Mitä kuuluu Koti meidän?

https://www.greek-archaic-kori.com/collections/ss26-cycladic-collection


Helmikuu helkähteli ja toi tullessaan pitkän, toivomani kevään, jolloin ehdin tarttua hetkeen ja tallensin luonnossa kasvun voiman. Tämän blogini 13 -vuotispostauksen muhittua kauan mieleni sopukoissa valitsin aloituskuvan, jossa kannan ylläni Greek Archaic Kori -malliston tämän vuoden uutuutta nimeltään Fenix. Tulilinnun merkitys sopi hyvin tunnelmiini. Olo oli kuin tuhkasta noussut. 

Meren vilvoittavat aallot ravitsivat ja tuudittivat lempeästi. Hetkissä oli kohtalonomaista koskettavuutta. Olimmehan jälleen kerran unelmiemme saarella. Lomaelomme on muotoutunut omiin uomiinsa. Kolme tärkeintä: meri, aurinko ja lämpö olivat koko ajan läsnä aamusta iltaan. 

Tietoisesti keskityin jokaiseen askeleeseeni ja kokemukseeni.

Samos in my mind -blogini viettää 10 -vuotisjuhlavuottaan. 

Me ensilmäyksemme viisi viidettä vuosijuhlaa.

Villa Iiris kotinamme kolmattakymmentä kesää. 

Kuvan meistä nappasi ohi kävellyt nuori tyttö, joka huikkasi, että Hei, voin kuvata teidät, kun selfietä näpersin hankalasti. 

Kesä ja retket ovat olennainen osa elämäntapaamme, jonka sydän ja sielu on tämä rakas kotimme maaseudun rauhassa pellon laidassa.

Elokuisiin tunnelmiin,  Tuija 

 

Helkähtelevä helmikuu

Helmikuun paukkuvat pakkaset ovat sananmukaisesti koetelleet Villa Iiriksen helmoja ja meidän asukkaiden hermoja. Ikkunan paukahdus yhtenäkin aamuna kuulosti miltei räsähdykseltä. Saunan jämähtänyt vesihana suli kuin taiottuna ja voi kuinka saunan lauteilla olikaan ihana hätistellä kylmyys kehosta. 

Auringon säteet lämmittävät ja toivonkin viime aikojen kaltaisia kirkkaita päiviä jatkossakin. Tänään pyrähdimme Grannyn (automme lempinimi) sulatteluajelulle. Aulangolla tutut Tuijametsään johdattavat pitkospuut olivatkin jäätikön saartamat. Onneksi metsikköön vie toinenkin reitti, jota ei ollut jää vallannut. Alla näkyvän huvimajan vastapäinen polku johdattaa nimikkokohteeseeni. 

Pakkanen nipisteli minun nenänpäätäni  ja kuvaajan paljaita sormia. 

Retkeily on hauskaa!

Pakkasterveisin Tuija

 

Kesämuisto mielessäin

Blogin luonnoksissa luurasi raakile kesämielellä. Tänään on juuri oikea aika sen putkahtaa päivän valoon. Pakkasasteita on enää vain 17. 

Kesällä kerran saunan ikkunan alle pysähdyin ihastelemaan karmien koristeleikkauksia vai -sahauksiksiko niitä pitäisi kutsuman. Sauna olisi miltei punaisen maton paikka, jos Suomen kauneimman kodin tittelistä kisaisimme. Köllöttelisinkö kylpyammeessa vaahtokuplien keskellä vai loikoisinko lauteilla kesätuulen raikastaman laudeliinan päällä ilta-auringon siivilöityessä ulko-oven vanhan ikkunalasin kuprujen läpi. Sen voit mielessäsi kuvitella.

Take your time -kuppi ja orvokit leivän päällä sekä silmän ilona että makoisana suupalana olivat viime kesän aamujen ilo. Pitkät raukeat aamut verannan lempeässä ilmanalassa ovat paras päivän aloitus, minkä kuvitella saatan, kotimaisemissa. 

Näistä tunnelmista on välillä hyvä tehdä irtiotto niin palatessa arkiset asiat kirkastuvat taas loistoonsa. Kuin silloin kerran ensikerran kohdatessamme. Villa Iiris oli ollut tuolloin Einola ja lukuisten rippileiriläisten kohtaamispaikka vuosikymmenten ajan. Nyt Koti meidän. Joulukuussa pyörähti 30.vuosi elämässämme maaseudun rauhassa. 

Valinta, johon olemme edelleen tyytyväisiä kaikkien pakkaspäivien aiheuttamien kiemuroidenkin keskellä.

Heleätä helmikuuta! Tuija

 

Kymmenen vuotta sitten...

Huh heijaa, vuosikymmen sitten kuvasin ja kirjoitin yhtä sun toista, usein ja paljon. Koti meidän -blogini oli kolmatta julkaisuvuottaan kipittävä taapero. Samos in my mind näki päivänvalon saman vuoden marraskuun hämäryyttä karkottamaan. 

Vahvuutenani oli innostus, oppimisen ilo sekä kauneuden luominen ja tavoittaminen toimillani. Tärkeää oli silloin ja on edelleen hyvän huomaaminen ja tunnelmakuvien maalailu sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. 156 postausta oli aikamoinen määrä tunteja näissä maailmoissa liihotellen, ideoiden, pohtien ja toteuttaen. Jostakin silmiini osui #2016 paluukoosteita. Häkellyin silloisiin kuviini uppoutuessani, mihin aika katoaa. Se sai pysähtymään tähän hetkeen ja kiitollisuuteen, miten tämä yksi elämäni rohkeimmista teoista on vaikuttanut monin tavoin tapaani taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun lempeistä kesäpäivistä puhumattakaan. Välimerellisten tunnelmien kirjoituksia kuvineen on tuona vuonna tullut myös lukuisia.

Vuonna 2016 olin kymmenen vuotta nuorempi ja ilmiselvästi tehokkaampi eli käytännössä kiireisempi kuin tänä päivänä. Tuolloin kotona asui vielä nuorimmaisemme, joka ystävällisesti toimi tarvittaessa oikolukijana ja kuvausassistenttina. Raakasuklaiden maistelu ja teetkin taisivat olla erityisen mieluisia yhteistöideni kylkiäisiä. Liitän tähän linkin, jossa on kooste blogivuoden huippuhetkistä: Vuosikatselmus . Joulukalenterityyliin toteuttamani joulun ajan postauksen ovat kautta aikain olleet niitä luetuimpia. 

Ilmiselvästi olin innostunut kollaasien tekemisestä. 

Kameran linssin läpi tallensin hetkiä, joihin pystyn vieläkin kuvaa katsoessani palaamaan. Muistan elävästi alakuvan hetken, joka vaikuttaa seesteiseltä. Toisin oli oikeasti. Olin elämäni ensimmäistä kertaa yksin matkalla. Minuun iski ikävä flunssa, jota parannellakseni seikkailin lähikylän apteekkiin ostamaan jotakin  kohentavaa troppia. Paikalliset suosittelivat rommia, mutta minä tyydyin poreilevaan vitamiinicocktailiin, joka kohensi oloani merkittävästi. 

@tuikku

'Ihan kuin kesämökillä olisi'

@samos_in_my_mind

Tuo vuosi sisälsi niin paljon monenlaista, että suorastaan hengästyttää niitä muistellessani. Aamulehden kansikuvatyttönä hymyilin huhtikuussa, kesällä Ihan kuin kesämökillä olisi esiteltiin Unelmien talo ja koti -lehdessä ja heinäkuussa Villa Iiriksen sauna oli Maalla -lehden artikkelissa.

Päätän tämän aikamatkan yhteen lempikuvistani, joka edustaa unelmaani Aegean meren rannalla.  

Näkökulmanottokyky on kyky tarkastella asioita laajasti eri perspektiiveistä, hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä metsä puiden lisäksi; se on tärkeä vahvuus, joka auttaa ymmärtämään eri osapuolia, opastamaan muita ja löytämään luovia ratkaisuja. 

Luovuudella luovin kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia! 

Kiitos sinulle, joka jaksoit sinnikkäästi pysyä mukana näille riveille asti. 

Sydämellisin terveisin Tuija alias tuikku

Loppiaistunnelmissa

Loppiainen näyttää amaryllikselläni vähän nuupahtaneelta. Reppanan isot kukinnot olivat painuneet yllättäen pöydälle. Katkaisin kukinnot vesimaljoihin jatkamaan kukkailoani. 

Keittiön saarekkeella on toinen punerva amaryllis avautumassa kukkeimpaan loistoonsa arkemme iloksi.  Muutakin mukavaa siinä on ollut tekeillä. Ompelukoneen ääni on lapsuudesta tuttu samoin kuin mankelin hurina. Molemmat lukeutuvat lempiasioihini. Silitystä unohtamatta. Ihanaa, kun on puhdas siisti pino tekstiilejä viikattavissa kaappiin. Pellavaiset lautasliinat ovat valmiina seuraaviin kekkereihin. 

Salin piirongin päällä jouluruusun kukat näyttävät hilpeiltä ja toiveikkailta. Kevään tullen istutan ne kuten amarylliksen sipulitkin kukkapenkkiin. Saattaa siitä sitten syntyä uusia ilonpilkahduksia, jos hyvin käy. 

Toiveikkain tammikuisin miettein, Tuija