lauantai 26. lokakuuta 2019

Samos mielessäin








Nektarios, Ireon









https://www.facebook.com/Tw0Sp00ns/














Maria's place



MastiQua

Lisää kuvatekstihttps://www.facebook.com/JohnsRentals/








https://www.facebook.com/Mermizeli/









http://www.sunrise-hotel-samos.com/

Triangle of Happiness





Sesonki ohi






Balos



Kaladakia

Limnionas










Pythagorion ilta-auringossa








Ireon pilvipoutaisena lauantaina 19.10.2019


Alkuvuodesta tammikuussa huomasin Facebookin Meidän Samos -ryhmässä kommentin, jossa kerrottiin Matkavekan suorista lennoista maakuntakentiltä Samokselle. Ensin luovuin toivosta, mutta ihmeen kaupalla yhtäkkiä löysin lennot kahdelle Joensuusta juuri meidän toivomallemme ajankohdalle. Varaa -napin painallus sai ilon pulppuamaan talvisessa illassa.

Pitkä odotus päättyi lopulta toivomallamme tavalla. Lokakuisena lauantaina astuimme Samoksen saarelle puolalaisen Enter Airin koneesta. Instagramissa olin sopinut Taxi Samos -tilin haltijan kanssa kyydistä kentältä hotellillemme. Olisimmepa tajunneet ikuistaa tuon hetken, kun kuljettajamme oli tuloaulassa vastassa kädessään iso kyltti, jossa luki turkoosilla: Samos in my mind. Olo oli todella tervetullut. Kymmenes yhteinen matkamme tuntui kotiinpaluulta, vaikka majapaikkamme olikin vasta kolmatta kertaa pienessä Ireonin kalastajakylässä viiden kilometrin päässä lentoasemalta.

Huikeaa oli nähdä saaresta uusi puoli sesongin ollessa lopuillaan. Paikalliset nauttivat hiljentyneestä tahdista ja huokaisivat ennen kunnostustöitä. Rauhaa rakastavana ihmisenä ihastuin ikihyviksi autioihin rantoihin. Haikeuttakin oli ilmassa. Moni entuudestaan tuttu paikka oli sulkenut jo ovensa, mutta siitä huolimatta ensimmäinen syyslomamatkamme Samokselle oli loistava.

Syysaikaan säistä ei voi koskaan olla varma. Meillä kävi hyvä tuuri niiden suhteen. Joka päivä saimme nauttia auringon paisteesta ja vain yhtenä yönä satoi, mikä vaikutti elämykseltä sateen rummuttaessa hotellin kattoon. Pikaisesti nappasin rantapyyhkeemme sisälle huoneeseemme kuivumaan. Onneksi kaapista löytyi miellyttävät täkit lämmittämään viilenevää yöaikaa.

Hämmästyin kukoistavien kukkien määrää. Hedelmäpuut notkuivat kypsenevien granaattiomenien, sitruunoiden, appelsiinien ja viinirypäleiden painosta. Tuoksut olivat laimenneet kesästä sekä sirkkojen siritys hiljennyt. Oliivisato oli kypsymäisillään.

Aamuisin heräsimme aaltojen kohinaan, mutta aurinko ei enää herättänyt paistaen suoraan vuoteeseen. Valoisa aika oli lyhentynyt selkeästi. Aurinko nousi noin puoli kahdeksalta ja aamurutiineihimme kuului pulahdus pienen kävelymatkan päässä sijaitsevassa poukamassa. Virkistyneenä oli ilo mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa saimme nauttia hehkeistä aamuauringon säteistä terassin tyylikkäissä pöydissä.

Kesällä majoituimme viisi päivää samassa perheen ylläpitämässä SunRise -hotellissa. Ihailtava perinteiden kunnioitus raikkailla uudistuksilla luo hyvän olon kaikille osapuolille. Allasosastolla piipahdimme pari kertaa nautiskelemassa yksityisestä lekottelusta aidan suojassa.

Samoksen  moninaiset vuokraamot olivat hiljenneet. Meillä oli onnea pyöriä etsiessämme. Pohdimme kadun varressa, mitä tehdä, kun kaikki paikat vaikuttivat olevan kiinni. Yhtäkkiä viereemme hurautti mopollaan tuttu mies kysyen, voisiko olla avuksi. Minä vastasin, että kahta pyörää olisimme vailla. Hän loikkasi ajokkinsa selästä, avasi liikkeensä oven ja vuokrasi meille menopelit pariksi päiväksi kohtuuhintaan.

Hurautimme Potokakin rannalle uimaan. Heti loman aluksi olimme jo kerran kävelleet tuon kahdeksan kilometrin matkan Ireonin kotikylästämme Pythagorioniin niin pyöräily tuntui vauhdikkaalta ja vapauttavalta. Käväisimme huoneessamme vaihtamassa vaatteet ja ajoimme takaisin Pythagorioniin aikaiselle päivälliselle, jonka nautittuamme ehdimme vielä mainiosti valoisaan aikaan takaisin kotikyläämme. Mieleenpainuva kokemus oli polkea kohti laskevaa aurinkoa ja tuntea lempeä lämpö kehollaan.

Lomamme tarkoituksena olivat lepo ja rentoutuminen luottaen omaan intuitioomme ja sisäiseen kompassiin, joka johdatti meidät moniin kohtalonomaisiin kohtaamisiin, tälläkin kertaa. Haahuilu rauhassa sekä virkisti että rauhoitti. Uni maittoi kiitettävästi ja loman lähetessä loppuaan tuntui hyvältä vuokrata vielä auto pariksi päiväksi, mikä oli erinomainen päätös. Kyllä olisi jälkikäteen harmittanut, jos emme olisi kiertäneet saarta ympäriinsä. Rohkaistuin ajamaan jopa iltapimeässä takaisin kyläämme ja seuraavana päivänä pyörsin puheeni kurvailemalla alas Kaladakian upealle rannalle, jossa saimme viettää mahtavan rantaretken turkoosinisestä, lämpimästä vedestä nauttien.

Hotellin omistajatar kertoi länsirannikon poukamien olevan suojaisia ja siitä syystä lämpimämpiä ja iltaisin auringonlasku olisi upea, jos sitä jäisi sinne katsomaan. Kiharaisen tien ajaminen ylös pilkkopimeässä ei kuulosta aivan lempitouhultani ainakaan vielä, vaikka vuosien ajokokemus Samoksella on tuonut varmuutta mutkikkailla teillä.

Koostin kalenteriini elokuussa aarrekartan syyslomaamme ajatellen ja täytyy todeta, että kutakuinkin noin se menikin. Tämä unelma virisi kolme vuotta sitten, jolloin vietin yksin viikon syyskuussa saaren pohjoisrannalla. Myönnettävä on, että tämä elämys sai aikaan olotilan, jonka soisi toistuvan vuosittain. Vitsailimme hotellin väen kanssa, että tästä alkakoon uusi lokakuinen perinne heidän vierainaan.

Meille on muodostunut tavaksi juhlia matkalla milloin mitäkin, mutta tämä kerta oli aivan erityinen, koska nyt olimme juhlistamassa kuukauden ikäisen lapsenlapsemme syntymää. 'Papoun' kanssa oli hurjan kivaa. Nyt on aika virittäytyä pienokaisen ensivisiittiin kodissamme.

Hullaantuneisiin tunnelmiin, Tuija, isoäitibloggari


Käsimatkatavarat sävy sävyyn

Aarrekarttani mun



14 kommenttia:

  1. Tiedätkö,hämmästyin itsekin,mutta minun on myönnettävä,että koin upeita,tihkuvatunnelmaisia kuviasi katsellessani käsittämätöntä kaipuuta entiselle kotisaarelleni Kreetalla.Tämä on käsittämätöntä sen vuoksi,että en ole sinne kaivannut sen koommin kun sieltä lähdin kauan sitten.😊 Ehkä aika on nyt tehnyt tehtävänsä ja voin lähestyä Kreetaa vain ihanana Kreetana,en niinkään omaa elämääni siellä.Tyttäreni tämänkesäiset häätkin siellä kyllä lähensivät tuntojani pitkästä aikaa.Kuvistasi huokui juuri se talvikauden Kreikka,jota eniten rakastin.Kun turistit lähtivät ja saari hiljeni ja "normalisoitui".Meille koitti tavallisempi perhe-elämä,minä sain mieheni ja lapset isänsä kotiin.Rannat autioituivat,paikallisten ihmisten kesäinen kiirekireys haihtui ja elämä asettui hiljaisempaan tempoon.Kuulen korvissani hiljaisten sunnuntaiaamujen kirkonkellot ja näen meidät suunnittelemassa ihania retkiämme kun saimme vapaasti lähteä minne nenä näytti.😊
    Kiitos ihanasta nostalgiamatkasta!❤❤
    Teillä on ollut syksyisellä Samoksella ikimuistettavaa,sen kerovat kuvatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos liikuttavan ihanasta kommentistasi! Minusta tuntuu, että löysin tällä matkalla uusimman unelmani. Saisipa viettää syysaikaan sesonkin hiipuessa pidemmän ajanjakson saarella kiireettömästi. Kesäkuumuuskin on nautinnollista, mutta toisenlaista. Ainakin kaikenlainen liikkuminen on vähemmän hikistä. Paikalliset vaikuttivat juurikin entistäkin rennommilta, kun on aika huokaista ja hengähtää kauden jälkeen. Samoslaiset ovat kuitenkin aina erityisen leppoisaa väkeä. Suorastaan poikkeuksellisen lämminsydämisiä ja aitoja.
      Suosittelen sinulle matkaa tälle saarelle, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen sisimpääm, jos sille vain antaa tilaisuuden.
      Sunnuntaiterveisin Tuija

      Poista
  2. Upeita kuvia Samokselta! En ole koskaan käynyt siellä mutta Rhodoksella useammankin kerran. Ehkä jonain päivänä myös tuolla. Kauniita kuvia ja kun sesonki on jo loppunut niin ihanan seesteistä. Kuvista on ihan aistittavissa kiirettömyys ja hiljaisuus. Vain meren kohina ja tuulen suhina. Tuollaiset lomat ovat ihan parhautta ladata akkuja.
    Ihanaa aikaa nyt lapsenlapsen kanssa kun tulee teille ensivisiitille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo! Minä puolestani en ole käynyt koskaanRhodoksella, mutta Samoksella senkin edestä. Saaren tunnelma on vertaansa vailla, vaikka olenkin jäävi sanomaan hurahtanut, kun olen. Tosin en ole ainoa laatuani. Meitä on monia saman pistoksen saaneita. Yksi niistä asuu täällä saman katon alla. ;) Toivottavasti tiesi joskus johdattaa tuolle saarelle. Suunnitelmia laatiessasi suosittelen kysymään vinkkejä Samos in mind -bloggarilta, jolla on sisäpiiritietoa. ;) Sunnuntaiterveisin Tuija, joka malttamattomana odottaa pienokaisen vierailua mummolaan

      Poista
  3. Ensinnäkin ihan hirmu lämpimät onnittelut isovanhemmuudesta teille molemmille <3.

    Ihana kuvasarja, kiva teksti ja sun loma-look on aina yhtä huolettoman tyylikäs. Tykkään tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka! Uusi rooli isoäitinä on mennyt jo uniinkin. <3 Viime yönä suukon sain pikkuiselta hymyn kera ja vaarikin omansa. Hih! Enneuniko lie!
      Muutamaan otteeseen olen pohtinut, että minun olisikin varmaan pitänyt tehdä ura vaatetusalalla, koska niin paljon iloa minulle tuottaa erilaisten asukokonaisuuksian miettiminen. Matkalle pohdin tarkoin, mitkä sopivat yhteen ja mille on tarvetta. Pari turhaa asustetta oli mukana, mutta muutoin syysmatkailun tarpeet selkenivät loistavasti. Nyt, kun saan taas kaikki silitettyä niin kirjaan ylös tarpeelliset ja toimivat seuraavaa (toiveikas, kun olen) reissua varten. Ohut pitkä villaneule oli jo tälle matkalle toiveissa, mutta mieluista ei tullut vastaan. Silkkihuivi on käytännöllinen ja monipuolinen monissa olosuhteissa. Samoksella pukeudun asuihin, joita en juurikaan Suomessa käytä. Palatessa Suomeen tunsin itseni kummajaiseksi turbaanihuivissani, mikä oli ihan ok välimerellisissä tunnelmissa.
      Koen sinun kanssasi sielun yhteyttä, vaikka olemmekin vain blogien kautta tuttuja. Hyvää lokakuista maanantaita! Tuija

      Poista
    2. Totta. Sopisit hyvin vaatetusalalle. Edelleen ja erityisesti nyt.

      Ja kiitos samoin <3

      Poista
    3. Kiitos Annukka! Kerään rohkeutta mallikansiokuvauksiin. ;) Olisihan se oivallista vaihtelua arkeen, jos pääsisi asuja kuvailemaan muuallakin kuin Samoksella. Ans kattoo, kuin käy... ;) Tuija

      Poista
  4. Ah mikä ihana valoisa kesäpläjäys, joka tuli niin tarpeeseen. Kreikan fetasalaatitkin, ei ole parempaa ja ne makeat tomaatit ja sipuli, aah.

    Kyllä vaan kummasti alkaa pimeys taas ottaa otetta, aloitekyky alkaa hidastua, ärsyttävää. Toisaalta vuodenajat ovat positiivinen asia.

    Mielettömän paljon onnea isovanhemmille, saatte halitella ja nuuhkutella pientä palleroista, niitä onkin täällä jo ikävä ja lasken kaiken toiveeni isovanhemmuuteen.

    Lämpimiä ajatuksia täältä ja ihanaa olisiko se kohta talven jatkoa vai syksyn. :) Kiitos kauniista sanoista blogin puolelle, arvostan todella paljon. <3 Viisaita sanoja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia hurjan paljon ilahduttaneesta kommentistasi, jonka jossakin arjen kiireisessä hetkessä lukaisin ja vastaamisen aika on nyt! Viestisi toi hymyn suupieliin. Bloggaamisen hyvää mieltä tuottava voima on uskomattoman valtava.
      Kiitos myös onnitteluista! Uusi, ihana elämänvaihe on suloinen ja mieluinen.
      Ulkona on säkkipimeää niin silloin on ilo avata muutama aurinkoinen Samos kuva tietokoneen ruudulle valaisemaan iltaa. Mieli viipyilee vieläkin hiljaisten rantojen seesteisyydessä. Päivettyneet kasvot muistuttavat kesäisestä pyöräilystä rakkailla kujilla ja teillä.
      Toivotan sinulle virkistäviä tuokioita marraskuulle! Terveisin Tuija

      Poista
  5. Miten kauniita kuvia ja ihania maisemia sieltä upealta saarelta! Syksyn ajankohta on mitä mainioin matkustamiseen, kun turistilaumat on lähes tyystin hävinneet ja on vielä lämmintä, muttei tukalan kuumaa. Onneksi siellä oli sentään jonkun verran palveluja ja näköjään matkaajia autetaan vaikka luukut ja ovet olisivat jo kiinni.
    Syksy on niin pitkä ja nyt kun alkaa pimeimmästä pimein kausi, loma tekee niin hyvää.
    Lämpimiä onnitteluja teille molemmille, mummi ja ukki - vai miten teillä tituleeraataan :)
    Mukavia marraskuun hetkiä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyssää oli oikein oivallinen kävelyyn ja Pythagorionin portaikon kapuamiseen. Helteellä näköalapaikalle kapuaminen on hikisempää puuhaa. Nautin suunnattomasti, kun kaikkialla oli miellyttävän hiljaista. Se sopi mielentilaani hyvin. Kaipasin rauhaa ja sitä me myös löysimme. Ruokapaikkojakin oli riittävästi. Viimeisen päivän pikkulounaan vegepita tilkalla valkoviiniä maistui erityisen herkulliselta Ireonin keskusaukiolla. Aurinko hiveli sääriäni ja vielä oli tiedossa pulahdus hotellin altaalla enne lähtöä eli mikäpä sen mukavampaa, vaikka altaan sijasta meri onkin mieluisampi vaihtoehto.
      Sydän sykkii päivittäin ihanille muistoille ja kokemuksille Samoksen uuteen tunnelmaan ihastuneena.
      Kiitos onnitteluista! Mummolassa asustavat Tuikku-mummi ja vaari. Ainakin näin kaavailemme aluksi, mutta pienokaisen kasvaessa ei koskaan tiedä, mikä nimitys suuhun parhaiten passaa.
      Valoa marraskuuhun Maarit! <3 Tuija

      Poista
  6. Your post topic is very informative and useful for all readers

    VastaaPoista