tiistai 16. huhtikuuta 2024

Kevätaurinkoa


 

Kevätauringon valo kohottaa mielialan kummasti korkeuksiin. Puuhastelut lumesta vapautuneen pihapiirin äärellä on sitä jotakin ihan muuta, joka arjessani tuo hyvää oloa ja uskoa lämpimämmän ajanjakson voimauttavaan vehreyteen. Pidän valkoisen erilaisista sävyistä, mutta tämän kuluneen talven jälkeen olen huomannut ajautuvani värien lumoihin. 

Selailen lattiamaalien värikarttoja, tutkailen tapettimalleja ja makustelen paluuta siniharmaisiin lautalattioihin. Leikkimökin vihermulta kaipaisi kipeästi ehostusta. Jouluiset oviverhot pääovien ympärillä särähtävät joka päivä silmääni. Jospa piakkoin saisin vaihdettua ne keväisempiin. Verantaelämää odotan malttamattomana. Pari piipahdusta on iloa jo tuottanut. Kuppi teetä ja lintujen liverrys on kevääni tunnelman takaajat. 

Kevät, kun tulvahdat sisään ovista ja avonaisista ikkunoista niin voi sitä ilon päivää! Vanhanaikaisten ikkunoiden lumo on taattu. Puhallettujen lasiruutujen läpi maisema on hurmaava kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämäkin on. Pitsiverhot kehystävät kotimme antiikkisia silmiä, kun kesä koittaa pelargonioiden kukoistaessa ikkunalaudoilla. Vanhan huvilamme lumovoima on parhaimmillaan erityisesti kesätuulen liehuttaessa verhoja hiljaksiin. Romanttinen nostalgia valtaa mieleni. Onneksi se on toteutunut unelma elämässäni. 

Tuskin maltan odottaa ihania anivarhaisia aamukasteisia aamuhetkiä, kun liihottelen kaftaanissa kesäkamarista aamutoimiin päätalolle tai puhumattakaan kesäaamun raukeista teehetkistä pihaterassilla. 

Peipon liverrys, ensimmäiset perhoset ja sinnikkäät kevään ensimmäiset kukkijat, kiitos kohtaamisista, joissa koin toivoa luvatuista räntäsateista huolimatta. Nyt on yksi vuodenkierron parhaista ajanjaksoista. Paina jarrua ja pysähdy hetkeen! 

Tässä ja tänään, Tuija





torstai 11. huhtikuuta 2024

Tervetuloa kevät 2024!


Ylipitkä talvien talvi alkaa näyttää menneen talven lumilta. Viimeinkin! Kuvakirjastoni sen todistaa. Inspiraatio on ollut kateissa. Kevät on antanut odotuttaa itseään. Jokaisen valon pilkahduksen olen toivonut tuovan Neiti Kevään näille main. Toissa päivänä yllätyksekseni näin lumikinoksen vierellä pienoisen sinivuokon nupun sinnittelemässä kohti illan viimeisiä auringon säteitä. Siinä se oli: kevään airut, jonka näkeminen sai ilon läikähtämään sisuksissani. 

Pääsiäisen aikaan saimme maistiaisen keväästä, kun Turun lomasella sää helli talven nuuduttamaa mieltäni. Lukemattomat askeleet kuivilla kaduilla tuntuivat mahtavilta. Kotiin palatessa rakas rastaamme Toivo tervehti pihakuusen latvasta laulaen sulosäveliään. 

Pihamaalla ja metsikössä tuoksuu kevät. Syreenit pullistelevat silmujaan ja tulppaanien sipuleista ainakin osa puskee esiin väri-ilotteluaan jonakin kauniina kevätpäivänä. Ruusupensaan alla piilee onnen hileet sanotaan tuossa taustalla soivassa laulussa, pihakoivukin siinä mainitaan. Pieni sydän.... kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen, pieneen sydämeen, rakkautta, kaipuuta, kuinka mahtuu tähän pieneen sydämeen suuri maailma, koko planeetta...

Kevätillan ajatuksiin, Tuija 




 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Asioita, joita rakastan






Asioita, joita rakastan



 

                                                   Aamut

                     Bloggaaminen

                       Cafe au lait -dahlia

                Dahliat

                    Elämä

                        Filmaus

                Gratiini

                    Huvilat

                        Iirikset

                Joulu

                    Kotielämä

                        Lukeminen

                Musiikki 

                    Naiseus

                        Oppiminen

                Puuliesi

                    Quesadilla

                        Rakkaus

                Samoilu 

                    Tämä hetki

                        Uutuuskirjan tuoksu

                Valo

                    Westers trägård

                        X eli suukko, suukkonen, suukkoset

                Yöuni

                    Zzzz

                        Åbo

                Äitiys

                            Öinen järvi    



Idea ja inspiraatio tähän tekstiin syntyi, kun luin Kristiinan postauksen asioista, joita hän rakastaa. Käy kurkkaamassa, mistä hän ideansa sai. Minun raakileeni on aikansa hautunut luonnoksissa. Tänään olen keskittynyt asioihin, joiden parissa viihdyn. 


Hurautimme jäisiä kyläteitä pitkin pajunkissojen hakuretkelle ruoan hautuessa puuliedellä. Nyt oli juuri oiva hetki, kun hankikanto oli kovaa ja tukevaa syvien ojien vierustalla, jossa parhaat puskat yleensä kurottelevat kohti kevään valoa ja auringon lämpöä. Kotipihalta lähdin vielä tuonne lähipellolle tarpomaan kohti ojan reunustoja ja sainkin oikein oivalliset saaliit aseteltaviksi ulko-ovien vierustalle ja kodin somistukseenkin. P -kirjaimen kohdalla olisi voinut olla siis pajunkissatkin, mutta pizzaa rakastan ympäri vuoden. Puuliesi kyllä taitaa nyt olla kateellinen, joten lisään sulkuihin jomman kumman... 

Olen pahoillani pizza, mutta hetken tuumattuani jäät kyllä kakkoseksi. Jos pitäisi päättää kummasta luopuisin niin sinä se olisit. Nyt kävi näin.





Kauneus on aina katsojen silmässä ja minulla estetiikka hallitsee useimpia valintojani. Saan valtavasti iloa nähdessäni kaikenlaista visuaalisesti miellyttävää. Kotimme ohjenuorana on, että siellä on asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Värit, materiaalit ja äänimaisema luovat meitä miellyttävän harmonisen kokonaisuuden, jossa elämä soljuu huonompinakin hetkinä. 




Rakkaus kuuluu elämää ylläpitävään inhimillisyyden hyveeseen. Rakkaus on paljon laajempi käsite kuin perinteinen kahden ihmisen välinen romanttinen kiintymyssuhde. 


"Ennen kaikkea rakkauden luonteenvahvuus ilmenee kaksisuuntaisena eli haluna ilmaista ja vastaanottaa rakkautta ja lämpimiä tekoja muilta. Siinä on kyse tunneyhteydestä toisten ihmisten kanssa ja ihmissuhteiden hoitamisesta. Rakkaudella luonteenvahvuutena on merkittävä vaikutus elämäntyytyväisyyteen." https://www.cloudbalance.fi/rakkaus-luonteenvahvuutena/


Asioita, joita rakastan; löysin jokaiselle aakkoselle omansa. En lähde niitä sen kummemmin avaamaan, mutta voit jättää kommentin kaivatessasi selvennystä. Postauksen aakkosjärjestys on yksi asia, jota rakastan. Maustepurkitkin ovat parhaimmillaan aakkosjärjestyksessä hyllyllään keittiön korkean paneelioven kätköissä. 


Olisipa hauska, jos tämä minun versioni puolestaan innostaisi jonkun muun kirjaamaan omia rakkauden kohteitaan. Vinkkaathan, jos näin onnistuisi käymään. Luovalla otteella on mukava parastaa asioita. Suorastaan rakastettavaa!


Mainion maaliskuun toivotuksin, Tuija






sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Kevätmatkaterveiset





Helmikuu karkauspäivineen toi viimein kevätmatkan ja toivon vuodenajan vaihtumisesta. Etelänmatkamme suuntautui osin tutuille kulmille, osin tuorein reittivalinnoin. Sohjosta ja pyrystä täältä kyläteiltä kuiville kaduille oli hauska siirtyä Kallion kautta ratikan kolistellessa raiteillaan kohti keskustahotelliamme, joka täytti toiveeni kylpyammeesta. Kiitos Hotelli Helsinki erinomaisesta palvelusta ja viihtyisästä miljööstä! 

Kuukausi sitten sähköpostiini kilahtanutta kutsua en voinut olla sivuuttamatta, koska se oli toipumistavoitteeni helmikuun potemisen karuimpina hetkinä. Äänen menetys ei ole mitään kevyttä kauraa puhetyöläiselle. Nyt näkyy valoa risukasassa ja unilaulun pystyin luikauttamaan pikkuiselle eilen illalla. 

Designmuseon  Garden Futures -näyttely sykähdytti. Tuolle ensimmäisen kuvan niitylle olisi tehnyt mieli oikaista pitkäkseen. Syy, miksi tuonne matkasimme oli Tuumakustannukselta saamani kutsu kahden kirjauutuuden julkkareihin. Kiitos Henna! Kasvun tarina on Maaretta Tukiaisen tuorein kirja, jonka parina ilmestyi hänen kumppaninsa Markus Freyn kuvittama Kasvun vuosi. Molempiin teoksiin pääset tutustumaan linkkejä klikkaamalla. Uunituoreisiin kirjoihin olen ehtinyt vasta aivan hitusen perehtyä, kun viime päivät käytin jälkikasvumme ihmeisiin. Kirjojen lumovoima on jotain sellaista, jonka ilokseni huomaan periytyneen vahvasti. Kasvun tarina on jo koukuttanut niin, että tämän tekstin hiottuani aion uppoutua siihen kaikessa rauhassa.

Kasvun vuosi häikäisevine kuvituksineen houkuttaa värittämään kasveja, kukkia, lintuja ja perhosia samalla, kun pohtii kirjan kysymyksiä ja teemoja omalla kasvun matkallaan. Täytettävää kirjaa voi käyttää lähiluonnon tarkkailuun ja havaintojen tekemiseen sekä oman elämän tarkasteluun. Kaiva siis esille värikynäsi ja uppoudu luomaan kirjasta ikiomasi omalla tyylilläsi. Täältä sen voit tilata!





 

Tällä kertaa vain taivas on rajana, kun jatkan omaa matkaani Kasvun vuosi matkaoppaanani. Onni on pihamaa, jossa toteuttaa haaveita ja unelmia. Talon nurkalla vihersi jo vähäsen, kun oikein tarkkaan kurkistin. Uskon, että syksyllä kivijalan vierelle sujauttamani sipulit ilahduttavat vielä joku kaunis päivä auringon houkuteltua ne kohti valoa ja lämpöä. Yläpihan kasvihuoneen oven sain kuin sainkin auki potkittuani kinosta matalammaksi. Aikamoinen tarpominen sinne olikin, kun lunta on vielä yli puolimetriä. 


Yksi lomasen isoista iloista oli, kun pärjäsin lempikengissäni. Askellus Skecherseillä on nautinto. 


                         Kevättä kohti! Terveisin Tuija Toiveikas




tiistai 27. helmikuuta 2024

Kevättalven kukkailoa







Tulppaanikimppu on suonut ison ilon tuossa keittiön perintökomuutin päällä sinisen purkutalokaapin vierellä. Uskomattoman ryhdikkäitä yksilöitä tämä minun makuuni värikäs puketti on pitänyt sisällään. Napsaisin heti kukat saatuani niiden varsiin tuoreet imupinnat terävällä veitsellä ja asettelin ne häälahjaksi saamaamme Aalto -vaasiin jääkylmään vesitilkkaan. Siinäköhän niiden kukoistuksen salaisuus vai viileässä sisäilmassa tai kenties ihailevissa katseissa ja kehuissa. 

Päivittäin olen ihastellut värien kontrastia ja valon leikkiä näkymässä, jota aamuteellä tuijottelen suunnasta tai toisesta milloin mitenkin sekä pitkin päivää ohikulkien. Ulkona pihan ollessa lumikinosten saartama niin nämä väriläiskät ovat tuoneet kevätmieltä ja toivoa värikylläisemmästä vuodenajasta, jolloin voin taas haahuilla kiireettä pitkin tonttia keräten kesäkukkia, yrttejä ja heiniä maljakoihin.

Sunnuntaiaamuna sain iki-ihanan kirjalahjan nimeltä Oma rakas puutarhani: hetkiä, suunnitelmia, unelmia, jonka takakannessa on motto "Anna unelmiesi kukkia!"

Kevättalven valoisin ajatuksin, unelmoimisiin, Tuija






 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ystävänpäivän iltaa


 

Ajatuksia ystävyydestä


Voiko talo olla ystävä?

Tai jokin esine tai asia?

Ystävyys on kokonaisvaltainen kokemus. 

Kuvassa on ystävyyden elementtejä. Karu hirsiseinä on suojana, kitara luo tunnelmia soittajansa taitavien sormien sitä näppäillessä. Tyttären lainaama juliste tuo ystävyyden saaren lähelle. Aurinkokin on ystäväni. Voi, kuinka sen säteet valaisivatkin päivääni. 

Hyvän ystävän sanat, viestit ja halaus. 

Koti meidän on ystävistäni yksi rakkaimmista, koska sen suojissa rakkautemme on kukkinut ja kasvanut. Ystävyyden oksistot ovat levinneet jo laajalle. Aivan kuin elämänpuun haarat, joiden alla on hyvä vaalia lempeyttä ja hyvyyttä.

Sydämellisin ajatuksin unten maille, Tuija

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Tammikuiset tulppaanit



Tammikuiset tulppaanini nuokkuvat maljassaan syleillen saman sävymaailman otsikkoa tuoreimmassa Lantliv -lehdessä, jonka sain perjantain piristyksenä. Yllätys oli inspiroiva. Lehdessä on luettavaa useammalle kerralle. 

Viikonvaihteeni on koostunut huilailusta itsekin nuokkuen kuin haalistuneet onnenkukkani. Kurkkuni karheutta olen voidellut hunajateellä. Metsänvihreä villasukkapari on edennyt kivasti äänikirjaa kuunnellen. Eikös lepo ole paras lääke...





Tammikuisiin puuhiini kuuluu usein joululahjapalapelin kokoaminen, jos se on jäänyt muun jalkoihin joulun aikaan kuten tällä kertaa pahuksen noron iskettyä minut kanveesiin juuri otollisimmiksi palapelirentouspäiviksi, joihin kuuluu ihana palojen rapina ja jouluinen koti kynttilöineen. Toimi se näin vuoden alun pakkaspäivienkin ilona.

Valmista tuli tänään, kun vihonviimeiset pörriäiset sain aseteltua yksi kerrallaan lokosiinsa. Bees & Honey suuntasi ajatuksia Samoksen hunajatarhoille ja kesäisille kukkakedoille sekä kotipihalla että retkillä. Vintage Puzzle on taattua laatua, mikä on ensiarvoisen tärkeää palapelin kokoamisen riemussa. Koko ja muoto vaativat erityistilan, johon ei yläkerran pienemmät kirjoituspöydät riittäneet. 

Salin pitkän pöydän päädyn valtasin puuhaani ja nyt se saa vapautua kevätmielisiin asetelmiin, joihin virittäydyin jo saatuani tuon upean (viimeisen kuvan) tulppaanikimpun tuliaisina Helsingin kyläilijöiltä. Tulppaanit ja kevättalven valo lisäävät vireyttä ja Toivon liverrys pihakuusen latvassa lähenee isoin harppauksin.

Pelargonioissa näkyy jo elonmerkkejä, dahlian juurakot saavat vielä tovin viivähtää rapunaluskomeron hämärässä viileydessä. Jännittävää saanko heräteltyä ne lempeästi uuteen kasvukauteen. 

Kauppalistalle pitää muistaa lisätä herneet, joista saa kasvatettua meheviä versoja leivän päälle. Tulppaanit muistanen ilman muistutustakin.

Tammikuulle saamme kohta heittää hyvästit 

ja helmikuulle toivotan iloiset heit, kiva, kun saavut luoksemme!


Talvisin terveisin Tuija














keskiviikko 17. tammikuuta 2024

Tammikuun tunnelmissa






Maaseudulla valosaasteesta ei liiemmin tarvitse kärsiä. Kirkkaat pakkasillat tähtitaivaineen sinisen hetken mentyä mailleen ovat ilonaiheita, joiden vertaista saa hakea. Lumi narskuu huopatossujen alla. Pakkanen paukkuu nurkissa, sananmukaisesti. 

Punamullatuissa pihataloissamme on sata vuotta sitten ollut elämää. Tiedä häntä millaista. Liekö palvelusväki asustanut Punalassa, joka mitä ilmeisimmin on rakennettu jo 1800 -luvun loppupuolella. 

Saunan seinän takana on ollut pakari. Olisipa tuo leivinuuni tallella. Onneksi kummassakin piharakennuksessa on piiput ja suurin osa tulisijoista tallella toisin kuin päätalossa, jonka toinen savupiippu on pistetty maan tasalle 70 -luvun uudistusinnon kourissa. Pakkasen kiristellessä otettaan minä ikävöin salin komeaa kaakeliuunia, jonka lämmössä olisi ihana nautiskella talvisin tulen loimusta. Ei ole paljon järki pakottanut päätä, kun sekä ylä- että alakerran uunit on moukaroitu palasiksi ja ainakin osin haudattu takapihan metsikköön. Sirpaleita on tullut vastaan säännöllisesti. 

Yksi suurimmista iloista on laittaa tulet jäljellä oleviin tulisijoihin ja ihailla liekkien loimotusta luukkujen kipinäristikon takana. Keittiön puuliesi on arkemme sankari. Ilman sitä elämä olisi monin verroin tylsempää. Keittiöjakkara sen edustalla olisi varmaankin punaisen maton paikka, jos lempipaikkani pitäisi nimetä. Lämpimämpiin vuodenaikoihin muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja on sekä sisällä että ulkosalla moneen makuun. 

105 vuotta sitten silloinen Einola oli valmistumassa. Teleporttaisin itseni mieluusti kurkistamaan sen aikaiseen miljööseen. Onneksi minua on suotu hyvällä mielikuvituksella niin pystyn kuvittelemaan talon tunnelman ja värimaailman löytyneistä tapetin riekaleista. 

Eriskummalliselta tuntuu, että miltei puolet elämästämme on jo vierähtänyt tällä mäennyppylällä. Näin väitän, koska auton navigaattori kertoo korkeuden meren pinnasta. Kalenterimerkinnät  ja valokuvat puolestaan kertovat ajan kulusta pikkulapsiperhearjesta mummolaksi. 

Lista tehdyistä remonteista, kohennuksista ja purkuhommista venyisi huikeaksi mittaamattoman arvokkaasta työstä, jonka olemme tehneet vaaliessamme sydämestämme tätä rakasta kotimiljöötämme. 

Vanhaa taloa asuttaessa käy niin, että asumus opettaa yhtä sun toista elämästä. Minulla on vahva tunne, että Villa Iiris valitsi juuri meidät eikä toisin päin. Yhteiselo jatkukoon onnellisten tähtien alla kohti tuntematonta tulevaa. 





                                                    Toiveikkain tunnelmin, Tuija