torstai 8. heinäkuuta 2021

Onnea Neiti Kesäheinä!

Kärrynpyörällä kesään


Kesäkukkailoa


Halihetki



Voihan blogi! Olet minulle tärkeä ja rakas, mutta tänä kesänä olen ollut allerginen sisällä oleilulle. Koneen äärelle pysähtyminen ei ole houkutellut sitten yhtään. Postauksia olisi ollut mielessä, vaikka kuinka monta, mutta olen nauttinut enemmän pihalla puuhastelusta ja olen opetellut laiskottelemaan, hyvällä menestyksellä voin vakuuttaa. 

Tämä on 25. kesä Villa Iiriksen haltijoina. Jos kirjaisimme paperille, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä vuosien aikana tämän alemman kuvan rakkauspakkausten ohessa niin se olisi loputon lista se. Tekemättömistä töistä puhumattakaan.

 


Vanhassa kiinteistössä on aina jokin paikka vähän vinksallaan, mutta se ei ole olennaisinta vaan kodin lämpö ja tunnelma, rakkaus ja lempeys. Ilahdumme aina, kun kotikotiin saapuu nuoremme yksin, kaksin tai usemmankin ihmisen ryppäissä. Lausahdus
, että olen alkanut ymmärtää vanhempieni valintoja, lämmitti mieltäni. Jokainen tekee omat valintansa elämässään. Aiemminkin olen kirjoittanut juurista ja siivistä ja elämän vaihtelevista käänteistä. Tänään vietämme kuopuksemme juhlapäivää ja tämä runo kannustaa kohti toteutuvia unelmia.

 
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.

 

-Tommy Tabermann, 1980


 

Mansikkatyttömmekin on jo aikuinen. Itsestä tuntuu, että mihin ihmeeseen nämä vuodet ovat huvenneet. Nyt tekee mieli painaa jarrua ja tarttua jokaiseen hetkeen intensiivisesti. Linkkejä Pythagorionissa vietettyihin lomiin ja Samoksen matkakertomuksiini löydät täältä, koska heinäkuista juhlapäivää olemme viettäneet yhdessä viehättävissä välimerellisissä tunnelmissa pariinkin otteeseen. 

Kaipuuni helteisiin samoiluihin ei ole nyt nostanut päätään, kun kotimaan säät ovat hellineet ainutlaatuisella tavalla. On oikeastaan ihan epäuskoinen olo, kun ympäri vuorokauden tarkenee kepeissä kesäasuissa. Synttärisankarinkin tiedän iloitsevan mekkokeleistä samaan tapaan kuin äitinsä. 

Mansikantuoksuisin onnentoivotusterveisin! Tuija -äiti



                       

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Mustilan Arboretum






Viikko sitten lauantaina heräsin kukonlaulun aikaan lintujen liverrykseen ja auringon säteisiin. Kesäkamarista kömmittyään Laurikin innostui retkestä Elimäelle Kouvolan kupeeseen Mustilan Arboretumiin. Olemme ensimmäisen kerran piipahtaneet parkkipaikalla vuosia sitten ollessamme lasten kanssa telttamatkalla siellä suunnalla Suomea. Silloin oli parasta jatkaa matkaa perheen pienimpien ehdoilla. 

Vuosi sitten retkeilimme Arboretumissa kesäkuussa ja toisen kerran elokuun alussa. Tällä kertaa mielessä oli sama noin 1,5 kilometrin reitti, jonka varrella on monenlaista ihailtavaa. Suosittelen kiertämään opasteiden mukaan niin välttyy ylimääräisiltä pähkäilyiltä risteyksissä. Otimme tällä kertaa varman päälle ja seurasimme selkeitä kylttejä kiertosuunnan mukaisesti emmekä lähteneet sooloilemaan, tällä kertaa. 

Haaveilin näkeväni valkovuokkoja ja  Vanha Rouva -magnolian kukinnasta olin lukenut, mutta en tiennyt sen olevan näin ällistyttävän komea. Kuviini en sitä saanut kunnolla tallentumaan, mutta huh huh. En yhtään ihmettele monien lumoutuvan niiden kukinnasta. Itsekin aloin tosissani pohtimaan, mistä löytäisin tuollaiselle suojaisan sopen. Nimikin olisi kuin minulle tehty. 




Valkovuokkolehto lumosi minut. 
Kukat kurottelivat kaulojaan korkeuksiin ja näyttivät valtavilta, suorastaan satumaisilta.
Istuin tuokion penkillä niitä katseellani ahmien.
Oli vain tuo hetki.




                            Jonkin matkaa käveltyämme sukelsimme jättituijien suojiin. 







Olisipa tämä metsä lähempänä niin kävisin siellä säännöllisesti katsomassa kaimojani, joissa on jotakin mystisen rauhoittavaa. Puiden katveesta löytyy hyvät penkit levähtämiseen. Ensi kerralla otan mukaani teetä ja leipää tai ainakin jotakin maukasta evästä niin voimme viivähtää pidempään rakkaassa paikassa. Tosin kokemus on ravitseva ilman syötävääkin. 



Hemlokkimetsässä on havumetsälle ominainen raikas tuoksu. 

Metsikössä vallitsee mieleenpainuva, merkillinen tunnelma 

niukan valon siivilöityessä tuuheiden neulaskerrosten läpi."

Puiden keskellä on vankka neulaspeite, jossa on hyvä hengitellä ja miellyttävä tallustella. Reitin varrelta löytyy hyvät infotaulut, joissa kerrotaan puista ja pensaista.



Arboretum Mustila

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia.
 











Magnolian nuppu näytti valtavalta pajunkissalta, jonka sisältä aukeaa herkkä ja eteerinen kukka, jonka on vaikea uskoa menestyvän karuissa Suomen olosuhteissa. Sinnikäs kaunotar!










Kevät vaikutti olevan pidemmällä kuin täällä Pirkanmaalla. 
Kielomätäs ison kiven päällä on varmasti kaunis näky puhjettuaan täyteen kukoistukseensa. 






Aloitimme retkemme kahvilan viereltä syötyämme maukkaan lounaskeiton ja palasimme sen vierustalle lopuksi. 

Aukioloajoista ja pääsymaksuista löydät tietoa linkkiä klikkaamalla. Kesäkaudella Arboretum on auki joka päivä 8 - 21.  Sivustolta löytyy myös valtavasti tietoa alueen kasveista. Esittely löytyy täältä


Täältä löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin. Jos minulta kysyttäisiin haluaisinko vierailla Arboretumissa niin arvannet vastaukseni. Seuraavalla kerralla toivon saavamme jakaa tämän paikan lumon jälkikasvumme kera. 

Mustila on kuuluisa atsaleoistaan ja alppiruusuistaan, joiden kukinta ajoittunee kesäkuun alkuun. Jos viihdyt luonnon helmassa ja nautit kiireettömästä kävelystä vehreän puuulajipuiston siimeksessä niin tee ihmeessä retki Elimäelle. Laita jalkaan tukevat jalkineet ja nautiskele kiireettä harvinaislaatuisesta puistosta rauhassa ihmetellen.

Retkiterveisin, Tuija






 

maanantai 17. toukokuuta 2021

Kesätunnelmissa


Kesä tuli miltei yhdessä yössä. Siltä se ainakin tuntui. Edellisessä postauksessani oli vielä lunta maassa. Nyt sateen rummuttaessa kattopeltiä uppoudun enemmän kuin mielelläni näihin kuviin ja tunnelmiin. 

Käväisimme Aurajoen rannalla ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa. Niin oli tehnyt muutama muukin. Rannan ryppäissä näin iloisia kasvoja ja kuulin naurun kuplintaa. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä matkannut jonnekin kauas aikaan ennen poikkeustilaa. Onnea ja iloa oli ihana tarkkailla puiston penkillä istuskellen kesän ensimmäistä tötteröä nautiskellen. 



Kotiinpaluu tuntui kuitenkin mieluisammalta vaihtoehdolta kuin hotelliyö. Päätös oli oikea, koska leppoisaan kesäaamuun herääminen kotona kiireettä oli juuri sitä, mitä eniten kaipasin. Lintujen sirkutus aamuviideltä vei minut parvekkeelle imemään itseeni kesän raikkautta ja viileä aamukaste tuntui suloiselta iholla. Sieltä olikin sitten mukava kömpiä vielä takaisin lämpimän peiton alle jatkamaan unia. 



Vuorokauden tunnit tuntuivat pitkiltä ja täyteläisiltä, mutta toisaalta aikaa puuhailuun hehtaarin tontillamme saisi kulumaan vaikka täyspäiväisesti. Nyt, kun tiedossa on kotikesä on pidettävä maltti mielessä ja rajattava innostuksen puuskiaan. Yhtä sun toista tekisi mieli edistää, mutta laiskottelulle on annettava sijansa. Sille on tässä elämänvaiheessa mahdollisuus toisin kuin lasten ollessa pieniä ja arjen rutiinien täyttäessä päivät. 



Irtiotto kotikulmilta oli kuitenkin tarpeen. Pyrähdimme päiväretkelle Elimäelle Mustilan Arboretumiin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kuvasatoa on vielä karsittava löytääkseni helmet, joita tarjoilla teille lukijoille. Onko tuo ihastuttava luontokohde sinulle tuttu?



Eilen meidän kesäkautemme käynnistyi virallisesti, kun Unelma pääsi 15. kerran laituriin odottamaan retkiämme. Olemme onnekkaita, kun naapurista löytyy taitava ihminen, joka osaa hoitaa sekä laskun että noston ammattitaidolla erinomaisella kalustollaan. Kiitos Heikki!

Olosuhteet hipoivat eilen illalla täydellisyyttä. Järven pinta oli peilityyni ja taivas väreineen kuin akvarelli. Teki mieli kääntää nokka kohti ulappaa ja seilata hissuksiin kesästä iloiten. 

Kesäkotielämä oli aiheena vuosien takaisessa lehtiartikkelissa, joka ilmestyi Underbara Sommarhus -lehdessä. Kurkista sitä, jos haluat nähdä, miten pihapiiristämme löytyy mökkielämän ainekset.  Wohnen und Deko -lehden sivuille pääset linkkiä napauttamalla, ole hyvä. Upeat kuvat ovat Krista Keltasen taattua laatua. 


Sateisen kesäillan terveisin Tuija




 

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Hyvän mielen koti, osa 3


Pitääköhän vanha loru paikkaansa enää nykyaikana? Puoli kuuta peipposesta sopisi minulle kyllä paremmin kuin hyvin. Sitkeitä lumikasoja on vielä jäljellä varjopaikoissa. Onneksi aurinko on tehnyt taikojaan! Kesältä tuntui hetkittäin ainakin verannalla. Pääsiäisen aikaan on useimmiten tarjettu aterioimaan valoisalla kesäkeitaallamme. Niin tänäkin vuonna, vaikkakin typistetyllä kokoonpanolla. 






Tuskin olen malttanut sisälle tulla pihapuuhistani, jotka ovat vapaapäivissä näin huhtikuussa parasta, mitä tiedän. Tänään tein aamupäivästä poikkeuksen ja leivoin perinteisen sitruunamarenkitortun pääsiäisherkuksi ennen uloslähtöäni. Kun kuulin sanat ovelta:
 " Täällähän tuoksuu sitruunaiselta!" hymyilin ilosta, jonka yllätykseni sai aikaan. Kitchen Aid Artisan on paras apurini ikinä. Spotifyn perhetili takaa tunnelmallisen musiikin. Keittiöpuuhat ovat kivoja, kun ei ole pakko vaan puuhailu inspiraatiolla fiiliksen mukaan. Kyllä, hyvän mielen kotiin kuuluvat tuoksut!




Ilta-aurinko kultasi tänäänkin saunan punamultaseinän ja luonto heräilevine äänineen sai ilon läikehtimään sisimmässäni. Uskon Hyvän mielen koti -kirja-arvonnan voittajankin hihkaisevan ilosta lukiessaan onnen osuneen kohdalleen. Leipomukseni voisin kuvitella tuovan hyvää mieltä tuon onnekkaankin kodissa. Jos oikein muistan olen nähnyt vastaavanlaisen hänen Instagram -tilillään. 






Taikuutta oli ilmassa, kun etäonnetar Turusta poimi voittajaksi kommentin:


Olet oikeassa! Kirja kuulostaa mun kirjalta!💗 Kodissa vallitsee rauha ja lämpö, kotona saa olla oma itsensä ilman vaatimuksia tai pelkoa. Muu on vain pintaa. Kivaa viikonloppua!💗 Taina, Mansikkatilan mailta 🍓



https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002567330.html


                                    Onnentoivotukset Tainalle Mansikkatilan maille

                                                                Pääsiäisterveisin Tuija










maanantai 29. maaliskuuta 2021

Hyvän mielen koti, osa 2


Kiitos kaikille kommentin jättäneille lukijoille! Tuli erityisen hyvä olo niitä lukiessa. Aivan kuten Hyvän mielen koti -kirjaa lueskellessakin. Painotan virkkeen viimeistä sanaa, koska tämä kirja on kuin luotu leppoisaan lukutuokioon höyryävän teekupin kera kynttilöiden luodessa tunnelmaa. 



 

Kotielämässä on meillä itse kullakin ne omat tärkeät jutut. Meidän kotimme eli Koti meidän on rakentunut vuosien varrella toiveidemme ja tavoitteidemme suuntaisesti. Olemme onnekkaita, että kiinteistössämme on tilaa toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Verstaalla on puutavaraa, kitara ja kirjoja selkeässä järjestyksessä. Minun T -huoneellani Singer, saksia ja kankaita sekä neuloja ja nappeja sikin sokin sekaisin. 

Ompelukoneen ääni on ollut olennainen osa elämääni lapsesta asti. Osoitin suurta kiinnostusta, kun äitini ompeli vanhalla polkukoneella  ja minä sujautin vikkelästi sormeni neulan alle kysyessäni jotakin uteliaasti.  Onneksi äiti ei pyörtynyt vaan tyynesti pyöräytti käsipyörällä neulan ylös sormestani. Muistona on kynnessäni on painuma ja somisteena puolapuiden kera tuo mamman antiikkinen Singer, jota siivouspäivinä minä pienin sormin pyyhin pölyistä ja teen sitä edelleen ilomielin silloin tällöin pöyhuiskulla. Aion hankkia koneeseeni uuden nahkahihnan ja surruutella joskus vielä jotakin leppoisasti vanhan ajan tyyliin. Singer on merkityksellinen monin tavoin. Koululaisena kirjoitin ainevihkoon unelma-ammatikseni vaatesuunnittelijan. Äitini ahkeralla ja taidokkaalla esimerkillä lienee ollut vaikutusta, kuten myös hänen pikkusiskojensa taidonnäytteiden. 

T -huoneella eli Tuijan omassa tilassa on mukavaa, kun paukkupakkaset ovat hellittäneet. Olen teipannut kaappien oviin Inspiraatiokortit, joiden voimaan luotan. Näiden avulla tuuppasin liikkeelle mm.salonkimme remontin ja voi, kuinka suurta iloa toikaan lopputulos. Kirkkaana hohtavat puulattiat ja raikkaat tapetit tuovat iloa edelleen päivittäin. Oletko sinä huomannut, miten valmiin työn kuvitteleminen mielessä antaa voimaa saavuttaa tavoitteensa? 

Hyvän mielen kodissa on mahdollisuus luovuuteen, mutta myös tilaa lepoon ja palautumiseen kiireettä rauhasta nautiskellen.  Mielikuvitus alkaa laukata ja ideoita sinkoilla, kun malttaa huilailla ja olla joutilas. Intuitio puhuu hiljaisella äänellä ja sen äärelle suosittelen pysähtymään, kun se sinulle kuiskailee. Villeimmät visiot ovat herkullisimpia ja niistä jalostuu matkan varrella jotakin oivallista ja nautinnollista. Onni on kanssakulkijani, joka ymmärtää välillä taivaanrannan maalarilta vaikuttavaa bloggariaan. 

Istahdin tähän koneeni äärelle kirjoittamaan sinulle pikaisen muistutuksen Kirja-arvonnasta, johon pääset osallistumaan  tästä tai tuosta edellisestä linkistä. Sitten kävi kuten useimmiten. Sanat puskivat ulos ja tässä sitä ollaan. Inspiraatio on kuulemma lempisanani ja se on kyllä totta. Nytkään en voinut vastustaa sen kutsua vaan annoin mennä sen kummemmin jarruttelematta. 

Hei sinä siellä, jos vielä olet linjoilla niin osallistu ihmeessä upean narratiivisen tietokirjan arvontaan!  Tarjolla on tietoa ja tarinoita, jotka tempaavat mukaansa. Oma lukunsa ovat kuvat, joiden tutkailemisesta on iloa pitkäksi aikaa. 


Kesäaika on täällä! Terveisin Tuija Toiveikas



https://www.ps-kustannus.fi/Maaretta-Tukiainen/Inspiraatiokortit.html

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Hyvän mielen koti, osa 1

Hyvän mielen koti
Kaupallinen yhteistyö




Tänään tämä syksystä asti odottamani kirjauutuus on ilmestynyt kirjakauppojen hyllyihin. Oman Tuuma -kustannuksen lähettämän arvostelukappaleeni hain postista viime viikonloppuna ja koin heti huikean hetken sen parissa. Ensin tuoksuttelin, sitten varovaisesti kurkistin hipaisten ihania paperisia sivuja, jotka antoivat aavistuksen siitä, mitä kaikkea kirja pitääkään sisällään. 

Minulla on sellainen eriskummallinen tapa, että selaan aina kaiken aluksi takakannesta alkusanoihin ja vasta myöhemmin etenen, jos sittenkään, järjestyksessä. Tämä Hyvän mielen koti -kirja on osa kirjailija Maaretta Tukiaisen hyvän mielen taidot -tuotantoa. 




Yli 200 sivuinen kirja pitää sisällään uudenlaisen näkökulman kotielämään, mikä on virkistävää trendivirtausten virrassa. Maaretta lähestyy aihetta kokonaisvaltaisesti. Kodin psykologia avautuu pohdintakysymysten avulla mm. tähän tapaan: Mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Millainen tila palvelee tarpeitani? Miten toimimme kotona yhdessä? Erityisesti kodin merkitys ihmisen hyvinvoinnille on minusta kiintoisa näkökulma. Koti merkityksellisen elämän tukena on minua puhutteleva teema. Entä mitä pitää sisällään otsikot Statuskoti, Trendikoti, Unelmakoti tai Ihannekoti? 



"Koti on paikka, jossa 

jokaisen pitäisi saada tulla 

nähdyksi, 

kohdatuksi ja kuulluksi juuri 

sellaisena kuin on."



Kirjassa on inspiroivia otteita ja lainauksia puhumattakaan valokuvaaja Krista Keltasen taidokkaista kuvista, jotka tukevat kirjan esteettistä ilmettä harmonisesti. Esimerkkitarinoissa on kuvamateriaalia kahdeksasta erilaisesta, kiinnostavasta kodista. Tarinallisuus on kiehtovaa. Osaan olen jo sukeltanut, mutta pihistän elämyksiä joka päivälle, koska JIM eli jotain muuta on tarpeen tässä ajassa. 







Jos sinä toivot pääseväsi uppoutumaan kirjan maailmaan onnettaren suosikkina niin nyt sinulla on blogini kirjautuneena tähtilukijana mahdollisuus osallistua arvontaan, jossa palkintona on tämä uutukainen. 

1. Kirjaudu lukijaksi.

2. Jätä kommentti vastauksena kysymykseen: 
Mistä aineksista sinun hyvän mielen kotisi rakentuu?

3. Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy viikon kuluttua 31.3. 


Onnitteluhalaus Maaretta ja Krista! Ihailen luovuuttanne! 


Hyvän mielen kotiterveisin, Tuija



Design Seppälä

 

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Kiitos kaikille seuraajilleni!





Aurinkoisen maanantain tervehdys Sinulle siellä!


Viimeisimmän postauksen kommentit saivat hymyn huulilleni ja ilon kuplimaan mielessäni. Olen kiitollinen niistä kaikista sekä palautteista, joita olen saanut ja tulen saamaan joko suoraan tai välillisesti. 

Omistan tämän kotitekoisen kukka-asetelmani juuri sinulle iloksi ja kiitokseksi!

Pienellä vaivalla sain aikaan piristystä lumipyryiseen lauantaipäivään. Nyt on mukavaa seurata, miten perunanarsissit aukaisevat tuoksuvia kukintojaan ja helmililjat venyttelevät vierellä valoa kohti. Ikivanhat, tutut ainekset herättivät inspiraation. 

Tänään auringon säteet saivat taas lasiverannan lämpiämään niin, että siellä oli miltei kesäinen tunnelma teekupposeni kanssa. Tosin katse oli pidettävä visusti sisätiloissa, koska pihamaatamme peittävät nietokset ja korkeat kinokset. Viikonlopun hurja tuuli vei verantatunnelmat lähinnä talvisiin mietteisiin. Yksi merkittävimmistä seikoista maaliskuussa on valon määrä ja se, jos mikä tuo hyvää mieltä, kuten myös pikkuruiset lämpäreet maata näkyvissä.

Vinkkinä sinulle, että loppuviikosta kannattaa tulla paikalle, kun tiedossa on
Hyvän mielen koti -kirja-asiaa. Jos käytät Instagramia, ota seurantaan #hyvanmielenkoti. Sieltä on polku Hyvän mielen koti -podcastiin, jossa tänään oli vieraana Laura  Homevialaura -blogista. Ensimmäisessä jaksossa oltiin ruoan ja makujen äärellä Vappu Pimiän kanssa oli kirjailija Maaretta Tukiainen.


Keväisiin kuulumisiin! Tuija

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Tervetuloa seuraajani!



Viime postaukseen saamistani viehättävistä kommenteista alkaen olen pohdiskellut, miten ihmeessä esittelisin itseni blogin kirjoittajana uusille matkaseuralaisilleni. 

Miten kaikki alkoi? -tekstini suosittelen lukemaan alkapalaksi, koska näin saat perspektiiviä Koti meidän -blogin maailmaan. Kolmekymppisistä lapsiperheellisistä on tullut mummi ja vaari. Edelleen Villa Iiris herättää intohimoja kodin laittamiseen ja uusia unelmia putkahtelee mieleen säännöllisesti. Lähtökohdat kotielämään ovat nyt erilaiset kuin alkuaikoina, jolloin emme onneksi tienneet, mitä kaikkea tulisikaan eteen vanhan talon pidossa. Kieltämättä vieläkin yllättävä sähkökatkos tai oudot äänet pilkkopimeässä saavat varpailleen ja sydämen läpättämään, mutta niihin osaamme suhtautua jo miltei huumorilla. Minä siis piilottelen peiton alla ja suostuttelen toista rohkeasti tarkistamaan tilanteen vakavuuden. 

Koti meidän -blogi on saanut alkunsa kevättalvella 2013 ja puoli vuotta kypsyttelin sekä suunnittelin ennen kuin ensimmäisen kerran uskalsin julkaista ajatuksiani blogistanian syövereihin. Näiden kahdeksan vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut monenlaista puhumattakaan vuosina ennen blogia. 

Kodissamme on vieraillut monenkirjavaa väkeä sekä juhlissamme että media-alan edustajina. Meillä kotona -sivustolta on luettavissa valokuvaaja Krista Keltasen ja sisustustoimittaja Jonna Kivilahden tekemä juttu Villa Iiriksestä. Kivilahtikeltasen tekemä artikkeli on ilmestynyt myös ruotsalaisessa ja saksalaisessa sisustuslehdessä. Ganska fint eller hur? Lempilukemistoni Lantliv on vielä haavelistalla. 

  Tämä kaunis koti haluttiin... -otsikolla puolestaan ajauduin kansikuvatytöksi laajalevikkiseen lehteen. Arvaa vaan jännittikö sekä kuvaustilanteissa että lehden ilmestyttyä postilaatikkoomme. Onneksi vastaanotto oli kaikin puolin mukavaa. Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvan kuvaukset pihapiirissämme kesällä 2011 olivat käänteentekevä kokemus.  Ihan kuin kesämökillä olisi ilmestyi Hanne Foxin kuvaamana Unelmien Talo&Koti -lehdessä sekä 
Saunamatka on loistojuttu puolestaan Maalla -lehdessä. Kotivierailulle Villa Iiriksen jouluun pääset linkkiä klikkaamalla. Kuvat ovat samoja kuin Ilona Pietiläisen toimittamaan Talven hopeiset hiutaleet -kirjaan kirjoittamassani ja kuvaamassani Kotivierailulla -kirjeessä. 


31.3.2012 alkoi Instagram -polkuni tyttäremme loistavalla opastuksella. 

Ensimmäinen Instagram -kuvani 2012.


Jos olet kiinnostunut kuvakertomuksistamme niin ota seurantaan tilimme:




JIM eli jotain ihan muuta on Maaret Kallion lanseeraama nimitys arjen taukopaikoille, joista saa huoahdushetkiä arjen keskelle. Bongasin sen tänään kuuntelemassani Helsingin Sanomien Livelähetyksessä.  Imurointi oli rattoisaa Maaretin lempeän äänen säestyksellä ja kiitos toivoa valaneen sanoman. Yhdenlainen taukopaikka sekin, kun pölypallerot sujahtivat söpön imurimme kitaan. Konkreettisia työn tuloksia on palkitsevaa nähdä. Itse asiassa tämän postauksen kuvat tallentuivat heti tuon jälkeen. Pysähtyminen kiitollisuutta tuovien asioiden äärelle on itselleni merkityksellistä. 

Muutettuamme aikanaan tähän kotiin niin tuon ensimmäisen kuvan näkymän paikalla oli parisänkymme ja iso erkkeri-ikkuna oli puolitettu väliseinällä. Karhulan lasipurkki ja pinnatuoli muuttivat tähän kotiin kanssamme Tampereen keskustasta. Taisivat olla enteitä tulevasta, kun ne matkaamme tarttuivat nuoruuden vuosina. Pienessä sänkykamarissa nukuimme koko pieni perhe nauttien mielettömästä hiljaisuudesta. Tuon jälkeen seiniä on kaatunut ja rakentunut entistä ehommaksi. Lattioiden maalaus on minun lempipuuhiani kuten myös tapetointi tuottaa valtavaa iloa ja onnistumisia varsinkin, kun mikään nurkka ei ole suora. Onnistumisen ilo sinnikkään väännön jälkeen on palkitsevaa. Vanhojen rakennusten laittelu on inhimillistä ja armollista, koska täydellisyyden tavoittelun olemme suosiolla jättäneet tämän tontin rajojen ulkopuolelle. Riittävän hyvä on oikein hyvä. 



Kitarat soivat huoneessa jos toisessa ja matkalaukkuihin rakastuin jo kahdeksan vuotiaana matkatessani yksin linja-autolla kummitädin luo Helsinkiin, elämänkumppaninikin kohtasin jo kauan sitten. Nyt nuo appivanhemmiltani perimämme matkalaukut säilövät hellehepeneni tuleville matkoille valmiina. Kreikka vei sydämeni kesän 1984 reppureissulla.  Vaaterekissä ovat toivoa valamassa kesäiset rekvisiitat. Yöpöydällä on yleensä aina pino luettavaa. Muihin maailmoihin matkaaminen sanojen siivin on ihanaa.

Tällainen kuvaus tästä sitten sukeutui. Estetiikka eri muodoissaan on minulle elinvoimaa lisäävää ja harmonia sekä sisäisesti että tiloissa, joissa elän ja olen, on olennainen osa bloggaamisen viehätystä. Bloggaajana ammennan luovuudestani ja taidostani nähdä hyvää hankalaltakin tuntuvissa tilanteissa ja asian tiloissa. Koti meidän on hyvän mielen blogi. Toivon jakavani tunnelmia ja maailman, jossa lukijakin viihtyy vierailullaan ja piipahtaa aina uudelleen.  

Leppoisin lauantai-illan terveisin, Tuija






                    ”Kaikkea saa tehdä. 

                        Kaikkea pitää tehdä. 

                            Kaikkia ovia pitää tempoa, 

                                   kaikkia kuita kurkotella. 

                                        On vain yksi ehto, elinehto: 

                                            Värisevää sielua ei saa tallata.” 

                                                – Tommy Tabermann