sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Valoisa Villa Iiris



Avaatko ovesi joulun tulla?
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,
salvat oven päällä?
Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi,
kun matkoillesi lähdet.
– Hannele Huovi –




Aamusella tiesin, 

Tonttukynttelikkö keittiön kaapin päälle tuomaan tunnelmaa.

* Ikkunoille sähkökyntteliköt.

* Valosarjat parvekkeen kaiteelle ja eturappusten kuuseen. 





Mikä tekee joulun tunnelman? 

Mielentila ja asenne ratkaisee. 

Hyvän mielen joulun ainekset ovat lähempänä kuin arvaankaan. Tässä ja nyt. 

Pikkumetsämme siimeksestä hain kuusia tuomaan iloa lähi-ihmisille. Hyvän mielen teko. 


Teen asioita, jotka ovat itselleni merkityksellisiä.


Joko joulu kurkkii teidän nurkilla? 


Sykähdyttävin sunnuntaiajatuksin, Tuikku





 

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Valoa marraskuuhun






Tanskalaistyylinen talvi, totesi tyttäremme viime viikonloppuna, kun perheineen saapui isänpäivän viettoon kotikotiin. Tuolloin lähimetsän sammalikot vihersivät houkuttelevasti. Askel upposi lempeästi mättäisiin. Onneksi viivähdimme hetken niiden äärellä. Nyt ne ovat muisto vain. 



Vahvuuteni on toiveikkuus, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kyllä kesti löytää myönteisiä puolia lähimetsän huvettua motokoneen kitaan rytinällä ja ryskeellä.  



Tänään havahduin outoon valoilmiöön kahdestakin syystä. Yleensä marraskuussa aurinko loistaa poissaolollaan ja ottamiani kuvia tovin katsottuani tunnelmasta tulikin keväinen olo. Siis marraskuun puolivälissä! Kyllä nyt on maailman kirjat sekaisin, mutta en valita. Auringon säteet ulottuivat jopa keittiöön niin mikähän on näkymä huhtikuussa, jolloin valon voima on todellinen, lämmittävä ja häikäisevä. Jotain hyvääkin maiseman avartumisessa...




Perjantaina nautiskelimme perjantaisushit, vaikka verstaan uusin tuotos olikin vielä vaiheessa. Käsintehdyt puikot toimivat erinomaisesti. Tuskin maltan odottaa hetkeä, jolloin pääsemme upeiden sushilautojemme äärelle maukkaiden annosten kera. Sushirakkaus voi saada aikaan luovuutta ja inspiraatiota. Paras miljöö maukkaaseen ateriaan näkyy kuvissa. Ihailen kädentaitajani innostusta! 

Hyvinvointia elämään tuo tietoinen pysähtyminen itselle merkityksellisten asioiden äärelle. Koti meidän antaa tilaisuuden elää oman näköistä arkea, jossa on tilaa monenlaisille ajatuksille ja toteutuksille sekä visioille. 

Vanhassa miljöössä on tunnelmaa, joka edellyttää keskeneräisyyden ja säröjen sietokykyä. Aiemminkin olen kirjoittanut, miten valitsemamme elämäntapa on koulinut meitä ihmisinä. Kolmikymppisinä pienten lasten vanhempina otimme huikean rohkean loikan kaupungin keskustasta tänne palveluiden ulottumattomiin. Innostus, toiveikkuus ja sinnikkyys ovat olleet kantavia voimia, kun on tullut lunta tupaan. Onneksi ei sananmukaisesti kuitenkaan.

Isovanhempina uusi elämänvaihe tuo näkökulmaan avaruutta. Millaisen mummolakokemuksen tarjoamme ja mikä meille aikuistuneiden lastemme vanhempina on nyt arvojen keskiössä. Kahdenkeskiset sushihetket ovat ainakin iso ilo, josta en hevin tingi. Nyt on vielä uniikit kattaukset tiedossa niin eihän edes marraskuun hämäryys voi hyvää mieltä himmentää. 

Sunnuntaisin sushilautaterveisin Tuija


Photo by Lauri













 


perjantai 30. lokakuuta 2020

Kuppi teetä ja sympatiaa



Lokakuu on hujahtanut vauhdilla päivien vaihtelevissa tunnelmissa ja mietteissä. 



                  Olkoon aamu, päivä tai iltahetki niin kuppi teetä ja sympatia ovat aina oiva pari. 




Arjen pienet mikrohetket ovat merkittäviä. 

Pysähtyminen kauneuden äärelle on minulle ensiarvoisen tärkeää päivittäin. Klohmuinen risa peltipannu kätkee sisäänsä lukemattomia tarinoita, joista minulla ei ole aavistustakaan. Juuri ennen pakkasyötä turvaan poimimani daaliat ainakin viihtyivät hyvin sen suojissa. 




Jokainen pienikin auringon kajo saa hymyn huulilleni. 




Syksyni sulostuttajia ovat kynttilät, joiden loimu tuo lempeän hehkun ja lämmön sisimpääni. Kuivahtaneet unikon siemenkodat ropisevat suloisesti. Olen kahden vaiheilla ripottelenko niiden sisällön ennen lumen tuloa kukkapenkkiin odottamaan ensi kasvukautta vai vasta kevään tullen. Suippojen kotien pysähtynyt ulkomuoto sopii jotenkin tähän ajanjaksoon, kun kesä on ohi ja talvi tekee tuloaan. Hämärä laskeutuu varhain ja kietoo syliinsä täällä metsän siimeksessä katuvalojen tavoittamattomissa.

Tänään mieleni kiitää Samokselle, jossa on tänään ollut maanjäristys merellä saaren pohjoispuolella. Eilen ihailin kesäisiä kuvia, tänään kauhistuin kaaosta. Ymmärtääkseni henkilövahingoilta ei ole vältytty. Surullinen vuosi saarelaisille, koska ensin korona pysäytti turismin ja nyt vielä tämäkin. 

Sytytän kynttilöitä. Pyhäinpäivä oli lapsuudessani harras päivä, mistä johtuen minun on vaikea suhtautua Halloweenin viettoon. Onneksi kukin voi toimia omia arvojaan kunnioittaen sisintään kuunnellen. 

Hyvän mielen koti on ensi maaliskuun lopulla ilmestyvä kirja, jonka kirjoittaja on Maaretta Tukiainen. Kuvat on ottanut valokuvaaja Krista Keltanen. Kaksikon aiemman työn perusteella odotan jotakin todella ihanaa. "Mikä tekee kodista paikan, jossa voit hyvin?" -kysymys kiinnostaa minuakin. Mitä sinä siihen vastaisit? 

Tunnelmallisin terveisin tuikku


 

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Lähimatkailua



Isoisän siltaa Mustikkamaalle ja takaisin Kalasatamaan sunnuntaikävelyllä.


Lähimatkailu avartaa...









"Värför Paris, vi har ju Åbo." Herkuttelua aistit avoimina keskellä arkipäivää. 








Aulangon Onnentemppelillä syystunnelmissa






Rauniokirkko oli vaikuttava. Lukemattomat kerrat olemme ohi ajaneet. Nyt pysähdyimme hengähtämään.











Lokakuisin ajatuksin, Tuija 










 

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Villa Iiriksen syksy 2020







Villa Iiris syysasussaan


Piakkoin on 24 vuotta ensisilmäyksestä tähän näkymään. Tai no ei aivan tällaiseen, mutta luotimme intuitioomme. Ruskehtava katto, purettu parveke ja synkeät ikkunanpuitteet eivät saaneet ihastustamme himmenemään, puhumattakaan vauvankakan sävyisestä vuorilaudoituksesta. Aamulehden ilmoitus otsikolla: Kartanoromantiikkaa Längelmäveden tuntumassa johdatti meidät tähän pihapiiriin ankean harmaana lokakuisena iltapäivänä lastemme kanssa ihmettelemään maalaiselämää. Vehreä tontti, kiintoisa huvilarakennus ja ryhdikkäät piharakennukset saivat mielikuvituksemme laukkaamaan. Visiomme oli vahva, olivathan päätalon rakenteet mieluisat ja rauha pellon laidalla metsän siimeksessä lumoava. Mansardikattoisessa, alunperin huvilaksi rakennetussa, talossa on varsinkin yläkerrassa erkkereitä ja kulmauksia niin, ettei yksikään kamari ole tavanomainen muodoiltaan. Huvikumpumaisuus puhutteli ja innosti uteliaasti tutkimaan talon saloja. Onneksemme edelliset asukkaat olivat ottaneet esille piilossa olleen puuportaikon, joka viehätti silloin ja edelleen on yksi keskeinen kotimme helmi.

Heinäkuussa kotimme toimi kuvauslokaationa kahden päivän ajan Häräntappoaseen uuden version produktiossa. Sarjan päähenkilöä oli kuvattu lehtihaastattelun yhteydessä pihapiirissämme, jonka seurauksena paikallislehdestä oltiin yhteydessä meihin. Tavatessamme toimituspäällikkö Annukka Tammilehto keskusteli kanssani monenmoisesta vanhassa talossa asumiseen liittyvästä. Haastattelupyyntö sai mielen palaamaan alkuaikoihin ja mietteisiin, mikä tämän kiinteistön tenho oli ja on edelleen. Raksa ja remppa -liite ilmestyi viime viikolla ja se on tilaajille luettavissa verkkoversiona täällä

Punahonkahuvilan seinähirsien vuosirenkaista voi päätellä niiden olleen ikivanhoja jo päätyessään nyt 101 -vuotiaan rakennuksen kehikoksi. Tästäköhän syntyy vanhan talon henki ja tunnelma, jota moni on ihastellut meillä kyläillessään. Onneksemme myös ikkunat olivat säilyneet uudistusvimmalta ja suurin osa peiliovista on alkuperäisillä paikoillaan. Kesän merkki on, kun siirrämme tuplaikkunat rapunaluskomeroon ja syksy saa tulla, kun ne taas asetellaan paikoilleen, tilkitään ja paperoidaan. 

Tulisijoista osa on purettu 70 -luvun uudistuksen kourissa. Jäljelle jääneet kaakeliuunit ovat kullanarvoisia paukkupakkasilla. Salista purettu iso kaakeliuuni on surettanut lukuisia kertoja, varsinkin, kun samaan hötäkkään myös yläkerran uuni ja jopa piippu on tuhottu. Keittiön  alkuperäisen lieden ulkomuotoa olen pähkäillyt myös monia kertoja. Tilalle hankkimamme Misan Heta -puuliesi on ollut kodin sydän jo 23 vuotta. Ruoanlaiton ohessa koti lämpiää ja liedellä mahtuu hauduttelemaan montakin ruokalajia samanaikaisesti. 



https://kangasalansanomat.fi/henkilokunta
Kuvaaja: Annukka Tammilehto



Annukan kysymykseen, miten kuvailisin kotimme tyyliä, kehkeytyi monisyinen vastaus. Osa on ollut alusta asti selkeää ja punaisena lankana remonteissamme. Yläkerran alkuperäiset helmiponttipaneloinnit aulan seinässä sekä kattolevytysten alta paljastuneet paneelikatot kuuluvat tunnelmaan sekä lastulevyjen alta vapautetut lautalattiat. Antiikkikalusteet ovat saaneet rinnalleen uutta ja raikasta ilmettä tuomaan kepeää huvilatunnelmaa. Verhot ovat valkeat koko kodissa, koska ne ovat tyylillisesti meidän silmäämme miellyttäviä. 

Tavoitteena on ollut luoda harmoninen kokonaisuus, jossa kaikilla on hyvä olla. Kammareiden käyttötarkoitus on vaihdellut elämäntilanteen mukaan. Taas on ollut aika kantaa pinnasänky vierashuoneeseen. "Sama tyyli jatkuu kaikkialla", totesi parikin ihmistä viime kuussa vierailuillaan. Vaniljanvaalea, tumma puu ja luonnonmateriaalit luovat Villa Iirikseen rauhallisen, sielua syleilevän tunnelman. 

Onni on, että me molemmat talon haltijat omaamme vahvan visuaalisen silmän ja yhteisen arvomaailman. Yksinkertaisuus ja selkeys yhdistettynä harkittuun runsauteen on ominaista Villa Iiriksen kotielämässä. 

Pikkukuistille remontoitu kylpyhuone suihkukaappeineen on osoittautunut käytännöllisemmäksi myönnytykseksi arjessamme kuin haaveideni tassuamme kynttelikköineen kaakeliuunin kupeessa, joka elää mielikuvissani edelleen. Tosin järjen ääni estää hulvattomimpien ideoideni toteutuksen. Hyvä niin.


Seurakunnan leirikeskuksena 50 -luvulta aina 90 -luvun alkuun toimineen pihapiirin seinissä on jos jonkinlaisia puumerkkejä kaiverrettuna hirsiin ja tikkamestareita on taitanut olla harvassa, jos ohi heitettyjen tikkojen rei'istä mitään voi päätellä. Elämän jäljet ja rakennustöissä ahertaneiden puumerkit omien lapsiemme seinäpiirrosten lisäksi ovat merkityksellisiä kuten pituusmerkinnät ovenkarmissa. Onko teidän kodissanne vastaavia yksityiskohtia? 


Elämäntapa edellyttää resilienssiä ja toiveikkuutta, jonka voimalla ylittää itsensä uudelleen ja uudelleen. En voi todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kokonaisuus ratkaisee on mottomme. Olemme saaneet elämäntaipaleeseemme sävyjä, joista olisimme jääneet paitsi, jos emme olisi ottaneet rohkeaa irtiottoa kaupungista. Kiitollinen olen kaupunkilaisvuosistamme, koska ilman kulkemaamme taivalta emme olisi tässä. 

Elinikäinen oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat itselleni tärkeitä teemoja, joiden huomaan vieneen minut mennessään. Vierivä kivi ei sammaloidu on sanonta, joka on syytä pitää mielessä, jos aikoo selvitä vanhan talon kanssa. Yllätyksiltä ei voi välttyä. Rikkautta on kirjavat kokemukset, joita voi vanhana muistella. 

Villa Iiristä kutsuttiin seurakunnan aikana Einolaksi. Olikohan niin, että alkuperäinen rakennuttaja oli Eino nimeltään. Tuo yksityiskohta on unohtunut minulta, mutta se lukee muistiinpanoissani arkistojeni kätköissä. Herättääkö tämä kirjoitus sinussa muistoja ja ajatuksia? Luen niistä ilomielin kommenteissa tai sähköpostiakin voi lähettää. 


Villa Iiris


Hapuilen kohti lokakuuta ja alkavaa syksyä sään pieksemää penkkiä pitkin varovaisin askelin.

Lokakuisen syyssunnuntain terveisin Tuija





sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Jäähyväiset kesälle






Syyskuun lopun illat hämärtyvät jo iltakahdeksalta. Pimeys laskeutuu maiseman ylle. Verannalla on ollut uskomattoman kesäistä, jos ei ota huomioon valon vähenemistä. Pelargoniat voivat hyvin ja pihalla ruusukin on vielä pinnistellyt kukan iloksemme. 




Yllättävää, ettei myrsky vienyt hentoja kukkijoita maan tasalle. Siellä ne vieläkin sinnikkäästi nostavat kukintojaan kohti taivasta. Miltei poimin viimeiset kukkijat maljakkoon, mutta en sitten raatsinut, kun  ovat niin suloisia tuolla saunan seinustalla.





Olemme nauttineet verannalla kynttilöiden valosta tunnelmoiden. Tällaiset hetket lempipaikassamme on syytä tallettaa visusti muistoihin talven varalle. 

Kun ensi kerran astuimme sisään tähän taloon, ihastuimme ensi silmäyksellä lasiverantaan, vaikka ikkunanpuitteet olivatkin likaisen ruskeaksi maalatut ja ilmeeltään apeat. Ilme kirkastui kummasti valkealla maalilla. Miltei sadan pikkuruudun uusintamaalaus oli minulla mielessä tälle kesälle, mutta se urakka siirtyi tuonnemmaksi. 

Jäähyväiset kesälle ovat aina haikeita. Tämän erikoisen ajanjakson myötä olen iloinnut valtavasti kodista, jossa on hyvä elää ja olla. Olen istunut pihakeinussa mäellä lukemattomia kertoja yksin, kaksin, kolmisin. Peltomaiseman tuijottelussa on jotakin maagista ja antoisaa, mikä juontanee juurensa lapsuudesta peltojen keskellä. Nyt ovat puimurit jo hiljenneet ja linnut vaienneet. Syyskuu, olet ollut hyvä. Joko syksy on ollut erityisen kaunis tai minä vain talletan mieleeni kauniit hetket ja ilon pisarat. 

Olisi mukava kuulla, millä mielellä sinä heität jäähyväiset kesälle. Onni on vuodenajat, joissa jokaisessa on hyvät puolensa. 

Syyskuisen sunnuntai-illan terveisin Tuija







 

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Haaste: sukunimen ensimmäinen kirjain (H)




Annukan blogista bongasin hupaisan  blogihaasteen, jossa on tarkoitus kirjoittaa sanoista, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin oma sukunimi. Huvila ja hella nousivat ensimmäisinä mieleeni, mutta nehän eivät sovi mihinkään haasteen kategoriaan. Siitä huolimatta ne ovat nyt osana kuvitusta, koska  ovat kumpainenkin minulle merkityksellisiä H -asioita. Huolettomuus, hetkessä eläminen ja hurmioituminen kauneudesta värittävät tätä postausta.






















"Tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää."


VAATE
Hellemekko

Tämä nyt on ilmiselvää, koska kesä ja mekkokelit. Talvetkin haahuilen lempikaftaanissa, joka tuo hyvän olon hetket iholle. 

JUOMA
Hunajatee

Samoksen vuoristoteetä ja hunajaa olen juonut pannukaupalla päästäkseni eroon sitkeästä taudista.Valitettavasti hunaja ei ole rakkaalta saarelta vaan Prisman hyllystä.

PAIKKA
Hailuoto 

Arvoin, kumman sallin tähän pääsevän, kun molemmat paikkakunnat pälkähtivät päähäni yhtä aikaa. Hailuoto on isoäitini kotisaari ja se toinen olisi ollut H:lla alkava kaupunki Suomen eteläkärjessä, jossa kävimme jo 1990 -luvun lopulla ensimmäisen kerran Silversandilla telttailemassa ja katsomassa Villojen upeita portaita inspiraatioksi. Portaikkomme odottaa  hyvää hetkeä toteutuakseen toiveidemme mukaisena. 

RUOKA
Hernekeitto

Hernekeitto on ruoka, josta pidän, mutta elimistöni ei. 


ELÄIN
Hevonen 

Teinityttönä hevosia rakastin ja ratsastamisesta haaveilin. Lukemattomia kertoja pyöräilin erään aidan taakse niitä ihastelemaan. Nykyisin katselen kauempaa kunnioittaen.

KUKKA
Hajuherne

Hääkimpussani oli persikan punervia hajuherneitä ja nyt kitukasvuisia sellaisia kukkalaatikossa. Ensi vuonna uusi yritys paremmalla menestyksellä.

TYTÖN NIMI
Helmi

Helmikuun lapselle sopivin mahdollinen nimi. 


POJAN NIMI
Hannu

Aku Ankassa seikkaili Hannu Hanhi ja lapsuuden kodissa isoveljenä Hannu.


AMMATTI
Henkilöstöpäällikkö

Hienolta kuulostava ammattinimike, joka kiehtoo.


KUVAUS HENKILÖSTÄ
hellä

Hellä, hellempi, hellin sanoista pidän hurjan paljon. 


JOKA KODISSA
huone

Huone ja keittiö oli ennen aikaan riittävä asumus isollekin perheelle. Nuoruudessani haaveilin lukemattomia kertoja omasta huoneesta ja suunnittelin sijainnin, sisustuksen ja vaikka mitä. Untakin olen noista suunnitelmistani myöhemmin nähnyt. Onnekas olen, että nyt minulla on oma T-huone, jossa voin sieluni kyllyydestä haaveilla, suunnitella, askarrella, väkerrellä, ihmetellä ja toteuttaa itseäni tai olla tekemättä yhtään mitään. 





Tämä haastepostaus pullahtaa ulos juuri minunlaisellani toteutuksella. Hassuttelu saa luovuuden kukkimaan ja hyvinvoinnin lisääntymään. Huilaushetkeni tietokoneen ääressä rakkaiden kuvieni parissa pyrähtäen on minulle herkkua, josta tuskin koskaan saan kyllikseni. Tunne, kun sanat sormieni kautta asettuvat riveille ja uppoudun täysin omiin maailmoihini, on häkellyttävän huumaava.

Jos sinäkin innostut tästä ideasta, niin anna palaa! Laitetaan hyvä kiertämään!


  Sunnuntai-illan terveisin Tuija alias tuikku & Samos in my mind