitöiden ohessa lämminnyt ja kylpemisen jälkeen minä kietaisen ylleni minkäs muunkaan kuin sinivalkean lempikaftaanini. Olen lukuisia kertoja saanut kuulla hyväntahtoisen kommentin, että kaftaani taitaa olla lempisanani. Totta joka sana!




Joulu lähenee päivä päivältä. Hyvä Vuosi on loppumetreillään ja uusi Hyvä Vuosi  lähestymässä. 

Kiitollisin mielin kertaan blogiurani vaiheita, joissa Frida on ollut yksi monista suunnannäyttäjistäni. Kamera olalla hän valloittaa maailmaa ja suo meille kuvailoa runsain mitoin. Hyppääthän matkaan sinäkin!

Ensi vuosi tulee olemaan juhlavuosi monellakin tapaa. Olethan huomannut, että olen hyvä keksimään syitä juhlaan? Arjen pienet juhlahetket sekä isommat merkkipaalut viitoittavat taivaltani sekä blogistaniassa että retkillä lähelle ja kauemmaskin. 










 

perjantai 2. joulukuuta 2022

Joulu mielessä


Maaritin Joulunajan olennaiset -postauksen luettuani jäin miettimään, mikä minulle tuo joulun ja postauksen kysymys: Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? herätti huomaamaan, että niinpä niin ... mitä minulle itselleni kuuluu juuri nyt.  Aihe on olennainen, mutta kummallisesti sitä itsensä jättää prioriteettilistansa alkusijoilta hyvinkin helposti. Tosin onhan tässä elämänvaiheessa mahdollista toimia itsekkäästikin, mutta arvostanko esimerkiksi omaa vapaa-aikaani sen ansaitsemalla kunnioituksella vai annanko ajan vain valua läpi sormieni. 

Hyvinvointitekona alkuun laittamani Instagram -tauko on venynyt pidemmäksi kuin uskoin pystyväni. Yli 60 päivää on mennyt kuin siivillä. Vain kaksi kertaa olen ollut hilkulla uppoutua kuvavirtaan. Pystyin pitämään näppini erossa luurista, mistä olen ylpeä. Kymmenen vuotta kuvien selailua ja postailua tulee näinä päivinä muistaakseni täyteen. Irtiottoni juhlistaa siis Instagram -urani merkkipaalua. Nyt en siis voi edes tarkistaa, että muistanko oikein ajankohdan, jolloin tytär opetti minulle IG:n saloja. Ja minähän opin! Nyt on aika herätellä uinuneita taitoja, joista saan uskoakseni enemmän. Ompelutaitoni ovat tallella ja osaan edelleen uppoutua monenlaiseen tekemiseen. Lomilla olen hyväksi havainnut äänettömyys -asetuksen. Ihan kuin aikaa tulisi lisää, kun joka kilkahdus ei keskeytä tekemistä tai ajatuksen juoksua. 

Bazar -kustannukselta taannoin saamani Lucinda Rileyn uutuuskirjat ajattelin säästää joulunpyhien lukumaratoniin. Toisin kävi! Ahmin ne molemmat alta aikayksikön. Tekeillä on oma postauksensa niistä. Kuvat eivät ole onnistuneet toivomallani tavalla, vielä. 

Joulun lähestyminen innostaa ja samaan aikaan jännittää, miten suunnitelmat toteutuvat vai onko taas varauduttuva pikaisiinkin muutoksiin. Elämää, ei sen enempää...





Lempinäkymäni joulun aikaan on salongista saliin avautuvien ovien raosta pilkahteleva oman metsikön joulukuusi. Viime joulun aikaan ihastuin amaryllikseen, jonka sipulin pidin keväästä syksyyn kukkapenkissä ja muistin juuri ennen pakkasia napata sen takaisin sisälle lämpimään. Luulin jo sen saaneen siipeensä, mutta nyt sieltä ruukusta pilkistää pikkuisen vihreää. Täksi jouluksi se tuskin kukoistukseen ehtii, mutta jospa jossakin vaiheessa saan ihailla valkeita kukintoja. 









Jouluisia kattauskuvia katsellessani toiveikkuus valtaa mieleni. Muutama katajanoksa, pellavaiset lautasliinat, valolangat ja jättikävyt ovat valmiina. Lautaset ovat samat sekä arkena että juhlassa. Pienillä somisteilla loihdin juhlavuutta joulupöytäämme. Kauniit lasit toistavat valonsäteet lumoavasti ja peltitarjottimet suojaavat juhlaliinaa. Kuuletko sinäkin jo enkelikellon kilkatuksen? Sydämeeni joulun teen...


Hyvää toista adventtia! Sydämellisin terveisin Tuija