sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Kesällä kerran VIII

Minne Kesällä kerran kuljimmekaan?


                               Postaussarjani Kesällä kerran viimeinen osa on tässä, ole hyvä!




Kesä on kuulunut yhteiselomme tähtihetkiin jo 38 vuoden ajan. Siis pienen ikuisuuden!

Alusta asti retkeily, matkailu ja veneily ovat olleet meitä kahta yhdistäviä asioita. Nuorina veneilimme Päijänteellä vaarin vanhalla puuveneellä. Saarijuhannukset kuuluivat kesäperinteisiin pitkään. Kihlatkin vaihtoimme Haukkasaaren korkealla mäellä skoolaten Sunrise -liköörillä yhteisen elämämme alkua. Tuohon aikaan posti kulki tiuhaan ja kirjeet olivat tärkein yhteydenpidon välineemme.


Tilkkupeitto muistoja täynnä


Interrailmatkoista ensimmäinen kesällä kauan sitten oli testi, joka selvitti, oliko meistä elämänkumppaneiksi. Sveitsissä eksyminen painava rinkka selässä ja yöllinen järkyttävä ukkosmysrky pikkuruisessa teltassa matkavarusteet likomärkänä vain lujittivat yhteisiä arvojamme. Seikkailu suuntautui Ateenaan ja Vouliagmeniin, jossa syötyämme vesimeloonia sairastuimme vuorotellen inhaan mahatautiin.

Vastoinkäymisistä huolimatta palava rakkautemme Kreikkaan syttyi silloin ja roihuaa edelleen. Sinnikäs säästäminen ja tarkka budjetti mahdollisti silloin unelmamme toteutumisen ja työnajakomme on tänäkin päivänä samanlainen. Toinen meistä unelmoi ja toinen huolehtii järjen äänestä. Arvannet kumpaa minä edustan.


Mansikat ja vaniljajäätelö


Kesäkamari by Krista Keltanen


Muutettuamme tähän haaveidemme kotiin matkailu ulkomailla ei tullut mieleenkään, kunnes päätimme lähteä viettämään kahdestaan 20 -vuotishääpäiväämme nuoruusmatkojemme maisemiin ja se oli menoa se! Olen edelleen kiitollinen vanhempieni avusta, kun pääsimme toteuttamaan ansaitsemamme loman.

Tuo elämys sai meidät suunnittelemaan koko perheen yhteistä seikkailua Kreikan saarille. Kohteeksi valikoitui Kefalonia, joka teki lähtemättömän vaikutuksen esikoisen ylioppilasvuonna. Sinne(kin) on vielä päästävä uudelleen.

Sitten tiemme johdattikin Samokselle, joka on ollut osa kesiämme jo vuodesta 2011 yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kävimme Kosilla ex tempore -lomalla pyöräilemässä nuorimpien tytärten kanssa kuusi vuotta sitten, mikä oli oikein onnistunut valinta siinä tilanteessa. Samos vei jatkossa pidemmän korren.


#tuijalauri2019
Yllä oleva kuva on viime lokakuiselta matkaltamme uudestaan Kosin saarelle. Lähdimme sinne vierailemaan Samokselle tiemme johdattaneen muusikkoystävämme perheen luo. Oli ihana tavata heitä pitkästä aikaa ja päästä osaksi kreikkalaisen perheen illallista.




Kesälapsemme syntyi tähän kotiin, mikä on muistoista kultaisin kesäaikaa ajattelen.  Hirsihuvilan suojissa oli auvoisaa hoivata kolmea pientä ihmistä ja saatella heitä sitten myöhemmin rohkeasti omille poluilleen ympäri maailmaa. Aiemmin olen kirjoittanut juurista ja siivistä toukokuussa 2014.




Alakuvan kamari on kokenut monenlaiset elämänvaiheemme. Siellä ovat asustaneet vuorollaan mummu, Helmi, Sointu ja Iiris sekä me kaksi. Nyttemmin se toimii vierashuoneena yläkerran rauhassa. Vankat hirsiseinät on veistetty käsin yli vuosisata sitten. Uni maistuu makealle muhkean peiton alla kaakeliuunin kupeessa.







Kesällä ovat ovet ja ikkunat usein auki. Kesätuulen tuiverruksen tuntu on iso ilo. Pyykkinarulla kuivuneet valkeat lakanat ilahduttavat raikkaalla tuoksullaan. Verhojen lepatus ja lintujen liverrys kuuluvat sielunmaisemaani ja pihapuiden huojunta ikkunoiden takana saa kinkkisemmätkin asiat sopiviin mittasuhteisiin. Olen syntynyt maalaistaloon, mikä varmaankin selittää mieltymystäni tähän elämäntapaan, joka on meidän kummankin suurin yhteinen toteutunut toive asumismuodon suhteen. Työläs, rosoinen, mutta niin kotoisa ja rauhaisa elämä on juuri sitä, mitä haluamme.

Nyt on syys saapunut. Vanha matkaveneemme on taas turvallisesti kotipihassa odottamassa uutta veneilykautta.  Liiterissä ovat puupinot valmiina lämmityskautta varten. 

Kesävaatteita en ole vielä malttanut pakata pois lämpimämpien varusteiden tieltä. Saattaa olla, että palaan kesäisiin tunnelmiin vielä marraskuussakin, jos ikävöin auringon voimaa ja kesäisten ajatusten hyvää mieltä tuottavaa tunnetta. Sujautan kesäkaftaanin ylleni ja sukellan kesäkuviin. 

Löysin Yle Areenasta Rantahotelli -sarjan, jonka estetiikka kolahti niin, että kohta taas nautiskelen yhden jakson verran tuota tanskalaista herkkua. 

Hei vaan ja kuulumisiin! Tuija





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti