lauantai 2. maaliskuuta 2019

Laskiaispullaretki & huopatossuhetki



Konditoria Paakari


Verkkokauppaan, tästä!




Bhttp://www.lahtiset.fi/fi/lahtiset-fi/uutiset


My Costo Style






Blogiyhteistyö



Aki Choklat for Lahtiset


On se ilo, että on kumppani, joka innostuu ex tempore -retkistä. Kurvasimme eilen kylälle leipomoon, josta ostin kaksi laskiaispullaa: toisen mantelimassalla ja toisen hillolla. Juhlistimme kaunista perjantai-iltapäivää ja ihan vain loistavaa  blogiyhteistyötäni maukkailla pullilla ja lämpimällä inkivääriteellä. 

Aurinko paistoi ja Pelisalmella oli miellyttävän keväisen oloista laskiaispullaretkellemme. Pikkupakkanen oli juuri toivottu kuvaussää myös uusille huopikkailleni. Niillä on mukavaa tepastella. Aivan kuin olisi lämpimääkin lämpimämmät sukat jalassa. 

Aki Choklat on onnistunut tuotesuunnittelussa yhteistyössä Huopaliike Lahtiset kanssa. Linkkejä klikkaamalla pääset tarinaan tämän perinteikkään satavuotiaan huopaliikkeen kehityksestä moderniksi yritykseksi, jonka tuotteilla on maailmanvalloitus alkanut. Lahtiset on osannut yhdistää satavuotisen käsityötaitonsa uusiin mallistoihinsa, joissa on rouheutta ja aitoutta. 

Pari viikkoa sitten testasin näiden katu-uskottavuuden ja en voinut kuin olla tyytyväinen. Ainoa asia, jota jännitin, oli huopajalkineiden ajo-ominaisuudet, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Ainakaan automaattivaihteisella autolla ei ollut hankaluuksia.

Eilen oli huippumukavaa yhdistää lähiretkeily ja kevään tunnustelu. Kotiin palattuamme nautin pihamaamme hangilla pämäärättömästä kuljeskelusta pupujussien jälkiä seuraten. Hanki oli kivikovaa eikä ollut pelkoa humahtamisesta hangen läpi. Pääsinpä pitkästä aikaa yläpihalle asti. Tällä seudulla (=tontillamme) on lumipeite vielä kovin paksu. 

Meidän keskinäinen vitsimme onkin, että me elämme keskellä kinoksia, vaikka muualla on jo miltei kesä. Kiinteistömme rakennusten ja isojen puiden katveessa sulaminen ottaa aikansa. Yläkerran sängyllä katoksen alla köllötellessä aurinko herätti eiliseen päivään ja silmät suljettuina kuvittelin itseni Samoksen lämpöön. Hyvä alku kivalle lomapäivälle!

Kevään tuloa saa vielä odottaa, jos sääennusteet pitävät paikkansa. Ensi viikolle on luvassa kipakoita yöpakkasia. Tosin päiväsaikaan saattaa aurinko mollottaa täydeltä terältä, mikä tarkoittaa kevättunnelmia, ainakin sisätiloissa. Helmikuussa jo rikoin ennätyksen ja vietin verannalla tunnelmointituokion. Pipo päässä villatakissa ja huopikkaissa ei tullut edes kylmä. 

Jos käy niin köpelösti, että Neiti Kevät antaa odotuttaa itseään niin onpahan minulla ihanat huopikkaat, joissa ei kylmä pure varpaita. 

Kiitollisena yhteistyöstä Huopaliike Lahtiset kanssa! Tuija









lauantai 23. helmikuuta 2019

Koti meidän -verstas

Samos in my mind


Blogini nimi juontaa juurensa Punala -nimisessä piharakennuksessamme sijaitsevaan Koti meidän -verstaaseen, jossa syntyy talvisaikaan usein Samokselta inspiraationsa ammentaneita taidonnäytteitä. Olen onnekas, kun saan tällaisia juuri minulle suunniteltuja koruja ja rasioita käyttööni. Tämänkin rannalta löytyneen persoonallisen kiven ympärille luodun korun pitäminen kaulassa on enemmän kuin vain riipus. Koskettaessani sitä saan voimaa ja hyvää mieltä kaikista huikeista hetkistä rannoilla kävelyistä ja verstaspiipahduksista, joissa mielipiteeni on arvossaan.  









Koti meidän -verstas


Koti meidan



Alun perin kirjoitin ja kuvasin lähinnä kotiamme, mutta nyttemmin aihepiirini on laventunut kuvaamaan elämäntapaamme ja arvomaailmaamme kokonaisvaltaisemmin. Koti meidän -verstas on taidokkaasti sisustettu miljöö, jossa jokaisella työvälineellä on oma paikkansa. Kumpikohan meistä itse asiassa on sisustaja?

Välimeren sinestä on tullut meille molemmille merkittävä väri, joka tuo iloa eloon. Rakkaus Kreikkaan syttyi vuonna 1984 ensimmäisellä yhteisellä interrail -matkallamme, joka oli pitkän sunnittelun tulosta ja toiveidemme täyttymys. Epämukavien rinkkojen raahaaminen helteessä ei ole jäänyt päällimmäisenä mieleen vaan tunne itsensä ylittämisestä ja rohkeudesta seikkailla tuntemattomia reittejä kohti unelmaamme.

Elämä on täynnä kumpuilevia ja mutkittelevia polkuja, joiden suunta on välillä ollut haussa, mutta sisukkuus on palkittu. Joka mutkan takaa löytyy uutta ihmeteltävää. Iän karttuessa aina vain pienemmät ilonaiheet saavat sydämen läpättämään. Tänään auringon läikähdys salin pölyisen ikkunan läpi vei ajatukset vehreään kevääseen.

Hyvän mielen taidot -sivulta löytyy harjoitus, jossa ideana on nostaa ensin vuoden teemakortti ja sen jälkeen 12 muuta eli joka kuukaudelle omansa. Keskiöön nousi kortti tekstillä: Päästän irti siitä, mikä ei enää palvele. Olen matkalla kohti rauhoittavaa selkeyttä. Karsin turhat vaatteet, materiaalit ja tavarat ja saan tilaa uudelle. Konmarin kysymys: Tuottaako tämä sinulle iloa? on mielestäni oiva. Opettelen luopumaan turhista taakoista. Keventäminen on virkistävää.

Ylellisyyttä on avara koti, joka tarjoaa tilaa meille molemmille toteuttaa omia visioitamme sekä yhdessä että erikseen. Tärkeintä on löytää oman itsensä näköinen tapa elää ja olla. Visuaalisuus, estetiikka ja yhteiset kokemukset ovat meidän voimavaramme. Mitkä ovat sinun?

Launtai-illan lempein terveisin, Koti meidän



IG/tuikku


perjantai 15. helmikuuta 2019

Leppoisat Lahtiset




Luksusta on sujauttaa jalkoihinsa lämpimät huopatöppöset, joissa on lokoisaa mietiskellä mukavia.









Puulieden vieressä teetä hörppiessäni pääsin ikuistetuksi lempimekossani äitini neulomat, ihanat palmikkosukat jalassani. Tuo jakkara uunin lämmössä on ollut suosikkipaikkani alusta asti. Aluksi pikkuinen tai kaksi, kolmekin sylissä. Kiitos heidän äitiytensä minusta on tullut minä. On onni olla kannustavien, sydämellisten nuorten elämässä.

Toivon huomisen valkenevan aurinkoisena. Minulla on kuvaussuunnitelmia, joiden toivoisin toteutuvan. 

Lempeää lauantaita ja suloista sunnuntaita!

Terveisin Tuija



http://www.lahtiset.fi/fi/



sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Rakkautta ensi silmäyksellä

Ireon July 2018


http://www.studiokallisti.com/


Samos impressions 2011



Pythagorion 2011



http://www.hotelnaftilos.gr/index.php/en/home/



Samos in my mind since 2011


Luminen maisemamme vaihtui sukkelaan vetiseksi loskakeliksi, mikä suorastaan pakottaa ajatukset aurinkoisten tunnelmien muisteloihin ja uusien seikkailuiden suunnitteluun. Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen, mutta tunnelmat välittynevät katsojalle.

Katolta alas rytissyt lumimassa on herättänyt keskellä yötä muutamaan otteeseen saaden sydämen läpättämään tavallista tiuhempaan tahtiin. Mieltäni olen rauhoittanut kuljeskellen mielikuvissani Potokakin rannoilla. Talojemme ympärillä on valtaisat lumivallit, joiden sulaminen onkin kiintoisaa seurattavaa.


https://www.instagram.com/explore/tags/villaiirisphotography/?hl=fi

Huopatossukuvaukseni menivät mönkään, kun auringosta ei ollut tietoakaan ja uusien tossuihanuuksien en soisi vettyvän loskassa. Ensi viikolle on ennustettu pakkasöitä niin aamusella auringossa saattaisi olla otolliset hankikantoset tuotekuvauksiin. Postausta yhteistyöstäni Lahtiset Huopaliikkeen kanssa odotellessasi voit tutustua heidän yrityksensä huikeaan miltei sata vuotta sitten alkunsa saaneeseen tarinaan. Omat upouudet huopikkaani (rakkautta ensi silmäyksellä) on suunnitellut Aki Choklat, joka on Huopaliike Lahtiset kanssa saanut mallistoon modernia ilmettä ja ajanhenkisyyttä.  Verkkokaupassa voit tutustua monipuoliseen tuotetarjontaan. Video on katsomisen arvoinen ja jos oikein toden teolla kiinnostuksesi herää niin laita kalenteriin ylös hiihtolomalauantait  ja jälleenmyyjät löytyvät tältä listalta, jos Partalan kylä Jämsässä kuulostaa liian kaukaiselta retkikohteelta.   Instagramissa on iltahämärissä kuviini tallentuneet huopatossurakkauteni, jotka jalassa voin tassutella T-huoneeni viileillä lattioilla, jos pakkaskeliä ei pihalla olekaan enää tarjolla.

Satumaiset talvimaisemat ovat tuoneet iloa päiviin, joiden valoisuus lisääntyy päivä päivältä. Miltähän tämä minun Koti meidän-Samos in my mind -sekamelskani vaikuttaa muiden silmissä? Olen opetellut heittäytymään ja antamaan kenkää sisäiselle kriitikolleni, joka toppuuttelisi aivan varmasti, jos antaisin sille mahdollisuuden. Samoksen auringon alla olen rento ja itseeni tyytyväinen toisin kuin täällä kylmässä hytistessäni saan toden teolla pitää pintani, että positiivinen toiveikkuuteni pysyy pinnalla. 

Onneksi on Hyvän mielen kortit ja aikuisen parin elämäntilanne, jossa voi olla itsekäs kuunnellen omia tuntojaan tarkemmin kuin ruuhkavuosina, jolloin kadonnut sukka oli kaataa pakan. 

Ah, ensi kesänä istuskelemme alakuvan Ireonin pikkukylässä ja nautiskelemme kreikkalaisesta elämästämme kaikessa rauhassa kiireettä. Minä jo kymmenettä kertaa tutuissa maisemissa, joista löydämme aina vaan uutta koettavaa. 

Kiitollisin terveisin, Tuija



https://samosinmymind.blogspot.com/

perjantai 1. helmikuuta 2019

Helmikuuta!



Talvien talvi on täällä! Tammikuu vaihtui helmeilevään lempikuukauteeni, johon liittyy lukemattomia huikeita muistoja elämänpolkumme varrelta. Kaksi lapsistamme on tullut maailmaan keskellä tamperelaista keskikaupungin talvea ja vastapainoksi nuorimmainen oli syntyä yläkuvan saunan portaille, jossa tepastelin odotellessamme isovanhempia tulevien isosiskojen  hoitajiksi. 
Silloin oli lempeän helteinen heinäkuun yö. 




Tämä alun perin huvilaksi rakennettu talo on nähnyt ja kuullut monenlaisia tarinoita ja tilanteita sekä meidän että aiempien haltijoiden ja piipahtajien keskuudessa. Sata vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta aika lyhyt ajanjakso. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. 

Aika on merkillinen käsite, jota jään aika ajoin pohtimaan. Yritän painaa jarrua ja nauttia pysähtyneistä hetkistä. Vahvuuteni on kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, joista tuo jälkimmäinen kuulostaa jotenkin erikoiselta. Tosin tunnistan itsessäni taipumuksen etsiä ympäriltäni esteettistä silmääni miellyttäviä ilon aiheita, joista saan konkreettista hyvää oloa. Näin on ollut jo lapsesta asti. 

Muistan jo aivan pienenä katselleeni erilaisia rakennuksia ja tiloja miettien, mitä  niissä tai niistä voisi muokata. Samaten puiden tuijottelu eri vuodenaikoina on kuulunut harrastuksiini. Kyläpaikoista jäivät mieleen tunnelmat ja kaikki sisintäni koskettanut.  Kummitädin kodin tuoksu on jäänyt erityisesti mieleeni. Puhdas, raikas ja lempeä kuin Aino. 




Viime viikonlopun aurinkokuva tuokoon tuoreen sääennusteen lupaamaan lumimyräkkään valoa ja iloa. Iltapäivällä on vielä viideltä valoisaa, mikä on aina erityisen ilahduttavaa pitkältä tuntuneen syyshämärän jälkeen. Lumikasat pihalla ovat korkeat ja mietinkin, miten kauan niitä saamme katsella tänä keväänä, kun se joskus koittaa. Lumen hyvä puoli on kunnollinen eristys kivijalan ympärillä ja tämä oli toisenlainen näky viisi vuotta sitten. Valitsen mieluummin helmeilevät hanget. 

Aloittaessani tämän postauksen kirjoittamista mietin, mitä otsikoita olenkaan vuosien varrella käyttänyt ja linkitin tähän muutaman otoksen, joiden myötä saat näkymän elämämme eri puoliin. Juhlapäivän postauksia olen kirjoittanut jo muutaman.  




Olivatko linkittämäni tekstit sinulle tuttuja vai uusia, avartavia, kenties?

Helmihetkiä talven tuiskuihin! Tuija



http://www.pohjolanvoimaelaimet.fi/






lauantai 26. tammikuuta 2019

Mokkapalarakkautta





Tiedätkö tunteen, kun kaupassa näet 30 kananmunan kennon alle kolmella eurolla ja iskee pakottava tarve sujauttaa se ostoskärryihin? Olin tuossa samaisessa tilanteessa kahdesti viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla vähän mielessäni naureskelin ihmisten hillittömälle hamstraukselle, mutta toisella kertaa päätin itsekin tehdä ostoksen, vaikka vähän arvelutti lukumäärä. Tosin siinä oli jo harkinnan hiven mukana. Päätin täyttää pakastinta leipomuksillani.




Kahdentoista tunnin virkistävien yöunien jäljiltä sain itseni virkoamaan jo kertaalleen lopettamani Lattekahvi -tavan voimin. Kuukausi sitten jouluna oivalsin, että ei kahvi todellakaan ole minun juttuni. Tee sopii elimistölleni paremmin, mutta kyllä tämän päivän puhdista osittain saan kiittää myös espresson kofeiinitujausta ja leppoisan lauantaipäivän hyvää tekevää kiireettömyyttä. 
Ah, ihanuus!

Ensimmäistä kertaa oikein tietoisesti nautin keittiömme pikkuremontin tuomista uudistuksista. Pitkäaikainen toiveeni sähköuunista katseen korkeudella toteutui joulun alla ja samalla saimme laatikon ja kaapin, joiden mekanismit ovatkin kaiketi moderneinta osiota keittiössämme. Ne sulkeutuvat sulavasti kuin huomaamatta, mikä on kiintoisa kontrasti nariseville lattialankuille.

Tuota alakuvan raitaa en kyllästy tuijottamaan keittiömme ikkunasta puuhieni lomassa. Maisemat olivat kuin matkailumainoksesta. Puuhella huokui suloista lämpöä ja Kitchen Aid vaahdotti munat ja sokerin silkkiseksi seokseksi. Spotifyn soittolista takasi viihtyvyyden.

Verannan ikkunoiden jääkukat ilahduttivat, kun kipaisin peltejä jäähtymään ennen kuorrutusta. Samalla riisiomenapuuro hautui kuin huomaamatta valmiiksi ja siinä sivussa kalakeitto muhi herkulliseksi. 

Tällaiset päivä, jolloin ei ole mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa ovat huippukivoja. Huomaamattaan saa monta hauskaa puuhaa samaan aikaan valmiiksi. Tuli aivan kotiäitivuodet mieleeni. Tuolloin leivoimme lasten kanssa miltei joka toinen päivä tuoreita sämpylöitä ja puuhailimme keittiössä yhdessä.

Nyt kahden aikuisen taloudessa on toisaalta aika hupaisaa, että pakastin on pullollaan mokkapaloja. Laskeskelin, että jos aamukahvin kanssa söisi yhden joka päivä niin ne riittävät miltei pääsiäiseen. Minä siis lopetin kahvin juonnin, joten tämä oli tällainen käytännön rakkauden osoitus elämänkumppanilleni, joka pitää puuvarastot kunnossa, saunan lämpimänä ja pihan lumettomana sekä kompostin käynnissä. Osaltaan tämä oli myös konmaritusprojektia purkeissa ja purnukoissa. Kaakaojauhe tuli käytettyä vihon viimeistä ripausta myöten. Tai hippusia voi vielä olla pöydällä, jonka siivoan, kohta. 

Saunalla on pian pesuvedet valmiina. On siis aika hipsiä pakkasillan iloihin pihapolkua pitkin. 

Lauantai-illan terveisin Tuija



http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/raita



tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 lempikuvina

https://www.amandalehtola.com/



Onnellista Uutta Vuotta 2019!



Villa Iiriksen vuosikooste 2018


Ajattelin ihan tuossa pikaisesti tehdä pikkuruisen koosteen viime vuoden parhaista paloista, joiden herkuttelussa menikin sitten tovi jos toinenkin. Samalla karsin kuvavirtaani ja jumituin tunnelmoimaan kaikkea ihanaa, mitä kulunut vuosi pitikään sisällään. 

Tammikuussa nautiskelin vielä jouluisen kodin tunnelmasta ja sitten siirryinkin tulppaanikauteen, joka oli vahvana läsnä pitkälle kevääseen erilaisten oksien versottua lasipurkeissa. Lopulta ennätysvaltaisien luminietosten vihdoin muututtua vesipuroiksi sainkin ihastella kukkapenkin kaunottaria lumilänttien vierellä. 

Huomaan haikailleeni tuolloin kevättä jo ennen varsinaisen talven tuloa. Helmikuussa luistelimme, ulkoilimme ja nautimme hangessa kierimisestä, josta nuori morsian suositteli ottamaan puhtia puheen pitoon. Sieltä ainakin inspiraatio puheen kirjoittamiseen tuli saatettuani hänet kotimatkalle maalaislomasensa jälkeen. Tunnelma oli sopivan haikea ja rentoutunut. Sanahanat aukesivat ja sanottavalle ei ollut tulla loppua. Kyynelvirrat olivat myös aikamoiset tapaillessani oikeaa ilmaisutapaa kaikelle, mitä teki mieleni jakaa tähän astisen elämäni tärkeimmässä juhlassa. Kyllä, omat vihkiäiset jäivät kauas historiaan tämän elämyksen rinnalla. 

Maaliskuu alkoi muuttopuuhissa paukkupakkasessa Turussa, jossa piipahdin toisenkin kerran junalla saman kuun aikana. On suorastaan ylellistä, että sekä Helsingissä että Turussa on kivat majapaikat. Jälkimmäisellä retkellä onnistuin löytämään itselleni jo aiemmin Marimekosta löytämääni mekkoon sopivat korkokengät. Huisin hauska muisto sekin!

Huhtikuussa käynnistyi toden teolla viirinauhatehdas. Pääsiäisen aikana hääjuhlan somistus muotoutui suunnittelua pidemmälle. Verannalla tarkeni jo tunnelmoimaan lämpimämmän vuodenajan saapumista. 

Toukokuussa saunan tuplaovi otettiin pois ja ilta-aurinko pääsi kurkistelemaan kylpijöiden varpaita yläpihan puiden latvuston lävitse. Unelmakin pääsi laineille vapuksi ja putputtelu leppeässä kevätsäässä on vieläkin tuoreen mielessä.


Toukokuu 2018
Jännitys alkoi tihetä omenanpuiden kukinnan lähestyessä. Hälventääksemme odotuksen tuskaa poikkesimme pikimmiten Helsingissä. Kuvat kertovat, missä ja miksi. Mukaan tarttui jotakin erityisen kaunista ja jokaista päivää ilahduttavaa. Arvaatko, mistä iloitsemme päivittäin?

Tsemppasin itseäni miettimällä vahvuuksiani ja nauhoittamalla tulevan puheen moneen kertaan puhelimeni sanelimella. Osa meni totaalisen plörinäksi kuten juhlan aattona testini hääsalissa. Takaporttina oli yksi riittävän hyvä otos, jos karkaisin tilaisuudesta ennen H-hetkeä tai jäätyisin täysin. Helteinen hääpäivä lämmitti suloisesti ja lasillinen viiniä sisäisesti. Mottonani oli Inspiraatiokorttien sanoma: Ajattele sitä tunnetta, kun tavoitteesi on totta. Lisäksi kaftaanini kuosin sanoma: 

Unikko syntyi vuonna 1964 sen jälkeen, kun Armi Ratia oli julkisesti pamauttanut, että Marimekossa ei kukkakankaita paineta. Maija Isola ei moisista rajoituksista piitannut, vaan suunnitteli vastalauseeksi kokonaisen sarjan uhkeita kukkakuoseja. Yksi niistä oli Unikko, jonka tarina on vuosien saatossa innoittanut meistä monia. Onhan se oiva esimerkki luovuuden voimasta, rohkeudesta ja uskosta omaan itseen.

loi omalta osaltaan uskoa selviytymiseeni kunniatehtävästä sekä bestmanin yllättävän ihastuttava kannustuspuhe. Unikko on lempikuosini, koska olemme samaa vuosimallia, parhaimmillani itsekin luova, rohkea ja toiveikas. 





Vuosikatsaustani laatiessa pääsin kesäkuun alkuun, jolloin toteutimme haaveemme Tammisaaren telttamatkasta, jota kadonneen nuoruuden metsästykseksi myös nimitämme. Kaikki tammiin liittyvä on erityisen mieluista varmaankin sukujuuristani johtuen. Alimmaisessa kuvassa on edustettuna yksi Tammirannan haara. 

Loppuvuosi kuluikin nautiskellessa ihanaakin ihanammista muistoista, kuvista, kokemuksista, unelmista, joista osa onkin jo blogissa kerran jos toisenkin kuvattu. Viime vuonna tähän aikaan aloin orientoitua rooliini morsiamen äitinä ja nyt olen jo vanha tekijä. Singer pääsi uudestaan vauhtiin, kun koostin lastemme pieniksi jääneiden vaatteiden tilkuista peiton ystäviemme pikku-Iirikselle tuliaisiksi Kreikkaan. 

Viirinauhatehdas toimi tehokkaasti ja häärekvisiittaa kertyi niin, että voisin pistää vuokraamon pystyyn. Täytyisiköhän harkita oikeasti toimialan laajentamista hääsuunnitteluun tai tilkkupeittotehtailuun. 

Vihkisormukset bestman ojensi kauniissa Koti meidän -verstaalla rakkaudella tehdyssä rasiassa ja tyttären sormessa kimaltelee minun aikanani tuolta taitavalta puusepältä saamani kultarinkula. Ympyrä sulkeutui ja rakkaus leiskukoon meille itse kullekin tavallaan. 

Toiveikkain ajatuksin tanssahtelen uuteen, alkaneeseen seitsemänteen blogivuoteen. Julkaistuja postauksia on kertynyt noin  450. Aikas huikea luku, joten en taidakaan olla enää aloittelija vaan opinhaluinen ihminen. 

Myötätuulta purjeisiin! Tuija



Ritva Kaarina tyttöineen